Eurooppa-foorumi 2024 | Europe Forum 2024

Järjestyksessään seitsemäs Eurooppa-foorumi järjestettiin Turussa 28.-30.8.2024. Foorumin ohjelma on jaoteltu neljään eri teemaan ”Euroopan turvallinen tulevaisuus”, ”Kestävyys ja turvallisuus”, ”Taloudellinen turvallisuus” ja ”Geopoliittinen turvallisuus”. Valtaosa tapahtuman puhujakattauksesta koostui maamme johtavista politikoista, asiantuntijoista ja virkamiehistä, mutta kansainvälisiä esitelmöijiä ei kannata unohtaa, sillä heidän sessionsa sisälsivät laadukkaita ja teräviä oivalluksia.

Itä-Suomen yliopiston kirjastosta tapahtumaan osallistuivat etäyhteydellä tietoasiantuntija Tapani Toivanen ja paikan päällä Marika Mahlavuori. Eurooppa-foorumin tapahtumapaikkana oli Turun kaupunginteatteri, joka sijaitsee alle 15 minuutin kävelymatkan päässä keskustan kauppatorilta. Kesäinen sää suosi tapahtumaa ja foorumille kulkiessa saikin ihastella kauniin Aurajoen rannan eteläeurooppalaisesta tunnelmasta ja vasta foorumin loppumetreillä taivas repesi.

Vaikka osallistuimme kahden silmäparin voimin foorumiin, emme raportoi kaikenkattavasti sisältöjä vaan seuraavassa on valikoidusti poimintojamme varsin mielenkiintoisesta ohjelmatarjonnasta. Tämän vuoksi kannattaa siis ehdottomasti tutustua Eurooppa-foorumin tallenteisiin. Tätä julkaistaessa tallenteet ovat päiväkohtaisia tallennepaketteina, mutta ne toimitetaan myöhemmin sessiokohtaisiksi tallenteiksi.

Keskiviikkona 28.8. Eurooppa-foorumin avajaisissa pääministeri Petteri Orpo linjasi Suomen Eurooppa-politiikkaa kesäkuussa pidettyjen parlamenttivaalien jälkeen, uuden komission järjestäytymistä odoteltaessa. Suomen komissaariehdokas on Henna Virkkunen. Euroopan unioni on Suomen tärkein arvoyhteisö ja Suomi pyrkii aktiivisesti kehittämään sitä eteenpäin. Kulunut vuosi oli EU:lle hyvin haastava, mutta sen seurauksena unionista on tullut yhtenäisempi kuin vuosikymmeniin. Suomi ei pyri tiukasti blokkiutumaan, vaan hakee eri kysymyksissä tukea eri jäsenvaltiolta. Ukrainan tukeminen on Euroopalle elintärkeää, ja unionin oma puolustusteollisuus on ajettava jälleen ylös. On alettava varautua myös EU:n laajenemiseen Ukrainan, Moldovan ja Länsi-Balkanin suuntaan. Energiapolitiikassa on jatkettava siirtymistä puhtaan energian käyttöön (ydinvoima mukaanluettuna), mutta talouden realiteetit on samalla muistettava. EU:n taloudellinen kilpailukyky on jäänyt polkemaan paikoilleen ennen kaikkea USA:n talouteen verrattuna. Esimerkiksi yhteistä pääomamarkkinaunionia on edistettävä ja EU:n on solmittava uusia edullisia kauppasopimuksia.

Orpon jälkeen puhunut Italian entinen pääministeri Enrico Letta kuvaili mm. EU:n yhteismarkkinoita luotaessa niihin jääneitä valuvikoja. Energiantuotanto, telekommunikaatio, rahoitusmarkkinat ja puolustus rajattiin tiukasti kansallisen päätösvallan piiriin, mutta kaikissa näissä on sittemmin alettu tehdä yhteistyötä. Eurooppalaiset sijoitukset ja menestyvät startup-yritykset tuppaavat karkaamaan USA:n markkinoille, ja 80 % Ukrainan tueksi ostetuista aseita on ostettu EU:n ulkopuolisilta yrityksiltä. Koska Euroopassa on vain “pieniä maita sekä maita, jotka eivät vielä tajua olevansa pieniä”, taloudellinen yhteistyö on välttämätöntä kilpailukyvyn parantamiseksi.

