Sanaine karjalakse
Täl sivul julguammo sanastojoukon kerättylöi sanoi eri murdehil. Sanastojoukkoh kuulutah livvinkarjalaine Natalia Giloeva, suvikarjalaine Katerina Paalamo da vienankarjalaine Olga Karlova.
15.11.2024
Kontie on vierähtän muate talvekši, makauttau šei ristikanšua. Tämän netälin šanaset ollah makuantah liittyjät: muata ‘nukkua’, makauttua ‘nukuttaa’, uinota ‘nukahtaa’, uinottua ‘saada nukahtamaan’, n’ukkuo ‘torkkua’, n’učvahtua ‘torkahtaa’, venyö lipo viruo ‘olla pitkällään, maata; lojua’.
Erähät esimerkit vienankarjalakši.
Netälinloppuna makuan pitemmälti. – Viikonloppuna nukun pitempään.
Makauttauko šilma? – Nukuttaako sinua?
Rupie jo muate! – Menehän nukkumaan!
Mänen kohta makuamah. – Menen kohta nukkumaan.
Hiän ruttoh uinuou. – Hän nukahtaa heti.
Hyö jo n’ukutah tietokonehen ieššä. – He torkkuvat tietokoneen ääressä.
Onnakko n’učvahimma pikkusekši. – Taisimme vähän nukahtaa.
Venyin šijašša puoleh yöh šuaten, en šuanun unta. – Makasin vuoteessani puoleenyöhön, en saanut unta.
Ket venytäh divanalla, a ket virutah. – Kirjaimellisesti: Jotkut makaavat sohvalla, kun taas jotkut loikovat .
Jälkimmäiseššä virkkeheššä on juohatušta murreheroloih, eri murtehissa dominiiruijah eri šanat, joko venyö tai viruo.
Hyvyä netälinloppuo, muistakkua muata ta levähtyä hyväsešti!
Kirjuttan: Olga Karlova
Kuva: Pixabay
Muamo lašta uinottau, pikkaraista makauttau.
4.11.2024
Eläkeh vai penzii? Ga mollembat! Lähtie penziele, jiäjä eläkkehele, lähtie eläkkehele da jiäjä penziele, olla penziel dai eläkkehel. Penzionieru dai eläkkehelolii sego eläkkeheläine. Täs vuoropagin livvinkarjalakse, kudamas eläkeh da penzii sego muut variantat on annettu yhtes:
– Jogo olet eläkkehel?
– En vie, vaste kolmen vuvven peräs minus roih penzionieru.
– Minä lähtin penziele mulloi.
– Pädöy eliä Kuibo sit eläkkehel? Täydyygo nygöi aigua kaikkeh niškoi?
– Ga eibo tävvy! Penziel olles vaste kiireh ongi joga kohtah.
– Ai nengago!
– Ga muga!
Kirjutus: Natalia Giloeva (Hiloin Natoi)
Kuva: Pixabay
31.10.2024
Täh aigah vuuvesta päivät vain lyhetäh da pimetäh. Terväh on pimiekuu da aiga panna eriluaduzie tuliloi pertin da pihan čomennuksiksi da tuomah iluo da valgieda loppumattomalda tundujah pimevyöh. Monet käyväh kalmoilla muistelemah kuolluzie omahizie da viemäh tuohuksie. Tämän nedälin sanane on tuohus ‘kynttilä, tuohus’.
Ezimerkit ollah suvikarjalaksi:
parafiina-, steariina-, razva-, vahatuohus – parafiini-, steariini-, tali-, vahakynttilä
led-tuohus, sähkötuohus – led-kynttilä, sähkökynttilä
virittiä, sammuttua tuohus – sytyttää, sammuttaa kynttilä
Tuohus palau obrazan iessä. – Tuohus palaa ikonin edessä.
Pane tuohus fonarin sydämeh. – Laita kynttilä lyhdyn sisälle.
Myö issuimma illalla tuohuksen valgiessa. – Me istuimme illalla kynttilän valossa.
Mie jo vaihoin tuohusjalgah uuven tuohuksen. – Minä vaihdoin jo kynttilänjalkaan uuden kynttilän.
Mie ossan kaksi tuohusta. – Minä ostan kaksi tuohusta.
Tuohukset paletah kirikössä. – Tuohukset palavat kirkossa.
Hyö viedih tuohuksie kalmoilla. – He veivät kynttilöitä haudoille.
Kurssan tiemana on tuohuksien luajinda. – Kurssin aiheena on kynttilöiden valmistaminen.
Kirjuttan: Katerina Paalamo
Kuva: Pixabay
24.10.2024
Šyyšruavot aletah hilletä, kekriaikua tuaššen elämmä. Ka ei ruatajalta ruavot loputa, ta tämän netälin šana onki ruatua ‘tehdä jtak; tehdä työtä, työskennellä; toimia; olla käyttökunnossa’. Tätä verbie on kirjavaiseh karjalan pakinašša.
Vuoropakinat ollah vienankarjalakši.
– Missä hiän ruatau?
– Ka poštissa. Poštie jakau.
*
– Mitä ruat šuovattana?
– Pihua haravoičen.
*
– Mitä čuutuo hyö ruatah?
– Ruatasin mieki, kun vain malttasin.
*
– Missä tuatto on?
– Halkuo on ruatamašša pihalla.
– Kučuhan šyömäh!
*
– Vaivuttiko šilma?
– Liikua ruavoin, šentäh ni vaivuin.
*
– Kuin pitälti olet ruatan tällä ruavonantajalla?
– Täššä yheššä ruatokohašša olen jo 10 vuotta starainun ruatua.
*
– Kellä šoitat?
– Aštienpešukoneh ei rua, pitäy kuččuo muasteri.
*
– Mih šuaten restorani ruatanou?
– En velli tiijä, pitäy guuglata.
*
– Passipo šuuri neuvomua! Šiun ideja ruatau hyvin.
– Ilo kuulla!
Kirjuttan: Olga Karlova
Kuva: Pixabay
Ei rua
14.10.2024
Tämän nedälin sanaine karjalakse on uuzi konzutella-verbi. Sanan olemmo luadinuh konzu-kyzymyssanas karjalan kiännösseminuaran ruadopajas, da sidä voit käyttiä ezimerkikse moizes kontekstas, konzu kentahto alalleh midägi kyzelöy, konzuttelou: konzu tulet, konzu menet, konzu luajit, konzu azut imi. Konzutella rodih analougien mugah suomen jossitella-verbinke, hos merkičykset niilöil erotah. Jossitella-verbi oli duumaittavannu samazes ruadopajas, da nygöi lövvät sen kiännösseminuaran čupus nenga: jossitella – aguttua (agu, ezim. agu olis dengua, agu olluzin sie). Kiännösseminuaran čuppu – Karjalan kielen elvyttäminen (uef.fi)
Taivuta konzutella-verbii nenga:
Minä konzuttelen
Sinä konzuttelet
Häi konzuttelou
Myö konzuttelemmo
Työ konzutteletto
Hyö konzutellah
Täs vuoropaginas livvinkarjalakse näit verbii eri muodolois sego sit luajittuu deverbalistu substantiivua:
– Konzu kohendat sen? Konzu tulet ruavospäi? Konzu lähtemmö kunnetah? – alalleh minun mučoi konzuttelou!
– Kaikin konzutellah. Konzuttele sinägi! Minä joga päiviä konzuttelen. Konzu ruokit pertin? Konzu pezet astiet? Konzu panet kylyn lämmäh?
– Yhtenjyttymiä konzuttelendua meilgi. Vaigu mučoi minul nämmii samazii kyzelöy!
– Konzutelkah ielleh, et midä rua.
Kirjutus: Natalia Giloeva (Hiloin Natoi)
Kuva: Niko Tynnyrinen
10.10.2024
Sygyzyn aigah ilman vilustuossa pienet jyrzijät kuotellah piässä loukkozista lämbimih perttilöih. Toičči omilda troppazilda rakennuksih voibi yöksyö tämägi jyrzijöildä da niistä juuri hiirildä äijällä näyttäjä pikkarane elävä, kumbazen nimi muissuttau perindehellizien jallaččiloin, čubiloin ‘pieksut, lapikkaat’, nimie da n’okka niijen n’uppuo. Näijen kahen nimet liitytähgi etimologizesti toine toizeh, vrd. suomen kielen supiainen, supihiiri, supikas da supi (kengä). Čubi vihjuau niijen n’okkien čuipakkah muodoh. Tämän nedälin sanane on čupihiiri (vienankarjalaksi), čubihiiri (suvi- da livvinkarjalaksi) ‘päästäinen (Sorex)’.
Čubihiiri liittyy karjalan kielessä arvotuksihgi. Čulkkamo libo čulkkavo tarkottau leibiä. Čubihiirestä Karjalan kielen sanakirjassa:
tšulkkamo tšupušša, tšupihiiri tšulkkamošša (= pakšun‿olija naińi; arv.). Vuokkiniemi
tšubihiiri (ńokka pitkä ylen, jallad lyhyöt, itše hiiri järie, ei peäze ńi dorogas peäĺittši).
tšubihiiri on žiivattoin hiiri, ei pie satattoa, tanhuoz oĺijoa ei pie tappoa. Suojärvi
tšulk̀avo tšupuz, tšubihiiri sydämez (= kohtuin‿akku; arv.). Säämäjärvi
Linkka sanah čubihiiri
Kirjuttan: Katerina Paalamo
Kuva: Pixabay
3.10.2024
Toičči piä ei taho ruatua, liijatenki kun on kiireh opaštajalla. Niin mieki en nikuin tahton virittyö netälin šanan kekšimiseh ta tekstin luatimiseh. Šiinä opaštujat ollah hyvät apuniekat. Tänäpiänä luvennon aikua šanelin elvytyšprojektin Sanaine karjalakse -šivušta ta pyritin kekšimäh mitänih šanua miula kirjutettavakši. Tämän netälin šanani on toppa – passipo kuuluu vienankarjalan peruškurššin opaštujilla!
Karjalan kielen murtehissa toppa-šanalla on monta eri merkityštä. Toppa on esimerkiksi ruhka ‘rikka, roska’ ta vienankarjalašša tämä merkityš on kehittyn ielläh, vrt. toppa ‘nuha, flunssa’. Konša läsit toppua, nenä on typeššä ‘tukossa’, še puitto typpeytyy. Merkityšyhtevyš – toppa ‘rikka’ ta toppa ‘nuha’ – on šelkie.
Šykyšyllä kaikenluatuset topat aletah liikkuo. Kuinpa voimma karjalakši niistä kertuo?
Esimerkkivirkkehet ollah vienankarjalakši:
Miula on toppa. – Minulla on nuha. Minulla on flunssa.
Hiän on topašša. – Hän on nuhassa.
Lapši on toppautun. – Lapsi on saanut nuhan.
N’okašta valuu, čihkattau ta ryvittäy, viluttau. Topan simptomat. – Nenä valuu, aivastuttaa ja yskittää, paleltaa. Flunssan oireet.
Aikuhini läsiy kakši-kolme toppua vuuvvešša. – Aikuinen sairastaa 2–3 flunssaa vuodessa.
Šykyšy on toppaista aikua. – Syksy on flunssaista aikaa.
Kačo lisyä Karjalan kielen verkkosanakirjasta:
Kirjuttan: Olga Karlova
Kuva: Pixabay
Toppah juon čäijyö mejen ta limonan kera
23.9.2024
Tämän nedälin sanazikse karjalakse olemmo vallinnuh adjektiivat-antounimat mustačču ‘hyvämuistinen’ da unohtačču ‘huonomuistinen’. Mollembat roittih verbilöin vardalolois čču-suffiksan vuoh: mustua – musta -n, olen musta+čču da unohtua – unohta-n, olen unohta+čču. Juohatammo vie, gu kuduasgi tapahtuu čč-č-vaihtelu, ezimerkikse mustačut da unohtačut -muodolois on č, ga mustaččuu da unohtaččuu on čč. Täs nämmien sanoin käyttyö šuutkakkahas vuoropaginas livvinkarjalakse:
- Mibo nedälinpäivii tänäpäi on? Olen moine unohtačču, nimidä en musta.
- Ga ozakse minä olen mustačč Ezmäinargi on tänäpäi, egläihäi oli pyhäpäivy.
- Ga tovengi! Pyhänpiänhäi kävyimmö Nygöi hos kui, ga pidäs ehtie tänäpäi net muarjat sellittiä, egläi ehtäl vägie jo eulluh.
- Läkkä tuliel nedälil guarbaloh. Toinah suovattan?
- Läkkä! Juohata vai varakse lähembä.
- Hyvä, minä juohatan piätteniččä
- Näimmökseh sit suovattan huondeksel.
- Näimmökseh!
Kirjutus da kuva: Natalia Giloeva (Hiloin Natoi)
19.9.2024
Syysopassundakauzi on tuassen algan školissa da eriluaduzissa opassuslaitoksissa, dai karjalan kurssat ollah allettu nyt sygyzyllä eri kohissa. Opassundah liittyy verbie, kumbazet kebieh voijah sevottuo keskenäh, vediä hairieh libo niidä voibi olla jygie käyttiä, da nyt ongi tuassen hyvä aiga kerrata moizien verbilöin käytändiä. Tämän nedälin sanazet ollah opastua ‘opettaa, opastaa’, opastuo ‘oppia, opiskella’ da oppie ‘koettaa, kokeilla, yrittää, maistaa’.
Ezimerkkivirkkehet ollah suvikarjalaksi.
opastua
Mie tahtozin opastua yliopissossa. – Minä haluaisin opettaa yliopistossa.
Mie opassan yläškolassa da gimnuaziessa, alaškolaniekkoi en opassa. – Minä opetan yläkoulussa ja lukiossa, alakoululaisia en opeta.
Miun muamo opastau lapsie karjalan kieleh. – Äitini opettaa lapsille karjalan kieltä.
Muuzikkaopisson opastajat opassetah lapsie soittamah da laulamah. – Musiikkiopiston opettajat opettavat lapsia soittamaan ja laulamaan.
opastuo
Mie opassun karjalan kieleh. – Minä opiskelen karjalan kieltä.
Mie nikonza en opassu käyttämäh tädä konehta. – Minä en koskaan opi käyttämäh tätä konetta.
Miän tytär opastuu Päivännouzu-Suomen yliopissossa Jovensuussa. – Tyttäremme opiskelee Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa.
Enzimäzellä kluassalla školaniekat opassutah lugemah da kirjuttamah. – Ensimmäisellä luokalla koululaiset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan.
Igä elä, igä opassu! – Oppia ikä kaikki.
oppie
Pidäy oppie kirjuttua hyvä kirjutus. – Pitää yrittää kirjoittaa hyvä kirjoitus.
Mie opin kiändiä tekstan karjalaksi. – Minä yritän kääntää tekstin karjalaksi.
Rebo oppiu tavata jäniksen. – Kettu yritää saada jäniksen kiinni.
Školaniekat tuassen opitah käyttiä telefonua urokalla. – Koululaiset yrittävät taas käyttää puhelinta oppitunnilla.
Opi näidä kazvoksie! – Maista näitä kasviksia!
Oppikkua kirjuttua essee jo ennen kuun loppuo! – Yrittäkää kirjoittaa essee jo ennen kuun loppua!
Kirjuttan: Katerina Paalamo
Kuva: Pixabay
11.9.2024
Vuotettava tulou viikon, kertou karjalaini šananpiä. Šuomekšihan še kiäntyis: “Odottavan aika on pitkä.” Viikko on pitkä aika karjalakši, a šuomen “viikko” on netäli. Šanasie viikko, viikon ‘kauan, pitkän ajan; pitkään aikaan’ käytetäh adverbien tapah.
Esimerkkivirkkehet vienankarjalakši:
Viikko meilä mäni čäijyö juuvvešša. – Kauan meillä kesti teetä juodessa.
Nykyjäh koin srojinta ei viikkuo keššä. – Nykyään talon rakentaminen ei kestä kauaa.
Vuotin šilma viikon. – Odotin sinua kauan.
Miän ukko viikon eli. – Ukkimme eli pitkään.
Viikon jatkunut kešä. – Pitkään jatkunut kesä.
Voija čieppi, viikompi šiitä ruatau. – Voitele ketju, pitempään sitten toimii.
Tahomma vuokrata vatieran viikommakši. – Haluamme vuokrata asunnon pitemmäksi aikaa.
Huomua niise šamankantaset šanat:
Viikollini matka. – Kauan kestävä matka.
Viikkohini läsintä. – Pitkäaikainen sairaus.
Ei pie viikoštuo. – Ei pidä viipyä liian kauan.
Lähtö matkah on viikoštun. – Lähtö on lykkääntynyt.
Kirjasen viikoštumini. – Kirjeen viivästyminen.
Vuotanta viikoššuttau. – Odottaminen pitkästyttää.
Ta lopukši Karjalan kielen verkkošanakirjašša tokatittu virkeh: pannah äijä kattilah ta keitetäh viikko, Kiestinki (Petsamo).
Vuotin viikon, vuota vielä.
Kuva: Pixabay
2.9.2024
Sygyzy on tulluh, syvyskuu on zavedinnuhes. Nygöi on kuun algupuoliško, kudamua vie voit sanuo algukuukse. Nedälin sanaine ongi algukuu ‘kuukauden alkupuoli; uusikuu’. Täs eräs virkehezimerki livvinkarjalakse:
Algukuul vie on lämmin, ga toiči vihmuu.
Algukuun aloh äijän kerdua kävyimmö muarjah sego sieneh-gribah.
Algukuul häi on ruavot zavedinnuh, ga vie ei ole loppenuh.
Joga algukuudu pidäy raportuija projektan ruadolois.
Älä vuota algukuudu, ottai ruadoh järgieh!
Kirjutus da kuva: Natalia Giloeva
30.5.2024
Tämängi nedälin sana liittyy kezäh. Tärgie kezäsana kaikilla vezillä liikkujilla da vezistölöin lähillä keziä viettäjillä on uintamaltto (vienankarjalaksi), uindamaltto (suvikarjalaksi), uindumalto (livvinkarjalaksi) ‘uimataito’.
Ezimerkkivirkkehet suvikarjalaksi:
Uindamaltto on ylen tärgie da tarbehelline maltto. – Uimataito on erittäin tärkeä ja tarpeellinen taito.
Uindaškolan opastajat painotettih uindamalton merkičystä, da hyö opassettih lapsie uimah eriluaduzin kizoin avulla. – Uimakoulun opettajat painottivat uimataidon merkitystä, ja he opettivat lapsia uimaan erilaisten leikkien avulla.
Omua uindamalttuo voibi parendua vielä aiguhizenagi. – Uimataitoaan voi parantaa vielä aikuisenakin.
Školaniekkoin uindamalttuo tutkittih kyzelyn vuoh. – Koululaisten uimataitoa tutkittiin kyselyn avulla.
Tämä on keviän jälgimäne nedälin sanane. Jatamma Sanaine karjalakse -kirjutuksien julguandua tuas sygyzyllä.
Hyvyä kešyä kaikilla!
Hyviä keziä kaikilla!
Hyviä keziä kaikile!
Kirjuttan: Katerina Paalamo
Kuva: Pixabay
21.5.2024
Šiä lämpiey, meččä vihahtau, vihanta nurmi pyrittäy. Pihalla pörineh alkau kuuluo. Tämän netälin šana on pöpökkä ‘ötökkä’ (varsinaiskarjalan murtehissa) ta pöpökky, böbökky ‘ötökkä; kovakuoriainen’ (livvinkarjalašša). Alla olijat esimerkkivirkkehet ollah vienankarjalakši ta niissä pyöritelläh eri pöpökköjen nimijä.
Pöpökkyä on täyši piha. – Ötököitä on piha täynnä.
Kačo, mityš kiilottaja pörö! – Katso, millainen kiiltävä kovakuoriainen!
Pörö, kovašiipi(pöpökkä), kovašiipini, kovakuorijaini. – Kovakuoriainen.
Poikkoi limonaliipukkaini lentyä lipittäy. – Vikkelä sitruunaperhonen lentelee.
Hiätelen kärpäsie läpällä. – Hätistelen kärpäsiä kärpäslätkällä.
Ruškiemušta jumalanlehmä tahi lapukka(ini) – Punamusta leppäkerttu.
Ruatajamuurahaini. – Työläismuurahainen.
Kihasija muurahikko. – Kihisevä muurahaispesä.
Šiäkši pin’ajau ta pistäy. – Sääski inisee ja pistää.
Čakka-aika. – Hyttysaika.
Joka kohta kupajau kaikki hirvie. – Kutisee kamalasti.
Kupautatko? – Raaputatko?
Mehiläini keryäy mettä kukista ta kulettau šitä mesimahaššah pešäh. – Mehiläinen kerää mettä kukista ja kuljettaa sitä mesimahassaan pesään.
Kimalehet kimatah. – Kimalaiset kuhisevat.
Korentoiset ollah hyvät lentämäh. – Sudenkorennot ovat taitavia lentäjiä.
Tulimatuo šanotah vielä uarrehmavokši ta läikkyjäkši matosekši. – Kiiltomadon nimityksiä karjalan murteissa ovat “tulimato” (= valomato), “uarrehmato” (= aarremato) ja “läikkyjä matoni” (= loistava matonen).
Kuva: Pixabay
Marjakatti marjat kypšentäy.
Linkki kirjutukšeh: Olgan čuppuni: Čakka-aika
13.5.2024
Armas kezä-kezäine, rodie sinä lämmäine!
Tämän nedälin sanazet ollah kezä, kezäine da kezähine. Kezä on ‘kesä’, kudai voibi olla kui iččenäzenny sanannu, mugai yhtyssanan vuitinnu, kui suomengi kesä.
Kezäine voibi olla kontekstan mugah libo deminutiivumuodo kezäs, libo adjektiivu ‘kesäinen’, ga kezähine on vaigu ‘kesäinen’. Kačo tarkembah da verdua sanazien käyttyö nämmis virkehis livvinkarjalakse:
Kahten nedälin peräs roih kezä.
Terväh tulou kezäine, ylen sidä suvaičen.
Kezäine päivy on pitky.
Kezäpäivy on lämmin.
Neče on kezähine ruis.
Kačo ližiä kezäh, kezäzeh da kezähizeh näh toizis murdehis täs:
Kirjutus da kuva: Natalia Giloeva
10.5.2024
Suomelazen kalendarin mugah tällä nedälillä pyhänäpiänä on Muamoloinpäivän lizäksi vielä J. V. Snellmanan päivä, suomelazuon päivä. Suomelazuon päivä on juohattan andamah täh tiemah liittyjät sanazet rinnakkah eri murdehien mugazissa muodoloissa. Nenga nedälin sanua ongi tällä kerdua pienen sanasson verda (vienankarjala–suvikarjala–livvinkarjala–suomi). Ezimerkit ollah suvikarjalaksi.
šuomelaini – suomelane – suomelaine – suomalainen
Hiän on suomelane. – Hän on suomalainen.
suomelane kirjallizus – suomalainen kirjallisuus
šuomelaisuš – suomelazus – suomelažus – suomalaisuus
Paginan tiemana oli alalleh muuttuja suomelazus. – Puheen aiheena oli jatkuvasti muuttuva suomalaisuus.
Suomelazuon päivä on 12. oraskuuda. – Suomalaisuuden päivä on 12. toukokuuta.
Tutkijan mugah Suomessa ainos on ollun monenmoista suomelazutta. – Tutkijan mukaan Suomessa on aina ollut monenlaista suomalaisuutta.
šuomenkielini – suomenkieline – suomenkieline – suomenkielinen
Miun vastineh on suomenkieline. – Puolisoni on suomenkielinen.
suomenkielizet kniigat – suomenkieliset kirjat
šuomi – suomi – suomi – suomi (kieli)
Hänen muamonkieli on suomi. – Hänen äidinkielensä on suomi.
Opastaja pagizou suomeksi. – Opettaja puhuu suomea.
Mie opassun suomen kieleh. – Minä opiskelen suomen kieltä.
Šuomi – Suomi – Suomi – Suomi
Mie elän Suomessa. – Minä asun Suomessa.
Kirjuttan: Katerina Paalamo
Kuva: Pixabay
30.4.2024
Vapun vaštuantapäivän šanaset karjalakši ollah keitinpäppi ‘munkki’ ta keitinkolačču ‘rinkilämunkki’. Nämä sriäpnöjä merkiččijät šanat ollah uuvvet karjalan kieleššä. Rakenteheltah ne ollah yhyššanoja, yhistämällä šana toiseh muuvvoššettuja.
Uušien yhyššanojen alkuošan keitin– merkityš liittyy keitinpiirua-nimiseh sriäpnäh. Karjalaiset keitinpiiruat perintehisešti paissetah riehtilällä rašvašša tahi šiemenvoissa. Loppuoša päppi merkiččöy mitänih makieta sriäpnyä, vrt. šuom. ‘vehnänen’ (päppä on lapšienkieleššä leipäni tahi nišuni). Kolačut ollah “vesirinkelien” näköset sriäpittävät.
Šana keitinpäppi on šyntyn yhtehisruavošša livvinkarjalan opaštujien ta opaštajan kera. Keitinkolačču on vienankarjalaisien pakinaklupilaisien šanaluajoš.
Nämä uuvvet šanat ollah kuvuajat, niijen merkitykšistä voipi piätellä ošien piämerkitykšie luvušša pityän.
Makieta Vappuo teilä!
Vappušanaštoh karjalakši voipi tuttavuštuo täššä: linkki Vappuun liittyvä sanastoon (suomi-vienankarjala)
Teksti ta kuva: Olga Karlova
22.4.2024
Tämän nedälin sanaine on čurahine ‘muukalainen, sivullinen, tuntematon, vieras, ulkopuolinen’. Toven sanuo, puaksuzeh nygözes kieles käytetäh kontekstan mugah variantoi vakkinaine, vieras da ulgopuoline , ga juohatammo nečis vie čura-kannas luajittuu čurahistugi. Täs eräs virkeh livvinkarjalakse:
Hieruu myöte käveli omua dai čurahistu rahvasta. = Kylänraitilla tuli vastaan niin omaa kuin vierastakin porukkaa.
Pruazniekkah kerävyi tuttavua da čurahistu. = Juhlaan kokoontui tuttuja ja tuntemattomia.
Kerähmöh kučummo omii ruadajii pagizemah da čurahazii kuundelemah. = Kokoukseen kutsumme omia työntekijöitämme keskustelemaan ja muuta väkeä kuuntelemaan.
Neče ei ole meijän mužikkoi, čurahine on. = Hän ei ole meidän miehiä, muukalainen on.
En tunne händy, čurahine ollou. = En tunne häntä, taitaa olla jostakin muualta.
Toiči čurahine voibi tarkoittaa ’syrjäinen’:
Kirjutus: Natalia Giloeva
Kiännös: Niko Tynnyrinen
Kuva: Pixabay
18.4.2024
Kevät jo on pitällä, da päivänegi välistä paistau muga čomasti, jotta pihalla on hyvä olla, istuo, liikkuo da hos ruadua piharuadoloi. Tämän nedälin sanazet liitytähgi pihalla olendah, da ne ollah päivittyö ‘päivettyä, ruskettua’ da päivitys, päivityš ‘päivetys, rusketus’.
