Espanjastako eväitä SOTE-soppaan? – Monisairaat potilaat SOTE-yhteistyön haasteena, osa 2
Blogin ensimmäisessä osassa avattiin monisairastavuuden haasteita.
Monisairastavuuden haasteisiin on herätty nyt paitsi Suomessa, myös muualla Euroopassa. Espanjan Valenciassa on käytössä kahden asiakasvastaavan (case managerin) malli, Tanskan Silkeborgissa puolestaan toimii erikoisklinikka monisairaille. Suomessa näihin haasteisiin ovat paneutuneet muun muassa POTKU- ja Parempi Arki -hankkeet.
Esimerkkejä Espanjasta ja muualta Euroopasta
Monisairastavuuden haasteisiin on herätty nyt paitsi Suomessa, myös muualla Euroopassa. Kansainvälisessä ICARE4EU-hankkeessa (Innovating Care for People with Multiple Chronic conditions in Europe, 2013–2016) http://www.icare4eu.org/ on tunnistettu useita lupaavia palvelukäytäntöjä noin 30 Euroopan maassa. Hanketta hallinnoi hollantilainen NIVEL (Netherlands institute for health services research) ja muut mukana olevat maat ovat Saksa, Italia, Suomi ja Englanti. Itä-Suomen yliopistosta on mukana tutkijaryhmä Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitokselta.
ICARE4EU-hankkeessa on löydetty useita kiinnostavia tapoja järjestää yhteistyötä monista maista. Henkilökohtaisesti osallistuin tutkimusvierailuille Espanjan Valenciassa ja Tanskan Silkeborgissa.
Valencian ’kahden asiakasvastaavan malli’
Valencia on asukasmäärältään Suomen kokoinen alue Espanjassa. Alueen pääkaupunki on myös nimeltään Valencia. Valencian terveyspalvelut muistuttivat yllättävän paljon suomalaisia palveluja: terveyskeskukset (tosin ilman vuodeosastoja) palvelevat kunnan tasolla ja sairaalat laajemmalla alueella. Sairaalan ja perusterveydenhuollon väliseen yhteistyöhön on kehitetty erittäin mielenkiintoinen yhteistyömuoto. Suomessakin on koulutettu ja monissa paikoissa jo toimiikin niin sanottuja asiakasvastaavia, joiden tehtävänä on koordinoida asiakkaiden hoitoa. Valenciassa on otettu käyttöön ’kahden asiakasvastaavan malli’. Potilaan siirtymisiä sairaalan ja kodin välillä koordinoi kaksi case manageria (asiakasvastaavaa), joista toinen on sairaalan, toinen kunnan palveluksessa. Kumpikin järjestelee potilaan asioita omassa ympäristössään. Asiakasvastaavat ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa ja jakavat samat tiedot potilaasta – nykyaikaisesti tablettien välityksellä. Kahden asiakasvastaavan malli vaikutti varsin käyttökelpoiselta: kummassakin päässä hoitoketjua on aina ajantasainen tieto potilaan tilanteesta ja tarpeista. Yhden asiakasvastaavan ei tarvitse hallita kaikkia mahdollisia palveluja ja yhteyksiä. Yhteistyö kahden samanvertaisen ammattilaisen välillä toimii hyvin ja asiakas hyötyy siitä.
Valencialaisessa toimintamallissa on toki kysymysmerkkinsä. Kotisairaalatoiminnan ja kahden asiakasvastaavan yhteistyö mahdollistaa ja on enimmäkseen tarkoitettukin hyvin vaikeasti sairaiden potilaiden kotihoidon tukemiseen. Kotona oleminen onnistuu näillä järjestelyillä, mutta omaishoitajan asema ja edut jäivät suomalaisittain katsottuna mietityttämään.