EU:n tuleva suunta kaupunkien näkökulmasta -paneelikeskustelussa Turun apulaispormestari Piia Elo ja professori sekä kaupunkitutkimusinstituutiojohtaja Mari Vaattovaara pohtivat, ymmärrämmekö kuinka suuri rooli EU:lla on päätöksenteossamme. Kaupunkinäkökulman huomioiminen on tärkeä EU:ssa, sillä peräti 75 % eurooppalaisista asuu kaupungeissa. Kaupunki käsitteen määrittely sekä kaupunkien tehtäväkentän määrittely ovat tärkeitä asioita urbaaniuuteen liittyvässä keskustelussa. Itä-Suomessa asuvana helposti pohtii miten maaseudulla asuvat ja maantieteellisesti syrjässä sijaitsevat kaupungit huomioidaan EU:ssa. Kaupunkien moninaisuus ja maaseudun erityispiirteet on tärkeää ottaa huomioon tasapuolisesti EU:n päätöksenteossa.

Vaikka eurooppalaiset näyttäytyvät monikirjoisena yhteisönä, on paljon meitä yhdistäviä asioita ja haasteita. Varapääjohtaja Patrick Childin avaussanoissa Riding the Wave: Ensuring Water Security in BSR Through Sustainable and Resilient Water Management -sessiossa käsittelemä vesiturvallisuus koskettaa, ja toivottavasti myös, yhdistää ihmiskuntaa yli rajojen. Vesiturvallisuuteen kiinnitetään entistä enemmän huomioita. Jokainen voi omilla teoillaan vaikuttaa vedenkulutukseen jokapäiväisillä valinnoilla vaikkapa puutarhanhoidossa.

Entinen pääministeri ja SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen oli iltapäivällä Eurooppa-neuvoston entisen viestintäjohtajan Reijo Kemppisen haastateltavana aiheesta 2025 – Euroopan ja Suomen kohtalon vuosi. Foorumin avajaisissa puhunutta Enrico Lettaa mukaillen Lipponen totesi, että pohjoismaissa telekommunikaatio- ja energia-alat yhdistettiin jo vuosia sitten, ja ne voivat toimia esimerkkinä muulle Euroopalle. Jäsenvaltioiden itsenäinen energiapolitiikka johti aikoinaan Saksan sooloiluun, kun se omin päin luopui ydinvoimasta ja samalla sitoi itsensä Venäjän maakaasuun. Tilaisuuden otsikossa mainittu kohtalonkysymys on ei sen vähempää kuin koko Euroopan unionin selviäminen. Ukrainan jälleenrakentamiseen sodan päätyttyä on jo alettava varautua, samoin kuin EU:n laajentumiseen. Esimerkiksi Ukrainan kohdalla kyseeseen voisi tulla vaiheittain etenevä jäsenyys sitä mukaa kun Ukraina kykenee täyttämään jäsenyysehtoja. EU:n taloudellisen kilpailukyvyn parantaminen on välttämätöntä, ja sen yhteydessä uutta yhteistä velkaakaan ei voi sulkea pois. Tilaisuudessa kuultiin, että Lipposen muistelmien kolmas osa on menossa piakkoin painoon.

Loppuiltapäivästä 7th Cross-Border Network Meeting for the EUROPE DIRECT centres in Sweden, Finland and Denmark (ei tallenteita) kokosi Pohjolasta EU-asioiden äärellä työskenteleviä yhteen muun muassa tiedotuspisteistä ja Suomen EU-tallekirjastoista. Tapahtuman paneelikeskustelujen lisäksi oli mahdollista vaihtaa yhteisiä kuulumisia ja verkostoitua sekä ennen kaikkea pohtia yhdessä, kuinka saisimme kansalaisia aktivoitumaan EU-asioiden äärelle. Kysymys on vaikea, vaikkakin EU-asiat koskettavat vääjäämättä jokapäiväistä elämäämme. Pääongelma tuntuu olevan se, että EU-asiat tuntuvat abstrakteilta ja kaukaisilta.

