Yhteentoimivan metatiedon lähteillä

Kansalliskirjaston Finto-palvelu järjesti yhdessä KDK-yhteistyöverkoston kanssa seminaarin Linkity! Kohti yhteentoimivaa metatietoa. Seminaari pidettiin 3.9. Helsingissä Kansallisarkiston Vanhassa tutkijasalissa, joka tarjosi hulppeat puitteet keskustelulle (kuvien puuttuessa joudutte nyt, hyvät lukijat, tässä yhteydessä kuvittelemaan salin monta metriä korkeat seinät täynnä kirjoja). Toimivan metatiedon jakaminen, ylläpito ja kehittäminen kiinnosti monia. Paikan päällä seminaaria oli seuraamassa 170 ilmoittautunutta ja etäyhteyden päässä keskustelua seurasi varmasti vähintään yhtä moni.

Päivän teemaksi oli valittu organisaatiorajat ylittävä tietovarantojen yhteentoimivuus. Mitä aidosti yhteentoimiva metatiedon tuottaminen sitten tarkoittaa? Seminaarissa aihetta tarkasteltiin erityisesti asiasanastojen ja ontologioiden sekä niihin liittyvän kehitystyön kautta. Todettiin, että yhteentoimivuus on erittäin tärkeää, mutta se edellyttää aitoja ja avoimia yhteistyökanavia. Yhteistyökanavien toimivuus puolestaan edellyttää yhteisiä standardeja ja toimintatapoja sekä tietosisältöjen yhdenmukaista rakennetta. On siis keskityttävä semanttisen yhteentoimivuuden ja metatietopalvelun edistämiseen. Mutta jos teoriassa tiedämme mitä haluamme, miksi yhteentoimivan metatiedon tuottaminen ja linkittäminen on edelleen vaikeaa? Entä miksi se on vaikeaa niinkin edistyksellisessä maassa kuin Suomessa? Todettiin, että maassamme muistiorganisaatiot ovat toimintakulttuureiltaan erillään ja lainsäädännössäkin olisi viilaamisen varaa. Tosiasia tietysti on, että niin kauan kuin meillä eri muistiorganisaatioissa on erilaisia (ostettuja ja suljettuja) tietojärjestelmiä, niin kauan meillä on myös ei-avointa dataa. Finto, KDK ja Finna osoittavat kyllä osaltaan, että tietä yhteisen metatiedon tuottamiseen on raivattu ja sitä on kuljettukin jo jonkin matkaa.

Yksi seminaarin parhaimmista anneista oli nähdä ja kuulla muidenkin muistiorganisaatioiden kuin kirjaston näkemyksiä ja kokemuksia avoimesta tiedonsaannista. Esimerkit järkevästä yhteistyöstä, kuten KAM-sektorilla (kirjastot, arkistot, museot) suunniteltu kuvailun harmonisointi tai arkistokuvailun käsitemalli AHAA-työkalu, olivat rohkaisevia. Päivän aikana konkretisoitui jälleen sekin tosiasia, että palvelua ei ole olemassa ilman käyttäjää ja yhteisöä palvelun ympärillä. Palvelu voi elää ja kehittyä niin kauan kuin käyttäjät tarvitsevat sitä, mutta parhaiten kehitytään silloin kun käyttäjä otetaan palvelun suunnitteluun mukaan. Seminaari huipentui paneelikeskusteluun, jossa palattiin vielä korostamaan tiedon avoimuutta: suljetun verkoston sisällä on hankala toimia avoimesti. Panelistit miettivät myös metatiedon kirjavuutta ja yhtäältä sen paljoutta, toisaalta vähyyttä: mikä määrä tietoa jää hakujen ulkopuolelle ja missä muodossa data ylipäänsä pitäisi tallentaa? Myös vanhan aineiston esille saamista pidettiin tärkeänä, ja datalouhinta nähtiin tässä yhteydessä avainasemassa.

Päivän annin voisi tiivistää seuraavasti: kaikesta tiedonsaannista pitäisi olla suora hyöty tiedon tarvitsijalle, aito tiedontarve on tunnistettava ja tiedonsaannin on oltava toimivaa. Tällä hetkellä olisi tärkeää, että muistiorganisaatioissa kiinnitettäisiin huomiota tämän päivän metatiedon tallennukseen. Kunnossa oleva, hyvin kuvailtu metatieto on tulevaisuudessa tärkeässä asemassa. Puhetta toimivasta metatiedosta on pidettävä yllä myös oman organisaation jokapäiväisessä toiminnassa, sillä kuten YLEn Mikael Hindsberg kiteytti, “Metadata on rakkauskirje tulevaisuudelle”.

Seminaarin ohjelma ja esitykset ovat katsottavissa Kansalliskirjaston sivuilla.

Katja Hyvärinen, tietoasiantuntija
Kokoelmapalvelut