Jo joutui armas aika

Aurinko on melko korkealla, mutta aamu tuntuu hieman viileältä. Silmien edessä vilkkuu edellä taivaltavan isoveljen reppuselkä. Keskustelu harventuu matkan päätepisteen lähetessä kuin itsestään, vain muutama sana enää vaihdetaan. Vähän hengästyttää, ehkä jännittääkin: kouluun tutustumispäivä. Muutamat kymmenet metrit, ja mäkeä ylös johtava oikopolku saattelee opinahjolle. Jälkeenpäin kyläkoulu saattoi näyttää perin vaatimattomalta rakennukselta. Mutta muistan, että tuona toukokuisena aamuna vuonna 1973 se honkien välistä vilkkuvana hohtona avautui eteeni kuin paraskin satulinna. Opettaja saattoi näyttää hieman yllättyneeltä ja isoveli jopa kiusaantuneelta, kun päivän päätteeksi anoin, voisinko mitenkään tulla vielä huomenna uudestaan. Toki se opettajalle sopi. Veikkaan olleeni ainoa koulun historiassa, joka halusi tulla toistamiseen, vaikka oppivelvollisuus alkaisi vasta tulevana syksynä.

Uteliaisuus johdattaa

Sittemmin oppipolku on vienyt verkosto-organisaationa toimivan Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (ISO) johtajaksi ja työn ohessa viimeisimmäksi Itä-Suomen yliopiston EMBA-johtamiskoulutuksen opiskelijaksi. Yhteiskuntatieteilijää kiehtoi, mitä uutta liike-elämän johtamisen koulutus voisi tuoda julkisen sektorin palvelutoiminnan uudistamiseen. Ainakin taloudesta saisi varmasti hyödyllisiä oppeja ja samalla tutustuisi uusiin osaaviin ihmisiin. Itä-Suomen yliopistossa Aducaten tarjoamassa koulutuksessa voisi valita kurssit parhaiten perustyötään palvelemaan ja suorittaa niitä joustavasti jakso kerrallaan allakkaan sovitellen. En lähtenyt matkaan tutkinto vaan uuden oppiminen mielessä, ja suljin pois sellaiset yliopistojen koulutustarjoukset, joissa edellytettiin heti sitoutumista pitkään prosessiin.

Vauhdikkaan johtamisarjen katkaisseet kurssien lähiopetusjaksot ovat jääneet mieleen keitaina. Mielekäs aihe, asiantuntevat luennoitsijat, mainio porukka. Ja sitä talouttakin on sitten todella opiskeltu. Yhtenä työtä teettäneistä, mutta todella antoisista, muistuu mieleen johdon laskentatoimea avannut kurssi. Lukija ei yllättyne, että silmät kirkkaina siellä mietin, kuinka ”mageeta” voikaan olla jossakin isossa firmassa palkata työparikseen juurikin huippuosaava controller, ja laskea ennakoivasti kohti tulevaa kaikkea mahdollista uudistuvaa liiketoimintaa tukevaa. Joku ajattelisi, että auts miten kuivaa – minä pohdin, miten mielenkiintoista ja luovuutta nykytyössäkin ruokkivaa. Talouden tunnuslukuja ei ole esimerkiksi yhdistystoiminnan tueksi juurikaan rakenneltu. Upea mahdollisuus oli sekin, kun sain tuoda koko johtotiimimme mukaan koulutuksen kansainväliselle jaksolle tutustumaan EU:n toimintaan.

Uusi aamu

Aurinko on melko korkealla, mutta aamu tuntuu vielä viileältä. Juhlavaatteiden kanssa askaroimme, päivälle olisi tarjolla kolmet lakkiaiset. Mieheni huomasi, että on kulunut tarkalleen kolmekymmentä vuotta siitä, kun itse painoimme valkolakit päähämme. Ensi maanantaina edessäni olisi EMBA-koulutuksen viimeinen lähiopetusjakso. Toivoin aiheeksi Lean-johtamisfilosofiaa ja se järjestyi. Eikä se herättänyt hämmästystä, vaikka aiemmin jo anelimme, että eikö tälle EMBA-tutkinnolle voisi suunnitella jonkinlaista jatko-osaa… ISO kiitos monista opeista ja erinomaisesta yhteistyöstä Arja, Anna ja kumppanit – uteliaisuus rules!

Kirjoittaja Tarja Kauppila opiskelee UEF EMBA-ohjelmassamme ja toimii Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen johtajana.

Hae joustaviin juuri sinun tarpeisiin räätälöityihin EMBA-opintoihin