Torstai 29.8. alkoi hahmottelemalla, kuinka maan geopoliittinen sijainti voi yhdistää EU:n jäsenvaltioita. Puolan Eurooppa-asioista vastaava valtiosihteerin Agnieszka Bartol Saurelin avaussanoissa Where is European Competitiveness Headed? – The Future of Investments and Innovations in Europe –sessiossa oli paljon helposti samastuttavia yhtymäpintoja Puolan ja Suomen turvallisuustilanteen kanssa. Merkittävänä erona näiden maiden välillä on se, että iskut Ukrainaan tehdään maantieteellisesti paljon lähempänä Puolaa kuin Suomea. Eurooppalaisina meitä yhdistää se, että Euroopan rajalla käydään sotaa. Agnieszka haastoi laajentamaan perinteistä turvallisuuden määrittelyä. Hän jakoi turvallisuuden koskemaan muun muassa maiden rajoja, energiaa, taloutta ja ruokaa. Koska näistä kolme viimeistä ovat globaaleja, niihin kohdistuva uhka saavuttaa helposti suomalaisten kotitalouksien ruokapöydän. Millaista ravintoa saamme, jos energia- tai ruokahuolto eivät toimi?

Samaisen session Euroopan kansainvälisen poliittisen talouden keskuksen johtaja Hosuk Lee-Makiyaman valovoimainen ja ansiokas esitys How leadership unfolds: Historical, economic and social factors influencing Europe’s aptitude for innovation, growth and competitiveness ansaitsee oman nostonsa. Hän otti vahvalla ja karismaattisella otteella yleisön haltuunsa liikehtimällä ympäri esiintymislavaa ja antamalla paljon mietittävää tarkkaavaisilla havainnoillaan eurooppalaisista ajattelumalleista. Hän korosti yliopistotutkimuksen olevan eurooppalaisten selvä vahvuus, mutta silti epäonnistumme muuntamaan tutkimustulokset tuotteiksi. Samoin olemme hyviä innovoimaan, mutta kaupallistamistaitomme ovat kovin vajavaiset. Vuoteen 1944 asti Eurooppa oli Yhdysvaltojen edellä tuottavuudessa, mutta nykyään amerikkalaiset työläiset ovat meitä 10 % tuottavampia ja ottavat uutta teknologiaa paremmin haltuunsa. Mitä teemme väärin, Hosuk kysyy. Paneelikeskustelussa kävi ilmi huoli Suomen koulutusjärjestelmä nykytilasta: osalla oppilaista on suuria vaikeuksia jo matematiikan perustaidoissa. Kasvaako tulevaisuudessa korkeakouluilla tarve tarjota opiskelijoille lukion oppimäärän kertauskursseja.

Jokavuotisen Esko Antola –luennon aiheena oli tänä vuonna Rauhanprojektista turvallisuusunioniksi – EU:n muutos ja Suomi 1994–2024, ja sen piti Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma. Erityisenä ilonaiheena oli se, että itse suomalaisen EU-tutkimuksen isänä tunnettu Antolakin oli pitkästä aikaa päässyt paikalle. Kun Suomi 1990-luvulla liittyi EU:hun, sen perussopimuksia oltiin juuri muuttamassa, ja tämän seurauksena perustuslakipolitiikka ja “normaalipolitiikka” lomittuivat pitkälti toisiinsa. Tämä sopi Suomelle sikäli, että juuri perustuslakipolitiikassa pienilläkin jäsenvaltioilla on valtaa. Suomi oli ennen EU:hun liittymistään ollut kylmän sodan aikana status quo –valtio, mutta EU-politiikan ohjenuoraksi siitä ei enää ollut. Nyt Suomesta on vähitellen taas tullut EU-politiikassaan status quo –valtio, jota kiinnostaa vain lähinnä “normaalipolitiikka”. Perustuslakipolitiikkaa ei voi kuitenkaan jättää vain muiden jäsenmaiden säädettäväksi. EU:ssa on menossa historiallinen muutos, jossa etsitään unionin perimmäistä tarkoitusta ja parhaita keinoja sen edistämiseksi. EU on vähitellen tullut antaneeksi kansalaisilleen lupauksen näiden turvallisuuden takaamisesta, ja nykyisessä epävarmassa maailmanpoliittisessa tilanteessa tämän lupauksen lunastaminen on nimenomaan perustuslaillinen kysymys. Määräenemmistöpäätöksistä turvallisuuskysymyksissä ollaan selvästi jo luopumassa. Silti EU on ollut myös maailmanhistorian menestyksekkäin rauhanprosessi, vaikka se ei suomalaisille sellaisena ole niin keskeisesti näyttäytynytkään. Esimerkiksi saksalaisille ja ranskalaisille on aivan eri lailla tärkeää se, että nämä maat eivät voi enää kuvitellakaan ajautuvansa sotaan keskenään.