Suvikarjalaksi:
päivittyö paiväpaissossa – päivettyä auringonpaisteessa
Mie ainos päivityn keviällä hiihtiässä. – Päivetyn aina keväällä hiihtäessäni.
Hiän joga keziä čomasti päivittyy. – Hän ruskettuu kauniisti joka kesä.
Lapset päivitytäh pihalla kizatessa. – Lapset päivettyvät ulkona leikkiessään.
luonnolline päivitys – luonnollinen rusketus
Päivitys ei ole miula tärgie dielo. – Rusketus ei ole minulle tärkeä asia.
Päivityksen täh en tullun pihalla istumah. – Rusketuksen vuoksi en tullut ulos istumaan.
Hiän ihaloiččou miun päivitystä. – Hän ihailee rusketustani.
Kuva: Pixabay
11.4.2024
Reistuat ruatua hyväsešti, a asiet männäh murčin märčin ta vilčin välčin? Elä huoli! Tämän netälin šanani karjalakši on ičkin točkin ‘täsmälleen, tarkoin, perin pohjin, prikulleen’. Konša ruavot on ruattu ylen tarkkaseh tahi mitänih asieta on smietitty pitkäseh šamoten kun on mitäki tutieraitu lipo perin pohjin tiijuššeltu, vesselä ta näpie adverbi ičkin točkin on hyvä kuvuamah moista.
Erähät virkehesimerkit vienankarjalakši:
”Valmis smuuzi luuvvalla (no ei nyt kaikičči näytä noin niepšieltä ta ičkin točkin varuššetulta…).” (linkki tekstih Opaštujan päivä kuvina).
”Moisella koiralla kaikki pitäy olla ičkin točkin: šielu, hajuvesi ta hännän töppöki!” (E. Uspenski, Huoti-tiätä, kišša ta koira, š. 88.)
”Hiän šuvačči, jotta asiet oltais ičkin točkin, järješšykšeššä.” (A. Lindgren, Lönnivuaran Eemeli, š. 57).
Kačo lisyä Karjalan kielen verkkošanakirjašta:
kipin kapin ’nipin napin, töin tuskin, hädin tuskin’
murčin märčin ’rypyssä; mullin mallin’
nipin näpin ’nipin napin’
riivin riävin ’miten sattuu; sikin sokin’
viirin viärin ‘vinksin vonksin, miten sattuu, mutkitellen’
vilčin välčin ‘sinne tänne; sikin sokin’
vintin väntin ‘sinne tänne, vinksin vonksin, ristiin rastiin’
Ičkin točkin vain murčin märčin? Kuva: Pixabay
1.4.2024
27.3.2024
Kezäh vielä on aigua, ga se hil’l’akkazin tulou da mečänelävät jo ruvetah vaihtamah talvikarvua kezäkarvah. Tämän nedälin sanane on kezäččy ‘kesäkarvassa oleva (eläin)’.
Suvikarjalaksi:
kezäččy orava, rebo – kesäkarvassa oleva orava, kettu
Kezäčyn karva on erimoine. – Kesäkarvassa olevan eläimen turkki on erilainen.
Mečässä jo oli kezäččyö jänistä. – Metsässä oli jo kesäkarvassa olevia jäniksiä.
Kuva: Pixabay
20.3.2024
Tämän netälin šana karjalakši on vero ‘ateria’. Alahana on erähie yhyššanoja ta lyhyččäisie virkkehie vienankarjalakši:
Ruveta verolla ‘käydä aterialle’. Ruvekka verolla!
Huomenešvero ‘aamiainen’. Olla huomenešverolla.
Iltavero ‘illallinen’. Valmistua, varuštua iltavero.
Välivero ‘välipala’. Ottua välivero matkah.
Alkuvero ‘alkupala’. Šyömmä salattie alkuverokši.
Loppuvero ‘jälkiruoka’. Loppuverona oli mussikkakiisselie.
Pruasniekkavero ‘juhla-ateria’. Tarita pruasniekkavero.
Kalavero ‘kala-ateria’. Koko perehen kalavero.
Leipyä on vain yhekši verokši, muiksi veroloiksi pitänöy oštua.
Päivän oloh on viisi veruo, pienempyä tai šuurempua.
Kačo lisyä Karjalan kielen šanakirjašša: linkki šanah vero.
Mesivero ’hyvästä ruoasta’
Kellä ei ole neruo, šillä ei ole veruo. (karjalaini šananpolvi)
11.3.2024
Karjalazet ylen puaksuh käytetäh omas paginas GA:du konjunktannu, täyteh- libo painotussanannu, kudai kontekstas rippujen voibi andua eriluadustu merkičysvivahtehtu. Täs eräs virkehezimerki livvinkarjalakse kiännöksenke suomekse: nenga sit GA:n merkičysgi avavuu parem.
Roinnou huomei hyvä siä, ga lähtemmö meččäh. = Jos huomenna tulee hyvä sää, lähdemme metsään.
Ei roinnuh hyviä siädy, ga yksikai lähtimmö meččäh. = Ei tullut hyvää säätä, mutta lähdimme kuitenkin metsään.
Kučutanneh, ga menen. = Jos kutsutaan, niin menen.
Ei kučuttu, ga yksikai menin. = Ei kutsuttu, mutta menin kuitenkin.
– Kuibo dielot? = Miten menee?
– Ga hyvin. = No hyvin.
– Mugago se on? = Näinkö on?
– Ga muga. = Näin on.
– Ga tule jo nygöi kodih! = Tule jo kotiin!
– Ga tulen jo terväh. = No, tulen ihan pian.
Muga äijy lundu on olluh tänä talven, ga kai taloidu ei nägynyh korgieloin kivoksien täh. = Tänä talvena on ollut niin paljon lunta, että taloa ei ole näkynyt korkeiden kinoksien takia.
Kui maltat, ga mugai ruat. = Teet niin kuin osaat.
Kačo ka/ga-ezimerkilöi toizis murdehis täs:
https://kaino.kotus.fi/kks/?p=qs-article&kks_id=KKS_2c68e1d50809e4ae357bcffe1fc99d2a&list_id=1&keyword=ka&word=ka,%20k%C3%A4
Kirjutus: Natalia Giloeva
Kiännös: Niko Tynnyrinen
Kuva: Pixabay
7.3.2024
Naizienpäivä on 8.3. Naizienpäivän kunnivoksi tämän nedälin sanane on naini (vienankarjalaksi), naine (suvi- da livvinkarjalaksi) ’nainen, vaimo’.
Suvikarjalaksi:
Ken ollou tämä kuvassa olija naine? – Kukahan on tämä kuvassa oleva nainen?
Nämä ollah karjalazen naizen ruutat. – Nämä ovat karjalaisen naisen vaatteet.
Kniigah on vallittu kymmenen vaikutusvaldaista naista. – Kirjaan on valittu kymmenen vaikutusvaltaista naista.
Tutkimus koskou naizien oigevuksie. – Tutkimus koskee naisten oikeuksia.
mies da naine – mies ja nainen t. vaimo
männä naizih – mennä naimisiin (naisen kanssa)
olla naizissa – olla naimisissa (naisen kanssa)
Hyvyä Naisienpäivyä!
Hyviä Naizienpäiviä!
Kuva: Pixabay
28.2.2024
Kalevalan päivän šanasena on virši (vienankarjalakši), virzi (šuvi- ta livvinkarjalakši) ‘runo, laulu t. itkuvirsi’. Virret ollah rahvahan. Viršie lauletah, pajatetah, itetäh, esitetäh ta tiettäväini kuunnellah tai tutkitah. On Väinämöisen ta Lemminkäisen virttä, tulijaisvirttä, kuolienvirttä, jumalanvirttä, kylyvirttä, naintavirttä t.n.i.
Iänelläitkijyä šanotah vielä virrenitkijäkši tahi viršienitkijäkši. Iänellä itetäh tahi viršitetäh. Viršiniekka on viršien malttaja ta luatija. Virrenluatijalla on kallis nero.
Tiijätkö, jotta virši-šanua käytetäh niise merkitykšeššä “kotva”? Virkehtä “virren luvin” voipi ymmärtyä kahteh luatuh: ‘luin virren’ ta ‘luin tovin’. Viršie on ‘viipyä’: En mie virši, tulen jo.
Lemmennostosanat, Domna Huovinen / Pertti Virtaranta, Vienan kansa muistelee, 1958, s. 613.
21.2.2024
Tänäpäi pietäh kanzoinvälisty muamankielen päiviä. Muamankieldy karjalazet sanotah vie omakse kielekse, da juuri oma kieli nägyy ezimerkikse moizis sanondois, kui ”oma kieli kullan kallis” da ”oma kieli, oma mieli”. Täs pruazniekkutervehtykset kolmel karjalan piämurdehel:
vienankarjalakši
Hyvyä muamonkielen/oman kielen päivyä!
Pakaja, luve ta kirjuta karjalakši!
suvikarjalaksi
Hyviä muamonkielen/oman kielen päiviä!
Pagize, luve da kirjuta karjalaksi!
livvinkarjalakse
Hyviä muamankielen/oman kielen päiviä!
Pagize, luve da kirjuta karjalakse!
Kirjutus: Natalia Giloeva
Tervehtykset: Olga Karlova, Katerina Paalamo, Natalia Giloeva
Kuva: Niko Tynnyrinen
14.2.2024
Tänäpiänä on ystävänpäivä dai mielessäpiettävien päivä. Tämän päivän aijankohtane sanane on šyväin (vienankarjalaksi), syväin (suvi- da livvinkarjalaksi) ’sydän (elin, sielu, mieli, sisin, täyte, sisus, ydin, sydämenkuva)’.
Ezimerkkivirkkehissä on kuin päivän tiemah liittyjiä, mugai muudagi tämän sanan käyttyö. Virkkehet ollah suvikarjalaksi.
Ristikanzan syväin on kulakon suurus elin. – Ihmisen sydän on nyrkin kokoinen elin.
Syväin tykkäy, sykkiy. – Sydän sykkii.
Liägäri kuundelou syväindä. – Lääkäri kuuntelee sydäntä.
Kartissa on sydämen kuva. – Kortissa on sydämen kuva.
Hiän piirdi tetrattih sydämen. – Hän piirsi vihkoon sydämen.
Hyö leikattih sydämie ruskiesta bumuagasta. – He leikkasivat sydämiä punaisesta paperista.
Miän sydämet kuulutah yhteh. – Sydämemme kuuluvat yhteen.
Piiruan sydämenä on riissupudruo. – Piirakan täytteenä on riisipuuroa.
Puun syväin on onzi. – Puun sisus on ontto.
Hyvyä yštävänpäivyä! Hyvyä mieleššäpiettävien päivyä!
Hyviä ystävänpäiviä! Hyviä mielessäpiettävien päiviä!
Hyviä ystävänpäiviä! Hyviä mielespiettävien päiviä!
Kuva: Pixabay
Kazi da syväin
6.2.2024
Hyvyä saamelaisien kansallispäivyä!
Tämän netälin šana karjalakši on vuajin ‘vaadin’, kumpani on saamelaini laihinašana ta merkiččöy täyšikašvoista emäporuo tahi -petrua.
Vuoropakina vienankarjalakši. Paissah tovarissakšet:
– Kuin äijä vuajinta teilä on?
– Ka onnakko niyhtä. Meijän emäporo on vašta toisella vuuvvella.
– Kanin vuonnelo teilä on. A miän vuatimella on netälin ikäni vaša.
– Pikkaraini on.
Kačo lisyä Karjalan kielen verkkošanakirjašta:
Vuajin. Kuva: Sirpa Mänty
29.1.2024
Tämän nedälin sanaine karjalakse on perehtyö ‘perustaa perhe, saada perhettä, lapsi tai lapsia; perheellistyä’. Sana kuuluu karjala-suomi-hairiehvedäjih, sendäh gu juohattau suomen perehtyä-verbii.
Täs perehtyö-verbin käyttyö vuoropaginas livvinkarjalakse:
– Meijän lapset muga terväh kazvettih!
– Muga, minun mollembat tyttäret linnah ajettih da jo perehtyttih sie.
– Minun poigu vie ei ole perehtynnyh, yksin eläy, ga tyttärel jo suuri pereh on, kolme bunukkastu minul.
– Perehtyy poigugi, on vie aigua hänel.
– Eule kiirehty perehtymizenke poijal, iče tiedäy, kui da konzu parem roih.
Täs lövvät ližiä ezimerkii toizilgi murdehil:
Täs voit kaččuo pereh- da ukonvemmelsanastuo:
https://blogs.uef.fi/karjalanelvytys/pereh-da-ukonvemmelsanasto-suomi-livvinkarjala/
Kirjutus: Natalia Giloeva
Kuva: Pixabay
25.1.2024
Tämä talvi on ollun vilu da pitkä. Monenmoista lämmindä vuatetta on pidän eččie škuapoista piällä pandavaksi. Talven vain jatkuossa voibi kuotella pidiä iččie lämbimänä toizehgi tabah, ezimerkiksi hiilavilla juomizilla. Kruuškane hyviä čuajuo lämmittäy da ilehyttäy gost’uagi. Tämän nedälin sana on čäijy (vienankarjalaksi), čuaju (suvi- da livvinkarjalaksi) ’tee’.
Vuoropagina suvikarjalaksi:
– Otatgo koufie vai čuajuo?
– Passibo, moine vilu on, jotta čuajuo himottais juuva.
– Ka, keitän meilä čuajuo. Mie muitengi olen čuajunjuoja. Čuajutta ei ni päiviä mäne.
– Sie olet kuin Nasti-buabo: čuajuh olet rakas.
– No, moine olen, da moine toven oli miun babagi!
– Mie muissan, kuin hiän aivin meidä čuajulla da kringelilöillä gostitti.
– Muga oli. Oijenna čuaška. Valan siula čuajuo. Stolalla on varen’n’uagi. Mettä libo limonua miula pahaksi mieleksi ei nyt ole čuajun kera.
– Ka, tässä čuajussa maguo toinah on ilmaingi, hyvällä tulou.
– Vuota, tuon vielä čuajuluzikan.
– Oi, nyt jo tunnen, kuin čuaju lämmittäy milma viluhista!
– Ota kringeliegi čuajun kera, ota!
Kirjuttan: Katerina Paalamo
Kuva: Pixabay
Čainiekka da čuajuo limonan kera.
18.1.2024
Pakkasella olis hyvä muistua šuoriutuo hyväsešti, ni ruohtiu n’okkuah pihalla čokata. Pitäis varuštua pakkaisšiäh paššuajua talvivuatetušta, pitäy olla piälyšvuatteita tai alušvuatteita. Tämän netälin šanani on kuatiet (vienankarjalakši), kuadiet (šuvi- ta livvinkarjalakši) ‘alushousut (tav. miehien)’. Pitänöykö ta voinouko kuatiet-šanan merkityštä leventyä niin, jotta tämä vuatešana palvelis kaikkie šukupuoleh kaččomatta? Šuoriuvuntatavat nykyjäh ollah ihan muuta entisih verrattuna. Lämpimät kuatiet, villaset kuatiet, prošvaset kuatiet ‘pitsialushousut’, pumpulikuatiet, bambukuatiet, pität kuatiet.. Voitanehko kuatiet muiten olla lyhyöt vain vuatinouko alkuperäni merkityš niijen olla aina pität? Moiset kyšymykšet rikeneh smietitytäh normitettavana olijan vähemmistökielen kehittäjie tai käyttäjie.
Perintehiset kuatiet. Kuva kirjasta: Armahimmat varšišomaset: vienalaisten naisten kansanpukuja ja elämäntarinoita (toim. Maija Vaara), Karjalan Sivistysseura, 2021.
Housut ollah karjalan kieleššä: pukšut ta houšut (vienankarjalakši), houzut ta štanit (šuvi- ta livvinkarjalakši). Vienankarjalašša alušpukšut ollah rahvahanpakinaššaki hoš mittyöt piälyšpukšujen alla piettävät alušhoušut. Toisien murtehien normitettuh kieleh on otettu käyttöh šanua alushouzut. Lyhyččäisie alušpukšuja šanotah vielä trussoiksi (< trussat) ta trusikkahiksi (< trusikkahat); šana on melko myöhäni venäjän laihinašana.
Kuatiet-šanua tiijetäh šuomen kielen päivännoušumurtehissa (kaatiot), lyydissä, vepšäššä, vatjašša tai muissa šuomelais-ugrilaisissa kielissä. Še on ammuni päivännoušusluavilaini laihinašana (kačo lisyä: Suomen kielen etymologinen sanakirja, kaatiot).
Linkki kaatiot-artikkeliin, Suomen kielen etymologinen sanakirja.
Karjalaisie Kuatie- ta Pukšu-paikannimie löytyy karjalaisien perintehisien elošijojen nimissöštä. Esim. Ilomančin Kaatiolampi. Kartalta näkyy, jotta muuvvoltah lampi muissuttau perintehisie kuateita.
Linkki sivulle Karttapaikka, Maanmittauslaitos.
Kaatiolampi. Kuva: Karttapaikka. Maanmittauslaitos.
P.S. Tätä tekstie kirjuttuas’s’a kuulin yheltä rajakarjalaiselta, jotta “miun buabon paginas kuadiet oldih miehien da naizien alushouzut”.
Kirjuttan: Olga Karlova
8.1.2024
Tazavallan prezidentan valličukset da prezidentanvalličukset
Aijankohtaine sana täl kuul on prezidentanvalličukset ’presidentinvaalit’. Aijemba olet voinnuh nähtä merkičykses ’vaalit’ sanan valličendat, ga myöhembä on eroitettu valličendu merkičyksenke ’valinta’ da valličukset merkičyksenke ’vaalit’. Valličus-vuittii voit nähtä äijäs moizes yhtyssanas, kui ezimerkikse valličuspäivy ’vaalipäivä’, valličuspiiri ’vaalipiiri’ da valličusvirguniekku ’vaalivirkailija’.
Parluamentuvalličukset ’eduskuntavaalit’, kunnanvalličukset ’kuntavaalit’ da prezidentanvalličukset ’presidentinvaalit’ ollah yhtyssanat. Tazavallan prezidentan valličukset ’tasavallan presidentin vaalit’ -rakendehes kai sanat jo kirjutetah eriže. Täs eräs ezimerkivirkeh livvinkarjalakse:
Tazavallan prezidentan valličukset 2024
Suomen kanzalazet vallitah prezidentan valličuksis kuvven vuvven välil.
Prezidentanvalličuksis voibi olla kaksi iänestysty. Suannou yksi ehoitettulois enzimäzes iänestykses enämbän, migu puolet annettulois iänilöis, händy suorah vallitah prezidentakse.
Enzimäine iänestys:
Valličuspäivy on pyhäpäivy 28.1.2024
Ennepäi-iänestys Suomes on 17.–23.1.2024
Ennepäi-iänestys ulgomual on 17.–20.1.2024
Tieduo valličuksih näh eri kielil da sežo karjalaksegi lövvät täs:
https://vaalit.fi/tietoa-vaaleista-eri-kielilla
Kirjutus: Natalia Giloeva (Hiloin Natoi)
Kuva: Niko Tynnyrinen
15.12.2023
Monet pietäh Raštavua yhessä lähizien ristikanzoin kera. Yhessäolendah tuagieh liitytäh eriluaduzet kizat. Raštavanaijan aijankohtazie sanoi ollahgi kisa (vienankarjalaksi), kiza (suvikarjalaksi), kiža (livvinkarjalaksi) ‘peli’ da kisata (vienankarjalaksi), kizata (suvikarjalaksi), kižata (livvinkarjalaksi) ‘pelata’. Kiza-sanan merkičyksie ollah vielä ‘leikki, tanssi’ da kizata-sanan ‘leikkiä, kisailla, tanssia’. Alla olijasta tekstasta lizäksi löyvät muudagi kizatessa tarvittavua sanastuo.
Miän ezivanhemmat kizattih ennen ezimerkiksi bapkah (luupelistä), kivyöh (kivillä pelattavasta noppapelistä), haudazeh (rahanheittopelistä) da kr’uukkah ‘kyykkää’. Nygöin kaikin tundietah tiedokonehkizat ‘tietokonepelit’, konsolikizat ‘konsolipelit’ da muut erimoizet videokizat ‘videopelit’. Yhelläh raštavanaigah voibi olla hyvä kizata digitualizien kizoin ‘digitaalisten pelien’ sijah eriluaduzih toizih kizoih yhessä lähizien ristikanzoin kera. Hyvie sebrakizoi ‘seurapelejä’ ollah ezimerkiksi stolakizat ‘lautapelit’, karttikizat ‘korttipelit’ da palakizat ‘palapelit’, kumbazih kizatessa voibi yhellä aigua paissa kaikista muailman azieloista.
Kizoissa toičči voibi olla vain yksi kizuaja ‘pelaaja’, toizin sanuon kizata voibi yksinähgi, ga tuagiembah kizoissa on monda kizuajua. Kizoih ylehes kuulutah ohjavot ‘ohjeet’ libo siännöt ‘säännöt’, kumbazien mugah on selgiembi kizata. Äijissä stolakizoissa pidäy olla n’oppa ‘noppa’. Toizissa kizoissa nuorin kizuaja suau enzimäzenä ruadua midägi, a toizissa enzimäne vuoro ‘vuoro’ pidäy arbuo n’opalla. N’oppua pidäy lykätä ‘heittää’. N’oppua lykkiämällä kizuajat suahah pieni libo suuri silmälugu ‘silmäluku’. Suuri silmälugu ylehes tiedäy kizuajalla hyviä: sillä voibi suaha enzimäzen lykkiändävuoron ‘heittovuoron’ libo siirdiä kizanybliä ‘pelinappulaa’ hyvän palan edehpäin toizien iellä da nenga piässä lähemmäksi kizan voittuo ‘voittoa’. Erähissä kizoissa vielä pidäy kerätä ‘kerätä’ midägi, ezimerkiksi čökkehie ‘pisteitä’ libo dengua ‘rahaa’. Kizoissa voibi vielä olla varattavua kohtua. Moizeh puuttuhuo kizuajalla pidäy ezimerkiksi jiähä vuottamah ‘jäädä odottamaan’ yhen lykkiändävuoron aijaksi libo myöstyö järilleh ‘palata takaisin’ miärättyh kohtah. Voittaja ‘voittaja’ tuagieh piäzöy kizoissa enzimäzenä miärättyh kohtah, suau enimän čökehtä libo karttie libo enzimäzenä suau kiät tyhjiksi karttiloista. Moizie kizoi, kumbazissa ei ni ole voittajua, ollah ezimerkiksi roulikizat ‘roolipelit’.
Karttikizah tiettäväne kuulutah kizakartit ‘pelikortit’. Yksi kizuajista sevottau da jagau ne kizan allussa. Siidä – ruvetah kizuamah karttiloih ‘pelaamaan korteilla’. Muistokizassa ‘muistipelissä’ kizuajat opitah muistua karttiloin paikat stolalla, jotta hyö voidais suaha ičelläh äijän karttipuarua. Karjalazet nygöin rakkahalla kizatah vielä sanansellityskizoih ‘pelaavat sananselityspelejä’.
Raštavanaigah ei tarviče alalleh istuo pertissä, a kizata voibi pihallagi. Ollou lähillä hyvä da tazane jiä, ga siidä voibi hos kizata jiäkiekkoh ‘pelata jääkiekkoa’. Pakkazilla voibi muissella, kuin kezällä puuttu lämbimän siän aigah kizata jalgamiäččyh ‘pelata jalkapalloa’.
Kaikkih kizoih ainos voibi kizata yhessä karjalaksi paissen! Hyviä raštavanaigua!
Kirjuttan: Katerina Paalamo
Kuva: Pixabay
Stolakiza
5.12.2023
Ken arvuau karjalaisen arvautukšen: akka čupušša istuu, kiät čiihallah, šuu kahallah? Še šamani valottau, lämmittäy, liäkiččöy tai šyöttäy. Oikein! Matkuajan netälin šanani on kiukua (vienankarjalakši), päčči (šuvi- ta livvinkarjalakši) ‘uuni, kiuas’. Tverinkarjalašša še on kiugua.
Kylynkiukua ‘(saunan)kiuas’ on kylyššä. Paissinkiukua ‘leivinuuni’ on pirtissä. Nykyjäh joka koissa on šähkökiukua.
Kiukuah viritetäh tuli. Kiukuata lämmitetäh halkoloilla. Kiukua lämpiey. Halot pračketah kiukuašša pakkasiksi. Kiukuašša paissetah kalittua, šankie, mujehkukkuo tai hauvotah maituo, nakrista, ruishuttuo. Kiukuanšelällä ‘uuninpankolla’ voipi muata.
Vanha kiukua riičitäh ‘puretaan’ ta uuši kiukua kuvotah ‘muurataan’. Kiukuankutoja ‘muurari’ kutou kiukaita. Novenšortaja ‘nuohooja’ šortau novet ta puhaštau kiukaijen nyörit.
Laisašta šanotah: hiän kiukuata paimentau tahi kiukuata painau tahi kiukuankorvalla levua kostittau.
Luve lisyä kiukuašta: Kiukua karjalaisien elämäššä
Kirjutuš: Olga Karlova
Kuva: Ilja Padčin, Karjalan Šivissyššeura
27.11.2023
Karjalan kielen nedälie vas
Tulijalla nedälillä pruaznuijah karjalan kieldä, da kielinedälie vas julguamma jo ieldäpäin nedälin sanan sijah karjalan kieleh ja karjalazuoh liittyjän kogonazen pienen sanasson (vienankarjala–suvikarjala–livvinkarjala–suomi).
karjala – karjala – karjal(a) – karjala (kieli)
Karjala – Karjala – Karjal(a) – Karjala (paikka)
karjalaini – karjalane – karjalaine – karjalainen
karjalaisuš – karjalazus – karjalažus – karjalaisuus
karjalankielini – karjalankieline – karjalankieline – karjalankielinen
kieli – kieli – kieli – kieli
murreh – murreh – murreh – murre
paissa – paissa – paista – puhua; keskustella
pakasija – pagizija – pagizii – puhuja; paljon puhuva, puhelias
pakina – pagina – pagin – puhe, puhuminen; keskustelu; (se, mitä joku kertoo) puhe, juttu, esitelmä
Ezimerkkivirkkehie suvikarjalaksi:
Miun juuret ollah Karjalassa.
Miun muamonkieli on karjala.
Maltatgo sie paissa karjalaksi?
Mie pagizen da kirjutan karjalaksi.
Aktivistat paissah kerahmossa karjalan kielen tulijasta aijasta.
Karjalan kielen murdehet ollah miula armahat.
Mie olen karjalane. Myö olemma karjalazet.
Hyö pietäh karjalazie ruuttie da ollah kiinnossuttu karjalazista perindehistä.
