Luokanopettajaopintojen työskentelymuodot

Kun aloitin luokanopettajaopinnot, minulla oli kuva yliopistosta, jossa opiskelu on teoreettista ja luentopainotteista. Kuinka väärässä olinkaan! Toki luentoja ja etenkin teoriaa on myös luonnollisesti mukana, mutta luokanopettajaopinnot ovat tarjonneet monipuolisia työskentelymuotoja, jotka vahvistavat yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Lisäksi opintojen aikana päästään opetusharjoitteluiden myötä tutustumaan oikeaan koulumaailmaan. Syvennytään siis tarkemmin näihin työskentelymuotoihin.

Luennot ja suurryhmät

Luennot ja suurryhmät ovat lähtökohtaisesti saman tyyppisiä oppimistilanteita, jotka etenevät opettajajohtoisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että opettaja opettaa jonkin aihealueen teoriaa koko oppitunnin (90min) ajan suurelle yleisölle. Luennoissa läsnäolo on vapaaehtoista, mutta suurryhmissä läsnäoloa seurataan. Luentojen hyvä puoli on siinä, ettei paikalle ole pakko mennä, jos tuntuu, että aiheen sisäistäminen onnistuu muullakin tavalla, esimerkiksi itse opiskelemalla. Toisaalta luentojen sisältö voi mennä hieman sivu suun, jos paikalle ei mene kuuntelemaan. Suurryhmissä läsnäolo on valvotumpaa, jolloin on taattua, että opiskelija on paikalla kuuntelemassa vähintään tietyn osuuden, yleensä 80% pidetyistä tunneista. Molemmissa opiskelumuodoissa pääpaino on kuitenkin nimenomaan teorian oppimisessa ja ne ovat siinä mielessä käteviä, että niitä voi pitää sadoille opiskelijoille samanaikaisesti. Luentoja ja suurryhmiä on pidetty esimerkiksi seuraavilla kursseilla: Oppimisen ja kehityksen perusteet sekä Taito- ja taideaineiden pedagogiset perusteet.

Pienryhmät

Pienryhmät ovat nimensä mukaisesti pienempiä ryhmiä, noin 20 opiskelijan kokoisia, joissa päästään usein harjoittelemaan esimerkiksi luennoilla opittuja teorioita käytännössä. Usein kurssit koostuvatkin luento- ja pienryhmäosuuksista, joista muodostuu eheitä oppimiskokonaisuuksia. Pienryhmissä päästään harjoittelemaan esimerkiksi matemaattisia opetusmuotoja, kirjallisuus- ja draamakasvatuksen keinoja tai liikunnan motoristen taitojen opetuskeinoja. Yksikään pienryhmätunti ei siis ole sisällöltään samanlainen, vaan joka kerta opitaan jotain uutta! Pienryhmissä parasta on ryhmän tiiveys, tekemisen meininki sekä se, että saa oikeasti konkreettisia keinoja opettamisen eri tapoihin. Pienryhmissä myös ryhmätyöt ovat iso osa työskentelyä. Koska pienryhmätyöskentely on kenties luokanopettajaopintojen suosituin työskentelymuoto, korostuvat opinnoissa myös ryhmä- ja parityöt. Tässä kaiken taustalla on nimenomaan vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen kehittyminen, jotka ovat suuressa osassa luokanopettajan ammatissa.

Pienryhmät eivät aina ole yliopiston tiloissa, vaan esimerkiksi Tutkiva oppiminen luonnontieteiden opetuksessa ja oppimisessa (TOLO) on kurssi, jonka pienryhmissä lähdetään ”kentälle”. Muistan, kun kävimme Noljakan metsään tutkimaan metsän monimuotoisuutta esimerkiksi, ja siellä tutkittiin ja tunnistettiin lajeja. Tässä yksi oiva esimerkki siitä, miten monipuolisesta koulutuksesta onkaan kyse. Pienryhmätunneilla olen esimerkiksi opetellut pianon soiton uudelleen, parantanut ompelutaitojani, hiihtänyt pitkästä aikaa sekä luonut draamaharjoituksia – todella hauskaa!