Torstai-iltapäivässä oli useampi talousteemaan liittyvä sessio. Tuleeko talteenotetun hiilidioksidin käytöstä bisnestä ilmastohyödyillä? -keskustelussa Ren Gas Oy:n toimitusjohtaja Saara Kujala totesi, että vedyn talteenotto ei ole uusi asia teollisuudelle, mutta vetytalous mahdollistaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia hiilidioksidin hyödyntämiseen. Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Paula Lehtomäki korosti omavaraisuuden tärkeyttä Euroopan turvallisuudelle. Mistä investointirahaa Suomeen? -keskustelussa viime kaudella Euroopan parlamentin jäsenenä ollut Mauri Pekkarinen tähdensi, että erittäin tärkeää harkita tarkkaan mihin rajoja jaetaan EU:ssa. Esimerkiksi valtiontukien höllennykset koettiin keskustelussa epäreiluiksi. Silläkin on merkitystä, onko rahoitus uutta luovaa vai vanhoja rakenteita ylläpitävä.

Keskustelussa Kriittisten raaka-aineiden saatavuus, uusi teollisuus ja ympäristövastuu – mistä yhteinen tie eteenpäin? todettiin, että Euroopassa on vasta viime vuosina herätty riippuvuuteen kriittisten raaka-aineiden tuonnista. Täysin omavaraisia emme niiden suhteen tietenkään voi olla, mutta tavoitteena on 10 % omavaraisuus. Vaikka kaivokset tuottavat ympäristöriskejä, ei niiden ulkoistaminen köyhiin kehitysmaihin ole reilua sekään. Kaikkia tarvittavia kriittisiä raaka-aineita emme voi luonnosta uusina saada. Esimerkiksi kuparia pitäisi parina seuraavana vuosikymmenenä tuottaa yhtä paljon kuin sitä on tuotettu koko ihmiskunnan tähänastisen historian aikana. Koska tämä on mahdotonta, on raaka-aineiden kierrätystä tehostettava. Uuden kaivoksen perustaminen ja luvittaminen kestää nykyisellään jopa vuosikymmenen ajan, ja tätä aikaa pitäisi voida lyhentää.

Vaikka torstai-iltapäivä oli jo pitkällä kuulijoiden huomio ei herpaantunut, kun pitkän uran Europarlamentin jäsenenä taittanut Heidi Hautala ja ensimmäistä kauttaan europarlamentaarikkona aloittava Mika Aaltola pohtivat Onko demokratia EU:n paras puolustus? Aaltola alleviivasi demokratian vetovoimaa, sillä onko maailmassa olemassa kahta demokraattista maata, jotka olisivat sotineet keskenään. Demokraattiset maat siis tukevat toisiaan. Tästä huolimatta demokratioissa näyttäisi olevan paljonkin petrattavaa. Hautala nosti esille, että äänettömien äänen esille nostaminen olisi tärkeää. Hän totesi, että erityisesti nuoret naispoliitikot saavat erittäin paljon vihapuhetta sosiaalisessa mediassa. Se voi pahimmassa tapauksessa estää heidän asettumisensa vaaliehdokkaaksi. Demokratiaa ei voi pitää itsestäänselvyytenä, vaan sen olemassaoloa on vaalittava aktiivisesti. On tärkeää poistaa mahdolliset sisäiset rakenteet, jotka estävät ihmisiä osallistumasta aktiivisesti demokratiakeskusteluun.

