Nähdä puut metsältä

Tutkijatohtori Aino Korrensalo kirjoittaa Puut lähellämme – tutkimuksen taustoista. Lue koko teksti alta.

Tämä teksti on alunperin julkaistu kolumnina Kansan Tahto lehdessä 2/2020 ja verkkolehdessä 26.3.2020.

Nähdä puut metsältä

Nähdä puut metsältä

Ympäristömuutoksen professori Atte Korhola ehdotti yleisönosastokirjoituksessaan Helsingin Sanomissa 21.2., että unohtaisimme hetkeksi kuutiometrit ja hiilen sitomiset. Hän kehotti päättäjiä kuuntelemaan myös runoilijoita ja sydäntään, eikä vain tiedemiehiä. Muutamaa päivää myöhemmin emeritusprofessori Arvi Hurskainen kirjoitti vastineessaan, miten ”Korhola kävi kovin tunteelliseksi arvostellessaan nykyistä menoa metsissämme”. Onko luonnontieteilijä tullut latvastaan lahoksi, kun ei ymmärrä enää järkipuhetta? Korhola ei kuitenkaan ole ajatuksineen yksin, jos uskomme ympäristöahdistustyöpajoihin osallistuvia ja marjametsänsä menetystä surevia ympäri Suomen.

Minä olen noudattanut Korholan kehotusta jo vuoden ajan. Olen käyttänyt tutkijanpoikasen urani alun tutkien hiilen sitomista, mutta ryhtynyt pohtimaan myös tunteita. Vuosi sitten aloitimme Puut lähellämme -hankkeen, jossa tutkitaan ihmis- ja puuyksilöiden välistä suhdetta. Olimme huomanneet kotikaupungeissamme, miten yksittäisten puiden tai puistikoiden kaataminen sai ihmiset pois tolaltaan. Mielenosoituksia järjestettiin ja kaadettujen puiden kannoille tuotiin hautakynttilöitä. Kaupungin virkamiehet vaikuttivat olevan toistuvasti ymmällään ilmiön edessä. He perustelivat kaatamista järkisyillä: parkkipaikka kerta kaikkiaan tarvitaan, ryteikkö pitää perata ja vanhat puut ovat vaarallisia. Järkiargumentteja on kuultu myös puiden puolustajilta, mutta miten huomioitaisiin puihin liittyvät suuret tunteet? Muistot, merkitykset ja kiintymys eivät helposti taivu eurojen kilisevälle kielelle, mutta ovat ihmisyyden ytimessä. Ihmisten voimakkaat tunteet puita kohtaan näkyvät mediaosumina ja taiteessa, mutta eivät tutkimuksessa, joka on keskittynyt metsiin. Metsiä tutkitaan toki hyvinvoinnin tuottajana, mutta silloinkin mukana on usein hyötynäkökulma: millaisia kansantaloudellisia etuja metsien virkistyskäytöstä voisi olla?

Maallistuneessa Suomessa yllättävän monet kokevat puiden edustavan jotain itseä suurempaa.

Me halusimme saada selville, miksi tietystä puuyksilöstä tulee ihmiselle erityinen ja millaisia nuo lajirajan ylittävät suhteet ovat. Aloitimme tutkimushankkeemme innoissamme, mutta realistisin mielin. Odotimme saavamme kyselyymme joitakin satoja vastauksia. Yllätykseksemme vastauksia tuli yli 1700, ja kyselyn avoimissa kentissä versoi tunteiden ja merkitysten tiheä vesakko. Vastausten perusteella olemme jo ymmärtäneet, miten monet jakavat puun kanssa surunsa ja ilonsa ja hakevat niiltä voimaa vaikeissa elämänvaiheissa. Maallistuneessa Suomessa yllättävän monet kokevat puiden edustavan jotain itseä suurempaa. Puusuhteeseen vaikuttaa voimakkaasti myös omistaminen. Suhde tärkeään puuyksilöön näyttäytyy erilaisena maanomistajille, jotka omistavat myös puun kuin heille, joiden puusuhde on muiden päätöksen varassa.