Mie kuundelen karjalankielistä muuzikkua da luven karjalankielizie kniigoi.
Karjalazus on miula tärgie dielo.
Toičči elvytysprojektan viällä tulou kyzymyksie karjalan kieleh liittyjien sanoin oigeinkirjutuksesta. Tässä on vielä erikseh lyhyt ohjavo kirjuttajie varoin:
Sanasson sanoista vain paikannimi Karjala on erisnimi, da se kirjutetah suurella algukirjaimella. Kielien nimet, muijen kessessä karjala, lugietah ylehisnimilöin joukkoh kuulujiksi da ne kirjutetah pienellä algukirjaimella. Tuagieh karjalan yhtevyössä on tarveh käyttiä vielä sanua kieli, ga nenga ei roite yhyssanua, a sanaliitto karjalan kieli. Sidä vastah sanaliiton pohjalda juonnettu karjalankielini / karjalankieline on yhyssana.
Iellä olija ohjavo on tärgie da auttau karjalaksi kirjuttuassa, ga toizien kera kieldä käyttiässä tärgie on muistua ennen kaikkie kieleh liittyjä yhtehine ilo!
Hyviä tulijua karjalan kielen pruazniekkapäiviä da -nedälie!
Kirjuttan da sanazet tukkuh kerännyn: Katerina Paalamo
Kuva: Niko Tynnyrinen
14.11.2023
Erähät vanhat šanat jiähäh vähäsellä käytöllä ta hil’l’an vällän voijah kavota poikeš kieleštä. Tämmösenä vois pityä tämän netälin šanaista tehto, kumpaista on leviekkäli tiijetty karjalan eri murtehissa. Tehto on šuomekši ‘teho, vaikutus, efekti’ ta ‘hyöty, tuotto, voitto’. Šiitä on šyntyn väkitukku eri šanaluokkih kuulujua šanua: tehtosa ‘tehokas’, tehotoin ‘tehoton, hyödytön, tuottamatoin’, tehota, tehostuo ‘tehota, vaikuttaa, tepsiä’. Kaikkie näitä vois virittyä uuvveštah aktiiviseh käyttöh.
Šanakirjojen mukah šanaliittoja männä teholla t. tehtoh ‘olla hyödyksi, tehota’ tiijetäh varšinaiskarjalan pohjais- ta šuvimurtehissa, vienankarjalašta tverinkarjalah šuaten, tai livvinkarjalašša.
Erähät virkkehet vienankarjalašta:
Muamon šanat mäntih tehtoh. – Äidin sanoilla oli vaikutusta.
Opaššunta mänöy tehtoh. – Oppiminen on hyödyksi.
Liäke ei ole männyn teholla. – Lääke ei ole tepsinyt.
Pakina mäni tehtoh. Kuulijat otettih pakinan tehtoh. – Puhe tehosi kuulijoihin.
Kačo lisyä:
Karjalan kielen sanakirja linkki tehto-šanah
Tverinkarjalan sanakirja linkki tehto-šanah
Kuva: Pixabay
Luonnon ihualenta mänöy imehnisellä tehtoh
6.11.2023
Tämän nedälin sanaine karjalakse on kuivačelleh ‘kuiviltaan’, kudamua käytetäh enimite paistes syömizis da enne kaikkie leiväs. Täs lyhyččäine vuoropagin livvinkarjalakse:
-Minul rodih moine nälgy, ga kai en ruvennuh ni vuottamah, kuni murgin varustetah, söin leibyviibalon kuivačelleh.
– Minä toiči syön magiedu pečenniä libo suolastu čipsua kuivačelleh, ga sitbo vaste juotattau. Pidäs ainos juomistu olla niilöinke tiettäväine.
– Mustan, kui muamo alalleh sanoi: “Älä syö nimidä kuivačelleh, juo hos vetty, maiduo, čuajuu libo morsuu!”
– Ga juomizet aiven pidäy mustua da enne kaikkie räkel.
– Muga, muga, räkkie vai älä vuota nygöi tulieh kezässäh. Toven pertisgi toiči olettelou ylen räkki.
Karjalan kielen sanakirjas lövvytäh vie kuivačeldi da kuivičeldi -muvvot samazes merkičykses. Mollembii vastuat tverinkarjalas. Kačo ližiä ezimerkii täs:
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=kuivats%CC%8Celti&l=1
Tämän viikon karjalankielinen sana on kuivačelleh ’kuiviltaan’, jota käytetään enimmäkseen ruuista ja ennen kaikkea leivästä. Tässä lyhyt vuoropuhelu livvinkarjalaksi:
– Minulle tuli niin kova nälkä, etten edes odottanut, että ruoka valmistuisi, söin leipäpalan kuiviltaan.
– Minä syön joskus keksejä tai sipsejä kuiviltaan, sittenpä vasta janottaakin. Niiden kanssa pitää tietenkin aina olla juomista.
– Muistan, että äiti aina sanoi: ”Älä syö mitään kuiviltaan, juo vaikka vettä, maitoa, teetä tai marjavettä.”
– Ja juomiset pitää muistaa etenkin helteellä.
– Totta, totta, hellettä älä vain odota ennen tulevaa kesää. Tosiaan sisälläkin on toisinaan todella kuuma.
Karjalan kielen sanakirjasta löytyvät samassa merkityksessä myös muodot kuivačeldi da kuivičeldi. Molempia käytetään tverinkarjalassa. Katso lisää esimerkkejä tästä:
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=kuivats%CC%8Celti&l=1
Tekstu karjalakse: Natalia Giloeva (Hiloin Natoi)
Kiännös suomekse: Niko Tynnyrinen
Kuva: Pixabay
2.11.2023
Tielöin pinnat ollah nyt jiähizet da libiet. Tämän nedälin sanat ollah lipie (vienankarjalaksi), libie (suvikarjalaksi), libei (livvinkarjalaksi) ’liukas’ da liveštyö (vienankarjalaksi), livestyö (suvi- da livvinkarjalaksi) ’liukastua’.
Suvikarjalaksi:
Linnah mänijä tie oli huondeksella libie. – Kaupunkiin johtava tie oli aamulla liukas.
Tänäpiänä on libie ajua lumenpanon täh. – Tänään ajokeli on liukas lumisateen vuoksi.
Meilä pidi astuo sinne libiedä kujuo myöten. – Meidän piti kävellä sinne liukasta kujaa pitkin.
Näijen kengien pohjat ollah libiet. – Näiden kenkien pohjat ovat liukkaat.
Elä livessy! Dorogat ollah nyt libiet. – Älä liukastu! Tiet ovat nyt liukkaita.
Mie livessyin pordahissa. – Minä liukastuin portaissa.
Miun muamo livesty jiähizellä kavulla da satatti kiän. – Äitini liukastui jäisellä kadulla ja satutti kätensä.
Vain on sillä ristikanzalla libie kieli! – Sillä ihmisellä on kyllä liukas/lipevä kieli!
Kuva: Pixabay
Elä lähe libiellä jiällä, langiet vielä!
24.10.2023
Mestari on kaikissa karjalan kielen murtehissa muasteri. Muailmašša on äijä kaikenmoista muasterie. Kenkämuasteri ompelou hyväččäistä jalaččie. Hyvyä parašta, ei häiläkkyä venehtä luatiu venehmuasteri. Starinua malttau šanuo šanamuasteri. Kyykkämuasteri on tuaššen hyvä kyykän kisuannašša.
Lisyä muasteri-virkehtä vienankarjalakši:
Hiän on muasteri paistamah kalittoja. – Hän on taitava leipomaan karjalanpiirakoita.
Meijän ukko oli hyvä čunamuasteri. – Meidän isoisämme oli mestari tekemään rekejä (kelkkoja).
Oksenie on kačo käsistäh muasteri. – Oksenie on kyllä käsityötaituri.
Ollouko tuo imehnini juuri še muasteri, keštä oli kirjutuš leheššä? – Onkohan tuo henkilö juuri se mestari, josta oli juttu lehdessä?
En ole muasteri toisie nuikkuamah. – En ole hyvä toisia huijaamaan.
Hiän muasteruiččou kruuttua ičelläh. – Hän tekee hienoja vaatteita ja koristeita itselleen.
Täššä ruavošša šie olet muasterimpi luatija kuin mie. – Tässä työssä sinä olet etevämpi tekijä kuin minä.
Teksti: Olga Karlova
Kuva: Pixabay
Muasteri makuamašta noššattamah
16.10.2023
Tämän nedälin sanaine karjalakse on redu (revun, reduu, reduloi) ’lika’. Sen rinnal on käytös sežo liga da sanakse juuri se vuitti ongi suvi- da livvinkarjalan kuun nimes: ligakuu ’lokakuu’. Yhtelläh redugi on suures käytös. Täs se-tämä virkehezimerki livvinkarjalakse redu- da reduhine ’likainen’ -sanoinke:
Pihas reduu on vihman jälles.
Nägyy kuldu i revus. (sp)
En vie kaikkii reduloi ehtinyh pestä.
Olet reduhine, mene nygöi kylyh!
Pane reduhizet sovat ligoh.
Peze moizet reduhizet käit putilleh.
Redu-vuitti on vie moizis yhtyssanois, kui ezimerkikse reduoravu/reduorava, nenga sanotah sygyzyl karvua vaihtajas oravas https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=retuorava&l=1, da reduriuroi, kudamua käytetäh paistes halveksijen reduhizes ristikanzas https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=returiuroi&l=1
Tekstu: Natalia Giloeva (Hiloin Natoi)
Kuva: Pixabay
12.10.23
Buola-aijan jälgeh on garbaloaiga, da se on juuri nyt. Tämän nedälin sanazeksi ongi vallittu karpalo (vienankarjalaksi), garbalo (suvikarjalaksi), guarbalo (livvinkarjalaksi) ‘karpalo’.
Ezimerkkivirkkehet suvikarjalaksi:
Garbalo on muigie marja.
Myö joga sygyzyö keriämmä garbaluo.
Tänä sygyzynä suoloilla on äijä garbaluo. Vuozi tagaperin garbaluo oli vähä.
Garbalosta keitetäh kiisselie.
– Mie luajin näistä garbaloloista marjavettä.
– Oi, mie ylen suvaičen garbalovettä!
Hyö ollah garbalossa. Hyö tuldih garbalosta.
Myö lähemmä garbaloh.
Kuva: Pixabay
2.10.2023
Šykyšy. Nakrehet ta potakat kuoppah pantu, krivat kerätty tai puolat šurvottu. Piharuavot ruattu. Illat pimetäh, kešäkiirehet ašetutah. Voipi kyläh kostih ruveta käyvä liessittämäh. Tämän netälin šanakši on šiekloutun kyläkäläččy ‘ahkera kylässä kävijä, kyläluuta’, livvinkarjalan alamurtehissa tiijetäh muuvvošša kyläkäräččy.
Kyläkäläčyn himoruatuo ei ennein vanhah čestissä pietty, tyhjänpäiväistä hommua ta kielen piekšäntyä vain. Ka kuin kaččuo vielä, voipihan šemmosešša nähä tiijonhimosutta ta hyvie sosialisie malttoja. Kennih yksinäini imehnini moušot šuau kyläkäläčyštä kullankarvaista pakinatovarissua.
Yksi päiväni kaikilla, kyläkäläččylöillä tai koissaistujilla.
Teksti: Olga Karlova
Kuva: Pixabay
25.9.2023
Livvinkarjalan lahnu (lahnan, lahnua, lahnoi) on lahna, ga lahnačču on keskikogoine lahnu da lahnaine sit on pienembi (hienombi) sidägi. Täs kahten kalaniekan pagin livvinkarjalakse kalastandah näh:
– Egläi kävyimmö kalah. Yksi lahnačču puutui da kolme ahvendu.
– Sit järves ongi lahnua, mennyt kerdua saimmo vai kaksi lahnastu, hienot oldih.
– Minä siigua da kuhua suvačen enämbäl. Vot konzu net puututah, sit vastebo hyvä kerdu on!
– Kalažembi järvi on sie toizel čural, sinne sit pidäy mennä.
– Tiijän, sinne huomenenjälles lähtemmögi. Läkkä meijänke!
– Huomenenjälles en piäze, konzugi toiči.
Tekstu: Natalia Giloeva (Hiloin Natoi)
Kuva: Pixabay
20.9.2023
Tämän nedälin sanane on kanarvo (vienankarjalaksi), kannarvo (suvikarjalaksi), kanabro (livvinkarjalaksi) ’kanerva’ (Calluna vulgaris).
Suvikarjalaksi:
Kannarvo kazvau kangahalla.
Kannarvon kukista luajitah čuajuo.
Toin kannarvuo tualda kannarvikosta.
Langoi voibi mujuttua kannarvolla.
Kačo, kuin čomat nua kannarvot ollah!
Kuva: Pixabay
11.9.2023
Imehnisen jättämä jälki luonnošša on toičči kaikilla hyvyökši. Lyšti on aštuo šuošta poikki, konša še on telotettu. Telaset voijah olla kaijemmat tai leviemmät. Erähissä luonnon kohissa voipi liikkuo pyörästuulallaki, šentäh kun luontopolut on varuššettu eštiettömiksi. Telasien toini nimityš karjalan kieleššä on telašilta (vienankarjalakši), telasilda (suvikarjalaksi) ta telasildu (livvinkarjalakse), ta še on tämän netälin šana.
Kačo lisyä Karjalan kielen verkkošanakirjašša:
telottua ‘varustaa pitkospuilla’: linkki teloittua-šana-artikkelih
telaset ‘pitkospuut’: linkki tela-šana-artikkelih
telašilta, telašillat ‘pitkospuut’ linkki telasilta-šana-artikkelih
šillottua ’panna pitkospuut’ linkki silloittua-sana-artikkelih
pitinšilta ’pitkospuut’ linkki pitkisilta-sana-artikkelih
pivuštašilta ’pitkospuut’ linkki pi(v)ustasilta-sana-artikkelih
Teksti ta kuva: Olga Karlova
Telašiltua pitin Patvinšuolla
4.9.2023
Tämän nedälin sanaine on sygyzy ‘syksy’. Roinnougo tänä vuon lämmin vai vilu, vihmažu vai kuivu sygyzy? Terväh näimmögi. Sanakse yhtyssanoin vuitinnu puaksumbah on syvys-muodo. Täs vuoropagin livvinkarjalakse sygyzyh da syvyssiäh näh:
- Terväzeh neče kezä on lendänyh da sygyzy jo on tulluh. Hyvä syvysilmu on tänäpäi. Roikkah kuivu da lämmin syvyskuu! Syvysvezigi vie voibi olla lämmin, toinah kezoilegi puuttuu kävvä.
- Kylyh kävves löylylöin jälles pädöy čukelduakseh järveh! Lämmin syvyskuu olis mieleh.
- A mittuine čoma on syvysmeččy! Rakkahal kävyn sieneh-gribah sego muarjah.
- Minä sežo. Läkkä yhtes huomei buolah.
- Ga läkkä!
Runokieles voit vastata sežo syyz/syys-variantua. Täs kaksi palastu Vladimir Brendojevan eri runoloispäi, kudamis yhtes nägyy sygyzy erillizenny sanannu da toizes syyz- yhtyssanan vuitinnu:
Enzimäžet kullat koivus.
Silmät kiändiä heis on vaigei.
Mieli kebjei. Hengel hoivus.
Suvaičen ma syyzaigua.
Pihal vihmuu. Vilu, atkal…
Tuuli puulois oksii katkou.
Linduparvet suveh matkal.
Se on sygyzy.
Anna Usovan runos syvys-variantua on käytetty sygyzyn rinnal iččenäzenny sanannu:
Sygyzyn lahjat
Andoi kätty tulluh syvys uuzi,
Kylläl siendy muarjua meččazis.
Bohatannu kaiken aijan pyzyy,
Sado kazvoi hyvä ogrodois.
Kezälämmän jälles luonnonhelmu
Tahtou vähän aigua levätä.
Kiittäjen myö piemmö päivät nenne,
Midäbo täs voibi tarattua.
Kuva: Pixabay
30.8.2023
Sanane karjalaksi -kirjutukset jatutah tuassen. Tämän syyskauven enzimäne sanane on keltašieni (vienankarjalaksi), keldasieni (suvikarjalaksi), keldusieni (livvinkarjalaksi) ‘kantarelli’. Vienankarjalassa lizäksi käytetäh sanua kantarelli.
Mečistä voibi vielä löydiä näidä keldazie uardehie, da tällä reseptalla luajit magien keldasienipiiruan. Luaji hos ystävän kera karjalaksi paissen! Resepta on kirjutettu suvikarjalaksi.
Keldasienipiirua
Pohja
100 g voida libo margariinua (libo nenga 1 dl pyhävoida)
2½ dl vehnäjauhuo
½ čl suolua
2 sl vettä
Täyteh
1 l keldasiendä
30 g voida libo 3 sl pyhävoida
2 luukkua
½ čl suolua
½ čl mustapippurie
(1 dl verestä petruškua)
2 dl sliuhkua
2 jäiččiä
3 dl t’orkattuo juustuo
Valmissa nenga:
Pane stauččah voi, jauhot da suola da sevota käzin. Liziä vezi da sevota tahas tazazeksi. Levitä tahas painellen piiruaformah. Paissa 200 astehessa 10 minuuttua.
Pilko luukat da t’orkkua juusto valmeheksi.
Pane puhassetut keldasienet lämmennyöllä riehtilällä. Kiändele sienilöi da kiehuta niistä lähtijä vezi melgi kogonah pois. Liziä riehtilällä voi da pilkotut luukat. Žuari vain sen verran, jotta luukat pehmetäh. Lopuksi liziä suola.
Sevota toizessa staučassa jäičät da sliuhka. Liziä vielä mavustehet da vuitti t’orkatusta juustosta. Levitä keldasieni-luukkasevos piiruapohjan piällä. Vala piällä staučan sydämystä.
Ripota piiruan pinnalla t’orkattuo juustuo. Paissa 200 astehessa 25 minuuttua.
Sanasto
čl = čuajuluzikkua – teelusikallista, sl = syöndäluzikkua – ruokalusikallista, pyhävoi – kasviöljy, luukka – sipuli, petruška – persilja, sliuhka – kerma, jäiccä – kananmuna, t’orkata – raastaa, staučča – kulho, tahas – taikina, piiruaforma – piirakkavuoka, riehtilä – paistinpannu, melgi – melkein, žuarie – paistaa (rasvassa), vuitti – osa
Reseptan pohjana on ylehizesti käytetty täytetyn suolazen piiruan resepta.
Kuva: Pixabay
Sieniniekan keldasienisualis
31.5.2023
Ieššä on kešä. Toiset ruatah, toiset lomalla šuoritah. Kellä on kešäpluanie, kellä tuaššen ei ole, ka kaikilla mitänih tai himottau. Karjalan kielen murtehissa verbie himottua käytetäh neitralisešša merkitykšeššä ‘haluttaa, tuntea halua, tehdä mieli’, ilmain mitänä lisäšävyö.
Vuoropakinat vienankarjalakši:
– Himottau kinoh käyvä.
– Ka läkkä myö!
– Myöhäni jo olis, šilmät männäh umpeh. Ei himota kačo nimitä ruatua.
– Himottanou muata, ni makua. Huomeneš on iltua viisahampi.
– Miula ylen himottais kylyh piäššä.
– Kanin lämmitämmä!
– Eklein meilä ei himottan kalahista. Himotti marjahista šyyvvä.
– Čirčut kun olemma.
– Mitä teilä himottais lukie?
– Mitänih kepietä ta vesselyä.
– Himottauko šiula čäijyö?
– Paremmin mie kaffie juon.
– Himottanou matkah lähtie, elä kotvita! Kešä on lyhyččäini.
– Tiijän, tiijän. Rupien šuoriemah.
– Ruamma šitä, mitä himottau! Hoti toičči.
Ylen hyvyä kešyä teilä!
Kirjuttan: Olga Karlova
Kuva: Pixabay
22.5.2023
Tämän nedälin sanazekse karjalakse rodih ozutelmu (ozutelman, ozutelmua, ozutelmoi) ’näytelmä’, kudai on ylen aijankohtaine, sendäh gu pyhänpiän 28 oraskuudu 14–16 aigah Paginpertih tullah Huabajärven rahvahanopiston livvinkarjalan opastujat yhtes oman opastajan Eila Markkizen kel ozuttamah spektaklii lapsih dai aiguhizih niškoi ”Kui Vas’ka oli tigrannu”. Ozutelmu on luajittu Zinaida Dubininan samannimizen suarnan mugah. Ohjuaju on Eila Markkinen. Täs roulit:
Kaži Vas’ka – Helena Rovio
Buabo – Tiina Flink
Died’oi – Jaakko Luhtasela
Tyttöine Mašoi – Eila Markkinen
Oravaine- Hannu Hartikainen
Jänöi – Tiina Toivo
Reboi – Pirkko Rieppo
Hukku – Hannu Hartikainen
Tipoi kanaine (iäni) – Tiina Toivo
Kirjoi lehmy (iäni) – Hannu Hartikainen
Dekoracieloin luadii – Gennady Ryda
Tule sinägi da ota vältämättäh iččes lapset dai bunukat keräle! Heile roih vessel.
Paginperti roih hibridannu – vastavummo Zoomači dai JoMonin tilois Jovensuus (Rantakatu 23A, kellarikerros).
Zoom-linkan suat Hiloin Natoilpäi https://www.facebook.com/natalia.giloeva/
natalia.giloeva@uef.fi
Ližiä teatrusanastuo lövvät täs:
Teatrusanastuo livvinkarjalakse – Karjalan kielen elvyttäminen (uef.fi)
Kuvat: Eila Markkinen
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
18.5.2023
Lämmin on, da himottau istuo päiväpaissossa da syyvä jiämaiduo. Aijankohtane sanane juuri nyt ongi jiämaido ‘jäätelö’.
Vuoropagina suvikarjalaksi:
– Mamma, mie tahon jiämaiduo!
– Kačo vain, jiämaidokioska on jo avattu. Ka, istouvumma kodvazeksi syömäh jiämaiduo.
– Mie otan mandžikan maguzen jiämaijon da šokoluadan maguzen dai banuanan maguzen!
– Voi siuda, linduzeni, valliče yksi! Ei taki kolmie jiämaiduo siun vaččazeh mahu.
– A kuin ne kai ollah magiet…
– Ka, toičči tulemma tuassen tänne syömäh jiämaiduo. Kezän aigua voimma opitella toiziegi maguloi.
– Tänäpiänä mie otan mandžikkajiämaiduo! Tulijalla kerralla mie otan šokoluadajiämaiduo da siidä otan banuanajiämaiduo! Oi, mamma, kačo, valppahanvihanduagi jiämaiduo on, da tuada sinistägi himottais!
– Siinä, nägyy, on gruuššasliuhkajiämaiduo da mussikkasliuhkajiämaiduo varen’n’an kera.
– N’am! Mamma, tänä kezänä myö syömmä kai kioskan jiämaijot!
– Vai moine pluana siula, lapsikulda, on… Nyt syömmä kezän enzimäzet!
Kirjuttan: Katerina Paalamo
Kuva: Pixabay
11.5.2023
Muamojenpäivyä vaššen netälin šanasekši tulkah muhahuš (vienankarjalakši), muhahus (suvikarjalaksi), muhahtus (livvinkarjalakse) ‘hymy’.
Erähie virkkehie vienankarjalakši:
Muamon šula muhahuš. – Äidin lempeä hymy.
Mie ihaššuin, kun nävin hänen kaunehen muhahukšen. – Tulin hyvälle mielelle, kun näin hänen kauniin hymyn.
Ei niyhtä päivyä ilmain muhahušta. – Ei yhtäkään päivää ilman hymyä.
Lisyä virkehtä, kumpasista löytyy šamankantasie šanoja:
Šuu muhašša (< muha). – Suu hymyssä.
Šuu mänöy muhah. – Vetää suutaan hymyyn.
Šuu panou muhua. – Hymyilee.
Hyö ruatah muhamaisillah. – He tekevät työtä hymyssä suin.
Hiän kaikičči muhiu (< muhie). – Hän aina hymyilee.
Mitä šie muhit? – Mitä hymyilet?
Lapšet nakrua muhissah, mieki muhisen (< muhissa). – Lapset hymyilevät, minäkin hymyilen.
Tottaš on šiäntyn, kun ei ni muhaha (< muhahtua). – On varmaankin suuttunut, kun ei naurahdakaan.
Ei kačo milma muhita (< muhittua). – Ei kyllä minua hymyilytä.
Päiväni muheloittau (< muheloittua). – Aurinko hymyilee.
Työnnän lentočukka-muhahukšen. – Lähetän lentosuukko-hymiön.
Linkki Äitienpäiväsanastoon karjalan eri murteilla
Linkki Maman kevätpajoine -karaokevideoon livvinkarjalaksi
Kirjuttan: Olga Karlova
Kuva: Pixabay
Muhahušpereh. Muhaha šieki!
2.5.2023
Kezä lähenöy da nygöi roih jo kezäsanoin aigu. Täl kerdua sanazekse olemmo vallinnuh yhtyssanan kezäsoba – kezäsovat ’kesävaate – kesävaatteet’. Täs kaksi naistu paistah sobalaukas kezäsobih näh livvinkarjalakse:
An’n’oi: Kačo mittumua čomua kezäpluat’t’ua on tiä! Minä vikse tahtozin nečen yksivärizen vihandan.
Man’oi: Opis miärätä, se voibi olla sinulles parahite, malli on hyväččäine. Minä tahton tuan valpahansinizen.
An’n’oi: Vuota, kačon vie, midä uuttu kezäsobua tänne on tulluh. Tämä šulkuine kirjavu paidu pädis minulleni sežo! Sit on ruskiedu, valgiedu da keldastu värii, kaikkii nämmii suvaičen. Otan miärättäväkse sengi!
Man’oi: Ga ota sit. Minule roih nečis yhtes pluat’as. Paidua on äijy vie mullostu. Kezä meil on lyhyt, et ni ehti kaikkii sobii pidiä.
An’n’oi: Minä suvaičen kezäsobii vaihtella, toiči huondeksel on yksi piäl, ga päiväl jo toine. Roikkah vai lämmin kezä! Ylen räkkie en suvaiče.
Man’oi: En ni minä, ga räkel pädöy kezoile kävvä.
An’n’oi: Praudua sanot. Nygöi läkkä kezäsobii miäriämäh!
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
Kuva: Pixabay
27.4.2023
Vappu, vesselä pruazniekka, lähenöy, da sentäh aijankohtane sana ongi nyt vesselä (vienan- da suvikarjalaksi), vessel (livvinkarjalaksi) ‘hauska, iloinen’.
Ezimerkkivirkkehet suvikarjalaksi:
Vappu on vesselä pruazniekka. – Vappu on hauska juhla.
Meilä oli ylen vesselä päivä! – Meillä oli oikein hauska päivä!
Mie näin somessa vesselän kuvan. – Minä näin somessa hauskan kuvan.