Suomen puolustusvoimain komentaja ja kenraali Janne Jaakkola pohti esityksessä Suomen puolustusvoimien rooli muuttuvassa turvallisuuspoliittisessa ympäristössä monesta näkökulmasta Suomen turvallisuustilannetta puolustusvoimien näkökulmasta. Kuulijalle välittyi sekä hävittäjä- että alushankinnoissa kuva, kuinka kokonaisvaltaista ja kerroksellista puolustustoiminta on Suomessa. Tärkeässä roolissa maanpuolustuksessa on myös yhteistyö liittolaisten kanssa. Puolustusvoimissa on otettu ennakoivasti huomioon pienenevät ikäluokat. Ratkaisuksi on pohdittu esimerkiksi mahdollista reserviläisten ikärajan nostamista sekä palveluksessa olevien vapaaehtoisten naisten määrän nostamista kahdentuhannen tietämille. Keskustelussa ei sivuttu asevelvollisuuden laajentamista koskemaan kaikkia naisia.

Perjantaiaamuna 30.8.2024 ensimmäinen keskustelutilaisuus Suomen europarlamentaarikot tentissä veti salin täyteen yleisöä. Sisällöltään runsaasta ja monipolvisesta keskustelusta itäsuomalaisia kiinnostanee europarlamentaarikko Eero Heinäluoman esille nostama huomio EU:n itärajan ongelmien tunnustamisesta. Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on paljon seurauksia myös taloudelle. Suurimmat paineet seurauksista kohdistuvat EU:n itärajan maihin ja Suomessa erityisesti Itä-Suomeen. Europarlamentaarikkojen monissa puheenvuoroissa korostui toimintakykyisen EU:n tärkeys. Europarlamentaarikko Maria Ohisalo korosti, että myös turvallisuuden näkökulmasta on tärkeää ottaa marginaaliryhmät mukaan EU:n toimintaan.

Tilaisuudessa Riittääkö ruoka – paljon puhetta, mutta miten toimii EU? keskusteltiin mm. Afrikan ruokaongelmista. Maaosassa tuotetaan runsaasti ruokaa, mutta se ei ohjaudu nälkäalueille, eli tarvittaisiin toimivat sisämarkkinat. EU:ssa maatalouden täysin vapaa kauppa ilman maataloustukia olisi aivan suuri riski huoltovarmuudelle. Jos kaikki ruoantuotanto keskitetään vain parhaille alueille, voi kerran tulla todella paha päivä. Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa kaikki Euroopan tarvitsemat elintarvikkeet olisi päätetty tuottaa Ukrainan mustan mullan alueilla. Venäjän hyökkäys sinne vaaransi heti esimerkiksi juuri Afrikan ruokatilanteen. Perheviljelmäpohjainen ja hajautettu elintarviketuotanto ottaa keskitettyä paljon paremmin yllättäviä iskuja vastaan.

Keskustelussa Kaksi vuosikymmentä isosta EU:n itälaajentumisesta pohdittiin, mitä oppeja voidaan ammentaa vuosien 2004–2007 aikana tapahtuneesta kymmenen uuden jäsenvaltion liittymisprosessista seuraavaa laajentumiskierrosta varten, kun Ukrainan, Moldovan, Georgian ja Länsi-Balkanin maiden EU-jäsenyys tulee ajankohtaiseksi. Parin vuosikymmenen takaisesta EU:n laajenemisesta voidaan epäilemättä löytää samoja kuumia keskusteluteemoja (kuten työperäinen maahanmuutto), joista käymme keskustelua nyt. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tyyne Karjalainen totesi, että uusien jäsenmaiden integroitumisesta voidaan ottaa mallia menneiltä vuosikymmeniltä. Esimerkiksi Moldova voi hyödyntää Romanian nykyistä lainsäädäntöä. Hän korosti, että demokratiaa ei rakenneta vain ulkopuolelta, vaan on ensiarvoisen tärkeää huomioitava uusien jäsenvaltioiden paikallistaso. Suomen pitkäaikainen entinen pääministeri Matti Vanhanen totesi, että EU:n perussopimusta ei kannata aukaista, koska se veisi paljon voimavaroja ja etäännyttäisi joitakin hallituksista toisistaan.

Faktabaarin järjestämässä tilaisuudessa Digitaalinen informaatiolukutaito ja tiedon huoltovarmuus kansalaisten varautumisena saatiin kuulla, että tälle tähän saakka projektirahoituksen varassa olleelle faktantarkastuspalvelulle on nyt perustettu tueksi FAKTA-säätiö. Säätiö toivoo tulevaisuudessa pääsevänsä briiffaamaan kaikkia suomalaisia 17-vuotiaita digitaalisesta informaatiolukutaidosta ennen aikuiselämään siirtymistä. Disinformaatiosta on tullut uusi sodankäynnin muoto; esimerkiksi Britannian viimeaikaisia mellakoita lietsottiin ulkopuolelta valeuutisilla. Suomea suojaa tässä suhteessa maailman kärkitasoa oleva luottamus omaan uutismediaan. Koulun on ehdottomasti opetettava kaikille esimerkiksi nettilukutaitoa ja vastuullista sosiaalisen median käyttöä.