Saamiemme vastausten avulla haluaisimme osallistua nupullaan olevaan uuden ajan metsäkeskusteluun, jossa tunteet otetaan vakavasti. Aiomme tarjota tietoa puusuhteiden merkityksestä esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelun tueksi. Jos haluamme tavoittaa jotakin ihmisten ja puiden lajienvälisestä suhteesta, ilmiötä ei voi lähestyä vain yhden tieteenalan kautta. Nyt työryhmäämme kuuluu kirjallisuustieteilijöitä, kasviekologeja, kulttuuriantropologi ja taiteilijoita. Toivomme, että parin vuoden päästä olemme oppineet yhdistämään eri tieteenalojen menetelmiä ja voimme kuunnella puiden huminaa sekä hiilinieluina että mieltä tyynnyttävänä turvapaikkana.

Aino Korrensalo

Kirjoittaja on soiden kasvillisuuden ja hiilenkierron tutkijatohtori Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osastolla ja työskentelee myös monitieteisessä Puut lähellämme -tutkimushankkeessa.

Kolumni on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 2/2020

Puuystäviä Turusta

Kuvassa kirjallisuudentutkija Karoliina Lummaa.

Yle Turku teki taannoin jutun turkulaisten puuystävistä. Mukana haastattelussa oli myös Puut Lähellämme-hankkeen kirjallisuudentutkija Karoliina Lummaa. Lue Karoliinan ja kahden Turkulaisen kokemukset heille tärkeistä puista. Uutisklippi nähtiin myös Ylen Turun alueuutisissa ja Yle uutisten valtakunnallisessa päälähetyksessä.

Lue juttu:

Monella suomalaisella on puuystävä, jonka kanssa voi jakaa huolet ja murheet – ”Puusta on ollut paljon apua ja tukea vaikeina aikoina”

Kolmen yliopiston tutkijat haluavat selvittää, mikä tekee yksittäisestä puusta jollekin ihmiselle erityisen tärkeän.

https://yle.fi/uutiset/3-11157177

Elämämme tärkeät puut nostavat tunteet pintaan

Tämä teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Suomen Metsämuseo Luston Metsäsuhteita -blogissa (20.12.2019): https://metsasuhteita.fi/elamamme-tarkeat-puut-nostavat-tunteet-pintaan/

Millaisia ovat suomalaisten puusuhteet? Sitä tutkitaan nyt kasviekologien, kulttuurintutkijoiden ja taiteilijoiden voimin Itä-Suomen Yliopiston monitieteissä hankkeessa ”Puut lähellämme”. 

Ihmisen suhde luontoon on osa jokapäiväistä elämäämme. Tunnistamme metsäsuhteemme, kun lähdemme metsään. Puusuhde on jollain tavalla ehkä vielä henkilökohtaisempi, intiimimpi – ja toisaalta myös arkisempi asia. Suhde puuhun voi kehittyä huomaamatta arkisen elämämme sivussa. Puut eivät ole ihmisiä, mutta kiintymys johonkin puuhun voi olla jopa elinikäinenSuomessa ei tarvitse mennä metsään tavatakseen puun. Ne ovat kaikkialla ympärillämme. Me kiinnitämme huomioita ympäristössämme kuitenkin vain joihinkin puihin, emme suinkaan kaikkiin. Joitakin puita tarkkailemme ympäri vuoden – lehtien värin vaihtumista, siinä eläviä lintuja ja hyönteisiä. Joitakin puita me hoidamme rakkaudella ja joitakin päätämme sietää, vaikka ne aiheuttaisivat meille paljon vaivaa. Saatamme istuttaa puun itse ja seurata sen kasvua lastemme kanssa. Joku hakee voimaa koskettamalla puun kaarnaa tai jakaa ajatuksensa hiljaiselle ystävälle. Teemme päätöksiä elinpiirimme puiden kohtaloista. Pihasta kaadettu puu lämmittää meitä talven paukkupakkasilla tai jatkaa elämäänsä pirtinpöytänä. 

