Syntysijoilla

Työpäivän jälkeen käännän yliopiston parkkipaikalta auton keulan kohti itää. Menojalkaa on vipattanut jo niin monta päivää, että varpaaseen sattuu. Keskikesän aurinko paistaa Niiralan rajanylityspaikalla. Tänään ei ole ruuhkaa. Paljon parjattu bensaralli pörrää vaisusti ympärillä, vain muutama auto jatkaa eteenpäin ”kolmoselta”. Kevään ajan keskusteluttaneita rajavyöhykelupien tarkastajia ei tänään Värtsilään menevän tien risteyksessä näy.

Puikkolaan saakka tie tuottaa haasteita ja auto on kovilla, mutta sitten helpottaa ja matka etenee joutuisasti. Ruskealassa punamullalla maalatut mökit seisovat helminauhana mäellä ja kasvimaiden laittajat touhuilevat pihoilla.  Laatokka tervehtii tulijaa Kirjavalahdessa ja Rautalahdessa. Tämä tie on vanha reitti idän kauppapaikoille ja toki myös evakkotie. Viime vuonna routa söi tiestä palasen ja toinen kaista oli korjauksien ajan kiinni. Nyt tie on hyvässä kunnossa.

Sortavalassa käydessäni vierailen joka kerta – edes ohimennen – katsomassa vanhaa pappisseminaarin taloa, jossa itsekin olisin Agoran ja Torikadun sijaan opiskellut, jos teologian koulutus olisi vielä ollut alkuperäisellä paikallaan. Samassa talossa sijaitsi ennen toista maailmansotaa myös Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallitus. Talo on entisöity, samoin pappisseminaarin entinen harjoituskirkko on kunnostettu. Kupoli talon katolla hohkaa kultaisena. Sortavalan opettajaseminaaritaloa ei enää muutama vuosi sitten tapahtuneen tulipalon seurauksena ole, mutta paikkaa voi käydä vielä ihmettelemässä.

Kuvassa puinen rakennus on Sortavalan opettajaseminaaritalo 15.8.2011 kuvattuna ja sama paikka tulipalon jälkeen 2.4.2014.

Kaupunkia on muutamassa vuodessa kehitetty valtavasti. Uusia kauppoja on noussut kuin sieniä sateella ja nuorille sekä lapsille suunnattuja palveluita on lisätty. Uusi urheilukeskus on lähes valmis. Kymmenen vuotta sitten teiden varret olivat enemmän baabuskoiden kansoittamia, nyt kaupungilla liikkuu paljon lapsiperheitä.  Ajankin mieluummin viikonloppuna ostoksille tänne kuin vaikkapa Kuopioon tai Varkauteen – matkaa meiltä kotoa rajanpinnasta on saman verran molempiin. Toisen reitin välissä on vain valtioiden välinen raja.

EKirkolishallituksen ja ortodoksisen pappisseminaarin talo ohikulkumatkalla kuvattuna Sortavalassa kesällä 2014

Työpöydän ääressä Avoimen yliopiston ortodoksisen teologian opetusohjelmaa päivittäessä weboodiin ja moodleen pohdin sitä historiallista jatkumoa, joka on mahdollistanut ortodoksisen teologian opintojen tarjonnan Itä-Suomen yliopistossa. Monivaiheinen ja monipolvinen historia on tuonut meidät tähän pisteeseen. Rajakarjalais- ja karjalankielisjuurisena iloitsen myös suuresti siitä, että yliopiston tutkintopuolen opetustarjonnassa on Karjalan kielen ja kulttuurin opinnot. Onneksi raja, vanha kauppareitti itään ja rajanläheisyys näkyy opetustarjonnassamme edelleen. Kehitymme ja kuljemme koko ajan eteenpäin, mutta emme voi, emmekä saa unohtaa sitä mistä olemme lähtöisin. Se rakentaa pohjan sille, mitä olemme nyt.

Hyvä että kotiin pääsen, kun menojalkaa vipattaa taas. Sunnuntaiaamuna sitikka kääntyy kohti itää. Tällä kertaa omille juurille, Laatokan rannalle Uuksuun ja isomummon kalmismaille. Ohikulkiessa käyn kuitenkin katsomassa pappisseminaarin taloa Sortavalassa ja toteamassa, siinä se vieläkin on, kaiken alku ja juuri.

Tiina Juurela

Ortodoksisen teologian perus- ja aineopinnot on suoritettavissa Avoimessa yliopistossa verkko-opintoina myös lukuvuonna 2016-2017. Opintoihin sisältyy myös Karjalan historiaa käsittelevä opintojakso, jonka voi suorittaa myös yksittäisinä opintoina, Ortodoksisuus Karjalassa ja Suomessa, 3 op. Lue lisää http://www.uef.fi/fi/web/aducate/teologia

Kirjoituksen kuvat: Harri Juurela