Mitä opin opinnäytetöistä? – havaintoja ja vinkkejä kandi- ja graduprosessien varrelta

Jo ennen korkeakouluopintojen aloitusta tai viimeistään niiden alettua mietitystä voi aiheuttaa opinnäytetöiden eli yliopistomaailmassa esimerkiksi kandidaatin- tai pro gradu-tutkielman suorittaminen. Opinnäytetyössä tutkitaan itsenäisesti jotain omaan tieteenalaan liittyvää ilmiötä sekä tutustutaan siihen liittyvään kirjallisuuteen ja tuotetaan näiden perusteella tieteellisten artikkelien rakennetta (johdanto, menetelmät, tulokset, tulosten tarkastelu) mukaileva teksti. Itse tein omissa metsätieteen opinnoissani kandidaatin tutkielman aiheesta ”Kasvupaikan vaikutus kirjanpainajan (Ips typographus) esiintymiseen metsänkäyttöilmoitusten tietojen perusteella” ja gradun aiheesta ”Ympäristötekijöiden vaikutus havununnan (Lymantria monacha) esiintymiseen Suomessa”.

Yleensä tutkinnon viime metreille sijoittuvasta opinnäytetyöstä saa helposti luotua itselleen ylitsepääsemättömältä tuntuvan ”mörön”. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä prosessi vaatii vielä huomattavasti muita opintojaksoja enemmän itseohjautuvuutta, luovuutta ja kykyä yhdistellä itsenäisesti tietoja usealta oman tieteenalan osa-alueelta sekä vieläpä luoda prosessin myötä jotain uutta. Tyypillisesti useiden kuukausien työn aloittava tyhjä paperi saattaakin tuntua uhkaavalta. Sekä kandi- että graduprosessin läpikäyneenä ajattelinkin jakaa joitakin omia havaintojani matkan varrelta, jotka toivottavasti voisivat antaa paremman kuvan siitä, mitä opinnäytetyön tekemiseksi vaaditaan ja mahdollisesti auttaa työn parissa kamppailevia.

Ajattele opinnäytetöitä harjoitustöinä/kursseina muiden joukossa

Vaikka opinnäytetyöt usein sijoittuvat opintojen loppuvaiheeseen ja niissä tulee soveltaa kursseilla opittua tietoa, täytyy muistaa, että ne ovat myös oppimisprosesseja itsessään. Niihin suuruuden tuntua voikin pienentää suhtautumalla töihin hieman samaan tapaan kuin mihin tahansa muuhun kurssin harjoitustyöhön. Erona vain suurempi laajuus ja se, että aiheen ja aikataulun määrittävät opettajan sijaan sinä itse. Sekä kandin että gradun suorittaneena näen tällä hetkellä kandin ikään kuin harjoituksena gradua varten ja gradun harjoituksena oikeaa tutkimusartikkelia varten. Niiden suhteen ei siis odoteta vastaavaa tasoa kuin ns. oikeilta tutkimuksilta.

Valitse riittävän kiinnostava aihe, mutta älä tavoittele täydellisyyttä

Opinnäytetyöprosessin ensimmäinen potentiaalinen kompastuskivi on aiheenvalinta. Mielenkiintoinen aihe on tärkeä motivaation ylläpitämisen kannalta, mutta mielestäni täydellisen aiheen keksimisen pariin ei kannata jäädä jumittamaan liikaa, mikäli tahtoo saada työn valmiiksi kohtuullisessa ajassa. Olen itse kokenut parhaaksi menettelytavaksi kysyä suoraan minua kiinnostavan aihepiirin vastuuopettajalta valmiita aiheita ja valita niistä kiinnostavimman. Valmiit aiheet ovat useimmiten ajankohtaisia ja niissä on jonkinlainen viitekehys tutkimuksen toteuttamiseen sekä parhaimmillaan aineistokin valmiina.

 Käytä aikaa kirjallisuuteen paneutumiseen

Aiempaan aihealueeseen liittyvään tutkimukseen tutustuminen on vähintään yhtä tärkeä osa opinnäytetyöprosessia kuin varsinainen oma tutkimuksen teko. Tämä vaihe kannattaa aloittaa jo prosessin alkuvaiheessa ja listata hyviä artikkeleita itselle muistiin myöhempää käyttöä varten. Hyvä perehtyneisyys kirjallisuuteen auttaa sujuvassa johdanto-osion kirjoittamisessa ja oivallusten tekemisessä tarkastellessa omia tuloksia. Ainakin itse koin monia ahaa-elämyksiä muistaessani lukeneeni havaitsemastani ilmiöstä jossain artikkelissa. Oman tutkimuksen aiheeseen liittyvien tutkimusten lisäksi kannattaa tutustua myös muihin vastaavia menetelmiä käyttäneisiin tutkimuksiin, joista voi olla apua tutkimuksen toteuttamisessa.