Opetusharjoittelut

Opettajakoulutus ei olisi mitään ilman opetusharjoitteluita, joissa mennään harjoittelukoululle. Harjoittelukoululla tarkoitetaan koulua, joka sijaitsee meidän yliopiston läheisyydessä, jonne opettajaopiskelijat menevät suorittamaan harjoittelua. Tuttavallisemmin näistä puhutaan nimellä Norssit (normaalikoulut). Vaikka nimi vähän huijaa, kyseessä on kuitenkin ihan oikea koulu, jossa on oikeat oppilaat ja henkilökunta 😀 Harjoitteluissa opiskelijat pääsevät siis seuraamaan opetusta, jota koululla normaalisti pyörii, suunnittelemaan omia oppitunteja ja opintojaksoja sekä sitten toteuttamaan näitä suunnitelmia, eli toimimaan opettajana luokassa. Eli kun aiemmin on opiskeltu teoria sekä sitä, miten oppilaat oppivat esimerkiksi yhteenlaskun, päästään nyt hyödyntämään tätä tietotaitoa ihan oikeasti koulumaailmaan. Opetusharjoitteluihin kuuluu myös ohjaus, jota opiskelija saa harjoittelun aikana. Ohjauksen tarkoituksena on tarkoitus käydä läpi luotuja tuntisuunnitelmia sekä saada neuvoja ja vinkkejä opettamisen tueksi. Lisäksi harjoitteluiden ohella on suurryhmäopetusta.

Opetusharjoitteluissa pyritään siihen, että jokainen opiskelija pääsee kolmen harjoittelun aikana toteuttamaan harjoittelunsa tasaisesti kahden norssin välillä sekä siihen, että harjoittelut sijoittuvat 1-2, 3-4 sekä 5-6 vuosiluokille. Joskin tässäkin on poikkeuksia, eikä tämä ihan aina toteudu. Itä-Suomen yliopiston luokanopettajakoulutuksessa positiivista on se, ettei opiskelijan tarvitse itse hakea harjoittelupaikkaa, vaan se on taattu opiskelijalle.

Orientoiva harjoittelu

Opetusharjoittelut ovat erikestoisia, riippuen siitä, minkä harjoittelun suorittaa. Itä-Suomen opettajakoulutuksiin sisältyy neljä harjoittelujaksoa ja luokanopettajakoulutuksessa kolme niistä suoritetaan norsseissa ja neljännen saa suorittaa missä haluaa. Ensimmäinen harjoittelu, Orientoiva harjoittelu on kestoltaan hieman alle kuukauden mittainen ja se suoritetaan ensimmäisen lukuvuoden keväällä. Orientoiva harjoittelu on nimensä mukaisesti harjoittelu, jonka tavoitteena on tutustuttaa opiskelija koulumaailmaan ja perehtyä opettajuuteen. Orientoivan harjoittelun rinnalla suoritetaan opintojakso Orientaatio kasvatus- ja koulutusalalle. Harjoitteluiden kanssa on siis aina jokin rinnakkaisopintojakso, joka liittyy suoritettavan harjoittelun keskeisiin teemoihin. Orientoivassa harjoittelussa kaikki opetus sekä opetuksen suunnittelu tapahtuu pareittain/pienissä ryhmissä.

Perusharjoittelu

Perusharjoittelu on toinen suoritettava harjoittelu, joka ajoittuu kolmannen lukuvuoden syksylle. Toisella opiskeluvuodella luokanopettajakoulutuksessa ei suoriteta harjoittelua, sillä opinnot ovat täynnä monialaisia opintoja, eli perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien opintoja. Perusharjoittelu on kestoltaan orientoivaa harjoittelua huomattavasti pidempi, noin kahden kuukauden mittainen. Perusharjoittelu suoritetaan samanaikaisesti opintojakson Opetus- ja oppimisprosessien suunnittelu, toteutus ja arviointi kanssa. Perusharjoittelussa teemoina ovat esimerkiksi oman opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi sekä eri oppilaiden oppimistarpeiden tunnistaminen. Perusharjoittelussa opiskelija toteuttaa opetusta ja suunnittelee sitä joko yksin, parin kanssa tai pienessä ryhmässä.