Yliopastujien hora ezitti konsertassa vesselie kevätpajoloi. – Ylioppilaskuoro esitti konsertissa iloisia kevätlauluja.
Tämä sarjakuva on vesselä, vesselembi tuada. – Tämä sarjakuva on hauska, hauskempi kuin tuo.
Vesselä on pruaznuija ystävien kera! – On hauska juhlia ystävien kanssa!
Vesselä oli olla piknikalla! – Oli hauska olla piknikillä!
Myö piimmä vesseliä. – Me pidimme hauskaa.
Pidäkkiä vesseliä! – Pitäkää hauskaa!
Vesselyä Vappuo! Vesseliä Vappuo! Vesseliä Vappuu! – Hauskaa vappua!
Kačo liziä Karjalan kielen sanakirjasta:
vesselä linkka
lysti linkka
ilone linkka
iloza linkka
ilokas linkka
Kirjuttan: Katerina Paalamo
Kuva: Pixabay
Kezänvastuandapäivän vesselät čomennukset
17.4.2023
Tämän netälin šana karjalakši on puhuo ‘puhaltaa’.
Puhuo voipi tuohušta ‘sammuttaa’, ka tuleh puhutah, jotta še virieiski ‘syttyisi’. Nakrista on kylvetty puhumalla ‘siemeniä puhaltamalla, sylkemällä’, puhunta-aika on nakrehen kylväntäaika. Tuuli toičči puhuu lujah ta äijälti, pakkaista šanotah puhurin pojakši. Tietäjäki puhu ‘luki loitsuja’, vihat kačo ennein puhuttih ‘parannettiin tulehdukset loitsimalla’. Taikina tai viina kattilašša niisi puhutah ‘puhisevat’. Torvie tiettäväini puhutah, konša šitä šoitetah. Šuutaki puhutah ‘soitetaan suuta, lörpötellään’, pätöy täh juohattua karjalaista šananpiätä: Issu puulla, puhu šuulla.
Čäijy ollou palava, šitä muissetah puhuo: “Puhu, puhu, elä polta kieltäš!”. Puhutah ni kipietä kohtua, jotta ei kivistäis ta proitis rutompah. Šanomma, ličkannou lapši šormieh oven välih tahi lankennou ta šatattanou polveh, muissa rauhottua: “Ei ole hätyä, armahaiseni! Annahan kun mie puhun, kipu teräväh proitiu ‘menee ohi’.”
Kirjuttan: Olga Karlova
Kačo lisyä Karjalan kielen šanakirjašta: linkki puhuo-verbih.
Kuva: Pixabay
11.4.2023
Sulakuu on menemäs, on sulasiä, jiät da lumet suletah, da tämän nedälin sanaine on … sulahyväine, kudamua käytetäh hellittely- libo äbäzöičendysanannu merkičykses ’kulta, kultainen’.
Täs eräs virkeh livvinkarjalakse:
Olet minun sulahyväine mučoi!
Läkkä illaččuh, sulahyväine!
Äijäl omassah ukkuo äbäzöiččöy, alalleh sulahyväzekse sanou.
Sulahyväine on mielespiettävy, ga kuibo miehele mendyy roih?
Sulahyväzet ollah sulapaginazet.
Ližiä virkehezimerkii lövvät täs:
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=sulahyv%C3%A4ine&l=1
Kuva: Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
6.4.2023
Yksi Äijänpäivän aijan tärgeistä sanazista on jiäliččä (vienankarjalaksi), jäiččä (suvikarjalaksi), jäiččy (livvinkarjalaksi) ‘muna, kanan tai muun linnun muna’.
Suvikarjalaksi:
Jäičät kuulutah Äijähpäiväh
Tulijana pyhänäpiänä on Äijäpäivä, karjalazilla perindehellizesti suuri da kallis pruazniekka, da eriluaduzet syödävät dai čomennuksiksi tarkotetut jäicät ollah tärgie oza Äijänpäivän pruaznuičendua. Jäiččä on uuven elännän da Hristosan kuolieloista nouzennan simvola. Ennen virvottajat suadih Virbopyhänpäivän virbopalkka vasta nedälin perästä Äijänäpiänä, da palkkana tuagieh oli juuri jäiččä. Äijänäpiänä suuripyhä jo on loppun, da siidä jo voibi syyvä argehista, muun kessessä jäiččiä. Tuomma pruazniekkastolah keitettyö jäiččiä, ken kruassimatoinda, ken luukankuorilla keldazeksi kruassittuo libo ruskien luukan kuorilla siniruskieksi kruassittuo. Jäiččie kruassitah eriväriziksi vielä i ruskiejuurella, mussikalla, vavarnolla, špinuatalla, mavustehilla segö koufilla da čuajulla. Laukasta voibi lizäksi ostua valgieloin jäiččien sijah čomua bruuniloin kanoin munittuo valppahanbruunie jäiččiä. Lapsilla tiettäväne pidäy suaha Äijänäpiänä šokoluadajäiččiä. Šokoluadajäičän sydämestä pikkarazet Äijänpäivän pruaznuiččijat voijah löydiä yllätysbobozen, ei oldane vanhemmat ossettu jäiččiä kriema- libo šokoluadatäyttehen kera. Laukan pal’čoilla on vallittavana tyhjiägi šokoluadajäiččiä ilmain mityttätahto syväindyö, ga moizet jäičät on parembi jättiä niillä, kudamilla yllätyksen suanda libo magie syväindö ei ole tärgie dielo. Ennen Äijiäpäiviä voit laukkah käyvessä lizäksi löydiä muunmoistagi jäičänmuodoista n’amuo da magieda syömistä.
Äijänpäivän aigah himottau čomendua kodie. Tähgi tarkotukseh käytämmä jäiččie. Erähät nieglotah jäiččie koukkuzella libo puikkoloilla. Toizet mualatah eriluaduzilla värilöillä puuhizih jäiččih čomua kuvaista. Ikonangi voibi mualata puuhizeh jäiččäh. Jäiččie valetah vielä betonasta da luajitah bumuagasta. Ei olle mualiloin da kaikenmoizien materijualoin kera čäperdämine kenellä mieldä myöten, laukoista löydyy valmehena eriluaduista jäiččiä koin čomennukseksi: raiheinän segah pandavaksi, perttih tuoduloih pajunoksih libo ikkunah riputettavaksi da ihan vain kamodan piällä muissuttamah keviän pruazniekasta. Čomennetuloi jäiččie annamma Äijänäpiänä vielä lahjaksi lähizillä ristikanzoilla. Toičči voit nähä kirjaimilla XB čomennetun jäičän. Kirjainyhisselmä on tullun kirikkösluavista da tarkottau pravoslaunoida äijänpäiväntervehystä, kudain on: Hristos nouzi kuolieloista!
Kirjuttan: Katerina Paalamo
Kuva: Pixabay
Liziä Äijänpäivän aijan sanastuo löyvät tiäldä:
Vienankarjala–suomi linkka
Suvikarjala–suomi linkka
28.3.2023
Olkah tämän netälin šanana karjalan pakinašša äijälti šuvattu adverbi puitto (vienankarjala), buitto (suvikarjala), buito, buitto(ku) tai buite(ku), buite(gu) (livvinkarjala) ‘muka; kuin, aivan kuin’. Še on laihinašana venäjän kieleštä (budto). Kaččelemma šen merkitykšie ta käyttöyhtevykšie vienankarjalan esimerkkilöin:
Šie olet puitto myöjä, a mie puitto oštaja. – Sinä olet muka myyjä, ja minä olen muka asiakas (ostaja).
Pimie on puitto kuin yöllä. – Pimeää on aivan kuin yöllä.
Puitto anheli. – Ikään kuin enkeli.
Puitto šie et tiijä? – Todellako et tiedä?
Puitto hiän ei tule? – Eiköhän todellakaan tule?
Puitto meilä ei muuta ruatuo ni olis! – Ikään kuin meillä ei muuta työtä olisikaan!
– Muissatko milma? ‘Muistatko minut?’ – Ka puitto en muissa! ‘Kuinka en muistaisi!’
Olemma puitto ekšyn. – Olemme ehkä eksyneet.
Šanotah puitto sluušpa on kiriköššä šuovattana. – Sanotaan, että jumalanpalvelus on lauantaina.
Lämmintä šiätä puitto einuššettais netälinlopukši. – Kuulemma ennustetaan lämmintä säätä viikonlopuksi.
Puitto-šanašta on šyntyn -štah-suffiksin avulla uuši adverbi puitoštah ’mukamas’ (vrt. uuvveštah, tovemmaštah): Puitoštah viisaš on.
Voipi kaččuo lisyä Karjalan kielen verkkošanakirjašta:
Puitto kuin kevät ois!?
Puitto olis kevät, a puitto ei ni olis?
Kuva: Claudia, Pixabay.
20.3.2023
Tämän nedälin sanazekse karjalakse on vallittu toppukävelys ’roskakävely’.
Toppukävelyksel tarkoitetah mostu kävelysty, kudaman aigua sportuičendan ližäkse kerätäh toppua muaspäi iäreh. Toppua voit kerätä käzin libo käyttäjen varrellistu topankerätindy. Erähis linnois, ezimerkikse Helsingis, Imatras da Parkanos, topankerätindy voibi ottua laihinah kirjastospäi.
Toppukävelys on hyvä taba yhtistiä argipäiväine sportu da luonnon vardoičus. Juuri keviäl toppukävelyksele maksau lähtie, sendäh gu lumet suletah da muas voit nähtä kaikenualustu mullostugi toppua. Ezimerkikse paperoskua, pakiettua n’amuzispäi da pullon propkua muas on äijy.
Karjalakse tämä sana on luajittu elvytysprojektan kevätbingoh, hos toppukävelyksele voitgi kävvä konzu vai tahtonet. Kevätbingon vuoh voit tarkailla da vuottua kevätty. Ainos, konzu ruat libo näit bingoh kirjutettuu dieluo, pane pilkaine ruuduh. Suatgo binguo enne kezäkuudu?
Kirjutettih: Niko Tynnyrinen da Natalia Giloeva
Kuva: Niko Tynnyrinen
15.3.2023
Tämän nedälin sana on kevät (vienan-, suvi- da livvinkarjala). Tverinkarjalassa sanan perusmuodo on keviä.
Kačo sanan taivutus eri murdehissa:
vienankarjalassa nom. kevät, gen. kevyän, part. kevättä, illat. kevyäh, abess. kevyättä
suvikarjalassa nom. kevät, gen. keviän, part. kevättä, illat. keviäh, abess. keviättä
livvinkarjalassa nom. kevät, gen. keviän, part. kevätty, illat. keviäh, abess. keviättäh
tverinkarjalassa nom. keviä, gen. keviän, part. keviädä, illat. keviäh, abess. keviättä
Suvikarjalaksi:
Päiväne paistau da ilma lämbenöy, kevät tulou.
Aigane kevät muokkuau siitehpölyllä allergizie.
Keviän tulenda jo nägyy. Keviän merkit jo nävytäh.
Mie jo näin keviän enzimäzen liipukkazen.
Mie suvaičen kevättä.
Mie joga kevättä kazvatan taimenie siemenistä.
Keviällä lumi sulau.
Valličukset ollah tänä keviänä.
Keviäksi luvattih lämmindä siädä.
Kuva: Pixabay
Kroukussat kukitah keviällä.
7.3.2023
Mitäpä tänäpiänä šyömmä? – Kalua ta potakkua! – Potakkua ta kalua!
Potakkua keitetäh, paissetah kettuneh päivineh kiukuašša, suaritah riehtilällä, šurvotah ta luajitah šiitä pehmieččäistä potakkahuttuo ‘perunamuusia’. Potakkahuttu voipi olla kalitan šiämenä, ta potakkašankit ‘perunapyöröt’ ollah monella šyöjällä mieleh. Puikkopotakat ‘ranskalaiset’ täytetäh nälkävaččua ta ollah ruttošyömini ‘pikaruoka’. Potakalla on karjalan eri murtehissa monta nimie:
- potakka (vienankarjala);
- kartohka (suvikarjala);
- kartohku (livvinkarjala);
- muajuablokka (tverinkarjala).
Potakat noššetah itömäh, pannah muah, issutetah, kuokitah, kaivetah, pietäh kuopašša.
Kačo lisyä Karjalan kielen šanakirjašta:
Potakat on itosilla. Kuva: Pixabay.
28.2.2023
Kalevalan päivän kunnivokse tämän nedälin sana karjalakse ongi KALEVALA. Täs enzimäzen runon algu ezmäi vienankarjalakši Raisa Remšujevan kiännöksespäi (2015) da sit livvinkarjalakse Zinaida Dubininan kiännöksespäi (2009):
- vienankarjalakši
Mieleni miun luajittauve,
aivoni ajattelouve
läht’iekšeni laulamahe,
šukuvirttä šuoltamahe,
lajivirttä laulamahe.
Šanat šuuššani šulauve,
pakinat pujahtelouve
kielelläni kerkiel’öyve
hampahilla hajuol’ouve.
- livvinkarjalakse
Mieli minulleni käsköy,
Duumaine piäh moine tuli
Ruveta pajattamah,
Runoloi sanelemah,
Suguvirty suoldamah,
Roduvirty laulamah.
Sanazet suus suletah,
Paginazet pakutah,
Kielen n’okas lähtietäh,
Hammaskeskis hajotah.
Hyviä Kalevalan päiviä!
Karjalaine Aino-tytti omien Kalevaloinke vienan- da livvinkarjalakse. Kuva: Hiloin Natoi
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
21.2.2023
Tämän nedälin sanoiksi olemma vallinnun verbit čurata da čurnie ’laskea mäkeä; luistaa, liukua’.
čurata: čurajan, čurajau, čuratah (vienankarjala); čuruan, čuruau, čuratah (suvi- da livvinkarjala)
čurnie: čurnin, čurniu, čurnitah (kaikki murdehet)
Lapset suvikarjalaksi:
– Tiälä on äijä hyviä mägie! Läkkä čuruamah!
– Hyvä ideja! Čuruamma rul’aregyzillä.
– Tule, käymmä regyöt tualda!
– Kumbane meistä čuruau tuanne järven jiällä suaten?
– Mie!
– Mie!
(regyt ’kelkka’, rul’aregyt ’rattikelkka’)
Kuva: Pixabay
14.2.2023
Yštävänpäivän šanasekši karjalakši on tariččeutun verbi ševätä ‘halata’.
Anna mie šilma šepyän! (vienankarjalakši)
Anna mie silma sebiän! (suvikarjalaksi)
Anna minä sinuu sebiän! (livvinkarjalakse)
Šepyälläh ta n’okkua annetah. Kuva: Pixabay
6.2.2023
Tämän nedälin sanaine karjalakse on desertu libo jälgisyömine ’jälkiruoka’. Nečis paginas livvinkarjalakse näit mollembat variantat.
Kaksi karjalastu dovariššua kačotah restoranas syömislistua:
– Nygöi voizimmo ottua jälgisyömizen. Minbo sinä valličet?
– En jo tiijä, syndynöygo vie desertu. Olen jo syönnyhes.
– Kačo, mittumua čomua da varmahgi magiedu jiämaiduo täs on! Voit vie vallita šokoluadusoussuu libo muarjoinke ottua. Minä otan jiämaiduo ruskien čihoinke. Sanotahgo teijän čural čihoidu smorodinakse?
– Smorodinakse dai čihoikse sanotah. Otan sit minägi, ga vai vavarjonke.
– Se vagoinkego? Ok, nenga hyvä roih!
Ližiä syömissanastuo lövvät täs:
Syömissanasto – Karjalan kielen elvyttäminen (uef.fi)
Muarjusanasto löydyy täs:
Marjat ta niih liittyjä šanašto (vienankarjala – suomi) – Karjalan kielen elvyttäminen (uef.fi)
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
2.2.2023
Tämän nedälin sanazet ollah harja-aiga da harja. Niillä tarkotetah keskitalven tuučakasta aigua, kumbane voi algua jo pakkaiskuussa da jatkuo kevätkuulla suaten.
Harja-aijasta da harjan purguloista (purgu ‘lumipyry, tuisku’) Karjalan kielen sanakirjassa:
kuus netälie roštuošta joulusta šiitä še on harjat, ta yhekšännellä loppuu. Kiestinki
harjam purut purkusimmat, harjam pakkaset pahimmat, harjan šuvet šuurimmat. Vuokkin
hard́(a)aiga tammi-, helmi- ja maaliskuu, jolloin on paljon lumipyryjä. Paatene
harjam purrut (eli talven sellät) on pyhäkesses. Suoj
Jyrris harjampurrud algoateh. Suoj
harjampurrud Jumal pidäy keskitalven aigah, kolmeh kerdah sidä on. harjampurrut pilmuu sortah puuloiz. Säämäj
Kuva: Pixabay
24.1.2023
Netälin šanasekši on šiekloutun kaččuo-verbin imperatiivimuoto kačo, kummaista käytetäh vieläi interjektion tapah. Lyhyččäini kačo-šanani on ylehini karjalan pakinakieleššä. Pakinašša šitä ei painoteta.
Erähät esimerkit vienankarjalakši:
– Tuletko huomena?
– En kačo tiijä piäššenkö. (=enpä tiijä)
– Mityš maiselma!
– No on kačo kaunehet vuarat! (=onpa)
– Hyö kačo ruatah yöt ta päivät. (=hyöhän)
– Jo mie kačonki, kun ei jouveta nikunne lähtömäh.
Kačo-šanasen käyttyö Lönnivuaran Eemelissä:
— Ka muiten miušta poika alkau kačo vakautuo ta tulla hyvävirkasemmakši. (š. 11)
Ka Eemeli kačo oli omačottani poika, ta arvuapaš mitä hiän ruato! (š. 24)
Vain Eemelin muamo kačo ei antan annikkaisie. (š. 26)
— No pruasniekka on kačo piettävä, olkah! (š. 37)
— Aha, šitä kačo šuat vuottua, šano Eemeli. (š. 71)
(Astrid Lindgren, Lönnivuaran Eemeli, KSS, 2021)
Kuva: Sirpa Mänty / Alkutevokšešta: Matti Morottaja, Oopâ saanijd.
Luijahti kačo kuin matikka kiäštä.
16.1.2023
Tämän nedälin sanazekse olemmo vallinnuh valličukset ’vaalit’. Aijemba olet voinnuh nähtä samazes merkičykses sanan valličendat, ga myöhembä on eroitettu valličendu merkičyksenke ’valinta’ da valličukset merkičyksenke ’vaalit’. Valličus-vuittii voit nähtä äijäs moizes yhtyssanas, kui ezimerkikse valličuspäivy ’vaalipäivä’, valličuspiiri ’vaalipiiri’ da valličusvirguniekku ’vaalivirkailija’. Täs eräs ezimerkivirkeh livvinkarjalakse:
Parluamentuvalličukset pietäh joga nellätty vuottu.
Vuvven 2023 parluamentuvalličukset pietäh pyhänpiän 2.4.2023.
Ennepäi-iänestys Suomes on 22.–28.3.2023 da ulgomual 22.–25.3.2023.
Suomi on juattu 13 valličuspiirih.
Valličusvirguniekat nevvotah sinuu valličuskohtas kui ennepäi-iänestykses, mugai valličuspäivänny kaikis tilandehis.
Valličuskohtas on sežo valličusabuniekku.
Valličuspäivänny voit iänestiä vai sit iänestyskohtas, kudai on merkattu sinun iänioigevusilmoitukses.
Tieduo valličuksih näh eri kielil da sežo karjalaksegi lövvät täs:
https://vaalit.fi/tietoa-vaaleista-eri-kielilla
Kuva: vaalit.fi
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
10.1.2023
Pakkaiskuun aijankohtane sanane on pakkani (vienankarjalaksi), pakkane (suvikarjalaksi), pakkaine (livvinkarjalaksi) ’pakkanen’.
Suvikarjalaksi:
Kymmenen astehen pakkane.
Pihalla on kova pakkane.
Pakkane kovenou, lauhtuu.
Pakkane paukkau.
Pakkane purou.
Nyt on tuline pakkane / tulipakkane.
Pakkazet tullah, kazi on päčillä.
Pakkane siä, pakkane talvi.
Kuva: Pixabay
Kazi nouzou päčillä pakkaista vassen.
22.12.2022
Čillin čallin – Roštuon pruasniekka on kynnykšellä! Ta tämän netälin šanakši on jiäviytyn karjalan eri murtehissa tuttu šana čilli ‘kulkunen, tiuku, aisakello’.
Čillit čilissäh, čilatah, helätäh. Čillin iäni on čilakka tahi heläkkä. Kellä on čilakka iäni, še paissa čilajau. Kormanošša tenka čilajau, vesi čilajau jovešša. Čilli čilahtau, kun šitä čilahuttau. Pruasniekkastolašša voipi fušerija čilahuttua. Ennein vanhah čillien čilajanta tiesi kos’s’ontua.
Čilakkah čilliset, nyt on roštuonaika!
Kuva: Pixabay
Čillit čilissäh Roštuota vaššen
12.12.2022
Rastavu lähenöy da rastavan-alguhistu sanastu karjalakse kerävyi äijy. Täs net vienan-, suvi- da livvinkarjalakse. Sanalistu on otettu mullozes rastavankalenduaran 14. ikkunazespäi: https://blogs.uef.fi/karjalanelvytys/luukku-14/
roštuonkinkku – raštavankinkku – rastavan päččipočči, rastavankinku – joulukinkku
roštuon šiivuonta-aika – raštavan puhassanda-aiga – rastavan ruokinduaigu – joulun siivousaika
roštuonaika – raštavanaiga – rastavanaigu – jouluaika
roštuonkaunissukšet, roštuonkorissukšet – raštavančomennukset – rastavančomendukset – joulukoristeet
roštuonhaltie, roštuontonttu – raštavanhaldie, raštavantonttu – rastavanhaldii, rastavangnoumu –joulutonttu
roštuonkuuši – raštavankuuzi – rastavankuuzi – joulukuusi
roštuonkyly – raštavankyly – rastavankyly – joulusauna
roštuota vaššen, roštuon vaštuantapäivä – raštavua vassen, raštavan vastuandapäivä – rastavua vaste – jouluaattona
roštuonlaulu – raštavanlaulu – rastavanpajo – joululaulu
roštuonpakkani – raštavanpakkane – rastavanpakkaine – joulupakkanen
roštuonpriänikkä – raštavanpriädniekkä – rastavanpriädniekky – joulupipari
roštuonpyhä – raštavanpyhä – rastavanpyhä – joulupaasto
roštuonrauha – raštavanrauha – rastavanrauha – joulurauha
roštuonšyömini – raštavansyömine – rastavansyömine – jouluruoka
roštuontähti – raštavantähti – rastavantiähti – 1) joulutähti, 2) joulutorttu
roštuonkauppa, roštuontorku – raštavankauppa, raštavantorgu – rastavantorgu – joulukauppa
roštuonvalot – raštavantulet – rastavantulet – jouluvalot
roštuonukko – raštavanukko – rastavanukko – joulupukki
roštuonyö – raštavanyö – rastavanyö – jouluyö
Kuva: Hiloin Natoi
5.12.2022
Huomena on Suomen iččenäzyspäivä. Sen kunnivoksi julguamma tämän pienen sanasson (vienankarjala–suvikarjala–livvinkarjala–suomi).
iččenäini – iččenäne – iččenäine – itsenäinen
iččenäistyö – iččenäistyö – iččenästyö – itsenäistyä
iččenäisyš – iččenäzys – iččenäžys – itsenäisyys
iččenäisyšpäivä – iččenäzyspäivä – iččenäžyspäivy – itsenäisyyspäivä
pruasnuija, juhlie – pruaznuija – pruaznuija – juhlia
Hyvyä iččenäisyšpäivyä! Hyviä iččenäzyspäiviä! Hyviä iččenäžyspäiviä!
Sanasson luadin: Katerina Paalamo
Kuva: Pixabay
Priädnieköissä Suomen lippu
29.11.2022
Karjalan kielen netälin jälkeh himottais kiittyä Karjalan armaš šana -kirjuttajie ta muitenki kaikkie kielinetälin rynnissykših virittäytynyisie. Tämän netälin šana on moločča (vienan- ta šuvikarjalakši) ta moločču (livvinkarjalakši). Karjalan eri murtehissa tätä šanua käytetäh, kun kehutah ketänih mistänih asiešta. Ruato ollou hyvin luajittu tahi mihnih on opaššuttu tahi muiten vain männöy hyvin, šanotah:
– Moločča olet! Moločat oletta! ‘Hienoa!’
Kuin huomuat, šanua käytetäh yksiköššä tai monikošša. Muissa konsonanttivaihtelu: čč > č.
Mie olen moločča, šie olet moločča, hiän on moločča, myö olemma moločat, työ oletta moločat, hyö ollah moločat.
Moločat! (kaikilla karjalan murtehilla).
Alkuperäni kuva: Pixabay. Kuvatekstin luajinta: vienankarjalan jatkokurššin opaštujat 2022.
21.11.2022
Tämä on karjalan kielen pruazniekkunedäli da sendäh nedälin sanastu on enämbäine. Sanazis rodih sanayhtymiä da yhtyssanua da net ollah: karjalan kielen päivy, karjalan kielen pruazniekku, karjalan kielen nedäli da kielinedäli. Täs niilöin käyttyö erähäs kontekstas:
Karjalan kielen päiviä pietäh 27.kylmykuudu. Pruazniekku ei synny yhteh päiväh. Eräs vuozi tagaperin se on suannuh oman kielinedälin, kuduadu sanommo karjalan kielen nedälikse. Karjalan kielen päiväl kielinedäli korgenou. Karjalan kielen nedälin aigua karjalazet da karjalan kielen suvaiččijat nostetah omua armastu kieldy nägövih julguamal kirjutuksii, pajoloi, runoloi, vuoropaginoi da videoloi karjalakse sego pidämäl kaikenualazii karjalazii pidoloi. Karjalan kielen päiviä puaksuzeh sanommo nygöi karjalan kielen pruazniekakse. Täs kuvazesgi on sanottu: Čomua karjalan kielen pruazniekkua! Roikkah joga päiviä karjalan kielen päivy da nenga sit joga nedälii karjalan kielen nedäli.
Kuvan luadii: Niko Tynnyrinen
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
17.11.2022
Tulijalla nedälillä (21.–27.11.) pietäh karjalan kielen nedälie. Tämän nedälin aijankohtane sana on verbi vuottua ’odottaa’.
Suvikarjalaksi:
Karjalazet vuotetah oman kielen pruazniekkapäiviä.
Mie jo ylen äijällä vuotan karjalan kielen nedälie.
Jogahine vuottau sidä.
Karjalan kielen päiviä pruaznuijah 27. pimiekuuda. Vuotatgo siegi karjalan kielen päiviä da nedälie?
Kuva: Pixabay
Koira vuottau izändiä.
