Miten e-kirjojen kustantaminen kehittyy – 12th Nordic Librarian Forum
Helsingissä oli 6.-7.marraskuuta koolla Elsevierin ja pohjoismaisten tiedekirjastojen järjestämä 12th Nordic Librarian Forum. Tällä kertaa ohjelma keskittyi e-kirjojen kustantamisen kehittymiseen. E-kirjojen markkinaosuus kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. Viime vuonna yli 8000 yliopisto-opiskelijalle tehty kysely kertoi, että 25,5% vastanneista halusi käyttää kirjaston kokoelmista vain e-kirjoja, 21,7% vain painettuja mutta kaikkiaan 52,8% halusi käyttää molempia julkaisumuotoja. Tämä suhde säilynee ennallaan kunnes uuden sukupolven lukulaitteet tulevat markkinoille joskus lähitulevaisuudessa.
Jo olemassa olevaa aineistoa käytetään yhä laajemmin hyödyksi, ja kustantajat kehittävät kokonaan uusia tuotteita. Tieteelliset e-kirjat alkavat osaltaan lähestyä lehtien kustannustapaa. Elsevier tuo markkinoille uuden tavan julkaista käsikirjoja (reference books). Tavallisesti käsikirjoista otetaan uusi editio 3-5 vuoden välin. Nopeasti kehittyvillä aloilla luonnontieteissä, biotieteissä ja terveystieteissä tämä on kuitenkin liian pitkä aika. Tiedossa on tapauksia, jossa juuri painoon menevässä kirjassa olisi jo tarvetta päivityksille.
Elsevierin kehittämä malli on nimeltään Reference Modules on ScienceDirect, jossa tiettyjen tieteenalojen käsikirjat päivitetään jatkuvasti tarpeen mukaan. Säännöllisesti vaihtuva toimituskunta vastaa moduleiden pitämisestä ajan tasalla. Kirjat julkaistaan pelkästään online-muotoisina, ja niitä tilataan lisenssisopimuksilla kuten lehtiäkin. Jatkuva päivittäminen mahdollistaa pääsyn tuoreimpaan koottuun tietoon artikkeleiden ja kirjasarjojen jälkeen. RefMods on nimensä mukaisesti käytössä ScienceDirect palvelun kautta.
Muutenkin kirjojen toimittamisen aikataulua on kiristetty. Kustantajat analysoivat tiedekentän tapahtumia ja pyrkivät julkaisemaan kirjoja hyvin nopeasti myös täysin uusilta aloilta. Samalla haravoidaan entistä tarkemmin Aasian ja vaikkapa Brasilian tiedekenttää, ja muutetaan paikallisia tiedejulkaisuja globaaleille markkinoille englanninkielisinä versioina. Vaarana tietenkin on, että kustantajat keskittyvät julkaisemaan markkinavetoisesti pelkästään kysyttyjä aiheita.
Suurten tiedekustantajien valinnat saattavat vaikuttaa koko tieteen tekemisen kenttään. Julkaisufoorumeiden luokitteleminen ja arvottaminen tukee tätä kehitystä. Tutkijakunnalla on yhteiskunnallisia ja kaupallisia paineita oman uran kehittämisen lisäksi. Tiedeyhteisö joutuu yhä tarkemmin harkitsemaan missä ja minkä muotoisena tutkimuksen tulokset on hyödyllisintä julkaista.
On myös muistettava, että kirjastot maksavat yhä enemmän nimenomaan tuoreesta tiedosta saadakseen ne yhteisönsä käyttöön. Vanhoja aineistoja avataan maksutta saataville tietyn ajallisen embargon jälkeen. Laajasti ottaen open access -kustantaminen olisi koko tiedeyhteisön eduksi, mutta tiedekustantajat eivät halua luopua saavuttamastaan asemasta. Suuret kustantajat ovat mukana kehittämässä OA-kustantamista, mutta vain omilla ehdoillaan ja pieni palanen kerrallaan. Vain riittävät vahvat kansalliset mandaatit ja/tai lainsäädäntö muuttaa kustantajien toimintakulttuuria nykyistä nopeammalla aikataululla.
Tiedejulkaiseminen tulee yhä lähemmäksi itse tieteen tekemistä. Suuresta julkaisumäärästä saadaan tietoja, jotka ovat hyödyllisiä itse tiedeyhteisöllekin. Jatkossa on mahdollisuus käyttää entistä laajempia analyysityökaluja julkaisuista, yksittäisen tutkijan altmetriikkaa näkyvyyttä parantamassa tai louhia kokonaisten julkaisuarkistojen tai lehtikokoelmien big dataa, siis koko tekstimassaa, entistä tarkemmin.
Mertiikan tuloksia on myös helppo ylitulkita. Taisi olla Einstein, joka muistutti: ”Not all what can be counted, counts…”
Jukka Kananen, palvelupäällikkö
