Kirjastojen laadullisen ja määrällisen tutkimuksen konferenssi QQML järjestettiin toukokuussa Lontoossa jo kahdeksannen kerran. Konferenssin pitopaikkana oli monumentaalinen Senate House, jossa sijaitsee nykyisin myös Lontoon yliopiston pääkirjasto. Arkkitehtuurin lisäksi myös rakennuksen historia on mielenkiintoinen: rakennuksessa työskenteli esimerkiksi toisen maailmansodan aikana George Orwellin vaimo sota-ajan sensuurin palveluksessa. Nämä kokemukset Orwell siirsi sitten romaaniinsa 1984.
Konferenssin esitykset antoivat taas monipuolisen kuvan erityisesti akateemisten kirjastojen toiminnan ajankohtaisista aiheista ja tutkimuksesta, jota kirjastoista ja niiden palveluiden kehittämisestä tehdään. Päivillä esitettiin kaikkiaan 157 paperia 58 eri maasta, joten samalla sai hyvän kansainvälisen kuvan kirjastojen toiminnasta.
Kirjastot kirjavarastoista uuden tiedon luomisen paikoiksi
Toistuva teema seminaarien esityksissä oli kirjaston tilojen uudistaminen. Useassa yliopistokirjastossa oli meneillään tai toteutettu kirjastotilojen muunnos kirjavarastosta tietämyksen ja uuden tiedon luomisen tilaksi.
Esityksissä korostui erityisesti opiskelijoiden ja oppimisen tarpeiden huomioiminen uusien tilojen suunnittelussa. Keskeisenä syynä muutokselle on ollut sekä tieteellisten julkaisujen määrän kasvu että tieteellisen julkaisemisen digitoituminen. Se aika, jolloin yliopiston kirjasto rakentui pelkästään painetulle kokoelmalle, on lopullisesti ohi. Tämän tilalle on nousemassa ajattelutapa, jossa kirjasto nähdään opastajana erilaisten lähteiden äärelle ja erilaisten oppimisyhteisöjen ja kohtaamisten mahdollistajana.
Kirjastoista onkin selvästi kehittymässä aktiivisia, oppimista ja tutkimusta tukevia ympäristöjä. Niissä pidetään luentoja, esitellään aineistoja ja tehdään ryhmätöitä. Teknillisissä yliopistoissa kirjastoista on kehittymässä myös tekemisen tiloja, joissa opiskelijat voivat soveltaa uutta osaamistaan erilaisissa hankkeissa ja jopa tuotekehittelylaboratorioissa.
Myös tuottavuuspuhe tukee kirjaston roolin uudistumista: erityisesti opiskelijat joutuvat nykyisin hämmennyksiin ja jopa paniikkiin aineistotulvan edessä. Kirjaston keskeiseksi rooliksi tulee tehokkaan ja tuloksellisen tiedonhaun tukeminen ja opastaminen. Haasteena tässä ajattelussa on, miten kirjastot myös jatkossa varmistavat sattumanvaraisen uuden ajattelun ja tiedon löytämisen.
Kirjastotiloja näytetään siis tarvittavan jatkossakin. Tätä tukee myös se, että etätyö ja etäopiskelu ei ole edennyt niin nopeasti kuin vielä 1990-luvulla visioitiin. Tiedon luominen ja oppiminen on yhteisöllinen prosessi ja yhteisö tarvitsee – varsinkin Suomessa – tiloja toimiakseen.
Digitaalinen ja avoin tiede
Toinen toistuva teema seminaarin esityksissä oli sekä avoimen tieteen kehittyminen ja kirjaston rooli tässä että kirjaston rooli digitaalisen tieteen tekemisen tukemisessa. Avoin tiede on asteittain kehittymässä valtavirraksi, ainakin poliittisen puheen tasolla. Tähän liittyy sekä julkaisujen rinnakkaistallentaminen tai avoin julkaiseminen että erityisen voimakkaassa kehitysvaiheessa oleva tutkimusdatan avaaminen julkiseen käyttöön.
Rinnakkaistallentaminen alkaa olla yleistä ja usealla yliopistolla ja niiden kirjastoilla on rinnakkaistallentamiseen liittyvät linjaukset ja tekniset välineet sen toteuttamiseksi (UEFin linjaukset löytyvät täältä). Tutkimusdatan avaaminen on puolestaan vasta kehittymässä. Sen suurimpana haasteena on tutkimusdatan avaamisen eettisten periaatteiden linjaaminen, tutkimusdatan metatiedon hallinta ja erityisesti tiedostojen pitkäaikaissäilytys.
Digitaalisessa tieteessä kirjastojen tehtäväksi on vakiintunut bibliometrinen työ ja siihen liittyvät erityyppiset arvioinnit mm. tutkijoiden ja tutkimusryhmien tutkimuksen vaikuttavuudesta ja laadusta. Toinen kehittymässä oleva tehtävä on tutkijoiden näkyvyyden kehittäminen: kirjasto voi antaa tukea tutkijoille sekä heidän julkaisujensa että tutkijan ja tutkimusryhmien työn tulosten näkyvyyden optimoinnissa ja tiedonhallinnassa.
Konferenssi antoi taas malleja oman kirjastomme kehittämiselle, jossa olemme viime aikoina – ja lähitulevaisuudessa – painottaneet sekä tilojen kehittämistä että digitaalisen ja avoimen tieteen tukemiseen liittyviä palveluita. Lisäksi tehtävämme on varmistaa, että kirjaston perinteiset tehtävät ja resurssit eivät unohdu, koska niitäkin käytetään vielä runsaasti.
Jarmo Saarti
kirjaston johtaja