Miltä näyttää Euroopan puolustuksen ja kokonaisturvallisuuden uusi aikakausi? -keskustelussa EU:n komission Puolustusteollisuuden ja avaruusasioiden erityisasiantuntija Jonas Cederlöfin mukaan puolustuksellinen varautuminen ole vain kustannus, vaan sillä luodaan turvallinen ympäristö esimerkiksi investoinneille. Varautuminen on siis yksi kilpailukykykeinoista. Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Janne Känkänen korosti uudenlaisen ajattelutavan perään, esimerkiksi varautuminen kannattaa mieltää vakuutukseksi. Kieltämättä EU:n muuttunut turvallisuustilanne näyttää vaativan vanhojen rakenteiden mieltämistä uudessa valossa.

Paneelissa Globaali etelä – mitä väliä sillä Suomelle on? kuultiin mm., kuinka Venäjän ja Kiinan luotsaama BRICS-maiden liittouma herättää yhä suurempaa kiinnostusta globaalin etelän maissa. Tämän vuoden alussa siihen liittyivät Egypti, Etiopia, Iran ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Ryhmän tarkoituksena on päästä eroon dollarivetoisesta maailmankaupasta, mikä houkuttaa erityisesti kolonialistisen menneisyytensä kanssa kipuilevia etelän maita. Uuden hallituksemme politiikkana on, että kehitysyhteistyössä lisätään yksityisen sektorin osuutta. Kehitysmaihin pyritään luomaan omaa teollisuutta ja sitä myötä taloudellista omavaraisuutta. YK:n turvallisuusneuvostossa on keskusteltu siitä, että esimerkiksi Afrikan maille pitäisi saada siihen pysyvämpi edustus. Samoin globaalin etelän pitäisi saada sanansijaa esimerkiksi Maailmanpankin päätöksissä, koska muuten se voi valua Kiinan leiriin.

Perjantai-iltapäivän viimeisimpiin, mutta ei vähäisimpiin sessioihin kuuluvassa Threats & Opportunities to Democracies in the New Global Landscape: Assessing Our Values Standing towards 2030s kabinettipäällikkö Taneli Lahti pohti, millaisen viestin käyttämämme kieli välittää. Esimerkiksi ilmaisut ”global south” ja ”western values” ovat ongelmallisia, sillä ne lisäävät polarisaatiota ja ovat vahvasti länsimaisesti virittäytyneitä. Venäjän presidentti Vladimir Putin käyttää hyväkseen omassa retoriikassaan tämän kaltaisia ilmauksia, jolla hän voi tehdä eron lännen ja muiden alueiden välille esimerkiksi arvokeskustelussa. Käyttämillämme sanoilla on siis suuri merkitys arvojemme kuvastajina ja luojina. Ymmärrettävästi olemme hyvin sokeita käyttämämme kielen suhteen ja tämän kaltaiset herätykset ovat hyvin tervetulleita. Li Andersson huomautti, että hänestä EU keskittyy liikaa sisäisiin asioihinsa, vaikka kansalaisyhteiskuntakeskustelu nostaisi vaikkapa demokratiaa enemmän agendalle.

Seuraava Eurooppa-foorumi järjestetään Turussa 27.–29.8.2025. Sitä odotellessa voi virittäytyä tunnelmaan katsomalla vanhojen Eurooppa-foorumien tallenteita ja kurkkaamalla kirjastomme blogista raportit menneistä Eurooppa-foorumeista.

Brief summary
Europe Forum at the former Finnish capital Turku is an annual discussion forum about Finland and its role in European politics. All the talks can be found later on YouTube and before that as live streams. Most of the talks were in Finnish, but in they were also interpreted into English.

Tapani Toivanen, tietoasiantuntija | Information specialist
Marika Mahlavuori, tietoasiantuntija| Information specialist
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services