Puuhun voi kiinnittyä syviäkin tunteita, jotka ovat toisaalta arkisia, toisaalta yksityisiä. Näkyväksi ne tulevat usein vasta silloin, kun puu on jollakin tavalla uhattuna. Kaupungeissa asuvat ihmiset saavat huomata puiston isojen puiden kaatamisen järkyttävän tunteita rajustikin. Kaupunkipuiden kohtaloita puolustetaan voimallisestikin, mutta puista neuvotellaan jatkuvasti myös taloyhtiönkokouksissa tai perhepiirissä.  

Millaiset puut herättävät ihmisten empatian ja toisaalta, mitä tällaisen lajienvälisen suhteen muodostuminen vaatii? Kiintyvätkö tietynlaiset ihmiset puihin, vai vaatiko kiintymys jonkin tietyn olosuhteen tai tietynlaisen persoonallisuuden? Miten meidän kiintymyksemme vaikuttaa näihin puihin? 

Kun tutkitaan tunteita, asian ymmärtämiseen tarvitaan muutakin kuin kyselyjä ja analyysejä. Taide pystyy usein ilmaisemaan tunteita paljon tiedettä paremmin. Siksi olemme koonneet tutkimusryhmän missä metsätieteilijät, kulttuurintutkijat ja taiteilijat yhdessä tarttuvat näihin kysymyksiin ja yrittävät ymmärtää niitä. Tutkimme suomalaista kirjallisuuden kuvaa puista, ihmisten ottamia valokuvia, teemme kyselyjä ja haastatteluja ja ennen kaikkea, yritämme ymmärtää erilaisia puusuhteita ja niiden muodostumista.  

Kun aloitimme tutkimuksen teon, uskoimme suomalaisten tunteiden puita kohtaan olevan hyvin käytännönläheisiä. Nyt kun ihmisten kokemuksia on kerätty jonkin aikaa, näyttää siltä, että yllättävän moni pitää sisällään hyvin voimakkaita tunteita puita kohtaan. Mitä sinä olisit valmis tekemään sinulle tärkeän puun hyväksi? 

Tervetuloa mukaan jakamaan kokemuksesi henkilökohtaisesti tärkeistä puista ja seuraamaan tutkimustamme: http://www.uef.fi/puutlahellamme 

 

Kaisa Vainio on tohtorikoulutettava Itä-Suomen Yliopiston metsätieteiden osastolla. Tutkimusta hän tekee Puut lähellämme-hankkeessa. Uuteen kotikaupunkiinsa Joensuuhun hän tutustuu puiden kautta – alkaen oman pihan hedelmäpuiden hoidosta ja vaahteran lehtien haravoinnista. 

Onko sinullakin puuystävä?

Tämä teksti on julkaistu ensimmäisen kerran AntroBlogi-tiedeblogissa 12.12.2019. Voit lukea artikkelin tai kuunnella sen podcastina AntroBlogin sivuilla: https://antroblogi.fi/2019/12/puut-lahellamme/

Millainen on suomalaisten suhde puihin? Ihmisen ja puun lajienvälinen suhde on tutkimusaiheena monimuotoinen ja ansaitsee tarkastelun niin biologian, kulttuurin kuin taiteenkin kannalta. Ihmisen suhteessa puihin on mukana vielä neljäs taso – tunteet.

Monelle rakkaita puita ovat kodin tai kesämökin pihapuut. Joku muistaa lapsuuden maisemien puita vielä elämänsä ehtoopuolella. Entä kuinka moni on istuttanut oman puun lapsensa syntymän kunniaksi, nimennyt puun tai kasvanut yhtä matkaa oman puunsa kanssa? Kuinka moni on riidellyt taloyhtiön kokouksessa pihapuiden kaatamisen takia tai surrut kaatunutta puuta? Miksi niin moni on antanut pihasta kaadetulle puulle uuden elämän puutöiden materiaalina?