8.11.2022
Tämän netälin šanani on väkitukku (vienankarjalakši), vägitukku (suvi- ta livvinkarjalakši) ‘melkoinen, aikamoinen, kohtalainen’.
Esimerkkivirkkehet vienankarjalakši:
Hänellä on ruatuo väkitukku. – Hänellä on kohtalaisen paljon työtä.
Myö aštuma väkitukun. – Kävelimme melkoisen matkan.
Väkitukun kirjutušta karjalakši šain lukie. – Sain lukea aikamoisen määrän karjalankielisiä juttuja.
Karjalan eri murtehissa on vieläi käytöššä adverbi väkitukulti ‘melko paljon; kovasti; aika lailla’:
Olen väkitukulti pöläštyn. – Olen pelästynyt melkoisesti.
Kuva: Pixabay
Väkitukku pluanie
31.10.2022
Tämän nedälin sanastu on enämbäine da net ollah lapsenkielen boka, kudai on bošši ’pässi’ da biädžöi sego esti da est’oi, kudai on lammas. Sanakse nenga vie kučutah nämmii elättilöi tulemah lähembä. Täs se-tämä ezimerki livvinkarjalakse:
Boka, boka, bošši, juokse pihale!
Biädžöi, tule teriäm tänne!
Est’oi, est’oi, ruttoh liäväh!
Kuva: Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
27.10.2022
Tämän nedälin sanat ollah linna (vienan- da suvikarjala), linnu (livvinkarjala) ’kaupunki, linna’ da linnalaini (vienankarjala), linnalane (suvikarjala), linnalaine (livvinkarjala) ’kaupunkilainen’. Nygyzessä vienankarjalassa käytetäh vielä sanoi kaupunki ’kaupunki’ da kaupunkilaini ’kaupunkilainen’.
Ezimerkkivirkkehet suvikarjalaksi:
Ongo Jovensuu pieni vai suuri linna? – Onko Joensuu pieni vai iso kaupunki?
Turgu on vanha linna. – Turku on vanha kaupunki.
Mie suvaičen tädä čomua linnua. – Minä pidän tästä kauniista kaupungista.
Mie elän linnassa. – Minä asun kaupungissa.
Myö tuagieh käymmä linnah. – Me käymme usein kaupungissa.
Pedri on Tamberen linnan ruadaja. – Pedri on Tampereen kaupungin työntekijä.
Tämä linna on puolissuslinna. Tua on dvorčča. – Tämä linna on puolustuslinna. Tuo on palatsi.
Mie olen kolmannen sugupolven linnalane. – Minä olen kolmannen sukupolven kaupunkilainen.
Linnalazet tuldih kezäksi mökillä. – Kaupunkilaiset tulivat kesäksi mökille.
Kuva: Pixabay
Suomen piälinna Helsingi päivänlassun aigah
19.10.2022
Oletko konšanih kuullun kettumaijošta? Tiijätkö, mimmoni on matikan kettu? A jotta puuššaki kettu voipi olla pakšu tahi hienoni?
Kettu on kaikissa karjalan kielen murtehissa kettu. Šanalla on kolme piämerkityštä: 1. maidon t. puuron päällä oleva kalvo, kelmu, ketto; 2. eläimen nahka; 3. puun, juurikasvin tms. kuori.
Lyhyččäiset vuoropakinat vienankarjalakši:
– Kiukuašša hauvottuo maituo šanotah vielä kettumaijokši.
– Lapšuon maku. Čäijymaijon kettuo himotti kuin mitäki niepšiempäistä. Čäijy kettumaijon kera, on še makie. N’am n’am!
– Kuinpa matikkua nyletäh?
– Pihtilöilla kisotah nahka. Matikan kettu on lipiepintani. Pitäy olla šiih nylentäh neruo tai väkie šormissa.
– Mitä šie ruat?
– Ka potakkua kuoritan. Vietkö ketut kompostih?
Suistamolta 1930 vuotena talteh kirjutettu tieto kettumaijošta:
“Vastalypsetty maito pannaan uuniin savipadassa. Pian tulee siellä “kettu” (=kuori) maidon päälle, se painetaan alas, maito pannaan jälleen uuniin, ja toinenkin “kettu” painetaan alas. Kolmannella kerralla ei tavallisesti enää kuorta muodostu. Maito otetaan nyt uunista pois. Sitä käytetään kahvin tai teen kera. Lapsilla on kettumaido herkkua sinänsä. “muamo, anna kettuo”, pyytävät he alituiseen. Äidit joskus peloittelevatkin: “piä rubeuduu, ei pijä syyvä.”
Lähteh: Karjalan kielen sanakirjan sanaliput kettu, arkistoliput 48–49.
Kettumaito
10.10.2022
Tämän nedälin sanaine on kodiniekku, kudai tarkoittau kodii kaččomah jätettyy ristikanzua, konzu emändy da ižändy ollah lähtietty ezimerkikse matkah. Täs eräs virkehezimerki livvinkarjalakse:
Tuletgo meile kodiniekakse hos kolmekse päiviä?
Kaksi kodiniekkua jäi, konzu menimmö nedälikse ruadomatkah.
Buabo oli jiännyh kodiniekakse, konzu nuorembat ajettih linnah.
Jätimmö koin kodiniekattah, gu emmohäi hätkekse lähtenyh.
Kodiniekannu olles hos harvazeh, ga ruoki pertilöi.
Moine hyvä kodiniekku on puuttunuh, kai ikkunat pezi!
Kuva: Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
6.10.2022
Tämän nedälin sana on adverbi muurnin, muurin ‘nurin’.
Ezimerkkivirkkehet suvikarjalaksi:
Kačo, muurnin panit paijan piällä! Kiännä oigein!
Paida on muurnin piällä.
Kiännätgö sie sovat muurnin ennen pezendiä?
Nieglo oigein da muurnin!
Dielot ollah muurnin.
Kačo liziä Karjalan kielen verkkosanakirjasta:
Kuva: Pixabay
Huavo on kiännetty muurnin.
29.9.2022
Netälin šanakši on spuutiutun adverbi kahallah (vienan- ta šuvikarjalakši), kahtalleh (livvinkarjalakši) ‘auki’.
Esimerkkivirkkehet vienankarjalakši:
Kylyn reppänä on kahallah. – Saunan räppänä on auki.
Lapšet kinuo kačotah šuut kahallah. – Lapset katsovat elokuvaa suut ammollaan.
Šiih palah raja oli kahallah. – Sillä hetkellä raja oli auki.
Rahvaš šanotah, jotta Äijäštäpäiväštä kakši netälie ruajun veräjät ollah kahallah. – Kansa tietää kertoa, että pääsiäisestä kaksi viikkoa paratiisin portit ovat avoinna.
Hiän kävelöy paltto kahallah. – Hän kävelee päällystakki auki.
Elä pie ikkunua kahallah! – Älä pidä ikkunaa auki!
Vaštakohat: kahallah – ummešša, ummešta, umpeh
Ovi jäi kahallah, panisitko šen umpeh? – Ovi jäi auki, panisitko kiinni?
Kačo lisyä Karjalan kielen verkkošanakirjašta:
linkki šanoih ummessa, ummesta, umpeh
linkki šanoih salvassa, salvasta, salpah
Kuva: Pixabay
Veräjä on kahallah
19.9.2022
Tämän nedälin sanaine on hoppu ’riita’. Täs virkehezimerkilöi livvinkarjalakse, kudamis keräl ollah hopun ližäkse hoppuniekku, hoppupagin da hopučču:
Leivän loppu – pereheh hoppu. (sanondaine)
Susiedat vai hoppuu pietäh.
Hoppuniekas pyzy loitton.
Älä hoppuu zavedi.
Hoppupagin jo on algavunnuh, suureh hoppussah vai vähäine jäi.
Neče on ylen hopučču mužikku.
Kuva: Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
15.9.2022
Ruskie on yksi sygyzyn čomista värilöistä. Tämän nedälin sana on ruškie (vienankarjalaksi), ruskie (suvikarjalaksi) da ruskei (livvinkarjalaksi) ’punainen’.
Suvikarjalaksi:
Buola on ruskie. Tuan pihlajan lehet ollah ruskiet.
Taivas on ruskie. Sanotah, jotta syysrusko lämbimiksi, kevätrusko viluloiksi.
Mie ossin ruskien takin.
Tuassa tuhjossa on äijä ruskieda marjua.
Kuva: Pixabay
Tämän pihlajan marjat da lehet ollah ruskiet.
6.9.2022
Tämän netälin šana vienankarjalakši on oloh, kummaista käytetäh postpositijon tapah ilmottamašša aikua:
päivän oloh ‘päivän mittaan’ – Hiän šoitaltau šiula päivän oloh.
vuuvven oloh ‘vuoden kuluessa’ – Vuuvven oloh asiet ylen äijän muututtih.
šykyšyn oloh ‘syksyn aikana’ – Olen opaštun pakajamah karjalakši šykyšyn oloh.
huomenekšen oloh ‘aamun aikana’ – Huomenekšen oloh emmä šuanun ni muruista šuuhuna.
netälin oloh ‘viikon aikana’ – Šuatanehko hyö kirjaista matkuajan netälin oloh?
Kuva: Pixabay
– Mitä olet ruatan kešän oloh?
– En nimitä, unekšin vain.
29.8.2022
Tämän nedälin sanaine on puola (vienankarjalakse), buola (suvikarjalakse) da buolu (livvinkarjalakse) ’puolukka’. Livvinkarjalas on vie buoloi, ga ongo se sama kui buolu? Hos äijät muarjat (juomoi ’juolukka’, must’oi ’mustikka’, mandžoi ’mansikka’, vagoi ’vadelma’) lopiettahesgi livvinkarjalas -oi:h, buoloi ei ole muarju: se on ezimerkikse rokkah näh pilkottu kartohku libo nagris!
Täs lyhyččäine pagin livvinkarjalakse buolah da buoloih näh:
– Terveh! Kunne olet astumas poimičču käis?
– Terveh! Ga buolah, buolua on ruskenah mečäs. Egläigi ukonke kävyimmö, puutuimmo hyväččäzeh buolužikkoh. Rengit tävvet keräimmö. Tänäpäi ukkoni on ruavos, ga minä loman olen ottanuh juuri muarjuaigah. Olen muarjuniekku, must´oit jo kerätty on. Jogo olet buolah käynnyh?
– Pidäy ezmäi murgin ruadoniekoile varustua. Vastevai olen buoloikse kartohkat pilkonuh kalarokkah niškoi. Kiehumah en ehtinyh panna, sinuu dogadiin astumas da hyppäin tervehytty azumah. Buolah lähten huomei.
– Ga läkkä sit yhtes. Minä vikse huomeigi vie menen meččäh.
– Läkkä, huomenessah!
– Huomenessah!
Kuva: Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
25.8.2022
Mua on erähissä kohissa ylen kuiva. Sieniniekat da gribaniekat äijällä vuotetah vihmua. Tämän nedälin sanat ollah vihma (vienan- da suvikarjala), vihmu (livvinkarjala) ‘sade, vesisade’ da vihmuo ‘sataa (vettä)’. Lizäksi vienankarjalassa käytetäh sanoi šaje ‘sade’ da šatua ‘sataa’.
Ezimerkkivirkkehet suvikarjalaksi:
Ota zontikka keralla. Onnakko vihma tulou. – Ota sateenvarjo mukaan. Varmaan tulee sade.
Vihman jälgeh tulou hyvällä. – Sateen jälkeen tuoksuu hyvälle.
Huomeneksi ennussettih vihmua. – Huomiseksi ennustettiin sadetta.
Piäčkyzet lennelläh alahana vihmoi vas. – Pääskyset lentelevät alhaalla ennen sateita.
Vihmoin jälgeh mečissä kazvau äijä siendä da gribua. – Sateiden jälkeen metsissä kasvaa paljon sieniä (helttasieniä ja tatteja).
Siätiijotuksen mugah Suvi-Suomessa voibi vihmuo huomena kai 50 millimetrie. – Säätiedotuksen mukaan Etelä-Suomessa saattaa sataa huomenna jopa 50 millimetriä.
Tänäpiänä vihmuu. Vihmuu kuin korvosta kuadau. – Tänään sataa. Sataa kuin saavista kaataen.
Huomena ei vihmu. – Huomenna ei sada.
Egläin vihmu kogo päivän. – Eilen satoi koko päivän.
Hos taivas oli pilvessä, ga ei vihmun. – Vaikka taivas oli pilvessä, niin ei satanut.
Konza taivahalda tulou vein sijasta lunda, suvi- da livvinkarjalassa käytetäh panna-verbie: lunda/lundu panou (‘sataa lunta’). Vienankarjalassa on nenga: šatau vettä libo vihmuu, šatau lunta.
Kuva: Pixabay
Vihma
15.8.2022
Pikkušanat karjalan kieleššä, niijen käyttö kačo vaivuau opaštujan piätä. Mäne muissa ta tiijä tuommoset hoti kuin a, ka, no, hoš, vet, kuni tni. Äijä on piäh pantavua ta mieleššä piettävyä. Otamma kačottavakši toisešša virkkeheššä käytettyö hoti-šanua, kumpasen merkitykšet voijah olla ‘vaikkapa, edes, toki’.
Lyhyččäiset vuoropakinat vienankarjalakši:
– Juošša huštan olen mečäššä. Vaivuttau, en voi ni kättä noštua.
– Anna hoti čäijyö šiula keitällän. Levähtele.
– Kirjuttasit hoti šanan toisen meilä.
– Hyvä, työnnän viestie!
– Etkö hoti ole kipeytyn?
– En, makauttau vain. Puoleh yöh kačoin kinuo.
– Paniko hiän kylyn lämpiemäh?
– Eikö hoti! Mie unohutin šanuo.
– Muissitko antua kosalla heinyä?
– Enkö hoti! Järkieh juokšen!
Kuva: Pixabay
Kosan kaččahuš
8.8.2022
Tämän nedälin sanazet karjalakse ollah škola ’koulu’ da eziškola ’esikoulu’.
Täs lyhyččäine pagin livvinkarjalakse:
– Kačo kui terväh meijän lapset kazvetah! Jo teijängi brihačču tänäpäi on lähtenyh eziškolah.
– Älä ni virka! Vastevai meijän poigu on ravieh astunuh uudeh muailmah.
– Hyväh lykkyh! Minun poijal on vie lomua jiännyh kolme päiviä, nellänpiän školah.
– Terväh neče kezä lennähtih da senke meijängi lomat.
– Mugai poigu sanoi tänäpäi: ”Kuibo moine pitky kezäloma on voinnuh viuhkahtuakseh muga ruttoh?!”
Kuva: Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
4.8.2022
Tämän nedälin sanazet ollah hillo ’lakka’ da varen’n’a ’hillo’ (suvi- da vienankarjala).
Suvikarjalaksi:
– Läkkä hilloh!
– Mie jo egläin olin hillossa.
– Lähetgö tänäpiänä uuvestah miun kera?
– Tahtozin lähtie, ga en piäze. Tänäpiänä keitän egläzistä hilloloista varen’n’ua.
Hairiehvedäjä sana hillo Karjalan kielen sanakirjassa:
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=hilloi&b=1&ha=hilloi
Varen’n’a Karjalan kielen sanakirjassa:
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=varenja&b=1&ha=varenja
Kuva: Pixabay
23.6.2022
Iivananpäiväh kuuluu kyly ta kylyvašta. Verekšellä vaššalla kylpömini ta šen jälkeh järveh čukeltamini, šiinä šiulaš lyšti!
Iivananpäiväštä ruvetah vaššašta šuamah ni talvekši, parahat vaššat ne on luajittava Petrunpäiväh šuaten. Ennein perehet oltih šuuret ta kylyvaštua piti olla äijä, erähät šavoin kammičoin šuatih. Tämän netälin šana on kammičča (vienankarjalakši ta suvikarjalaksi), kammičču (livvinkarjalakse) ‘yhteen sidottu vasta- t. lyhdepari’. Kakši vaštua kammičakši yhteh šivotah ta kuivah riputetah. A kuin äijä kammiččua šie varuššat?
Kammičča-šanalla on kuvallistaki käyttyö karjalan kieleššä. Hyö ollah hyvä kammičča. Näin šanotah heistä, ket paššatah parikunnakši, toini toisella vaštinehekši. Iivananpäivän aikah pätöy lempie noštua ta kammiččua rakentua.
Hyvyä Lehti-Iivanua tai kešyä kaikilla!
Lisätietuo kammičča-šanašta Karjalan kielen šanakirjašša:
Kuva: Unsplash
15.6.2022
Tämän nedälin sanane on kaunehus, čomus ’kauneus’ (suvikarjalaksi).
Tiälä milma ihassuttau pohjazen luonnon kaunehus.
Karjalazien taloloin čomus jäi ijäksi mieleh.
Joga keziä tulemma tänne kylän kaunehuon/čomuon täh.
Kaččokkua tädä kezän kaunehutta/čomutta!
Mie miellyin karjalan kielen kaunehuoh/čomuoh.
Kuva: Pixabay
Kukkazien kaunehutta
6.6.2022
Mit jalačit poikkoh šuat jalkah? Ka tiettäväini liäpänčät! Ne ollah šemmoset kantapäistä avonaiset kenkät. Liäpänčöissä aštuo liäpötät kotipihuaš myöten, huomenekšella lehen käyt poštilouvašta, pyörähät sussietan luokše pakinoilla tai rantajalaččiloiksi ne ollah ylen mukavat. Kepiet jalkah vejältävät ta kepiet jalašta heitettävät.
Liäpänččä – mon. liäpänčät ‘rantakengät; pistokkaat’. Uimarannašša ollešša hiän kavotti yhen liäpänčän. Šielä oli kačo kaikensorttista liäpänččyä, piti eččie še oma.
Liäpöttyä ‘tallustaa; lyllertää; rämpiä’. Mie liäpötän, hiän liäpöttäy, hyö liäpötetäh.
Kačo lisyä Karjalan kielen šanakirjašta: linkki verbih liäpätä
Kuva: Pixabay
Lieteranta ta liäpänčät
30.5.2022
Oletko konšanih šyönyn čiilahaiskeittuo? Kačoš, nyt olis korkie aika čokata nenyä čiilahikkoh, muissa vain poimiešša šuojata kiät tai pitkävaršiset kenkät ei oltais liijakši. Matkuajan netälin šana on čiilahaini (vienankarjalakši), čiilahane, čiiloi (suvikarjalaksi) ta šiiloi (livvinkarjalakse) ‘nokkonen’.
Čiilahaiskeitto
(resepti vienankarjalakši)
Ainehet
1, 5 litrua verekšie čiilahaislehtijä (tahi 3–4 desilitrua kiehahutettuo čiilahaista)
25 grammua voita
3 ruokalusikkua jauhuo
1 litra maituo
1 čäijylusikka šuolua
muštua perččuo
Valmistamini
Huuho čiilahaislehet ta kiehahuta ne šuolatušša veješšä. Valuta ta hienonna hyväsešti (hoš ni blenderillä).
Esilämmitä maito. Šulata voi kattilašša. Ševota joukkoh jauhot.
Lisyä puolet lämmitetyštä maijošta koko ajan hämmentyän ševošta, jotta maito ei palais pohjah.
Lisyä čiilahaiset ta kua loppuni maito, keitä pari kolme minuuttie hämmentyän. Lisyä šuolua ta perččuo mavun mukah.
Tariče čiilahaiskeittuo keitettyjen jiäliččöjen kera.
Kuva: Pixabay
Čiilahikko
23.5.2022
Tämän nedälin sanazet livvinkarjalakse ollah hokkei da jiäkur’oi ‘jääkiekko’.
Hokkeih libo jiäkur’oih kižatah da samazes dielos sanotah vie: ollah kur’oizil.
Täs kahten brihačun pagin jiäkur’oih näh:
– Maltatgo sinä kižata hokkeih?
– En malta, ga tahtozin opastuo sih. Maltatgo sinä?
– Minä maltan vähäzel dai tuattogi minun on ravei kižuaju, hos ei ni kižua kluubas. Da meijän died’oi mustelou, kui hyö nuorete sežo suvaittih olla kur’oizil järven jiäl sie omas hierus!
– Minun vahnembat suvaijah vai kaččuo kižoi, nikudai ei malta kiž Minägi kačon heijänke yhtes. Suomi on äijän kižua voittanuh! Minä tahton opastuo kižuamah!
– Läkkä yhtes minunke kiž Meil on ravei joukkoveh kluubas.
– Ga läkkä!
Kuva: Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
16.05.2022
Tämän netälin šanaset ollah kino, filmi (vienankarjalakši), kino, filma (suvikarjalaksi) ta kino, fil’mu (livvinkarjalakse).
Esimerkkivirkkehie vienankarjalakši:
Läkkä miun kera kinoh! ‘Mennään elokuviin kanssani!’
En ole kaččon tätä kinuo. ‘En ole katsonut tätä elokuvaa.’
Vot kun hyväččäini kino oli! ‘Olipa hieno elokuva!’
Pitkävetoni kinofilmi, härän starinan moini. ‘Pitkäveteinen elokuva.’
Uuši filmi noššatti ihaššušta. ‘Uusi filmi herätti ihastusta.’
Hyö kuvatah dokumenttifilmie kakšikielisistä perehistä. ‘He kuvaavat dokumenttielokuvaa kaksikielisistä perheistä.’
Iloni uutini! Elvytyšprojektin blogin šivuloilla voipi kaččuo kolmekymmentäviisi karjalankielistä kinoista, kumpaset kuulutah Karjalan kieli eläy -opaššušvideošarjah. Nämä ollah pakinavideoloita karjalan kielen pakasijien jokapäiväseštä elokšešta ta pruasniekoista, pakinua, muisselentua, vesselie kotvasie, lapšien leikkijä ta kisuantua, yštävien näkeytymisie. Lauluo, lorusie, teatterie, ratijouutisie, kirjanluajintua, blogin pientyä internetissä.
Miän aijan pakinua vienankarjalakši, suvikarjalaksi ta livvinkarjalakse: linkki Karjalan kieli eläy -videošarjan videoloih
Kuva: Pixabay
Filmin kuvuanta. Kinokamera.
12.5.2022
Piäčkyzestä ei ni päiviä
Tämän nedälin sanazet ollah kiuru ‘kiuru’, peibone ‘peippo’, päistärikkö ~ päistärikki ‘västäräkki’ da piäčkyne ‘pääsky’ (suvikarjalaksi). Nämä muuttolinduloin nimet löyvytäh vanhasta sanonnasta, kumbazen mugah aigua laskietah kezän alguh. Sanonnan mugah enzimäne pohjazeh tulija näistä linduloista on kiuru. Konza kiuru ilmestyy korgiella peldoloin piällä laulamah omua kaunista lauluo, kezäh on vielä kuu aigua. Välissä tulou peibone. Jälgimäzenä pohjazen kezäh pezimäh tulou piäčkyne. Konza piäčkyne on tiälä, siidä jo on kezä. Vanhan sanonnan karjalankielizissä versielöissä kezäntuojana yhelläh voibi olla piäčkyzen sijasta päistärikkö:
Kuu kiurusta kezäh,
puoli kuuda peibozesta,
päistäriköstä ei ni päiviä.
Tästä vienankarjalazesta versiestä löydyy piäčkyne, ga nellän linnun joukkoh vielä on piässyn keralla i kägi:
Kuu on kiurusta kešäh,
puoli kuuta peiposesta,
västäräkistä on vähäni,
peäčkyst ei ni päivöä,
keästä ei ni keättävöä.
(Virtaranta, Pertti 1958: Vienan kansa muistelee. Porvoo: WSOY)
A konzaba kezä algau, kun sen tuodaneh juuri piäčkyzet? Rahvahan tiijon mugah kezän algu puuttuu Miikkulanpäivän aigah:
kevädmiikkulal peätšköit tullah tänne, läht́ietäh spoasampäivän aigah. Suoj (KKS)
Miikkulanpäiviä pietäh 9.5. Tämän mugah nyt on jo kezä.
Kuva: Pixabay
2.5.2022
Tämän nedälin sanaine karjalakse on arbaitus ’arvoitus’. Arbua nämmä livvinkarjalazet arbaitukset valliten oigei variantu alahan olijas rivis:
Yksi suari, viizi niendy.
Kaksi ruskiedu vastai.
Läbi nägyy, lämmän pidäy.
Pellot st’oklahizet, ojat puuhizet.
Mečäs kazvau, kois roihes.
Läbi nägyy, vien pidäy.
Puoli puudu, toine raudua.
Kezäl turki piäl, a talvel alasti.
Näit vellie, kätty annat, vaigu ei tule paginale.
Seizou vies kova vezisildu.
Mustu suu, ruskei kieli.
Kezäl keritty, talvel peitetty.
Talven juoksou, kezän maguau.
Lindu siivet levitti, taivahan peitti.
Kuuluu, a nävy ei.
Sada silmiä, kaksi korvua.
Yhkäy, ähkäy, päčil nouzou.
Pieni koiru, eigo hauku, eigo pure, a pertih ei laske Vies roihes, vetty varuau.
Vedeh hyppiäy – ruskei, viespäi nouzou – mustu.
Vastavukset:
lukku, nurmi, ikkun, lehtipuu, virši, huulet, pilvi, st’oklu, tuuli, pullo, jiä, kuvahaine, taigin, vastu, käzi, suolu, päčči da tuli, regi, kegäleh, veičči.
Lähteh: Livvinkarjalan paginkursan materjualua
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
26.4.2022
Iellä Vapun pruasniekkua, Pervomaijan aikah, šiä on rikeneh kolakka. Tuaš pitäy eččie villapaita piällä tai lämpimällä vuorella olijat jalačit. Tämän netälin šana on ahava (vienankarjalakši), ahava~ahva (suvikarjalaksi) ta ahavu (livvinkarjalakse) ‘1. kuiva, voimakas ja kylmä, pureva (kevät)tuuli t. (-)ilma; 2. kylmätuulinen’.
Tänäpiänä puhuu ahava. Ahavašša šeisuos’s’a kylmät tukkuh. Tuulou ahavašti. Ahavalla šiällä ei himota haravoija pihua.
Ahavoija-verbin merkitykšie ta käyttyö Karjalan kielen verkkošanakirjan mukah: https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=ahavoija&l=1
Tuuli läpi ahavoiččou ‘puree, tuntuu kylmältä’.
Huulet ahavoičči; ahavoitut ‘rohtuneet’ huulet, šuupuolet, kiät.
Ahavoitu ‘tuulen ja ilman kuivaama’ kala tahi liha.