Syventävä harjoittelu

Syventävä harjoittelu on kestoltaan myös noin kaksi kuukautta ja sen rinnalla suoritetaan opintojakso Opetuksen eheyttäminen. Syventävässä harjoittelussa keskeistä on esimerkiksi monitoimijuus, erillisen tuen tarpeen huomiointi sekä inklusiivisen toimintaympäristön luominen. Ohjausta opiskelija saa yhteensä 30 tuntia harjoittelun aikana. Syventävä harjoittelu on harjoittelujaksoista viimeinen, joka suoritetaan harjoittelukouluilla. Syventävän harjoittelun ajankohta on neljännen lukuvuoden keväällä, eli ensimmäisen maisterivuoden keväällä. Itselläni tämä harjoittelu on siis nyt keväällä edessä!

Soveltava harjoittelu

Soveltava harjoittelu on viimeinen opettajakoulutuksen harjoittelu, joskin sen saa suorittaa ennen Syventävää harjoittelua myös. Soveltavan harjoittelun voi suorittaa kahtena eri ajankohtana, joko tammi-helmikuussa tai huhti-lokakuussa. Soveltava harjoittelu tosiaan suoritetaan opiskelijan itse valitsemassa oppilaitoksessa, kasvatus- tai koulutusyhteisössä tai näihin liittyvissä sidosryhmissä ja tämän harjoittelun voi suorittaa myös ulkomailla! Soveltava harjoittelu on hieman erilainen jokaisen opiskelijan kohdalla, sillä siinä otetaan huomioon omat oppimistavoitteet, ammatillinen suuntautuminen, sivuaineopinnot sekä esimerkiksi kaksoiskelpoisuus (eli se, onko opiskelija suorittanut sivuaineenaan jonkin perusopetuksessa opetettavan aineen opinnot). Tämän harjoittelun tarkoitus on kiteyttää omaa pedagogista ammattitaitoa, eli se on vahvasti liittyvä siihen kaikkeen, mitä opiskelija on koulutuksen aikana oppinut.

Lopuksi

Kuten voidaan huomata, opettajakoulutus on kaikkea muuta, kuin pelkkää luennoilla istumista. Itselleni kaikista ikimuistoisimmat oppimiskokemukset ovat olleet monialaisten opintojen tunneilla. Hauskin tunti yliopistossa oli ehdottomasti TaTa-kurssin musiikin pienryhmä, jossa noin 20 yliopisto-opiskelijaa yritti epätoivoisesti saada nokkahuilusta kauniin kuuloista soittoa. Tragikoominen tunti, jota en usko että tulen ikinä unohtamaan! 🙂 Toivottavasti tämä kirjoitus avasi eri opiskelumuotoja, joita meillä opinnoissa on sekä osoitti sen, että myös yliopisto-opinnot voivat olla monipuolisia ja hauskoja! Minulle nämä opinnot ovat olleet todella antoisia, ja kirjoitankin tätä tekstiä pienellä kaiholla näitä menneitä opintojaksoja muistellen. Kohtahan sitä jo valmistuu – onko pakko!?

Tähän kirjoitukseen onkin hyvä lopettaa tämän vuoden hommat ja lähteä nauttimaan joulusta. Kenties kaivan sen nokkahuilun ja koitan verestää muistia sen soiton osalta. ”Ostakaa makkaraa” ainakin luulisi vielä sujuvan, joskin sitä tuskin haluaa kuulla soitettavan… Hyvää joulua ja rauhaisaa uutta vuotta kaikille! <3

Terkuin,

Anni, luokanopettajaopiskelija, 4. vuosikurssi