Opintopolkunsa näkee vasta jälkikäteen
Aloitetaan nykyhetkestä. Kirjoitan tällä hetkellä väitöskirjaani, joka käsittelee Euroopan unionin sähkömarkkinasääntelyä ja erityisesti sähkön huoltovarmuuden turvaamista kapasiteettimekanismien avulla. Kapasiteettimekanismit ovat sääntelyinstrumentteja, jolla pyritään varmistamaan sähkön tuotantokapasiteetin riittävä määrä sähkömarkkinoilla. Jos kahden viimeisimmän virkkeen lukeminen teki olosi uneliaaksi, kuulut siihen enemmistöön, joka ei jaa mieltymystäni energiaoikeuteen yhtenä kaikkein kiinnostavimmista oikeudenaloista. Tutkimusaiheen olennaisuutta ei voi kuitenkaan vähätellä: viimekädessä kyse on sääntelystä, jolla pyritään varmistamaan, että töpselistä tulee jatkossakin keskeytyksettömästi sähköä.
Itseäni kiinnostavan tutkimusaiheen löytyminen ei kuitenkaan ole ollut suoraviivaista, vaan opintopolkuni – ainakin nykyhetkeen saakka – on ollut varsin kiemurainen. Oikeastaan opintopolusta puhuminen on mielestäni harhaanjohtavaa, koska se antaa kuvan jotenkin ennalta viitoitetusta tiestä. Tosiasiassa ainakin oma opintopolkuni on ollut melko sattumanvaraisesti perusteltujen valintojen jatkumo, jonka seurauksena muun muassa päädyin olemaan kolmena vuotena fuksi.
Sattumusten summana hain opiskelemaan Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitokselle Eurooppaoikeutta vuonna 2010, jolloin opiskelijavalinta tehtiin ylioppilastodistuksesta saatavilla pisteillä. Aiempien vuosien sisäänpääsyrajojen perusteella sisäänpääsyni piti olla itsestään selvää, mutta toisin kävi, ja jäin ilman opiskelupaikkaa. Aloitin kuitenkin opintoni avoimen yliopiston kautta ja suoritin fuksivuoden yleiset opinnot kokonaisuudessaan avoimessa yliopistossa. Pääsin tutkinto-opiskelijaksi vuonna 2011, jolloin olin taas muodollisesti fuksi.
Olin ehtinyt opiskella Eurooppaoikeutta ja ympäristöoikeutta vuoden, kun oikeustieteiden laitos sai oikeuden antaa oikeusnotaarin ja oikeustieteen maisterin tutkintoja. Osallistuin ensimmäisiin järjestettyihin valintakokeisiin ja hyväksytyksi tultuani olin kolmatta kertaa fuksi.
Energiaoikeus valikoitui tutkimusaiheekseni suunnilleen yhtä suunnitellusti kuin opintopolkuni vaiheet muutoinkin. Olin kiinnostunut jotakuinkin kaikista oikeudenaloista, ja valinta näiden välillä osoittautui haastavaksi. Energiaoikeus oli omasta mielestäni monella tapaa luonteva ja mielenkiintoinen yhdistelmä eurooppaoikeutta ja ympäristöoikeutta sekä ajankohtainen ja tarpeellinen tutkimuskohde, mutta tosiasiassa en tehnyt ratkaisuani uramenestys mielessä, vaan siksi, että minulla oli energiaoikeuden parissa hauskaa.
Näin jälkikäteen tarkasteltuna on mielenkiintoista ja melko lohdullista huomata, että opintopolkuni ei ole ollut väärä tai johtanut epäonnistumiseen siitä huolimatta, että se ei ole ollut suora ja virtaviivainen, vaan lähinnä hyvin ajoitettujen sattumien summa höystettynä sopivalla päämäärätietoisuudella. On varmaankin todenmukaista väittää, että one-size-fits-all –opintopolku, missä kaikkien opiskelijoiden edellytetään säntäävät suoraan lukion tai ammattikoulun penkiltä suorittamaan heti oikeaa tutkintoa, oikeassa oppilaitoksessa ja oikeassa aikataulussa, ei ole kovin realistinen tai oppimisen kannalta järkevä ratkaisu. Oman, epäkonventionaalisen opintopolkuni päätteeksi valmistuin puolitoista vuotta oikeustieteellisten valintakokeiden jälkeen keväällä 2015 laitoksen ensimmäiseksi oikeustieteen maisteriksi.
Toki opinnoissani menestyminen on edellyttänyt minulta myös paljon työtä ja hyviä istumalihaksia. Esimerkiksi pääsykokeisiin valmistautumiseksi äänitin itseäni lukemassa maakaaren säännöksiä ja sitten luukutin näitä nauhoituksia nupit kaakossa, kun aivot eivät enää jaksaneet lukea kirjaa. Kovasta työstä huolimatta opinnot eivät juuri koskaan mene kokonaisuudessaan niin kuin alun perin oli suunniteltu, eikä niiden tarvitsekaan. Oman opintopolkunsa löytäminen ei tarkoita samaa kuin opintosuunnitelman orjallinen noudattaminen, vaan edellyttää tilaisuuksien ja uusien haasteiden jatkuvaa etsimistä ja niihin tarttumista.
Kaisa Huhta
Doctoral Researcher
Energy Law Coordinator
LLM Diploma Program in International and European Energy Law and Policy