Kuva: Pixabay
Ahavapäivä
20.4.2022
Tämän nedälin sana on arki (vienankarjalaksi), argi (suvi- da livvinkarjalaksi). Argi-sana Karjalan kielen sanakirjassa:
arki
- paastoton aika.
puoĺi viijettä netälie arkie, šiitä tulou pappi paasto. Kiestinki | arki. Pistoj Jyskyj | šuurešša arešša. kevätarki. Vuokkin | argi. Rukaj Korpis Suistamo Vitele | arrešša syy(ää maijot, pyhänä ei syy(ä. Paatene | arren syöndäpäivät ku tuloo, sanommo: argi on. zoahhaŕ‿on arrez laittu, veri lähtöä ku tuleh panet. Suoj | argi tulou ńiin arrešša paissat piiroada. Tver | tänäpiänä meil on argi. Tihvinä | tänäpä(i) on argi. Salmi | Vuodessa on neljä »arkea»: kevädargi, heinargi, syyzargi ja pyhäkeski. »Arkena» saadaan syödä mitä ruokia tahansa, kun taas paaston aikana ei saa syödä mitään eläimistä lähteneitä ruokia. »Arkenakin» täytyy paastota kolmivuotisesta lähtien keskiviikkona ja perjantaina. Tulemaj | arred i pyhäd yhty syvväh, ei pietä pyhii. arres pietäh svoadbuo: syyzarres, kevädarres, heinarrez ĺibo pyhäkeskez. argi vai tulloo da‿i nain. kolmaz vuit́t́i osa vuvvez, vähä piäl, on vai argie. Säämäj | viiš päiveä ńedäĺiz on argie. heinargi, kevädargi. Nek-Riip - = arkisyömine.
šyömmä arkie. aren šyöjä. Kiestinki | Roštuo ruotšakko, pimieššä tulou, antau arkie; petrumpäiv‿om pestelńittšä, ei anna arkie. arkie ei pie šyyvä. Uhtua | Jyskyj | ńyd om poasto, emmä šyö argie. Tunkua | arres syyväh argie. Suoj | argi. Tver | hiän šyöh argie. Tihvinä | en syönny argie arkivoita. Salmi | minä pyhitin, en syönny argee pyhäs. minä pyhäs syön argee, er rubia pyhittämäh. Tulemaj | arren syöndy reähk‿om pyhitespeän. Säämäj | pyhäs ei syvvä argee. arrengo sinä syöt? Tästä sanasta ei ole nominatiivimuotoa, ei siis sanota: tämä on argi, vaan: tämä on argisyömiine. Vitele | älä syö argie! Nek-Riip - paastoton päivä.
enšimäińi arki maanantai, toińi arki tiistai. mie läksin enšimäissä arkena mettšäh. Kiestinki | enšimäińi, toińi arki. Uhtua | Maanantai, tiistai, torstai, lauantai ja sunnuntai ovat viikon päivistä paastottomia päiviä, keskiviikkona ja perjantaina paastotaan. Vuokkin | Jyskyj | argi. Tunkua | enzimäńe argi, toine argi. Rukaj | eńzimäń‿argi, toine argi. Suoj | enžimäńe argi, toińe argi. Tver
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=arki&b=1&ha=arki
Kuva: Pixabay
Arressa syyväh argie
11.4.2022
Tämän nedälin sanaine on Äijäpäivä (vienankarjalakši da suvikarjalaksi), Äijypäivy (livvinkarjalakse) ‘pääsiäinen’. Äijypäivy on karjalazil suuri da kallis pruazniekku, kudamua äijäl vuotetah. On moine sanondainegi: vuottua kui Äijiäpäiviä = vuottua äijäl ‘odottaa kovasti’.
Äijäksepäiväkse karjalazet varustetah syömisty jo pruazniekkua vaste. Hiloin Natoile juohtui mieleh yksi pagin hänen buabah kel, Ječun Šan’anke. Paginas Natoi vie on lapsi, buaban armas bunukkaine, da pagin on paistu konzugi ylen ammui Äijänpäivän pruazniekkua vaste.
Natoi: Buabo, midä sinä ruat?
Šan’a-buabo: Rubien jäiččii kruassimah, olen varustannuh laukkazien kuoret, suittanuh niidy jo aijemba, terväh panen net padazeh vien da jäiččienke päččih.
Natoi: Äijypäivy on vaste huomei, voithäi huomei huondeksel net jäičät keittiä. Midäbo tänäpäi suovattan rubeit?
Šan’a-buabo: Äijänpiän nimidä ei sua ruadua, se on suuri riähky! Kai pidäy varustua jo tänäpäi libo yöl. Kuličatgi izmanke luajimmo tänäpäi. Huomei rubiemmo pruaznuimah kallistu pruazniekkua.
Natoi: Buabo, tiijätgo midä? Minä kazvahuu sežo rubien Äijäksepäiviä jäiččii kruassimah, kui sinägi!
Nečis paginas on mennyh jo vähimyölleh 40 vuottu, ga joga kerdua Äijiäpäiviä vaste Natoi kruassiu jäičät muga, kui buabo on opastannuh: laukkazen kuoril. Čomembat roitah, konzu häi käyttäy ruskien laukkazen kuorii.
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
5.4.2022
Olethan šie jo käynyn pajun varpua kotihis? Tämän netälin šanani on virpovičča (vienankarjalakši), virbovičča (suvikarjalaksi) ta virboivičču (livvinkarjalakse) ‘virpomavitsa’.
Karjalan kieleššä vičča-šana taipuu yksikön šijamuotoloissa näin: gen. vičan, part. viččua, illat. viččah. Pitäy muistua, jotta geminatta čč vaihtelou yhen č:n kera kuin ni šanoissa meččä, jiäliččä, kučču.
Tulija pyhäpäivä on Virpopyhäpäivä, konša voipi ottua virpovičan käteh ta ruveta virpomah:
Virvon varvon,
vuuvvekši tervehyökši,
netäliksi velkapiäkši,
šiula vičča, miula kakkara.
tahi
Virvotan, varvotan,
tuoreheksi, terveheksi,
rauhutta, tervehyttä,
pitkiä igiä,
vuuveksi varbua, nedäliksi velgua,
siula vičča, miula jäiččä.
tahi
Virvotti, varvotti,
tuorehekse, tervehekse,
kulu kettu iäres, uuzi kettu tilah.
Sinul vičču, minul jäiččy,
nedälikse velgua.
Ukonlammašta pajun okšissa. Kuva: Pixabay
29.3.2022
Min linnun lauluo kaikin suvaijah kuunnella keviällä? Ka tiettäväne mustarastahan, kumbane on keviän enzimäzie laulajie. Tämän nedälin sanane on yhyssana mustarassas (suvikarjalaksi), muštaraššaš (vienankarjalakši) da musturastas (livvinkarjalakse) ‘mustarastas’ (Turdus merula).
Mustarassas on musta, keldan’okkane lindu.
Mie jo olen dogadin mustarastahan tänä keviänä.
Lähizessä mečässä on äijä mustarassasta.
Mie kaččelin ikkunasta mustarastahie.
Kuva: Pixabay
Mustarassas
23.3.2022
Tämän nedälin sanat ollah kannates ’smetana’, leiby ’leipä’ da zuahari ’sokeri’, kuduat lövvytäh täs šuutkakkahas paginas livvinkarjalakse:
– Kävy laukkah, osta pehmiembiä leibiä.
– Vaste egläi toin kaksi leibiä, jogo ollah muurehtuttu?
– Eibo ehtitty muurehtuo, ni murustu ei jiännyh ildazekse. Osta vie sagiembua kannatestu, endine oli ylen notkei.
– Da ližäkse valgiembua zuaharii.
– Älä velli nagrata minuu!
Kuva: Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
14.03.2022
Ihmiset eletäh erimoisie tuntehie. Armaššetah, šiännytäh, murehitah, ikävöijäh, hävetäh, čuipotetah, tirpatah, vihatah, vaivutah, toivotah, šaleijah, iluol’l’ah, šuvatah…
Tämän netälin šanaista on kakši: varata ‘pelätä; varoa’ ta ruohtie ‘uskaltaa, rohjeta’. Huomenekšella varajan ta olen varačču, a iltua kohti kačoš jo ni ruohin kuin mityš rohkačču. Tuntehet vajehellah yhen ta šaman tilantehenki kohalla.
Verbijä varata ta ruohtie käytetäh kaikissa karjalan murtehissa, ka niijen vartalot erotah.
Vienankarjala:
Mie varajan – hiän varajau – hyö varatah. Mie ruohin – hiän ruohtiu – hyö ruohitah.
Suvikarjala:
Mie varuan – hiän varuau – hyö varatah. Mie ruohin – hiän ruohtiu – hyö ruohitah.
Livvinkarjala:
Minä varuan – häi varuau – hyö varatah. Minä ruohtin – häi ruohtiu – hyö ruohtitah.
Lisätietuo varata- ta ruohtie-verbilöistä Karjalan kielen verkkošanakirjašta:
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=varata01&l=1
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=ruohtie01&l=1
Kuva: Pixabay
Tiijonhimoni kikki: Ruohtinenko nuuhkie?
10.3.2022
Karjalazen kalendarin mugah nyt on jo kevätkuu, enzimäne keviän kuuloista. Hos muassa on vielä äijä lunda, keviän tulennan voibi huomata siidägi, kun päivät ollah pitetty da vallon miärä lizennyn. Hangella libo järven jiällä hiihtiässä kai pidäy käyttiä päiväpaisto-očkie. Tämän nedälin aijankohtane sanane on päivä, päiväne (suvikarjalaksi), päivä, päiväni (vienankarjalakši) da päivy, päiväine (livvinkarjalakse) ‘aurinko’.
Tässä on erähie päiväzeh liittyjie sanoi da sanondoi suvikarjalaksi:
Päivä, päiväne paistau, nouzou da laskou.
Päiväne jo lämmittäy.
Päiväne on korgiella.
Äijänäpiänä päiväne noussessa kizuau.
suvas, päivänsuvas – säde, auringonsäde
Päiväzellä on sugahat. Päivänsugahat nävytäh pilvilöin välistä.
päivänlasku – auringonlasku
Päivänlassun jälgeh on pimie.
päivännouzu – auringonnousu
Huondeksella havačuin jo ennen päivännouzuo.
päiväpaisto – auringonpaiste, päivänpaiste
Kazit muatah päiväpaissossa.
päivänvalgie – auringonvalo, päivänvalo
Buabot ennen päivänvalgiella nieglottih sukkua.
Tähtitiijossa taivahankappalehilla annetut nimet, ezimerkiksi Päiväne, ollah erisnimilöi da niidä kirjutetah suurella kirjaimella: Mua pyöriy Päiväzestä ymbäri.
Päiväne-sanua vielä voibi helläh tabah käyttiä ezimerkiksi omalla lapsella paissessa da sanuo, jotta hiän on muamon libo tuaton päiväne.
Lizätieduo päivä- da päiväne-sanoista Karjalan kielen verkkosanakirjassa:
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=p%C3%A4iv%C3%A4&b=1&ha=p%C3%A4iv%C3%A4
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=p%C3%A4iv%C3%A4ine&l=1
Kuva: Pixabay
Päivänlasku
28.2.2022
Kalevalan päivänä netälin šanakši on spuutiutun päivänkohtani eepossa (vienan- ta suvikarjalaksi) ta eepossu (livvinkarjalakse).
Alukši pikkusen kielitietuo. Livvinkarjalašša tätä šanua taivuttuas’s’a pitäy muistua aštevaihtelu ss:s, gen. eeposan. Varšinaiskarjalan murtehissa geminatta ss ei vaihtele s:n kera: Luvin eepossan loppuh. Partitiivin muoto on šamanmoini karjalan kielen kaikissa murtehissa: eepossua.
Ta nyt voimma kaččuo eepossa-šanan käyttyö karjalankielisen medijan esimerkkilöin:
Hiän (Zinaida Dubinina) on tahton, jotta kaikkiella muajilmašša tunnettuo Kalevala-eepossua Aunukšen karjalaiset voitais lukie omalla muamonkielellä, šentäh hiän on kiäntän Kalevalan runot livviksi. Kalevala livvinkarjalakši piäsi ilmah vuotena 2009. (Lähteh: https://incubator.wikimedia.org/wiki/Wp/krl/Zinaida_Dubinina)
Kal’evala on kiännetty yli kuuvvellakymmenellä kielellä. Nyt muajilman kuulusa eepossa ilmešty karjalan kielen vienankarjalan murtehella. Šillä kielellä runonlaulajat laulettih omie runoja, kumpasista myöhemmin šuomelaini folkloristi Elias Lönnrot kuto oman Kal’evalan (Maikki Spitsina, Kal’evala-eepossa runonlaulajien kielellä, Oma Mua, N8, 2015).
Kalevala-eepossu innosti äijii taidoilijoi, muuzikan kirjuttajii da ohjuajii luadimah eriluaduzii tevoksii, kuduat omah luaduh kuvatah karjalazien igivahnua kul’tuurua da uskonduo. Uuzi polvi eččiy uuttu tabua lugie eepossua. Nygöi myö toiči livailemmo “Koirien Kalevalan” sivuloi libo tuttavummo “Kalevalah” komiksoin kauti. Viego löydyy uuttu muoduo? (Valentinan Mironova, Uvven aijan “Kalevala”, Oma Mua, N47, 2018).
Karjalan taidomuzeis ruadau Kalevala-muailmu-ozuttelu, kus voibi nähtä Kalevala-eeposan hengilöi kuvis (Lähteh: https://www.omamedia.ru/news/tiijusta_mittuzet_sovat_pandih_pi_le_kalevalan_henget/).
Ta lopukši taričemma luvettavakši palasen Kalevala-eepossašta. Še on kiännetty suvikarjalaksi (Katerina Paalamo, Sanna Hukkanen, Adaman gruunu, KSS, 2021, s. 48):
Sield’ on Levieočča suadu,
Mezikämmen mualla tullun
luoda kuun, vačasta päivän,
Odavazen olgapiäldä,
rinnalda ilman imbilöin,
luoda luonnon tyttärien.
Sield’ on mualla laskiettuna.
kätkyöllä kuldazella
hiihnoilla hobiezilla.
Kuvašša: Elias Lönnrot, Kal’evala vienankarjalakši, KSS, Helsinki 2015. Kiäntän Raisa Remšujeva, kuvittan Vitali Dobrinin.
21.2.2022
Tämän nedälin sanaine karjalakse on uudine – uudizet. Nygözes kieles sanua käytetäh puaksumbah uutinen – uutiset -merkičykses, ezimerkikse Yle uudizet karjalakse, kuduat lövvytäh täs: https://yle.fi/uutiset/18-44136, https://areena.yle.fi/audio/1-50072788
Sanakse, täl nedälil Yle uudizile karjalakse roih jo seiččie vuottu!
Yhtelläh uudine-sanal on äijy muudugi merkičysty. Karjalan kielen sanakirjas https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=uutine&l=1
lövvytäh moizet merkičykset da virkehezimerkit:
1.a. uutisviljasta, -leivästä, -puurosta.
uuvist́a vuotamma. uud́ińe ĺeib́ä ḱerǵieu. Tver |
uud́izien ker lähim myllyh. Suistamo |
1.b. muusta tuoreesta, juuri korjatusta t. kasvaneesta.
Uuvista potakkoa pohrotšoiks‿otettih. Uhtua
žiivatan uuvist‿ uutta ruohoa ylen hätkem pidi; vilustih keveäl. nygöi lehmil katšo uud́ine tuĺi. Säämäj
- uudesta, vasta tehdystä, hankitusta t. käyttöön otetusta.
uud́izet pańi peäl. hod muuda uud́ista ku ei roinnuh, hot tarikka rindah pideä load́ie. Suoj |
hyö mendih uudizii ostamah. sil neidizel laittih rastavakse äjjy uudistu. Vitele |
- uusi tieto, uutinen.
uud́ińi.Suoj | viego midä uudistu tijjät? Vitele
- vasta miehelään tuodusta nuorikosta.
kat̀šokkoa pravoslaunoit, hyväg‿on tämämpäiväin‿uudiine!Nek-Riip
Kuva: Karjalankielizet uudizet https://www.facebook.com/Karjalankielizet-uudizet-Karjalankieliset-uutiset-361536394267111
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
14.2.2022
Ystävänpäivän libo mielespiettävien päivän sanazekse hyvin pädöy verbi suvaija ‘rakastaa, tykätä’. Ystävii dai mielespiettävii myö suvaičemmo!
Täs eräs virkehezimerki livvinkarjalakse:
Minä ylen suvaičen omua mielespiettäviä.
Sinä äijäl suvaičet iččes ukkuo.
Häi ylen suvaiččou omua mučoidu.
Myö suvaičemmo omii dovariššoi da ainos avvutammo heidy.
Työ suvaičetto ystävii da piettö pruazniekkoi yhtes.
Hyö suvaijah toine tostu äijäl.
Hyviä ystävänpäiviä! + Hyviä mielespiettävien päiviä! = Čomua ystävien da mielespiettävien pruazniekkua!
Kuva: Pixabay
10.2.2022
Karjalan kieleššä on äijä verbijä, kumpasien piämerkityš on šama kuin ni šuomen kieleššä, ka lisämerkitykšet toičči voijah olla vuottamattomat. Yksi šemmosista verbilöistä on matata (vienankarjalakši), matkata (livvinkarjalakse). Varšinaiskarjalan šuvimurtehissa on molommat perušmuuvvot käytöššä matata tai matkata. Verbin vartalona kaikissa murtehissa on matkua-.
– Terveh! Mistä matkuat?
– Terveh šiulai! Ka kirikön sluušpašta tulen.
– Kunne tämä autobušši mänöy?
– Še matkuau Jovenšuušta Ilomanččih.
– Jiäkyä tervehekši!
– Matakkua tervehenä ta tulkua toičči!
– Missä tiän talo šeiso?
– Kylän piäššä, šiinä vierellä joki matkasi.
– Mitä šuoriet ruatamah?
– Televiisorissa olimpijakisat matatah. Niitä rupien kaččomah.
– Mi vuoši nyt matannou?
– No onnakko 2022 matkuamašša on.
Vuuvvet ne poikko matatah
Kuva: Pixabay
Kačo lisyä virkehtä Karjalan kielen verkkošanakirjašta:
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=matkata&l=1
3.2.2022
Konza lunda panou da tuuččuau, aijankohtane verbi on suomie ‘lapioida, luoda (lunta)’, vienankarjalassa da ozassa suvikarjalan murdehista šuomie. Se on tämän nedälin sana.
Vuoropagina suvikarjalaksi:
– Yöllä on pannun lunda. Pidäy männä suomimah.
– Tuassen!
– Ka minbä voit. Nyt on moine tuučča-aiga. Alalleh lunda panou da kujozie kivostau. Pihatroppane on ummessa, da ruadoh pidäis piässä lähtemäh. Kavullagi on äijä lunda. Konza adra-autto tullou? Lumiadrua tännegi jo vuotetah. Kačo vain, Pedri tuala jo suomiu lunda savussa. Tyttäretgi suomitah.
– Mie en suvaiče moista jygiedä ruaduo. Miula ei täyvy vägie moizeh.
– Milma lumiruavot ei haitata. Kundo vain kohenou labie kiässä heiluossa! Talvi on miula mieleh.
– Milma ei haittais, kun tulis kezä…
– A voi silma! No, hyviä ruadopäiviä, armahane! Tänäpiänä muiten tulen vasta illalla kodih. Ildapäivällä olen kerahmossa. Jätän labien tuanne aidaveräjän viereh. Siidä piäzet ruavosta tulduo järgieh suomimah lunda talon iestä. Kogo päiväksi on luvattu lumenpanuo. Labietta et piäze pihah.
– Nengozella aigua tovestah vuotan keziä!
– Aiga terväh lendäy. Kuun perästä jo on kevät. Siidä loputah lumiruavot. Huomena ildapäivällä tuassen autan silma da suomimma lumet yhessä. Nyt pidäy männä. Labie kädeh da ruadoh!
Kuva: Pixabay
24.1.2022
Tämän nedälin sanaine karjalakse on kuatanču, kudamua tavan mugah käytetäh monikos, sendäh gu kuatančat ollah huopikkaat.
Täs lyhyččäine vuoropagin, kuduas paistah kuatančoih näh:
– Pietgo sinä talvel kuatančoi?
– Lapseššu hierus eläjes olen pidänyh, ga nygöi linnas en pie. Toven kuatančathäi ollah ylen lämmät jallačit, maksas pidiä!
– Minul on moizet uvvenluaduzet movvakkahat kuatančat, kudamis on lujat pohjatgi, et jalgoi kasta.
– Kuatančat ollah mieleh suurel pakkazel, ei rodei vilu jalloile.
– Rubie sinägi pidämäh kuatančoi!
– Ga rubien!
Kuva: Pinterest
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
18.1.2022
Matkuajan netälin šana on verbi läsie ‘sairastaa, potea’. Šiitä šynnytäh vienankarjalašša šanat läsiytyö=kipeytyö ‘sairastua’, läsintä ‘sairaus’, läsijä ‘sairas, potilas’. Pyörittelemmä näitä šamankantasie šanoja virkkehissä.
Min’n’a on läsintälomalla, hiän krippie läsiy. – Minia on sairaslomalla, hän potee influenssaa.
Miän pereheššä kaikin nyt läsitäh toppua. – Meidän perheessämme kaikilla on nyt nuha.
Läsijä vietih pol’niččah. – Potilas vietiin sairaalaan.
(Miula, šiula, hänellä, meilä, teilä, heilä) ei himottais läsiytyö koronah. – En tahdo sairastua koronaan.
Läsintyä voipi olla kaikenmoista. – On kaikenlaisia sairauksia.
Kakši tovarissua paissah telefonissa:
– Kuule, en piäše matkah šiun keralla.
– Oho. Onko mitä šattun? Etkö ole hoti läsiytyn?
– Ka mi lienöy romuška tullun. Viluttau ta ylen läylen on. En ruohi lähtie.
– Ei ole hätyä. Toisella kertua lähemmä matkah. Parene vain rutompah!
Karjalan kielen murtehissa läsie ~ läzie ~ läžie -verbillä on eri merkitysvivahtehie, esim. läžitäh mitänih vakavampua tautie. Šemmoista, mi pitäy läsijyä šijašša.
Läsie tulou venäjän verbistä ležat’ (лежать) ’venyö, viruo’, šuomekši ’maata’.
Elkyä läsikkyä!
Kačo lisyä Karjalan kielen šanakirjašta:
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=l%C3%A4sie&l=1′
Kuva: Pixabay
13.1.2022
Karjalazien perindehelline kylypäivä suovatta lähenöy. Tämän nedälin sanane on kyly ’sauna’. Sanua käytetäh kaikissa karjalan murdehissa.
Kyly Karjalan kielen sanakirjassa:
meäm mińńaki šai, Jouhkon naińi, jo yhekšäl lapšie – ta kaikki šai kylyh! Musta mulleroińi, koko korvon vettä juo (= kylyn kiukoa; arv.). Uhtua
kylys ägie löyly otettih. Korpis
kyĺun lämmittijägo? Valdai
kylyy kylbie. Impil
mejjän kylyz on ylen hyvä löyly. Vitele | kylym pätšiz ollah kived. Nek-Riip
riähk‿on kävvä pyhiäpäiveä vaste kylyh. Nek-Riip
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=kyly&b=1&ha=kyly
Kuva: Pixabay
6.1.2022
Päivän sanaine on Vieristä/Vieristy ’loppiainen’.
Täs eräs virkeh Karjalan kielen sanakniigaspäi (1990):
Rastavas da Vieristäh sah ollah sv’atkat. Vieristän yön syndy nouzou taivahah.
Ket ollah huuhel’niekat da vierissänakka, tiijustat täs Karjalazen rastavankalenduaran 15 ikkunazes:
https://sites.uef.fi/karjala/2020/12/15/luukku-15
Vieristän kävväh jordanal da sih näh tarkembah voit lugie Karjalazen rastavankalenduaran 20. ikkunazes:
https://sites.uef.fi/karjala/2020/12/20/luukku-20/
Kovii pakkazii sanotah vieristän pakkazikse. Kuva: Pixabay
13.12.2021
Kuinpa karjalakši šanosit “sataa jäätävää tihkusadetta”?
Karjalan kielen murtehissa on käytöššä verbi čiittyä (vienankarjalakši) ta čiittiä (suvi- ta livvinkarjalakši), kumpani merkiččöy kuin ‘sataa alijäähtynyttä vettä t. räntää’ niin ni ‘jäätää riitteeseen, riittää; huurtaa’. Ta verbistä šyntynyön substantiivin čiite (čiittien, čiitettä), čiiteh (čiittehen, čiitehtä) merkitykšet ollah ‘alijäähtynyt vesi t. räntä’ tai ‘riite; huurre’.
Konša pakaistau, čiittäy ikkunan, muan, joven tahi vejen korvošša, ta šilloin čiitettä tulou ikkunah, muah, joven tahi vesikorvon pintah.
Männä netälinloppuna vihmua čiitti ympäri Šuomen muata ta čiitettä takeltu puijen okših, kivilöih tai autojen lasiloih ta peililöih. Tiet oltih pettävän lipiet.
Kačo lisyä Karjalan kielen verkkošanakirjašta:
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=ts%CC%8Ciitte%C3%A4&l=1
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=ts%CC%8Ciite&l=1
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=ts%CC%8Ciit%C3%A4nt%C3%A4hine&l=1
Jiätynyt okša. On vihmua čiittän.
Kuva: Pixabay
9.12.2021
Tämän nedälin sanane on adverbi tuagieh (suvikarjalaksi), puaksuh (livvinkarjalakse) da rikeneh (vienankarjalakši) ’usein’. Suvikarjalan eri puolien alamurdehissa tundietah vielä suvikarjalan ylehizen tuagieh-adverbin lizäksi toizissa murdehissa tavallizemmat rigeneh- da puaksuh-adverbit.
Sanan käyttyö virkkehissä eri murdehilla Karjalan kielen sanakirjassa:
toagieh peädä kivisteä. Suoj
mie tuagieh muistelen rod́it́eĺoida. Tver
konz puaksuh hirnuttau, sid on jo piätšakko. Salmi
puaksuh linnah kävyy. Nek-Riip
meilä rikeneh šäynöätä puuttuu. KiestinkiP
rokkoa šitä keitettih rikeneh, ennen. Uhtua
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=toakie&b=1&ha=toakie
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=poaksu&b=1&ha=poaksu
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=rikeneh&b=1&ha=rikeneh
Tuagieh kačon vanhua kuvua
Kuva: Pixabay
29.11.2021
Tämän nedälin sanaine karjalakse on piälikkönero, kudai tarkoittau neruo libo maltuo ’osaamista, taitoa’ olla piälikönny. Sana on luajittu yhteh karjalan kielen nedälil jullattuh kirjutukseh näh, kudamas koirat paistah karjalakse. Koiril ollah karjalazet nimetgi: Abuniekku, Pläkyččy da Iloniekku. Täs lyhyt palaine sit paginas:
Pläkyččy: Abuniekku duumaičči, gu sinus konzutahto roih meijän joukkoveneh piälikkö. Mugahäi?
Iloniekku: Voibihäi nengagi konzutahto roita. Iloniekku – piälikkö, mindäh ei?! Yhtelläh olen vie kudžu engo ni tiijä, olisgo minus piälikköneruo. Hos kui, ga minulleni pidäy hyviä abuniekkua da tiettäväine nevvoi, kudai maltas nevvuo minuu kaikenualazis dielolois.