Puita hoidetaan ja vaalitaan, lehtiä haravoidaan ja puita puolustetaan tuholaisilta tai muilta ihmisiltä. Puut kietoutuvat ihmisten arkeen ja ovat mukana juhlassa syntymästä kuolemaan. Ne muistuttavat luonnon ikiaikaisuudesta ja edellisistä sukupolvista. Puut tekevät meihin vaikutuksen, ja jäävät perinnöksi seuraaville sukupolville.

Tuntuu selvältä, että ihmisille voi muodostua kiintymyssuhde puuta kohtaan. Kiinnostavaa on, millaisia nämä suhteet voivat olla, ja millaisia merkityksiä niillä on ihmisen elämään. Entä mitä tämä suhde merkitsee puun elämänkaaren kannalta? Voiko puu iloita ystävyydestä?

Puut ovat monin tavoin tärkeitä. Tutkimusten perusteella tiedämme, että puut ovat tärkeitä ihmisten terveydelle, luonnon monimuotoisuudelle, ilmastolle ja kansantaloudelle. Kansanperinteen tutkimus antaa viitteitä siitä, että puilla on ollut tärkeä merkitys suomalaisessa kansanuskossa. Ymmärrys puiden keskinäisestä kommunikaatiosta ja rinnakkainelosta muiden kasvikunnan lajien kanssa on lisääntynyt huimasti. Kuitenkaan ihmisten ja puiden rinnakkaiseloa ja puiden kulttuurista merkitystä tänä päivänä ei tunneta kovin hyvin. Kyseessä on monisyinen ilmiö, johon on haastavaa päästä käsiksi vain yhden tieteenalan menetelmin.

Puut lähellämme -tutkimushanke syventyy ihmisen ja puun suhteeseen

Aloitin väitöskirjan teon puusuhteita tutkivassa yhteistieteellisessä Puut lähellämme – tutkimushankkeessa. Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osaston hankkeeseen etsittiin soveltuvaa jatko-opiskelijaa. Valintani jälkeen hanketta johtava professori Eeva-Stiina Tuittila kertoi, että he eivät varsinaisesti etsineet antropologia; mutta kun asia oli tullut kanssani puheeksi, kävi selväksi, minkälaista osaamista tutkimusryhmä tarvitsi täydentyäkseen. Kolmen kasviekologin, kahden kirjallisuudentutkijan ja kahden taiteilijan tiimistä puuttui joku, joka pärjäisi kenttätyövaiheen haastatteluissa ja ihmisten kokemusten tulkinnassa.

Ihmisten suhdetta heille tärkeisiin puuyksilöihin lähestytään hankkeessa eri tutkimusperinteiden näkökulmista. Luonnontieteellisesti puita ja ihmisiä tarkastellaan naapureina: kumppanilajeina, joilla on vaikutus toisiinsa. Tässä näkökulmassa keskeinen kysymys on, minkälaiset ihmiset ja puut ”löytävät toisensa”, eli millaiset puut valikoituvat erilaisten ihmisten suosikkipuiksi.

Kulttuurin näkökulmasta tarkastelemme lajienvälistä suhdetta, eli puiden kanssa elämisen tapoja sekä ajatusmaailmaa, jota ihmiset liittävät näihin ”puuystäviin”. Lisäksi tarkastelemme taiteen kautta puihin liittyviä tunteita. Yritämme laajentaa ihmiskeskeistä näkökulmaa tarkastelemaan kumppanuutta myös puun kannalta.
Tarkoitus ei kuitenkaan ole tutkia aihetta erikseen eri tieteenalojen näkökulmasta siten, kuin yleensä monitieteisessä (multidisciplinary) tutkimuksessa tehdään. Tarkoitus on mennä pitemmälle luomalla yhteistieteellistä (interdisciplinary) tutkimusta. Yhteistieteellisyydellä tarkoitetaan tieteenalojen rajojen häivyttämistä ja uudenlaisten menetelmien luomista aiheen tutkimiseksi yhdessä.