Luo aikataulu, mutta riittävällä liikkumavaralla

Opinnäyteprosessissa ei ole ainakaan omalla alallani mitään aikataulua sille, milloin työ tulisi tehdä ja mihin mennessä se tulisi palauttaa. Jos työn haluaa saada tehdyksi kohtuullisessa ajassa, onkin mielestäni tärkeää asettaa ne itse ja tehdä heti alkuun aikataulu, jota pyrkii mahdollisimman hyvin noudattamaan. Esimerkiksi milloin perehtyy kirjallisuuteen, milloin tekee varsinaista tutkimusta, milloin kirjoittaa mitäkin osiota ja mikä aika on varattu viimeistelyyn. Oman kokemukseni perusteella aikataulusta ei kuitenkaan kannata tehdä liian tiukkaa. On nimittäin odotettavaa, että prosessi tulee pitämään sisällään jumitilanteita, joiden selvittäminen tulee viemään suunniteltua enemmän aikaa. Omalla kohdallani nämä liittyivät tilastollisiin menetelmiin, joiden parissa kului lopulta useita viikkoja enemmän kuin olin odottanut. Tämä ei kuitenkaan ollut katastrofi, sillä olin varannut käytännössä koko viimeisen lukuvuoden työn tekemiselle.

Hyödynnä ohjaajaasi aktiivisesti

Opinnäytetyöllä on aina vähintään yksi ohjaaja, jonka tehtävä on antaa neuvoja työn suorittamiseksi, määritellä milloin se on riittävän hyvä palautettavaksi sekä tehdä lopullinen arviointi. Ohjaajan kanssa kannattaa varata säännöllisin ajoin palavereja, joissa käydään läpi työn edistymistä, sekä mahdollisia ongelmia. Työtä kannattaa antaa myös tietyin sovituin väliajoin ohjaajalle kommentoitavaksi. Omassa gradussani yhteistyö oli erityisen tiivistä menetelmäosiossa, ja laitoin kunkin osion (johdanto, menetelmät, tulokset, tulosten tarkastelu) ohjaajalle kommentoitavaksi aina sen valmistuttua sekä lopuksi vielä koko työn ennen sen palautusta. Ohjauksen suhteen kannattaa olla oma-aloitteinen, kysyä aktiivisesti mieltä askarruttavia asioita ja sopia palaveriaikoja itse.

Mitä opinnäytetöistä jäi käteen?

Siirryttyäni suoraan gradun suorittamisen jälkeen työelämään, olen huomannut kuinka prosessista saadut opit ovat konkretisoituneet. Olen huomannut osaavani kirjoittaa tekstejä huomattavasti sujuvammin ja tiedonhaun tuntuvan vaivattomammalta. Seitsemän kuukauden ajan oman tekstin kriittinen tarkastelu on opettanut minut huomaamaan yhä enemmän kehityskohteita myös muiden teksteissä. Graduprosessiin kuulunut jatkuva aikatauluttaminen ja oman työn johtaminen on tehnyt minusta aiempaa organisoidumman. Opinnäytetyöstä ”selviytyminen” myös lisää itsevarmuutta, jonka ansiosta uudet eteen tulevat, suuremmat projektit eivät tunnu ylitsepääsemättömiltä. Vaikka opinnäytetyö turhauttaisikin tekovaiheessa, on se siis kokemuksestani erittäin tärkeä osa korkeakouluopintoja ja antaa varsinaisesta aiheesta riippumatta runsaasti eväitä tulevaisuuteen.

PS. Hyvää lisäkonkretiaa siihen mitä opinnäytetyö pitää sisällään ja vinkkejä oman työn laatimiseen saa lukemalla muiden tekemiä opinnäytetöitä. Suuri osa Itä-Suomen yliopistossa julkaistuista pro gradu-tutkielmista on täysin vapaasti luettavissa UEF eRepository-sivustolla.

– Juho Lehtola / metsätiede