Luve kirjutus täs: https://www.facebook.com/koirienelostu
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
15.11.2021
Tämän nedälin sanaine karjalakse on tulirutto ’hyvin nopea; kiivas, äkkipikainen’. Tulirutto voibi olla ezimerkikse elätti libo ristikanzu. Täs eräs ezimerki livvinkarjalakse:
Tuliruttuo mužikkua nikui et azeta.
Vot on tulirutto inehmine!
Hänel on tulirutto hebo.
Kuva: Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
9.11.2021
Še on kaikičči ollun hyvä kaikenluatusien tavarojen kuletantah, šäilytäntäh ta pientäh. Ennein vanhah še luajittih kankahašta, ka nykyjäh šen materijalina voipi olla kuin muovi niin ni paperiki. Tämän netälin šanaset ollah värčči (vienankarjalakši), huavo tai värčči (suvikarjalaksi) ta huavo (livvinkarjalakse). Vienankarjalakši värččie šanotah niise šäkiksi. Värčči merkiččöy šäkkie tahi šäkkikankašta, esim. värččipukšut ‘säkkihousut’. Pienempi värčči ‘suom. pussi’ on karjalan murtehissa värččini tahi pušši – huavone libo värččine – huavoine.
Panemma / keryämmä ruhkat jätevärččih.
Panemma / keriämmä topat jätehhuavoh.
Panemmo / keriämmö topat jätehhuavoh.
Laitamme / keräämme roskat jätesäkkiin.
Roštuonukon värčissä on äijä potarkkua / lahjua.
Raštavanukon huavossa on äijä podarkkua / lahjua.
Rastavanukon huavos on äijy podarkua / lahjua.
Joulupukin säkissä on paljon lahjoja.
Otan potakkua noista värččilöistä.
Otan kartohkua naista huavoloista.
Otan kartohkua nualois huavoloispäi.
Otan perunoita noista säkeistä.
Värčči-jälkiošana kuuluu moneh ihmistä kuvuajah šanah: ilovärčči ‘iloluontoinen’, riähkävärčči ‘suuri syntinen, syntisäkki’, juonivärčči ‘kiukkuinen, kiukkupussi’.
A mistäpä tulou Värččilä-kylännimi? Värččilä (suom. Värtsilä) pohjautunou ristikanšan nimeh Värčči. Venäjän Karjalašša on käytöššä Värčijev-šukunimi, kumpasen takana on karjalaini henkilönnimi Värčči, vrt. Värčinkodi Aunukšen Kuoččilan kyläššä. Šukunimi tiijettih ni Kitiellä, vrt. Tverin puolella vuotena 1654 muuttanut Semen Timofei Värtsi. Vienan Karjalan Lešol’an kylän eläjie tiijettih lisänimellä värččipiät. Ollouko näillä yhtehykšie livvinkarjalan šanah huavopiä ‘tomppeli, juntti’? Nimenantomotiiviloista ei voi olla varma. Mänetiijä Värčči-nimini mieš käveli värččipukšuloissa, šentäh ni šai šemmosen lisänimen.
Nimistön lähtehet:
Kenttäaineistot, Karjalan nimikokoelmat, Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutti, Petroskoi.
Veijo Saloheimo, Muutto Käkisalmen läänistä Venäjälle. http://www.tverinkarjala.fi/Muuttolistat/
Värččitukku Kuva: Pixabay
1.11.2021
Se on Suomen muakunda, kumbazen alovehella on paistu karjalan kieldä (suvikarjalua) 1600-luvulla suaten. Nygöin sielä eläy karjalan eri murdehien pagizijua. Sielä on äijä järvie, meččiä da vuarua, da sen saloloilla mahtuu kondieda. Sielä ollah Valamon da Lindulan pravoslaunoit manasterit segö Bomban talo. Sen suurin linna on Jovensuu, da sielä on Päivännouzu-Suomen yliopisto. Tämän nedälin sanane on – mibä muu kuin Pohjais-Karjala (suvikarjalaksi), Pohjas-Karjal(a) (livvinkarjalakse) da Pohjois-Karjala (vienankarjalakši).
Miun vanhemmat eletäh Pohjais-Karjalassa.
Minun vahnembat eletäh Pohjas-Karjalas.
Miun vanhemmat eletäh Pohjois-Karjalašša.
Mie igävöičen Pohjais-Karjalua.
Minä igävöičen Pohjas-Karjalua.
Mie ikävöičen Pohjois-Karjalua.
Mie lähen Pohjais-Karjalah.
Minä lähten Pohjas-Karjalah.
Mie lähen Pohjois-Karjalah.
Kuvassa 1610-luvulla muah peitetyt hobiezet uardehet, Pielisjärvi. Oigiella pravoslaunoi rista. Kuva: Finna.fi
25.10.2021
Loma on tämän nedälin sanaine karjalakse. Loma on loma da loma on rautakanki. Loma ‘loma’ on tulluh karjalah suomespäi da loma ‘rautakanki’ ven’aspäi (лом).
Täs Paavo Harakan mustelmua lomah näh:
Miun pravodiäďö mäni ruadieh suomenkielizeh taloh. No, tuli semmoni ruado, što pidi männä ižännäldä kyzymäh: ”Minun pidäis loma suaha!” Ižändä anikkovai ei hermostun, sanou: ”Vastahan sinä tulit töihin ja nyt pitäisi jo päästä lomalle!”
Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Rautakanki
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
18.10.2021
Vienankarjalašša on joukko mukavaisie refleksiiviverbijä, kumpaset šynnytäh kieleh -liUtU-suffiksin avulla, esim. muutte + liutu– (muutteliutuo ‘muuttua’), ečitte + liyty– (ečitteliytyö ‘hakea, etsiä tarkkaan’), mulliste + liutu– (mullisteliutuo ‘muuttua pahantuuliseksi; pilvistyä’), luatiute + liutu– (luatiuteliutuo ‘teeskennellä’).
Šiä muutteliutuu, vašta päivyä paisto, nyt tuaš mullisteliutuu. – Sää vaihtelee, juuri äsken paistoi aurinko, nyt taas taivas tummenee.
Mitä šie kaiken aikua ečitteliyvyt? – Mitä sinä koko ajan etsiskelet (=nuuskit)?
Työ vain luatiuteliuvutta pahanruatajiksi, a iče vet kullankarvaset oletta. – Te vain teeskentelette pahantekijöitä, vaan tosiasiassa olette ihania.
Ottakka tämän netälin šanakši -liUtU-verbi kikisteliytyö = kačella piä kikallah ‘katsella pää kenossa; nakella niskojaan’.
Vuoropakina. Skokunat näkeyvytäh ta smietitäh ičekšenä:
– No enkö ole vorssa? ‘No enkö ole hieno?’
– Mitä hiän kikisteliytynöy täššä? ‘Mitäköhän hän on olevinaan / hän näin koppavana esittää?’
Kakši kikisteliytyjyä skokunua. Kuva: Pixabay
11.10.2021
Tämän nedälin sanazet kerävyttih yhteh pastoslistah, kudai oli Pajot Sygyzy -pivos 8.–9.10.2021 Kondiilahtel
Pastoslistu livvinkarjalakse
ŠOKOLUADUMUFFINSAT (gl’utienitoi, laktouzatoi)
kagrujauho, kananjäiččy, kakaojauho, kokossupal’muzuahari, voi, pastosjauheh, mustu šokoluadu 70%
KEITINPÄPIT (laktouzatoi)
vezi, nižujauho, droždei, kananjäiččy, suolu, zuaharipesku, kardamonu, vanil’l’uzuahari, voi
SAVVULOHIMUFFINSAT (gl’utienitoi, laktouzatoi)
vähärazvazet sliuhkat, kananjäiččy, voi, kylmysavvulohi, ukroppu, pastosjauheh, limanpippuri, gl’utienitoi jauhosevos (sih kuuluu kagrujauhuo, riissujauhuo, kartohkujauhuo da psiliumua)
LIHAPIIRUAT (laktouzatoi)
laktouzatoi maidojuomine, suolu, zuaharipesku, siemenvoi, droždei, ruisjauho, nižujauho;
lehmän jauholiha, riissupudro, suolu, laukkujauho, paprikkujauho, mustu pippuri, viinu-uskussu
KAZVOSPIIRUAT (veguanu)
mavustamatoi soijumaido, droždei, siemenvoi, zuaharipesku, suolu, nižujauho;
laukkaine, čosnokku, čili, siemenvoi, keldujuurikoi, päiväzenkuivattu tomuattu, oregano, bazilikku, suolu, zuaharipesku, mustu pippuri, riissupudro
KORIČČUPÄPPI
tavanmugaine päppitaigin, mavustehennu koričču
Sama pastoslistu suomekse
SUKLAAMUFFINIT (GLUTEENITON, LAKTOOSITON)
kaurajauho, kananmuna, kaakaojauhe, kookospalmusokeri, voi, leivinjauhe, tumma suklaa 70%
MUNKIT (laktoositon)
vesi, vehnäjauho, hiiva, kananmuna, suola, sokeri, kardemumma, vaniljasokeri, voi
SAVULOHIMUFFINIT (gluteeniton, laktoositon)
kevytkerma, kananmuna, voi, kylmäsavulohi, tilli, leivinjauhe, sitruunapippuri, gluteeniton jauhoseos (sis. kaurajauhoa, riisijauhoa, perunajauhoa ja psylliumia)
LIHIKSET (laktoositon)
laktoositon maitojuoma, suola, sokeri, öljy, hiiva, ruisjauho, vehnäjauho
naudan jauheliha, puuroriisi, suola, sipulijauhe, paprikajauhe, mustapippuri, viinietikka
VIHIKSET (vegaani)
maustamaton soijamaito, hiiva, öljy, sokeri, suola, vehnäjauho
sipuli, valkosipuli, chili, öljy, porkkana, aurinkokuivattu tomaatti, oregano, basilika, suola, sokeri, mustapippuri, puuroriisi
KANELIPULLA
normaali pullataikina, maustena kaneli
Ližätieduo Pajoloih näh lövvät täs: https://www.pajot.fi/
Kiännös da kuva: Natalia Giloeva
6.10.2021
Tämän nedälin sanane on nakris (vienankarjalaksi), nagris (suvi- da livvinkarjalaksi) ‘nauris’. Se nenga taibuu karjalan murdehissa:
nakris, nakrehen, nakrista (vienankarjala); nagris, nagrehen, nagrista (suvikarjala); nagris, nagrehen, nagristu (livvinkarjala).
Nagris on ollun ennen tärgie kazvi karjalazilla, da siidä on luajittu monenmoista syömistä. Oletgo sie konza syönyn lohkuo libo juonun rieppuo? Tiijätgö, mi on pun’u? Oletgo kuullun, jotta nagrehellagi on n’aba?
Nagrehesta suvikarjalan murdehissa Karjalan kielen sanakirjassa:
akat pätšillä, nagris kuoppah (sp.). Suistamo
kylvetäh ozrua, kagrua, ruista, nagrista. Rukaj
meilä on magied nagrehet t́äńä vuod́ena. Tunkua
ägräjäińi, ygräjäińi tule miän kuoppah, kanna kai nagrehed miän kuoppah. Ilom
nagrizägräjäń, kanna miun kuoppah nagrista. Korpis
nagrehed on ńäivissytty. Korpis
syö nagris sygyžest́ä, ei ńii hätšissy. Paatene
(haljennut) nagriz nagroa. Suoj
puńu s.
- pienestä, pyöreästä esineestä, vars. nauriista t. muusta juurikasvista.
nagris-, kartohkapuńu. Suoj
äkräsI s.
- erikoisenmuotoinen nauris t. peruna; kaksoisnauris t. -peruna.
ägräš. Repola Rukaj Paatene Korpis
äkröi s.
- = äkräsI
ägröin löyvin. Suoj
ńapa s.
2.a. (juurikasvin, tav. nauriin) pääjuuri t. sen suippeneva kärkiosa.
nagrehen ńaba. Suoj
noatti s.
naatti, juurikasvin maanpäälliset osat, vars. lehdet.; kaalinkerän alapuolella kasvavat kerimättömät lehdet.
kapustan, kartohkan, nagrehen, rötkän retikan ńoat́t́i. Suoj
ńuat́t́i. Suistamo Impil
ńälttä s.
- nauriista, lantusta tms. kaavittu raaste, mäihä.
mie kautšen ńälttie. Mäntys
paissikas s.
- uunissa kokonaisena paistettu juures, tav. nauris; paistikas.
viet́äh nagrižmoah, tuĺi loaittih: paissa paissikašta. Paatene
patšoiI
- s.tav. nauriista (myös lantusta t. perunasta) uunissa hauduttamalla valmistettu ruokalaji, haudikas.
silloin toittši sienen ker, toittši paittši patšoin ker (sp.). Suistamo
hauta s.
- perunasta t. nauriista hauduttamalla valmistettu ruokalaji, haudikas.
hauda. Nauriit pannaan uuniin, joka suljetaan tiiviisti esim. savella, ja nauriiden annetaan hautua seuraavaan päivään. Tunkua | hauda keittämällä kypsennetty nauris. Repola | hauda kuumassa uunissa malmipadassa haudottu nauris. Rukaj | hauda kiehuu. hauda on tulel. kolmie loaduo haudoa roiteh tulee nagrehes. Suoj | hauda padassa paistettu lanttupaistikas. Tver | hauda ~ nagrishauda maassa kuumien kivien välissä paistettu t. padassa keitetty nauris. Suistamo
nakrishauta s.
(maakuopassa t. uunissa) hauduttamalla kypsytetty naurisruoka.
nagrishauda. Tunkua Korpis Suistamo | nagrishauda. Ilom
lohko(i) s.
- eräänl. nauriista t. lantusta valmistettu ruokalaji; naurishaudikas.
lohkoi (vuollah nagris, keitetäh vees, jauhuo pannah rugehista, päiväm pätšiz imittyy, lounoaks soaa syyvä). Suoj
näivöi
- s.uunissa kuivatut naurishaudikkaan lohkot, uunissa kuivattu nauris.
ńäivöi. Suoj Suistamo
- s. ja a. = näiviškö.
2.a. nagrehed ńäivöit. Suoj |
rieppo s.
kuivatuista naurishaudikkaan lohkoista t. kuivatuista nauriista valmistettu kalja, nauriskalja.
näivöirieppo s.
nauriskalja; kuivatuista nauriista tehty juoma t. ruokalaji.
(naurislohkot uunissa) kuivetah kui, eär‿otetah da pannah ńäivöid vedeh ĺigoh; syyväh kagrazen kiisseĺin ker; roiteh nengalei ńäivöirieppoi(da). Suoj
nakriskukko s.
nauriskukko.
nagriskukko (muigie rugehińi ĺibo riežańi ožrańi kuori da nagrist́a šizäĺĺä). Tunkua | pyhäššä še i nagriskukko on hyvä. Rukaj | nagriškukko. Ilom
nakriskurniekka s.
= nakriskukko.
nagriskurńikka. Suoj | nagriskurńiekka. Suistamo
nakrispiiroa s.
ruistaikinasta leivottu piirakka, jonka täytteenä on nauriskuutioita ja ryynejä.
nagrispiirua. Korpis Suistamo Impil
nakriskoašša s.
jauhoista t. ryyneistä ja nauriinlohkoista veteen keitetty puuro t. velli.
nagriškoassa. Ilom | nagriskuašša. Suistamo
Mimmozetba oldais tämän aijan karjalazet, nagrehesta luajitut syömizet? Mimmozie syömizie sie luajit nagrehesta?
Kuva: Pixabay
27.9.2021
Karjalankielini karaoke on totehini asie. Tämän kešän aikua šitä on laulua pajatettu erimoisissa pitoloissa, pruasniekoissa, festivaliloissa tai restoraniloissa ta toriloilla ympäri Pohjois-Karjalan muakuntua. Karaokie karjalakši voipi kajahuttua vaikka koissa divanalla istuos’s’a, šentäh kun ihan verekšet luajitut karjalankieliset karaoket on pantu tuanoin internettih. Karjalan kielellä on nyt mahto laulua eryähissä buariloissaki, kumpasissa ollah tarpehelliset karaokelaittehet.
Arvasija tottaš, jotta tämän netälin šana on karaoke. Šana tulou japanin kieleštä ta ičeki karaokelaulantatapa on kekšitty Japanissa. Laihinašana karaoke taipuu karjalan eri murtehissa yksiköššä ta monikošša näin: vienankarjalašša nom. karaoke – karaoket, gen. karaoken – karaokejen (karaokeloin), part. karaokie – karaokeja (karaokeloita), iness. karaokešša – karaokeloissa, illat. karaokeh – karaokeloih, abess. karaoketta – karaokeloitta; šuvikarjalašša nom. karaoke – karaoket, gen. karaoken – karaokeloin, part. karaokie – karaokeloi, iness. karaokessa – karaokeloissa, illat. karaokeh – karaokeloih, abess. karaoketta – karaokeloitta ; livvinkarjalašša nom. karaoke – karaoket, gen. karaoken – karaokeloin, part. karaokie – karaokeloi, iness. karaokes – karaokelois, illat. karaokeh – karaokeloih, abess. karaokettah – karaokeloittah.
Vuoropakina vienankarjalakši. Yštävykšet näkeyvytäh ta paissah netälinlopun pluaniloista:
– Kuule, etkö tahtois lähtie miun keralla Pajoloih? Pajot on šemmoni karjalaisen musiikin festivali, mitä jo onnakko viijettä kertua pietäh Kontielahešša.
– Konša še tulou?
– Ka nyt šykyšyllä, ihan kohtaki. Tulijan netälin lopušša, piätinččänä ta šuovattana.
– Oho, näin ruttohki! Mimmoista programmua šielä on?
– Piätinččänä on pakinua iänelläitennäštä ta tottaše iänelläitkuo šuau ni kuulla. Vierahie kostitetah čäijyllä tahi kahvilla makien tortun kera. Šiitä voipi kaččuo kinuo, on konsertti ta karjalaini karaoke-diskotiekka.
– Karjalaini karaokeko!? Tovenko voipi laulua karaokie karjalan kielellä?
– Ka vot! Karjalankielisien uneššukšet stuaniuvuttih. Karaoke karjalakši on luajittu. Kaikki pajot-lauluset löyvytäh YouTubešta. Mäne vain kaččomah ta kajahuttamah, Pajot Folk –joukošša ne ollah. Eččošanakši paššuau kirjuttua: karaoke karjalakse. Eri karjalan murtehilla on laulettavua karaokie.
– No kačo kun hyvä! Pitäy kertuo muamolla, hiän tykkyäy karjalakši pajattua. Mieki hyvällä mielin laulasin karjalaista karaokie. A mitä Pajoloissa on šuovattana?
– Ka kaikenmoista mukavua ihan pitin päivyä. Ohjelmua on jo päiväšiämelläki. On kinuo tai monologispektaklie karjalakši. Šyötetäh tai kyly lämmitetäh. Pajot-kyly ta korvoloissa venymiset on oltu monella festivalin kävijällä mieleh. Illalla on piäkonsertti, kumpaista piisuau puoleh yöh šuaten. Ajattele šie, karjalankielistä musiikkie!
– No hyvä ta passipuo kuččumua! Lähen hyvällä mielellä ta vieläi kučun tovarissua.
– Liput-piletit voipi ielläki oštua. Tulkua vain tervehenä Pajoloih!
Karaoke karjalakse -illačču Ilomančin Parppeinpirtissä. Kuva: Olga Karlova
20.9.2021
Azuo on tämän nedälin sanaine karjalakse. Neče on verbi, kuduadu puaksuh käytetäh livvinkarjalas, da se juohattau suomen verbii asua, ga eibo niilöin merkičykset olla yhtenjyttymät.
Azuo on tehdä, da käytetäh verbii ezimerkikse moizis yhtevyksis:
Brihačču azui veičen iče. – Poika teki veitsen itse.
Muamo azui murginan. – Äiti teki (valmisti) lounaan (päivällisen).
Tuatto azui kaikile vai hyvytty. – Isä teki kaikille vain hyvää.
Puaksuh voit kuulta sežo:
Häi azui tervehyön. – Hän tervehti.
Kuibo sit olis asua karjalakse? Se on eliä da täs eräs ezimerki:
Minä elän Jovensuus.
Minun velli eläy toizes linnas.
Hyö eletäh Ruočis.
Azuo-verbin käyttyö toizis murdehis voit kaččuo Karjalan kielen sanakirjas:
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=asuo&l=1
Muamo azui murginan. Kuva: Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
17.9.2021
Niin vain karjalaziengi elokseh tulou muailmalda uuzie azeida da kieleh laihinasanoi toizista kielistä. Erähät sanat kulgietah kielestä toizeh yhenmoizina kuin ne ollah alguperäzessä laihinanandajakielessä. Yhelläh kirjuttajalla voibi toičči olla kielien eroloin täh jygie tiediä, kuinba moizie uuzie laihinasanoi pidäis kirjuttua. Yksi vuitti sanastoruaduo on kirjutus- da taivutusohjavoloin andamine nengozillagi sanoilla.
Tämän nedälin sanane ongi suši ‘sushi’, da sidä nenga kirjutetah kaikissa karjalan kielen murdehissa. Rahvahienvälizen käytännön mugah tämän sanan kirjutettuh muodoh monessa kielessä tulou kirjainyhtymä sh (iännetäh š:nä), da suomen kielessä nouvatetah tädä kirjutustabua, vain suomessa š:llä kirjutettu muodogi on laihinasanoin oigeinkirjutuksen mugah maholline. Karjalan kielessä iänneh š voi kuuluo omaperäzihgi sanoih, da sidä vastuau karjalan kirjaimikon š. Karjalan kielessä tädä sanua kirjutetahgi vain š:llä.
Sanan taivutus eri murdehissa mänöy yksikössä da monikossa nenga: vienankarjalassa nom. suši – sušit, gen. sušin – sušien, part. sušie – sušija, iness. sušissa – sušiloissa, illat. suših – sušiloih, abess. sušitta – sušiloitta; suvikarjalassa nom. suši – sušit, gen. sušin – sušiloin, part. sušie – sušiloi, iness. sušissa – sušiloissa, abess. sušitta – sušiloitta; livvinkarjalassa nom. suši – sušit, gen. sušin – sušiloin, part. sušii – sušiloi, iness. sušis – sušilois, abess. sušittah – sušiloittah.
A mibä on suši? Suši on japonielane riissusta da kalasta luajittava syömine. Kalah sijah sušissa voijah käyttiä kazvoksiegi. Suših lizätäh vielä eriluaduzie mavustehie. Tavan mugah suših käytettävistä einehistä luajitah erimoizie pienie kiärehie.
Vuoropagina ruadopaikalla suvikarjalaksi:
– Miula on jo nälgä. Murgina-aigagi jo olis. Kunneba tänäpiänä mänizimmä murginalla?
– Tässä lähillä on se uuzi restorana. Sieldä voibi ostua sušiegi. Läkkä sinne syömäh!
– Hyvä ideja! Sušit ollah miula mieluzat syömizet. Ičegi toičči luajin eriluaduzie sušiloi. Nyt himottaisgi sušie.
– Hyvä. Miulagi sušit ollah mieldä myöten, vain oman muamon luajittuloi kalasyömizie nimi ei voita.
– No, se vet oma muamo armas, da muamon syömizet magiemmat. Nyt tule! Aiga lendäy.
– Vuota, tulen! Käyn vain kukkaron. Se jäi ruadoperttih.
Kuva: Pixabay
6.9.2021
Še on tarpehellini joka kotitalohuošta löytyjä aštie. Še voipi olla varrekaš tai varretoin. Šäplälläki paššuau šitä noštua tahi pityä. Tavan mukah še on pyörie, lačakkapohjani ta rautani, ka nykyjäh šiinä voipi olla hoš mimmoista piälyštyä. Šillä kypšennetäh šyömistä: paissetah jiäliččyä, suaritah potakkua, kärrissetäh kalua, hauvotah kašviksie. Tämän netälin šana on riehtilä (vienan- ta šuvikarjalakši) ta riehtil (livvinkarjalakši) ʻpaistinpannu’.
Vuoropakina vienankarjalakši:
– Mitä šie ruat?
– Šuorien kakkarua paistamah. Luajin rosmiessua, šemmoista notkiempua taikinua, jotta kakkaroista tultais hienoset.
– Aha, kačoš kačoš. A millä šie ne kakkarat paissat?
– Ka riehtilällä tiettäväini. Voijan riehtilyä šiemenvoilla, toičči ni voita vähäsen lisyän. Riihi rautani palau, käki piällä kiäntelekši – arvuatko?
– Oltanehko riehtilä ta kakkara?
– Oikein arvattu, moločča olet! Et jouvu Huikkol’ah onnakko.
Riehtilä tulilla, kakkara šiinä paistumašša. Kuva: Olga Karlova
30.8.2021
Sygyzy (suvi- da livvinkarjalakse), šykyšy (vienankarjalakse) on tämän nedälin sanaine. Algusygyzyl voibi olla vie lämmin, ga toiči ylen vilugi, voibi pastua päiväine, ga vihmuogi puaksumbah, migu kezäl. Sygyzyl mečäs on gribua, siendy da muarjua, da niidyhäi myö äijäl suvaičemmo. Sygyzyh näh on tämä vuoropagin livvinkarjalakse:
– Jälgikezä on tulluh, päiväine pastau, eigo tuule, eigo ni vihmu.
– Sanotah, tänä vuon sygyzy hätkestyy, kogo syvyskuun pyzyy nengoine poudu siä.
– A minä olen kuulluh, gu sygyzy roih vihmažu da vilu. Vuota vai, vie lehtet puulois pakutah, da vihmat dorogat čällätäh.
– Vihman jälles grivat da sienet kazvetah ruttoh. Ga buolah dai guarbalohgi himoittas kävvä, konzu on poudu siä.
– Buolua jo on ruskenah meijän čural. Kuibo teil?
-Meilgi nägyy on, ga erähät muarjazet vie ruohkat ollah. Terväh vikse jo kypsetäh.
– Läkkä huomei buolah meijän meččäh! Minä tönčöidy äijäl suvaičen, sih niškoi buolua pidäy kerätä.
– Läkkä! Toinah minä yhteltiedy valgiedu grivastu keriän, niidy himoittas keitettäväkse, kuivattavakse da pakastettavakse suaja. Huomenessah!
– Huomenessah!
Kuva: Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
26.8.2021
Tahomma libo emmä, sygyzyllä ilma vilustuu da on aiga panna lämmindä vuatetta piällä. Lizäksi sygyzy on moine aiga, konza monet tahotah ičelläh uuven himoruavon. Se voibi olla hos nieglomine. Tämän nedälin sanane on niegluo (suvi- da livvinkarjala) / tikuttua (vienan- da suvikarjala) ‘neuloa, kutoa’.
Vuoropagina suvikarjalaksi:
– Maltatgo sie niegluo?
– Maltan. Buabo opasti miun nieglomah. Konza vain buabolla oli joudoaigua, hiän aivin nieglo. Muga i miula vällä aiga mänöy niegluossa. Miun poigagi toičči nieglou.
– Teilä on niegloja pereh.
– No, muga.
– Midäbä sie suvaičet niegluo?
– Mie suvaičen niegluo sukkie da alazie. Annan niidä lahjaksi ystävillä da rodnilla. Suvun lapsilla nieglon kaikenmoizie villazie vuatteida.
– Mimmone näpperä olet! Mie maltan niegluo vain prostoida alaista. Sukan kandapiädä nikonza en ole nieglon. Sidä en malta niegluo.
– Se ei ole jygie dielo. Mie voin andua siula linkan opassusvideoh. Sukkie kebieh opassut tikuttamah ohjavon mugah. Miun poigagi on opastun nieglomah opassusvideoloin avulla.
– Passibo avusta. Opin opastuo.
– Dai opassut. Nieglomizesta toinah vielä tulou siungi himoruado!
Kuva: Pixabay
16.8.2021
Tämän netälin šana on meštu (vienankarjalakši), tönččö (suvikarjalaksi) ta tönčöi (livvinkarjalakse). Še on šurvotuista marjoista ta jauhošta luajittu marjašyömini. Ken tykkyäy lisätä marjoih (mussikkah tahi puolah) hienoista talkkunajauhuo, a ken šuvaččou paremmin järiempyä talkkunua. Rukehisešta jauhošta luajittu marjameštu on niisi ylen makie. Šokeripeskuoki voipi pirottua mavun mukah. https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=mes%CC%8Ctu&l=1 mestu https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=t%C3%B6nts%CC%8C%C3%B6i&l=1 töntšöi
Tönčöis voibi olla pyöryžiägi muarjastu.
Kuva: Hiloin Natoi
11.8.2021
Tämän netälin šana on koulu (vienankarjalakši), škola (šuvi- ta livvinkarjalakši).
Erähie kouluh ta opaššukšeh liittyjie virkkehie vienankarjalakši:
Koulu alkau tällä netälillä. Lapšet lähetäh kouluh.
käyvvä kouluh = opaštuo koulušša ‘käydä koulua’
– Joko šie käyt kouluh?
– Noo, mie opaššun toisella luokalla.
Miän lapšet jo kaikin opaššutah koulušša.
opaštuo ‘opiskella; oppia’; opaštuja ‘oppilas, opiskelija’: Opaštuja opaštuu – Opaštujat opaššutah.
opaštua ‘opettaa’; opaštaja ‘opettaja’: Opaštaja opaštau – Opaštajat opaššetah.
Lapši opaštuu lukomah. Mie opaššun šoittamah kantelehella.
– Opaššatko šie milma kirjuttamah karjalakši?
– Ka tiettäväini opaššan!
opašteliutuo ‘opetella’
Mie viikon (=pitän aikua) olen opašteliutun tikuttamah. Hyö opašteliuvutah kutomah pärevakkoja. Myö opašteliuvumma käyttämäh kaikenmoista tietokonehprogrammua.
Lykkyö opaššuntah opaštujilla tai opaššantah opaštajilla!
Mukavua opaššušvuotta! Opaššu hyväsešti! Iluo opaššukšeh! Lykkyö opaššukšeh!
Školah liittyjät sanazet suvikarjalaksi:
škola ‘koulu’
Škola algau tällä nedälillä. Lapset lähtietäh školah.
käyvä školah ‘käydä koulua’
kluassa, luokka ‘luokka’
školaniekka ‘koululainen’
– Jogo sie käyt školah?
– Jo. Mie olen jo toizella kluassalla / luokalla.
Kaikki miän lapset jo käyväh školah, kaikin ollah školaniekat.
opastuo ‘opiskella; oppia’; opastuja ‘oppilas, opiskelija’: Opastuja opastuu – Opastujat opassutah.
opastua ‘opettaa’; opastaja ‘opettaja’: Opastaja opastau – Opastajat opassetah.
Lapsi opastuu lugemah. Mie opassun soittamah kandelehella.
– Opassatgo sie milma kirjuttamah karjalaksi?
– Ka tiettäväne opassan!
Mie viikon olen opastun nieglomah.
Hyö opassuttih käyttämäh kaikenmoizie tiedokonehprogrammoi.
Hiän opastuu karjalan kieleh.
Lykkyö opassundah opastujilla dai opassandah opastajilla!
Lykkyö uudeh opassundavuodeh!
Iluo opassundah da opassandah!
Školah liittyjiä sanua da virkehty livvinkarjalakse:
škola = koulu
Škola algau täl nedälil. Lapset lähtietäh školah.
kävvä školah = opastuo školas ‘käydä koulua’
– Jogo sinä kävyt školah?
– Da, minä opastun toizes kluasas / olen toizel luokal.
Kai meijän lapset jo opastutah školas, kaikin ollah školaniekat.
školaniekku, školan opastui = koululainen
opastuo ‘opiskella, oppia’; opastui ‘oppilas, opiskelija’: Opastui opastuu – Opastujat opastutah.
opastua ‘opettaa’; opastai ‘opettaja’: Opastai opastau – Opastajat opastetah.
Lapsi opastuu lugemah. Minä opastun soittamah gituaral.
– Opastatgo sinä minuu pagizemah da kirjuttamah karjalakse?
– Ga tiettäväine opastan!
Häi opastuu karjalan kieleh. Minä hätken olen opastunnuh nieglomah. Hyö opastuttih käyttämäh kaikenluaduzii tiedokonehprogrammoi.
Lykkyy opastundah opastujile dai opastandah opastajile!
Lykkyy uudeh opastus-/opastunduvuodeh! Opastu hyvin / hyväzesti / putilleh!
Iluo opastundah da opastandah!
Kuva: Pixabay
2.8.2021
Tämän nedälin sanaine on nero, kudamua käytetäh eriluaduzis merkičyksis. Nämmä ezimerkit on otettu Karjalan kielen sanakirjaspäi:
|
nero
|
nero. KiestinkiP Pistoj | nyt ei ole neruo kykyä enämpi ńi mih. ei ollun neruo älyä ottoa rahoa. Uhtua | kun ois tšoarilla neruo ńi, heän šais – –. Vuokkin | oli neruo šoahakšeš, ei ollut neruo piteäkšeš! Kontokki | kellä ńeruo šillä i veruo (sp.). Jyskyj | kuin oĺis, poigarukat, ńeruo keĺĺä šoaha še oarre pois. Tunkua | ńero. Rukaj Korpis Suistamo Tulemaj | ei ole ńeruo kirjuttamah kirjoitustaitoa. ei ńero anna ei osaa. kuori on kova, leikkavunnoogo ehki miun ńerol taidollani? kyläh ńeruo ottamah elä mäne (sp.). Suoj | šiell‿on eluo, miss‿on ńeruo. Tver | ei ole ńeruo ń(i)‿ei midä, i tungiettšie ruadamah. Tihvinä | toivoimmo luulimme hänel ńi midä ńeruo e‿ule, a kaikenjyttyöm maltau. Salmi | kirju-, lugu-, ujjanduńero luku-, lasku-, uimataito. minun ńerol netše kod́i ei nouze. ńeron ker taitavasti roadau. ńerod on hänel kai keral šoapkaz. Säämäj | ei tädä ńeroo taitoa d́ogahizel ole. Vitele | ńero selläs kannettav e̮‿ole (sp.). nossoogo minun ńerol parzi? pahan ńeron kele vie piän syötäd (vaikka en voikaan kehua taidoillani, niin ansaitsen elatukseni). Nek-Riip
ǁ Erik. ei ole miula ńi mityttä neruo voimaa, vaipun olej jottev voi ńi vihkoh šylkie, kuńi el lepöä ta šyö vähäistä. KiestinkiP | kaikki nerot loputtu, ei voi vetöö ńiin kuim pitäis. Pistoj
ǁ Adv. käyttöä. seppä on ńerolleh hyvä taitava, teräbrujoa teräkaluja load́ie hyveä. Suoj | ńerošt́i. Säämäj
goŕa ńeron tuoo (hätä keinot keksii; sp.). mil ńerol täh jauhuo soammo? ńeruo neuvoa kyzyi. mibo nygöi ńeroks pietäh (mikä nyt neuvoksi) ? Suoj | aigu ńeron andau, miez ajjan astuttau (aigu projjiu kuluu da‿i ńero tuloo; sp.). midä ńeronnu nygöi piettäneh, ku izä kuoĺi? Säämäj | kai ńerod loppih, ei tijjä kui roadoa. mil ńerol nygei piädy syötäd? Nek-Riip
ǁ Erik. elinkeino, ammatti; oppi. ombeluzńeroh ompelijan oppiin pandih. Suoj | ńeruo ottamas sepäl lyö työttih. hänes katšon ńeruo. sil on viiz virgoa, kuuz ńälgeä, ńeruo ammatteja on äjjy, a ńälgy pertiz ei lähte. Säämäj | andoi ńerua tšotampiendäz kirjanpidossa. ńero puutui otti oppia toižez miehez. leiväl olemm‿yhtel kylläžed, a ńerua on äjjy (ken milgi ńerol suau leibypalažen; sp.). Nek-Riip
ǁ vanhanaiguzie ńeroloi työkaluja. Suoj
(näpistelijälle:) netšen ńeron ker meil ei pie tulla. Salmi | hänen jytyi em malta roadoa, minä roan omah i ńeroh. Säämäj | pahad ńerod on. ńerod (pahat) tavat on hänel kai keräl. Nek-Riip
26.7.2021
Tämän nedälin sanazet ollah griba da sieni sego gribaniekka / gribaniekku da sieniniekka / sieniniekku.
Griba on tatti da sieni on helttasieni.
Karjalas gribaniekat kävväh gribah da sieniniekat kävväh sieneh.
Kuva: Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
20.7.2021
Tämän nedälin sanazet ollah mussikka / muštikka / must’oi / mušt’oi da must’oimuarjaine sego must’oihut. Ezimerkit on otettu Karjalan kielen sanakirjaspäi:
|
mussikka s.
|
mustikka (Vaccinium myrtillus).
mussikka. Uhtua Tunkua Repola Tihvinä | ne kum mussikat oli kypšet ńin ne keräsi ńiitä tä keitti. Vuokkin | vattšatautih kuivašta mussikašta tšäijyö keitettih. Kontokki | muššikka. Paatene | kovast‿om muštikkoa. Korpis | mussikašta vaŕenjua hilloa keit́etäh. Tver | mussikka ~ must́ikka. Valdai | must́ikka. Suistamo
ǁ Erik. musta pilvi. mussikka. Tver.
|
must́oi s.
|
mustikka (Vaccinium myrtillus).
must́oi mard́a muijen kukka (laul.; harv.). Paatene | must́oi. Poraj Ilom Suistamo Impil Salmi | must́oi ~ mušt́oi. Korpis Suoj Tulemaj Vielj | mušt́oi. Munj | must́oi ~ mušt́oi. mušt́oi halvastau kukkii. Säämäj | must́oi hambahat mustendaa. Vitele | must́oidu kerätäh. Nek-Riip
ǁ Adv:sesti paikallissijoissa mustikoiden poimimisesta. mušt́oih mändih. mušt́oiz ollah. Suoj | must́oizg(o) oĺitto? Salmi | mušt́oih mendih. Säämäj.
|
must́oihut dem.s.
|
→ must́oi.
oma mua om mańdžoihud, vieraz mua om mušt́oihud (sp.). Säämäj.
|
must́oimarjaine s.
|
= must́oi.
mušt́oimaŕjaine kukkiu. Säämäj.
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=mussikka&l=1
https://khttps://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=must%CC%81oi&l=1
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=must%CC%81oihut&l=1
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=must%CC%81oimarjaine&l=1
Kuva: Pixabay
12.7.2021
Tämän nedälin sanazet ollah muur’oi, hilloi, l’uboi da šl’uboi. Ezimerkit on otettu Karjalan kielen sanakirjaspäi:
| muuroi s. |
suomuurain (Rubus chamaemorus) punertuneena mutta vielä kovana.
muuroi. Korpis Suistamo Impil Tulemaj Munj | kova kuńi on, sińi om muuroi. Suoj | muuroid ollah vie, e(i) ulla ĺubovunnuot eivät ole kypsyneet. Salmi | muuroi on tupez nupussa, sid roih halvah kukkaan, halvu ku kirbuou, sid roih muuroi. Säämäj | muuroi ~ muuŕoi. Vielj Vitele | meil e̮‿ole suodu lähän, muuŕoin kazvattajoa. Nek-Riip
ǁ Adv:sesti paikallissijoissa muurainten poimimisesta. muuroiz ollah. Suoj | läkkeä muuroih, minä näin žikon marjapaikan. Säämäj
| hillo(i) s. |
suomuurain (Rubus chamaemorus); hilla, kypsä muurain.
hillo. Oulanka Kiestinki Pistoj Uhtua Vuokkin Repola Paatene Mäntys Poraj Ilom Korpis | hillo še enžimäkši i kypšenöy. Jyskyj | myö poimima hilluo dai šaima važuo ńeĺĺä. Tunkua | hilluo šyyväh maijon kera, luaitah piiraida, keitetäh varend́ua, kiisselie dai muuda. Rukaj | läkkä hilloih! olemmo hillois. hilloida keräimmö. Suoj | muuruan ku hyvin šuoŕioh ĺienöö h́illo. Tihvinä | hillo kypsä muurain. Suistamo | hilloi pehmeä, kypsä muurain. Impil | hilloi. Säämäj
| ĺupoiII s. |
kypsä lakka, hilla (Rubus chamaemorus).
ĺuboi. Impil Tulemaj Vitele | mene keriä ĺuboidu! Salmi
ǁ Vrt. hillo(i), muuroi.
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=l%CC%81upoi02&l=1
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=muuroi&l=1
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=hilloi
Kuva: Pixabay
5.7.2021
Tämän nedälin sanaine on pläkky, da ezimerkit on otettu Karjalan kielen sanakirjaspäi:
bläkky ~ pläkky. bläkyn andoa emä lapsel kämmenel peäh. Suoj | täz ota pläkky (kämmenel perzetty)! Säämäj | kämmenel pläkyn andoi, et sattanuheze, äl‿itke. Nek-Riip
pĺäkyt riputah kokkazešša. Tver.
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
28.6.2021
Tämän nedälin sanaine on maitoheinä / maidoheinä / maidoheiny, da ezimerkit on otettu Karjalan kielen sanakirjaspäi:
| maitoheinä s. |
eril. keltakukkaisista kasveista.
maidoheinä maitikka (Melampyrum sp.). Korpis Suistamo | maidoheinä voikukka (Taraxacum officinale), keltano (Hieracium sp.), keitto (Crepis sp.) t. piisku (Solidago sp.). Suoj | maidoheiny maitikka, voikukka, kelta-apila (Trifolium agrarium) t. niittyleinikki (Ranunculus acer). Salmi
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=maitohein%C3%A4&l=1
Kuva: Pixabay
23.6.2021
Tämän nedälin sanazet karjalakse ollah nämmä:
Iivananpäivä / Iivananpäivy , Kešä-Iivana / Kezä-Iivana / Kezä-Iivan, Lehti-Iivana / Lehti-Iivan – juhannus
Kuva: Margarita Kemppainen
22.6.2021
Räken päivän sanazet karjalakse: kävvä kezoile da mennä vedeh
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
17.6.2021
Satu sadu saduine: tämän nedälin sanaine
Vienankarjalakši puutarha on satu (savun ~ satun, satuo), puutarha (puutarhan, puutarhua)
Vanhempi rahvaš on käyttän venäjänkielistä satu-laihinašanua (esim. šuarnatekstit) ta puutarha-šana on piäššyn luajempah käyttöh vienankarjalan kirjakieleššä (šanakirjat, opaššuškirjat tni.).
Tähä tulkah šemmoset huonehet, kuin čuarilla, hopieni šilta, kultaset käsipuut miän rannašta čuarin rantah… ta satut miän huonehista ympäri (Yhekšän kullaista poikua -starina, http://resources.krc.karelia.ru/krc/doc/publ2010/Onegina_skazki.pdf).
Heilä savušša käypi aina yöllä kultalintu (Karjalan kielen verkkosanakirja).
Työ niise mänkyä miun viinasatuh (Peittopakina viinasatun ruatajista, Matvein jevanheli, Uuši šana).
Mi kašvau mečäššä, puutarhašša, pihapellolla? (Šanalipaš 2017: 40)
Lapšen šuušta (Oma Mua, №20, 2015):
Punukka tuli ammön šyntymäpäivällä ta toi
ruušuja.
– Passipo, armahaisen, ihaštu ämmö. – Niin
kaunehet ruušut! Ihan šamanmoiset kašvetah
miun puutarhašša!
– Jo ei kašveta!
Suvikarjalaksi puutarha on sadu (savun ~ sadun, saduo).
Miän savussa on äijä eriluaduista kukkua da tuhjuo segö viizi juablokkapuuda.
Savun tagana on kerrostalo.
Miula himottais käyvä kazvitiijollizeh saduh.
Livvinkarjalakse puutarha on vai sadu (savun, saduu) da puaksuzeh vie saduine (saduzen, sadustu):
Pädöy omas saduzes huogavuo kezäl!
Mittumua puudu teijän savus on? Ga juablokkupuudu meil koilme, jo kukitah kai.
Makarovan Karjalan kielen sanakniigas (1990) sadu-eččosanan kohtal on vie toinegi merkičys: puu da ezimerkikse moine virkehezimerki: Kazvoi kolme čomua saduu (= kolme kaunista puuta) juuri pitkän sillan rinnal.
15.6.2021
Tämän päivän sanazet ollah nämmä:
9.6.2021
Čoma kezä on tulluh, ga senke vie rodih čakkua, šiäštä da pin’oidu, kuduat pinistäh da rahvastu syvväh. Täs kezän aijankohtazet sanazet virkehis:
pin’oi (suvikarjalaksi, livvinkarjalakse), šiäkši (vienankarjalakši) |
hyttynen
Pin’oit pinistäh. Pin’oit savvuu varatah. Pin’oidu on pihal sagenah. (livvinkarjalakse)
Pin´oit pinissäh. (suvikarjalaksi)
Šiäkši inäjäy korvan juurella, ei anna muata. Pihalla on äijä šiäštä, muštanah kačo on. (vienankarjalakši)
Pin’oi da čakka -sanoil on vie muudugi merkičysty, kuduat lövvät Karjalan kielen sanakirjas:
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=pin%CC%81oi&l=1
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=ts%CC%8Cakka&l=1
Kuva: Pixabay
1.6.2021
Tämän nedälin sanaine karjalakse on kezetä da virkehezimerkit senke on otettu Karjalan kielen sanakirjaspäi. Nečil sanal voibi olla kaksi eriluadustu merkičysty, kuduat ollah moizet:
| kezetä I |
tulla kesyksi, kesyyntyä, tyyntyä.
hod olloo ylbie, kezenöö, kezenöö, muškan toaks mändyö naimisiin mentyään. Suoj | sygyzes sah kezenöv vie (lehmä kesyyntyy, niin että antaa vieraan lypsää). Tulemaj | kezetäh vanhate rahvaz, vanhate smirnovuu taba tyyntyy sisu. kezenemäh päi tyyntymään päin on tuuĺi, volenov ynny hiljenee yhä. Säämäj
| kezetä II |
tulla kesäiseksi.
seä rubei kezenemäh. Suoj
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=keset%C3%A401&l=1
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=keset%C3%A402&l=1
Kuva: Pixabay
27.5.2021
Ukkoni, ukonjyry, jyrinä, jyry – ukkonen
Tulenisku, tulenišku – salama
Ukkoni jyräjäy ta tulta isköy. Kova jyrinä kuuluu, romahtelou ta pamahtelou. (vienankarjalakši)
Ukonjyryn aijaksi pidäy männä perttih. Koirat varatah ukonjyryö. (suvikarjalaksi)
Myösgi luadi jyryn. Tulenišku sytytti tulipalon. Tuldu išköy jyryn aigua. (livvinkarjalakse)
Kuva: Pixabay
23.5.2021
Sroičča, Sroičanpäivä (vienankarjalakši, suvikarjalaksi), Sroičču, Sroičanpäivy (livvinkarjalakse) – helluntai, helluntaipäivä
Kuva: Pixabay
18.5.2021
Känäine, käbäine = lapsen käzi; känäzet, käbäzet = lapsen käit
Lapsi maguau känäzet nenga ristas. Opis viiputtua käbäzel! (Makarovan karjalan kielen sanakniigu 1990)
Kuva: Pixabay
13.5.2021
Vosnesen’n’a, Voznesen’n’a, Voznesen’n’u – helatorstai
Vosnesen’n’a on kallis nelläšpäivä ‘torstai’. Ennein Vienašša šanottih: “Miikkulalla Miinuah, Vosnesen’n’ana Vonkajärveh”. Kevät-Miikkula (9.5.) oli Luvajärven Miinuan kylän pruasniekka, a Vosnesen’n’ua piettih Kontokin Vonkajärveššä. (vienankarjalakši)
Voznesen’n’a on ezimerkiksi Kondielahen, Heinolan da Tikkurilan kirikkölöin pruazniekka. (suvikarjalaksi)
Voznesen’n’u on Tuuksen pruazniekku. Voznesen’n’an kižat oldih Tuuksel. Enne sanottih nenga: ”Rubei Jumal lähtemäh taivahah Voznesen’n’annu. Ruajunveriät ollah Äijäspäiväs da Voznesen’n’assah avvoi.” (KKS:n mugah, livvinkarjalakse)
Kuva: Pinterest
1.5.2021
Keitinpäppi = munkki
Tämä sana oli luajittu konzugi livvinkarjalan paginkursal. Eräs vuozi tagaperin Päivännouzu-Suomen yliopiston karjalan kielen opastujat kiännettih Agoran koufeičuppuzen syömislistua karjalakse da ehoitettih suomen munkki-sanan vastinehekse karjalah keitinpäppi-sanan. Sana jäi elämäh kieleh.
Kuva:Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
29.4.2021
Mintäh kevättie šyyvväh tai läsitäh?
Mintäh kevättie syyväh dai läzitäh?
Mindäh kevättii syvväh dai läžitäh?
kevätti = kevätkala
- kevyällä pyyvvetty ta vähällä šuolalla šuolattu kala / keviällä pyyvetty da vähäzellä suolattu kala / keviäl pyvvetty da vähäzel suolattu kala
Kevätissä on kačo oma haju, a mimmoni makie kevätkala on!
/ Kevätissä on kačo oma haju, a mimmone magie kevätkala on!
/ Kevätis on kačo oma haju, ga mittuine magei yhtelläh se kevätkala on!
kevättyä / kevättiä / kevättiä = olla kalalla kevyällä / olla kalassa keviällä / olla kalas keviäl
kevättäjä / kevättäjä / kevättäi = kevätkalaštaja / kevätkalastaja, kevätkalaniekka / kevätkalastai, kevätkalaniekku
Olen kevättäjä, kevyällä kaikičči olen kevättämäššä. / Olen kevättäjä, keviällä aivin olen kevättämässä. / Olen kevättäi, keviäl ainos olen kevättämäs.
kevätti = kevätvaipumuš / kevätti, keväččy / kevätti, keväččy
- ihmisen tahi elukan kevätväšynnäštä / ristikanzan libo žiivatan kevätväzynnästä / ristikanzan libo elätin kevätväzyndäs
kevättyä / kevättiä / kevättiä = läsie kevättie / läzie kevättie / läžie kevättii
kevättäjä / kevättäjä / kevättäi = še, ketä kevyällä vaivuttau, väšyttäy / se, kedä keviällä vaivuttau, väzyttäy / se, kedä keviäl vaivuttau, väzyttäy.
Kevyällä kaikičči vaivuttau, tottaše kevätti tarttuu.
/ Keviällä ainos vaivuttau, onnakko kevätti / keväččy tarttuu.
/ Keviäl ainos vaivuttau, vikse kevätti / keväččy tartuu.
Kuva: Pixabay
21.4.2021
Kurmičča (vienankarjalakši, suvikarjalaksi), kurmičču (livvinkarjalakse) – pisama
Kevyällä nävöššä on kurmiččua. Peppi Pitkäšukalla on äijä kurmiččua. (vienankarjalakši)
Keviällä nävössä on kurmiččua. Peppi Pitkäsukalla on äijä kurmiččua. (suvikarjalaksi)
Keviäl nävös on kurmiččua. Peppi Pitkysukal on äijy kurmiččua. (livvinkarjalakse)
Kuva: Pinterest
16.4.2021
Syntymäpäivä on šyntymäpäivä / šynnyntäpäivä (vienankarjalakši), synnyndäpäivä (suvikarjalaksi) da roindupäivy (livvinkarjalakse)
Hyvyä šyntymäpäivyä / šynnyntäpäivyä!
Hyviä synnyndäpäiviä!
Hyviä roindupäiviä!
Kuva: Pixabay
13.4.2021
Samovaari karjalan murdehis on samovoara, samovuara, samavuara, samviara, samovaaru, samuvuaru, samvuaru da nämmis vie deminutiivua jogahizes, kui Videlen virkehezimerkis Pane samovaaraine kiehumah.
https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=samovoara&l=1
11.4.2021
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
9.4.2021
Kuva: Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
2.4.2021
Äijypäivy – pääsiäinen
Äijänpäivän piätteniččy – pitkäperjantai
Äijänpäivän piätteniččy paginkieles on vie strašnoi piätteniččy, da strašnoi täs on roinnuh ven’an strastnaja-sanas, ei strašnii. Страстная пятница ongi karjalakse Äijänpäivän piätteniččy da suomekse pitkäperjantai.
1.4.2021
Suuri nelläspäivy – kiirastorstai
25.3.2021
Virboi, virboipyhäpäivy – palmusunnuntai
Virboinedäli – palmusunnuntaihin päättyvä viikko
Virboittua – virpoa
Virboivičču, lamboi – virpomisvitsa
Lambahaine – pajunkissa
Virboipyhänpiän virvoitetah rahvastu da žiivattua, sanotah:
Virvotti, varvotti,
Tuorehekse, tervehekse,
Kulu kettu iäres, uuzi kettu tilah.
Sinul vičču, minul jäiččy
Nedälikse velgua
(Karjalan rahvahankalendari 2013: 155)
Kuva: Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
23.3.2021
17.3.2021
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
11.3.2021
Päiväčelleh = päiväl, päivän aigua
8.3.2021
Muamo – äiti
Buabo – mummo
Tytär – tytär
Sizär – sisar, sisko
Čidži, čikko – vahnin sisko
Tyttö, neičykky – tyttö
Neidine, neičoi – neitonen
Inehmine, naine – nainen
Kuva: Pixabay
Kirjutannuh: Natalia Giloeva
8.3.2021
Čolli – tutti
Kuva: Pixabay
8.3.2021
Kevätkuu – maaliskuu
23.2.2021
14.2.2021