Monisairaat potilaat SOTE-yhteistyön haasteena, osa 1

Monta sairautta, paljon ongelmia

Monisairastavuudella tarkoitetaan sitä, että potilaalla on samanaikaisesti vähintään kaksi aktiivista hoitoa vaativaa pitkäaikaissairautta. Tällainen potilas joutuu etsimään hoitoa ja palveluja monista paikoista. Monisairas asioi oman kuntansa terveyskeskuksen lisäksi paljon sairaalassa, usein monilla eri osastoilla ja klinikoilla. Lisäksi hän voi tarvita sosiaalipalveluja, kuntoutusta, asumispalveluja, KELAn tukea ja apteekin palveluja. Potilaan omahoidon tukemisessa myös omaisten, vapaaehtoisten ja erilaisten potilasjärjestöjen apu on tarpeen.

Palveluviidakossa on vaikea löytää omaa polkua

Erillisiin yksittäisiin diagnooseihin ja erikoistumiseen perustuva sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmämme näyttäytyy monisairaalle potilaalle usein sekavana palveluviidakkona. Kehen pitäisi ottaa yhteyttä missäkin vaivassa? Miten pääsee helpoimmin erikoislääkärin vastaanotolle? Koska tiedot eri järjestelmien välillä eivät liiku, monisairas potilas joutuu joka kerta kertomaan samat asiat aina uudelle lääkärille tai hoitajalle. Vaikka oman kunnan terveyskeskuksen omalääkäri tai -hoitaja tuntisikin potilaansa, hänenkään asiantuntemuksensa ei aina riitä ohjaamaan potilasta eteenpäin tarkoituksenmukaiseen hoitoon. Samassakin paikassa lääkärit ja hoitajat vaihtuvat. Eri lääkärit määräävät aina uusia lääkkeitä, ja lääkkeiden yhteensopivuus, liikakäyttö ja sivuvaikutukset ovat jokapäiväisiä ongelmia. Ketä pitäisi uskoa vaikkapa lääkkeen vaihdon suhteen, kun toinen suosittelee yhtä ja toinen toista? Kuka koordinoi hoidon kokonaisuutta ja sen jatkuvuutta palveluviidakossa osoittaen polun, jota pitkin asiakkaan turvallista edetä?

Tarvitaan rajat rikkovaa yhteistyötä

Terveyspalvelujen pirstaleisuuden lisäksi sosiaalipalvelut ovat usein niistä erillään, mikä lisää tiedonkulun ja avunsaannin ongelmallisuutta. Kenelläkään ei ole selkeää käsitystä siitä, mitä kaikkia tahoja monisairaan potilaan hoitopolulla tulee vastaan tai mitä sieltä pitäisi löytyä. Eri tahot ja toimijat eivät keskustele toistensa kanssa. Monisairastavat henkilöt ovat usein iäkkäitä, samoin kuin heidän mahdollinen omaishoitajansa, mikä tekee palveluviidakossa selviytymisestä vieläkin vaikeampaa.

Pirstaleinen, siiloutunut palvelujärjestelmä on hankala asiakkaalle, mutta se aiheuttaa myös turhia kustannuksia yhteiskunnalle palvelujen päällekkäisyyden ja epätarkoituksenmukaisen käytön takia. Monisairaan yhteispotilaan hoito vaatii uudenlaisia tapoja järjestää palveluja yhteistyössä, jossa kohtaavat perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito, terveydenhoito ja sosiaalipalvelut sekä formaali ja ei-formaali hoiva.

Monisairaiden ja muiden paljon sote-palveluja käyttävien asiakkaiden palvelujen järjestäminen kustannustehokkaasti, laadukkaasti ja tarkoituksenmukaisesti on mittava, kansainvälisesti tunnistettu haaste. Nykyiset siiloutuneet, yleensä yhden sairauden hoitoon perustuvat palvelujärjestelmät eivät vastaa näiden potilaiden tarpeisiin. Monisairaan, useiden tahojen palveluja tarvitsevan ’yhteispotilaan’ hoito vaatii uudenlaisia tapoja järjestää palveluja. Perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut joutuvat yhdistämään voimansa uudenlaisella yhteistyöllä.

Blogin toisessa osassa tuomme esiin muualla Euroopassa käytössä olevista malleista.

Kirjoittaja  FT Anneli Hujala on yliopistotutkija Itä-Suomen yliopiston Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksella.