Elämäntapamuutos – teoriassa helppo, mutta käytännössä vaikea

Lehdet, kirjat, netti ja televisio suoltavat jatkuvalla syötöllä ohjeita hoikemman vartalon ja paremman terveyden saavuttamiseksi. Nykyään erilaisista ruokavalioista suosiossa ovat hiilihydraattien ja gluteenin karttaminen, proteiinin tankkaus, paastoaminen ja lukuisat muut muotidieetit ja liikunnan osalta tehokkaat intervallit. Tulevaisuudessa tarjotaan sitten jotain muuta, tai sitten jotain jo aikaisemmin pinnalla ollutta ja uuden paluun tehnyttä. Resepti ja siten myös ongelmat pysyvät kuitenkin samoina.

Ongelma on se, että pidemmän päälle nämä ratkaisut eivät lähes koskaan toimi. Ennemmin tai myöhemmin into lopahtaa ja laihdutetut kilot hiipivät takaisin tai kunnon nousu jää vain lyhytaikaiseksi piikiksi. Laihduttajista näin käy masentavan usein, jopa lähes kaikille. On arvioitu, että esimerkiksi laihduttaneista noin 90-95% lihoo menettämänsä kilot takaisin vuodessa tai parissa. Pidemmällä aikavälillä tulokset ovat vieläkin masentavampia. Useat ovat lisäksi yrittäneet useita, jopa kymmeniä, kertoja ja käytännössä samoin huonoin tuloksin. Hetkellisesti laihtumaan tai kunnon kohottamiseen pystyvät lähes kaikki, mutta pysyviin tuloksiin vain erittäin harvat. Sama koskee muitakin elämäntapamuutoksia.

Lopputulos näyttäisi olevan riippumaton siitä, millä tavalla elämäntapamuutos, kuten laihdutus on toteutettu. Muotidieetit ja maltillisemmat dieetit eivät käytännössä juuri eroa pitkäaikaistuloksiltaan. Samoin käy myös karppaajille, vaikka aluksi tulokset voivatkin olla lupaavat. Näin käy myös televisioformaattien laihduttajille, mutta tätä ei käytännössä koskaan näytetä. Usein juuri televisiokameroiden sammuttua alamäki eli painonousu alkaa.

Miksi elämäntapamuutos on niin vaikeaa?

Miksi näin käy eli miksi laihdutus, tai ylipäätään elämäntapojen pysyvä muuttaminen, on niin vaikeaa? Miksi lähes poikkeuksetta käy niin, että ennemmin tai myöhemmin lipsutaan takaisin entisiin tottumuksiin? Laihduttajien olisi olennaista pysähtyä miettimään asiaa, erityisesti silloin, jos takana on jo lukuisia yrityksiä. Sama koskee usein myös ohjeiden antajia. Tahdosta se tuskin on kiinni, sillä tuskin kukaan suurella vaivalla laihtunut, tai kuntoansa parantanut, haluaa ehdoin tahdoin heittää kaiken näkemänsä vaivan hukkaan. Tiedostakaan sen ei pitäisi olla kiinni. Suurin osa tietää kyllä hyvin, että tuloksiin päästäkseen täytyy syödä kevyemmin ja liikkua enemmän, ja pysyviin muutoksiin muutoksien täytyy olla pysyvät. Periaatteessa elämäntapamuutos on siis helppo, mutta käytännössä se on kerta toisensa jälkeen osoittautunut olevan erittäin vaikeaa.

Tiedetään, että useat tekijät hankaloittavat pysyvää laihdutusta ja elämäntapamuutoksia ylipäätään. Laihdutuksen osalta meitä vastaan ovat mm. ympäristö ja erityisesti omat geenimme ja fysiologiamme, jotka ovat sopeutuneet eloonjäämistä, ei hoikkuusihanteita varten. Kehomme on muokkautunut varastoimaan tehokkaasti vararavintoa, joka on auttanut selviämään aikoina jolloin ravintoa ei ole ollut tarjolla. Jos geenimme altistavat meitä lihomiselle, eivät ne laihtumisen myötä muutu ainakaan edullisempaan suuntaan, vaan altistavat painonnousulle edelleen. Laihtuminen aiheuttaa lisäksi energiankulutuksen vähenemistä, koska laihtuessa lähes aina menetetään energiaa kuluttavaa lihasmassaa ja keventyneen kehon liikuttelu kuluttaa vähemmän energiaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että edelleen laihtumiseksi tai painon ylläpitämiseksi meidän täytyy syödä aikaisempaa vähemmän. Lisäksi ympäristö, joka on täynnä syömistä ruokkivia ja liikunnan välttelyä helpottavia tekijöitä, hankaloittaa urakkaa entisestään. Peliä, jossa vastapelureita on lukuisia, vieläpä voimakkaita sellaisia, mutta omalla puolella ei apuna ketään, on hankala voittaa.

Lohduttavaa on onneksi se, että myös onnistuneita eli pysyvästi painonhallinnassa onnistuneita tai elämäntapamuutoksen tehneitä on. Onnistuminen on siis mahdollista. He tarjoavat samalla mahdollisuuden oppia, että mikä onnistujia yhdistää. Tutkimuksien mukaan onnistumista ei näytä ennustavan mikään tietty ruokavalio, vaan osa on laihtunut vähärasvaisella ruokavaliolla, osa annoskokoja pienentämällä, osa hiilihydraatteja karsimalla ja iso osa useita tekijöitä yhdistelemällä. Sama koskee liikuntaa. Mitään maagista menestysreseptiä ei ruokavaliossa tai liikunnassa näyttäisi siis olevan, vaan onnistuminen selittyy jollain muulla.

Rennolla otteella pysyvämpiin tuloksiin

Yksi tärkeä esille nouseva asia on se, että painonhallinnassa, tai muissa elämäntapamuutoksissa, onnistuneet suhtautuvat joustavasti syömiseen ja liikuntaan. Enimmäkseen he syövät terveellisesti ja liikkuvat säännöllisesti, mutta sallivat myös poikkeukset, kuten nautinnot ja laiskottelun. Tämä on vastoin sitä mitä yleensä laihdutuksessa lehtien ohjeessa tai televisioformaateissa tarjotaan. Niissä ruokavalio- ja liikuntaohjelmat ovat ehdottomia ja joiden toteutus vaatii itsekuria. Olisiko elämäntapamuutosten onnistumisen osalta lopulta niin, että kuten urheilusuorituksissa, rento suoritus on menestyksen avain ja väkisin vääntäminen johtaa vain toistuviin pettymyksiin?

Sopivan rentouden käsitettä käsitellään myös Ravitsemus ja liikunta –opintojaksolla, jonka tarkoituksena on tarjota olennaisimmat eväät niin onnistuneeseen painonhallintaan kuin liikuntasuoritukseenkin.

Vielä ennättää mukaan syksyn Ravitsemus ja liikunta 3 op verkko-opintojaksolle, joka alkaa 28.9. Lisätietoja ja ilmoittautuminen

Kirjoittaja Jaakko Mursu on ravitsemusepidemiologian dosentti ja tutkija Itä-Suomen yliopistosta. Jaakko toimii lisäksi opettajana Avoimen yliopistossa ravitsemustieteen opinnoissa.

Kuva: Matti Purojärvi