Huijauksia julkaisukentällä | Scamming in the field of publishing

(Please, scroll down to read in English.)

Tiedepolitiikalla kannustetaan tutkijoita julkaisemaan yhä enemmän. Kaikki tarjotut käsikirjoitukset eivät mahdu suurten kustantajien julkaisukanaville.

Tilanne on synnyttänyt tieteellisen julkaisemisen kentälle suuren joukon pienempiä kustantajia, mutta myös varsinaista rikollista huijaamista.

Ilmiö alkoi Kiinasta, jossa nuoria tutkijoita kannustettiin julkaisemaan osittain tekaistujakin käsikirjoituksia tieteellisissä lehdissä. Syntyi ”paperitehtaita”, jotka käsittelivät julkaisunsa kyseenalaisin periaattein. Ilmiö laajeni nopeasti Intiaan, Iraniin, Venäjälle ja osaan itäisen Euroopan maita. Nyt paperitehtaat ja kyseenalaiset kustantajat häiritsevät koko maapallon julkaisukenttää.

Lehtien toimittajia on lahjottu julkaisemaan artikkeleita. Lisäksi on käytetty omaa väkeä esiintymään ”vierailevina editoreina”, jotka hyväksyivät kehnotkin kirjoitukset lehtiin. Osalle julkaisuista ei ole tehty ollenkaan vertaisarviointia. Näistä esimerkkeinä vaikkapa yli 8000 peruttua julkaisua Hindawin kustantamista lehdistä. Valitettavasti osa näistäkin on päätynyt kansainvälisiin tietokantoihin. Guardianin mukaan pelkästään viime vuonna vedettiin tieteellisistä lehdistä pois yli 10 000 artikkelia. Mutta asiantuntijat pitävät tätäkin vain jäävuoren huippuna.

Myös plagiarismi kukoistaa edelleen. Neurologi Bernhard Sabel analysoi noin 5000 artikkelia, ja totesi että jopa 34 prosenttia vuonna 2020 julkaistuista neurotieteellisistä tutkimuksista oli todennäköisesti keksittyjä tai plagioituja. Lääketieteessä luku oli 24 prosenttia.

Saalistajalehdet houkuttelevat kirjoittajia nopealla julkaisuprosessilla ja halvalla kirjoittajamaksulla. Todellisuudessa lehdet saattavat julkaista artikkelin sellaisenaan, ilman toimituksellista työtä ja asiantuntijoiden suorittamaa vertaisarviointia. Pahimmassa tapauksessa käsikirjoitusta ei julkaista ollenkaan, koska tavoitteena on vain huijata rahaa julkaisumaksulla.

Kaapatuilla lehdillä tarkoitetaan julkaisukanavia, joiden toiminta perustuu jo olemassa olevan lehden verkkosivujen kopioimiseen tai väärentämiseen. Tavoitteena on harhauttaa kirjoittajia lähettämään käsikirjoituksensa kopioituun lehteen alkuperäisen sijaan.

Saalistajalehtien tunnistamiseen on kehitetty useita apuvälineitä. Näistä tunnetuin on Cabells predatory reports -tietokanta, joka ylläpitää laajaa hakemistoa toimintatavoiltaan kyseenalaisista lehdistä. Saalistajia voi tunnistaa myös Think. Check. Submit. ja Retraction Watch -palveluiden kautta. Retraction Watch tarjoaa lisäksi Hijacked Journal Checker -työkalun, johon on listattu tunnistettuja kaapattuja lehtiä.

Valitettavasti vastuullisetkaan vertaisarvioijat eivät pysty tunnistamaan kaikkia plagiaatteja tai tieteellisiä väärennöksiä. Tiedeyhteisö onneksi toimii kuten sen pitääkin; ennemmin tai myöhemmin väärentäjät ja plagiaatit jäävät kiinni. Tieteellisen työn arviointi ei voi perustua pelkästään editorien tai vertaisarvioijien työhön. Näiden työtaakka on usein kasvanut kohtuuttoman suureksi, eikä arviointityö useinkaan edes kasvata akateemista meriittiä. Sen takia on tärkeää ymmärtää, että vasta tiedeyhteisön käsittely ja vastaanotto on julkaisujen arvioinnin lopullinen mittari. Tämä on usein hidasta ja kestää vuosikausia ennen julkaisun lopullista asemointia perustellun ja punnitun tiedon rihmastoissa.

Science policy is used to encourage researchers into publishing, yet not all offered manuscripts fit into the publishing channels of major publishers.

This situation has given rise to a large number of smaller publishers in the field of scientific publishing, but it has also brough forth outright criminal scamming.

The phenomenon started in China, where young researchers were encouraged to also publish fabricated manuscripts in scientific journals. This gave birth to “paper mills” that processed their publications by questionable principles. The phenomenon quickly spread to India, Iran, Russia, and parts of Eastern Europe. Nowadays, manuscript factories and questionable publishers disrupt the publishing scene across the globe.

Journal editors have been bribed to publish articles. Journals have also used their own staff to act as “guest editors” that accept even poor articles for publishing. Some publications have not been peer-reviewed at all. More than 8,000 retracted publications in journals published by Hindawi serve as an example of these practices. Unfortunately, some of these have already ended up in international databases.
According to The Guardian, more than 10,000 articles were retracted from scientific journals last year alone. Experts believe that even this is just the tip of the iceberg.

Plagiarism also continues to thrive. Neurologist Bernhard Sabel analysed around 5,000 articles and found that up to 34% of the neuroscience studies published in 2020 were likely to be fabricated or plagiarised. In medicine, the figure was 24%.

Predatory journals attract authors with fast publishing processes and cheap author fees. In reality, these journals may publish the articles as they are, without any editorial work or peer review by experts. In the worst case, manuscripts may not be published at all, as the aim is simply to swindle money through publication charges.

Hijacked journals refer to publication channels whose operation is based on copying or falsifying a pre-existing journal’s website. The aim of this practice is to trick authors into sending manuscripts to the hijacked journal instead of the original one.
Numerous tools have been developed for the identification of Predatory journals. The most well-known of these tools is the Cabells predatory reports, which maintains a database of journals with questionable practices. The Think. Check. Submit. and Retraction Watch services can also be used to identify predators. Retraction Watch also provides the Hijacked Journal Checker tool, which contains a list of hijacked journals.

Regrettably, not even responsible peer-reviewers can identify all plagiarisms and forgeries. The science community fortunately works just like it should; sooner or later all forgers and plagiarisms are caught. The evaluation of scientific work cannot rely solely on the work of editors or peer reviewers. Their workload has often grown disproportionately heavy, and in many cases review work itself is barely counted as academic merit. It is therefore important to understand that it is only the reading and reception of publications by the scientific community that ultimately measures the evaluation of publications. This process is often slow, and it takes years before a publication is finally positioned amidst well-founded and weighed data.

Lähteet / References
Anna-Kaarina Linna: Kaapatut lehdet tiedeyhteisön riesana | Julkaisufoorumi
Robin McKie: ‘The situation has become appalling’: fake scientific papers push research credibility to crisis point | Peer review and scientific publishing | The Guardian
Jeffrey Brainard: Fake scientific papers are alarmingly common | Science | AAAS

Jukka Kananen, palvelupäällikkö | Head of Services
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and publishing services

Translated by Niko Niskanen | Information Services Advisor