Nollakurssilainen työelämäjaksolla
Terveisiä päiväkodista, koulusta, autokorjaamosta, apteekista, kuntosalilta, 4H:sta, tilapalveluista, liikenneasemalta sekä musiikki- ja ohjelmapalveluita tuottavasta firmasta! Kotoutumiskoulutuksessa olleet nollakurssilaiseni kävivät tammi–helmikuussa työelämäjaksolla opiskeltuaan suomea vaivaiset 14 viikkoa eli 70 kurssipäivää.
Nollakurssilainen tarkoittaa opiskelijaa, joka ei ole ennen koulutusta osannut suomea sanaakaan. Sadan päivän mittaisen kurssin tavoitteena on kehittyvä alkeiskielitaito. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opiskelija ymmärtää ja osaa itse tuottaa joitakin lyhyitä ilmauksia, jotka liittyvät kiinteästi hänen omaan kokemuspiiriinsä. Ymmärtäminen on erittäin rajallista ja tilannesidonnaista, ja opiskelija tarvitsee runsaasti hidastamista, toistoa, näyttämistä ja kääntämistä. Kansantajuisesti voitaisiin sanoa, että opiskelijalla on turistienglantia vastaava kielitaito.
Kun ymmärtää turistienglannin ilmaisuvarat, saattaa saada jonkinmoisen tuntuman siihen, kuinka paljon opiskelijoita ennen työelämäjaksoa jännittää. Ja kyllä se jännittää opettajaakin. Opettajaa jännittää, etteivät työelämäjaksojen ohjaajat, työkaverit ja asiakkaat näe opiskelijoissa sitä samaa potentiaalia, mitä itse heissä näkee. Sekin pelottaa, että opiskelija kielitaitonsa vajavaisuuden vuoksi uuvuttaa ohjaajansa ja työyhteisönsä eikä pääse näyttämään sitä, mitä osaa ja on.
Pelot ovat enimmäkseen turhia. Kokemukset ovat olleet kerta toisensa jälkeen niin kannustavia, että työelämäjaksoista kotoutumiskoulutuksen alkuvaiheessa on tullut jo ihan paikallinen tapa. Joensuussa jopa luki-koulutuksiin (luku- ja kirjoitustaidottomien koulutus) kuuluu työelämäjakso.
Kun työssäoppimisjakso lopulta käynnistyy, se on ehdottomasti koulutuksen paras vaihe. Opiskelijat pääsevät käyttämään oppimaansa, oppimaan lisää, näyttämään osaamistaan, kehittämään työelämävalmiuksiaan ja luomaan verkostoja. Opettaja pääsee eriyttämään ja yksilöllistämään. Työnantajat saavat vaativan ohjausvastuun, mutta ilmeisesti myös paljon muuta, sillä tämän työssäoppimisjakson 15 ohjaajasta 14 on valmis ottamaan kieliharjoittelijan tai työkokeilijan jatkossakin.
Kaikkinensa alkuvaiheen työssäoppimisjaksolla on nähtävissä pelkästään positiivisia tuloksia. Se tarjoaa opiskelijoille aitoja oppimisympäristöjä ja räätälöityjä oppimistilanteita, konkretisoi opiskelijalle työelämän kielitaito- ja osaamisvaatimuksia ja motivoi ottamaan vastuuta omasta urasuunnittelusta ja oman osaamisen kehittämisestä. Näin se myös mahdollistaa nopeampien kotoutumispolkujen luomisen ja ammatillisen kiinnittymisen työelämään heti alusta alkaen.
Työnantajille tällainen ohjattu työssäoppimisjakso tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuden tarjota työmahdollisuuksia maahanmuuttajalle. Työyhteisölle ja ohjaajalle annettava tuki onkin työssäoppimisjakson onnistumisen kannalta erityisen tärkeää. Kynnys ottaa kieliharjoittelija, tulla toimeen tämän kanssa ja hyötyä tämän osaamisesta edellyttää usein kieliammattilaisen tukea. Monet työnantajat kehuivat työssäoppimisjaksolle annettuja tehtäviä ja kouluttajan tekemiä ohjauskäyntejä, sillä niiden ympärille rakentui hyödyllisiä oppimistilanteita ja ne antoivat varmuutta ja selkeyttä ohjaamiseen, opettivat kommunikoimaan kielenoppijan kanssa ja antoivat mallia siitä, kuinka kielitaitoa voidaan työssäoppimisjaksolla kehittää.
Suurin osa työnantajista oli myös sitä mieltä, että neljä viikkoa on työssäoppimisjakson kestoksi ehdoton minimi. Ensimmäiset pari viikkoa menevät tutustuessa, tunnustellessa ja perehdyttäessä, ja vasta sen jälkeen pääsee nauttimaan työssäoppijan työpaikalle tuomasta vaihtelusta ja työpanoksesta. Moni oli sitä mieltä, että työssäoppimisjakso olisi hyvin voinut olla pidempikin. Kokemukset ovat olleet samanlaisia , joilla työssäoppimisjakson pituus on voinut olla useita kuukausia. Tällöin opiskelija pääsee näyttämään osaamisensa, potentiaalinsa ja motivaationsa toden teolla. Palkintona pitkästä harjoittelusta on ollut työ- tai opiskelupaikka.
Pienempiä palkintoja ovat ne, kun saa nähdä leveitä hymyjä ja kohenevia ryhtejä. Saa kuulla, että minä osasin ja minä ymmärsin. Toiset lähtevät työssäoppimisjaksolla suorastaan lentoon: he ovat niitä, joille kurssilla oppiminen ei ehkä ole se luontaisin oppimisen muoto mutta jotka ovat omalla alallaan rautaisia ammattilaisia. He tarvitsevat vain oikein suunnattua kielivalmennusta pystyäkseen tarttumaan töihin suomenkielisessä työympäristössä. Urasuunnittelun kannalta tärkeitä oivalluksia ovat myös ne, että joku löytää oman alansa tai ymmärtää, mitä jollekin alalle työllistyminen vaatii. Yhtä tärkeää on sekin, että joku ymmärtää, ettei tämä ainakaan ole hänen alansa. Kun sen huomaa kotoutumiskoulutuksen alkuvaiheessa, ehtii hyvin tehdä uusia suunnitelmia ja kartoittaa seuraavassa moduulissa uusia uria.
Kirjoittaja Maija Mustonen on Aducaten kouluttaja, jolla on pitkä kokemus suomi toisena kielenä -opetuksesta ja ohjauksesta. Tällä hetkellä hän kehittää suomen kielen verkko-opetukseen uusia työkaluja.
*****
Kiinnostuitko maahanmuuttajaharjoittelijasta tai onko työpaikallasi työntekijä, joka kaipaa tukea kielenoppimisessa? Ota yhteyttä kouluttajiimme tai lue lisää valmennuksista ja koulutuksista, joita tarjoamme yrityksille ja organisaatioille, joissa työskentelee tai jotka ovat kiinnostuneita palkkaamaan kansainvälisiä työntekijöitä:
– Työpaikkasuomi
– KotoutumiskoulutuksetLisätietoja
Suunnittelija Heli Kaarniemi
heli.kaarniemi@uef.fi
0503228644