Onko sosiaalipedagogiikan aika nyt?

Jos et ole sattunut huomaamaan, elämme taas kerran yhteiskunnassamme isoja muutosprosesseja ja ne vaikuttavat kansalaisten, perheiden ja yksilöiden arkeen epävarmuutta lisäten. Puhutaan paljon nuorten syrjäytymisestä, työttömyyden seurauksista ja ikääntyvän väestönosan asemasta yhteiskunnan reunalla. Perheiden arki talouden puristuksessa näkyy lastensuojelun paineina ja niiden ehkäisemiseen etsitään kiivaasti keinoja. Maahanmuutto on tuonut Suomeen aivan uudenlaisen palvelujen tarvitsijoiden ryhmän ja nostanut suomalaiselle yhteiskunnalle vieraan ilmiön kaikkien nähtäväksi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta on ajattelun aallokossa, jossa laineet lyövät ja keinuntaa olisi pystyttävä hillitsemään.

Voisiko apua ainakin ammattilaisten työhön tulla sosiaalipedagogisesta orientaatiosta, joka tarttui noihin ilmiöihin jo aikaa sitten?

Sosiaalipedagoginen ajattelu ja toiminta sai alkunsa 1800-luvulla Keski-Euroopan muutosprosesseista, jotka mursivat sen ajan yhteiskunnan rakenteita ja elämänmuotoa. Sosiaalipedagogiikka syntyi pyrkimyksistä ehkäistä ja lievittää tästä aiheutuvia sosiaalisia ongelmia, varsinkin perheen kasvatuskyvyn heikkenemisestä aiheutunutta lasten ja nuorten laiminlyödyksi joutumisen ongelmaa. Köyhyys, avuttomuus ja poikkeavuus eri muodoissaan sekä syrjäytyminen ja sosiaalinen deprivaatio ovat sosiaalipedagogisen työn keskeistä toimintakenttää edelleen. Sosiaalipedagogiikan kiinnostuksen kohteina ovat ne inhimillisen kasvun prosessit, jotka liittyvät esimerkiksi yhteiskuntaan integroitumiseen ja yksilön käsitykseen itsestään. Sosiaalipedagoginen toiminta on nimenomaan kasvattamista yhteisöä varten, yhteisössä ja yhdessä yhteisön kanssa. Sosiaalipedagogiikka yhdistää näin kasvatustieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen näkökulman.

Sosiaalipedagogiikalla on kaksi tehtävää. Kansalaisuusnäkökulmasta tarkasteltuna sosiaalipedagoginen työ on yleistä kasvatusta, joka koskee kaikkia yhteiskunnan jäseniä. Huono-osaisuusnäkökulmasta sosiaalipedagogiikka pyrkii taas auttamaan yhteiskunnan huono-osaisia ja tuen tarpeessa olevia. Yksilön kasvatukseen sisältyvä sosiaalinen aspekti koskee niin tavallisia kansalaisia kuin syrjäytyneitäkin. Tässä mielessä sosiaalipedagogiikka kohtelee kansalaisia tasapuolisesti; tarkastelun kohteena ovat inhimillisen kasvun prosessit, joiden kautta ihminen saavuttaa yhteiskunnallista osallisuutta, hyvinvointia, toimintakykyä ja elämänhallintaa ja varttuu täysvaltaiseksi kansalaiseksi.

Sosiaalipedagogisesta ajattelusta hyötyvät sellaiset ammattilaiset, joiden työhön kuuluu asiakkaan muutoksen käynnistäminen, eteenpäin vieminen ja sen tukeminen. Ammattilainen auttaa asiakastaan löytämään omat voimavaransa ja oma polkunsa muutoksen läpi. Kaikki kasvatustyötä tekevät voivat soveltaa sosiaalipedagogista orientaatiota ja se soveltuu hyvin esim. sosiaalityön tueksi, kun pyritään muuttamaan asiakkaan olosuhteita paremmiksi.

Sosiaalipedagogiikkaa on nyt tarjolla Aducatessa sekä avoimen yliopiston tarjonnassa että täydennyskoulutuksen verkkokurssina. Avoimessa yliopistossa voi suorittaa sosiaalipedagogiikan perusopinnot. Verkko-opinnot sopivat täydennyskoulutukseksi sellaiselle, joka haluaa ammatillisesta näkökulmasta ymmärtää, mitä sosiaalipedagogiikka on ja mihin sitä käytännön työssä voi soveltaa. Sen jälkeen ymmärrystä on mahdollista syventää avoimen yliopiston opinnoilla.

Kirjoittajat

Seija Okulov
suunnittelija
Aducate

Päivi Puustjärvi-Soininen
suunnittelija
Aducate