7.4.2017 | ueflibrary

SUOMI100: Koulu ja koulutus itsenäisessä Suomessa

Koulu – oikeus ja velvollisuus
Itsenäinen Suomi sai oppivelvollisuuslakinsa vuonna 1921. Lain myötä kaikista 7–13-vuotiaista lapsista tuli oppivelvollisia. Mikael Soininen (vuoteen 1907 asti Johnsson; 1860–1924), suomalainen kasvatustieteilijä ja poliitikko, vaikutti merkittävästi yleisen oppivelvollisuuden syntyyn.

(kuva (CC BY 4.0): Mikael Soininen, kouluhallituksen ylijohtaja v:sta 1917 Museovirasto – Musketti)

Nykyään oppivelvollisuus alkaa yleensä sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta ja jatkuu aina lukuvuoden loppuun asti sinä lukuvuonna, jona nuori täyttää 17 vuotta. Lähes kaikki lapset (99,7 %) suorittavat perusopetuksen oppimäärän ja saavat perusopetuksen päättötodistuksen.

(kuva (CC BY 4.0): päästötodistuksia tutkitaan Lapinlahden kansakoulussa Fremling F. E., kuvaaja. 1942. Museovirasto – Musketti)

Vuosien saatossa oppivelvollisuuskoulua on kutsuttu hieman eri nimillä. Aiemmat sukupolvet kävivät kansakoulua, kun taas heitä nuoremmat ovat käyneet peruskoulua. Nimestä riippumatta kaikissa niistä on pidetty huolta Suomen koululaisista monin eri tavoin. Sukupolvet toisensa jälkeen ovat ahtautuneet pulpetteihin, joiden puinen pinta on kertonut tarinaa niiden aiemmista kuluttajista. Jo koulurakennus itsessään on ollut aina tärkeä suomalaisille. Useat koulut ovat edelleen iltaisin ja viikonloppuisin monenlaisen harrastustoiminnan keskuksia. Myös monissa koulurakennuksissa sijainneella koulukirjastolla on ollut oma paikkansa koululaisten opinpolulla.

(kuva (CC BY 4.0): Luokkahuone Mannerheimintien yläasteella ja lukiossa. Karjanoja Matti, Valokuvaaja. 1985. Helsingin kaupunginmuseo)

(kuva (CC BY 4.0): Kauppakorkeakoulun kirjasto. Pietinen, kuvaaja. 1936. Museovirasto – Musketti)

(kuva (CC BY 4.0): Kansakouluista: Maantietotunti. Aavikko, valokuvaaja. Sotamuseo)

Koulun tehtävänä on ollut, sivistämisen ja opettamisen lisäksi, koululaisten terveydestä huolehtiminen. Siihen ovat omalta osaltaan vaikuttaneet niin koululiikunta, -ruokailu kuin -terveydenhuoltokin. Esimerkkinä tästä huolehtimisesta on ollut muun muassa se, että vuonna 1943 Suomi sai lain, jonka mukaan koululaisille oli tarjottava maksuton ateria kaikkina koulupäivinä.

(kuva (CC BY 4.0): Kouluterveydenhoitajan vastaanotto. Roos Rafael, Valokuvaaja. 1920. Helsingin kaupunginmuseo)

(kuva (CC BY 4.0): Oppilaat ruokailemassa Koskelan korttelikoulun ruokalassa. Könönen Jouko, Valokuvaaja. 1980. Helsingin kaupunginmuseo)

Ainakin ennen koulun liikuntasalin tunnisti aina puolapuista. Nykyään tilanne on varmasti jo toinen, muunlaiset liikunnan muodot ovat ajaneet puolapuiden kultakauden ohi. Monilla paikkakunnilla pesäpallo on edelleen suosittu koululiikunnan muoto keväisin ja syksyisin.

(kuva (CC BY 4.0): Voimisteluesitys Privata svenska flickskolanin voimistelusalissa. Foto Roos, Valokuvaaja. 1930–1939. Helsingin kaupunginmuseo)

(kuva (CC BY 4.0): Helsingin Uuden yhteislyseon tytöt pelaavat pesäpalloa jumppatunnilla Kaisaniemen puistossa. Tuntematon, Valokuvaaja. 1952. Helsingin kaupunginmuseo)

(kuva (CC BY 4.0): Pojat voimistelevat koulun liikuntasalissa. Pietinen Aarne Oy, Valokuvaaja. 1934. Helsingin kaupunginmuseo)

(kuva (CC BY 4.0): Pojat voimistelevat puolapuilla koulun liikuntasalissa. Pietinen Aarne Oy, Valokuvaaja. 1934. Helsingin kaupunginmuseo)

Kaiken oppimisen ja opiskelemisen keskellä ei pidä unohtaa myöskään vapaa-ajan tärkeyttä. Koululaisille tärkeä osa koulunkäyntiä ovat tietenkin välitunnit ja lomat. Pianhan meillä on taas edessä kevätjuhlien aika, jolloin laulu ja riemu raikuvat ympäri maan kesälaitumille pääsyn kunniaksi.