Monisairaiden asiakkaiden klinikka Tanskassa
Tanskan Silkeborgin sairaala on pyrkinyt monin tavoin uudistamaan potilaiden hoitopolkuja. Silkeborgissa perusterveydenhuollosta vastaavat yleislääkärit voivat lähettää monisairaat ja/tai paljon erilaisia lääkkeitä käyttävät asiakkaat erityiselle monisairasklinikalle. Usein syynä lähetteeseen on se, että yleislääkäri tarvitsee erityislääkärin – jopa useamman sellaisen – neuvoja siihen, miten edetä monia ongelmia omaavan asiakkaan hoidossa. Olennainen osa klinikan toimintaa perustuu siihen, että sen vastaava erikoislääkäri käy etukäteen läpi asiakkaan potilashistorian. Tämä vaatii usein työtä, jota lääkäri itse kuvasi ’yksityisetsivän hommaksi’. Asiakkaalla on usein ollut hoitosuhteita moniin eri paikkoihin ja kaikista näistä pyritään saamaan olennaiset tiedot saataville. Hyvin usein käy ilmi, että eri lääkärit eri paikoissa ovat määränneet erilaisia lääkkeitä, ja on tehty lääkemuutoksia, joissa on vaikea pysyä mukana.
Asiakas käy etukäteen vastaavan lääkärin määräämissä laboratoriokokeissa ja varsinainen klinikkakäynti hoituu yhden päivän aikana. Päivän aikana tapahtuu kuitenkin paljon. Vastaava lääkäri, asiakasvastaava, fysioterapeutti ja toimintaterapeutti haastattelevat asiakkaan. Asiakasta pyydetään tuomaan mukanaan kaikki käytössä olevat lääkkeet – purkkeineen päivineen – ja farmaseutti käy hänen kanssaan läpi kaikki lääkitysasiat. Päivän aikana yhteenveto tilanteesta tehdään moniammatillisessa palaverissa, jossa on mukana edellä mainittujen ammattilaisten lisäksi useita kyseisen sairaalan erikoisalojen lääkäreitä, potilaan sairauksista riippuen. Tässä palaverissa hoidoille ja lääkkeille suunnitellaan tärkeysjärjestys ja annetaan suositukset siitä, mihin jatkossa kannattaa keskittyä. Tämä tieto välitetään potilaan omalle yleislääkärille perusterveydenhuoltoon. Sairaalan edustajien mukaan klinikkakäynnin lopputuloksena on usein jopa monien turhien lääkkeiden jääminen pois käytöstä. Asiakkaan lääkehaitat vähenevät, ja yhteiskunnalle tulee säästöjä.
Yhteistyötä yli siilorajojen
Suomessa monisairaat potilaat ovat olleet esillä esimerkiksi POTKU-hankkeessa, jossa kehitettiin käytännön työkaluja sote-ammattilaisille tätä asiakasryhmää silmällä pitäen. Parempi Arki -hanke jatkaa samalla linjalla, kohteena paljon palveluja käyttävät asiakkaat ja tavoitteena sote-yhteistyö, joka ylittää sekä ammatilliset että organisationaaliset raja-aidat. Useissa sairaanhoitopiireissä on tunnistettu monisairastavuuden aiheuttamat ongelmat asiakaspalvelun laadulle ja luonnollisesti myös sen aiheuttamat kustannuspaineet.
Rakenteellinen sote-uudistus on tulossa, mutta sen lisäksi tarvitaan uusia tapoja tehdä yhteistyötä käytännön toimannan tasolla. Hyviä esimerkkejä ja onnistuneita palvelumalleja kannattaa etsiä läheltä ja vähän kauempaakin. Selvää on, että monisairaat ja muut paljon erilaisia sote-palveluja tarvitsevat asiakkaat haastavat sote-organisaatiot ja -ammattilaiset kehittämään uudenlaisia, perinteiset rajat rikkovia yhteistyön muotoja.
Kirjoittaja FT Anneli Hujala on yliopistotutkija Itä-Suomen yliopiston Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksella.