Valokuvan voima

Milloin olet viimeksi selaillut vanhoja valokuvia? Mitä ne kertovat? Keitä niissä on tai ketkä niistä puuttuvat? Mitä tunteita ne sinussa herättävät? Valokuvat ovat viime aikoina nousseet suureen suosioon; digikuvauksen ja kännykkäkameroiden myötä kuvien ottaminen on arkipäiväistynyt. Selfiet ovat jo jokapäiväisiä ja melkein voisi sanoa, että niitä otetaan kyllästymiseen asti. Kuvat ovat kuvia, mutta niissä piilee syvempiä merkityksiä. Jokainen kuva on otettu jossakin hetkessä johonkin tarkoitukseen ja usein jostakin henkilöstä. Kuva kertoo tarinaa ajasta ja paikasta, se tallentaa historiaa.

Oletko koskaan miettinyt, millaisen elämäntarinan sinun kuvasi kertovat – tai millaisen tarinan sinä haluat, että ne kertovat? Sain itse mahdollisuuden koota oman elämäntarinani vuosien varrella kertyneistä valokuvista Miina Savolaisen Voimauttavan valokuvan perusteet-koulutuksessa. Kokemus oli pysäyttävä ja tunteita herättävä. Se auttoi ymmärtämään monta elämän varrella koettua asiaa ja sitä, miten ne vaikuttavat minussa edelleen.

Voimauttavan valokuva menetelmää käytetään terapeuttisessa merkityksessä yksilön kanssa työskenneltäessä. Silloin ajatuksena on hyväksyvä katse; se että ihminen tulee nähdyksi arvokkaana omana itsenään – sellaisena, millaiseksi hän on kasvanut muiden katseiden alla. Kuvaustapahtuma on kuvaajan ja kuvattavan välillä vastavuoroinen, kuvattavaa arvostava ja hänelle tilaa antava.

Voimauttavan valokuvan menetelmää tai työskentelytapaa voidaan soveltaa myös työyhteisöjen kehittämiseen. Työyhteisön kuvaamisella tehdään perustyö näkyväksi. Yksittäisen työntekijän kohdalla valokuvilla voidaan tuoda esille, mikä hänelle on merkityksellistä ja tärkeää tässä työssä. Menetelmällä voidaan rakentaa työyhteisöstä uusi, yhteinen käsitys esimerkiksi silloin kun organisaation muutos tai yt-neuvottelujen jälkeiset irtisanomiset rikkovat ehkä pitkäänkin yhdessä toiminen työyhteisön totutut rakenteet.

Valokuvamenetelmän vahvuus on siinä, että se tuo esille luovuuden ja leikkisyyden; yksittäiset ihmiset joutuvat uuteen tilanteeseen kuvauksessa ja kameran läpi katsottuina rutiineiksi muuttuneet asiat näyttävätkin uusilta. Kuvaprosessin nostamat tunteet voivat parhaassa tapauksessa auttaa henkilöä sitoutumaan uuteen, muuttuneeseen tilanteeseen. Valokuvat eivät siis ole vain kuvia vaan pala jokaisen meidän elämäntarinaa tai työkavereiden kanssa jaettua kokemusta työelämän yllätyksistä.

Ammatilliselta kannalta voimauttava valokuvan lähestymistapa poikkeaa totutusta; ammatillisuus nähdään vastavuoroisempana, rakkaudellisena. Sen sijaan, että piiloudumme ammatillisuuden taakse, olisi meidän kerta toisensa jälkeen luovuttava toisen puolesta tietämisestä ja kestettävä se, ettemme ammattilaisena tiedä, mikä on toiselle parasta. Koulumaailmassa, arvioinnin ja diagnoosien viidakossa, pitäisi pystyä tarjoamaan aitoa läsnä-oloa ja korjaavia kokemuksia nähdyksi tulemisesta. Helppoa se ei välttämättä ole, mutta kokeilemisen arvoista kyllä.

Kirjoittaja Seija Okulov on Aducaten suunnittelija. Voimauttavan valokuvan menetelmää voidaan tarjota työyhteisöille uudenlaiseksi toiminnalliseksi työskentelymenetelmäksi pienemmissä tai suuremmissa muutosprosesseissa.