Ympäristötieteen filosofiaa ja ympäristöetiikkaa tutkineen Gertrude Hirsch Hadornin mukaan yhteistieteelliseen tutkimukseen kuuluu muiden tieteenalojen näkökulmien omaksuminen ja jopa tieteen rajojen rikkominen. Siihen kuuluu myös ennakkoluuloton tukeutuminen kaikkeen tutkimusongelman kannalta oleelliseen asiantuntemukseen. Hadornin mukaan tieteenalojen yhteistyötä tarvitaan etenkin silloin, kun jokin asia on yhteiskunnallisesti merkittävä mutta puutteellisesti ymmärretty. Tällaisia ovat esimerkiksi ilmiöt, joiden syntyä tai vaikutusta ei tunneta. Moninaisten kysymysten kohdalla ei voidakaan olettaa, että muutama tieteenala voisi käsitellä niitä tyhjentävästi. Ympäristötutkimuksessa tämä näkyy tutkimuskohteiden, esimerkiksi ympäristöongelmien, monimutkaisuutena. Myös kulttuurinen puusuhde voidaan nähdä ilmiönä, jota on lähestyttävä yhteistieteellisesti: mukana on teemoja, joita ei yhden tieteenalan menetelmillä voi ratkaista.

Eri tieteenalojen menetelmien ja näkökulmien yhdistäminen ei ole helppoa tai ongelmatonta. Tutkimusryhmän sisällä on avattava tieteenalojen terminologiaa, taustaoletuksia ja lähestymistapoja. Yhteisen kielen ja keskinäisen ymmärryksen löytyminen tutkijoiden välille on ensiarvoisen tärkeää. Esimerkiksi Puut lähellämme -hankkeessa aloitimme yhteistyön pohtimalla luonnontieteellisen ja ihmistieteellisen tutkimuksen menetelmiä, eroja ja taustaoletuksia.
Erikoinen tutkimusasetelma ja uudet menetelmät voivat herättää myös kriittisiä kysymyksiä tiedemaailmassa. On hyvin mahdollista, että uudenlainen lähestymistapa ei saa ulkopuolista rahoitusta. Uudenlaisia ratkaisuja pitää perustella huolellisesti, sillä niitä ei voi perustella tieteenalan vakiintuneilla käytännöillä eikä klassisilla tutkimussuunnilla. Rohkeus uusien menetelmien kokeilussa luo myös riskejä: aina on mahdollista, että tutkimusasetelma ei toimikaan.

Tilastollisesta analyysista tunteiden tutkimukseen

Tällä hetkellä tutkimusta varten kerätään aineistoa verkkolomakkeella tilastollista analyysia varten. Lomakevastauksia käytetään luonnontieteellisen lähestymistavan tarpeisiin. Ihmiset vastaavat monivalintakysymyksiin valitsemansa puuyksilön fyysisistä ominaisuuksista, antavat taustatietoja itsestään sekä vastaavat luontosuhteeseen liittyviä arvoja ja puuta kohtaan tunnettuja tunteita arvioiviin kysymyksiin.

Analyysi tehdään kasvielogiassa suositun monimuuttujamenetelmän avulla. Vastaavia tilastollisia menetelmiä käyttävät biologien lisäksi myös biologisen antropologian tutkijat kartoittaessaan esimerkiksi kulttuuristen tekijöiden vaikutusta geeniperimän kehitykseen. Tutkimuksessamme puun fyysisten ominaisuuksien, kuten iän, muodon ja koon, lisäksi tilastolliseen tarkasteluun otetaan mukaan ihmisen ominaisuuksia. Fyysisten ominaisuuksien sijaan tarkastelemme ihmisen asuinpaikkaan ja elämänpiiriin liittyviä sekä tunteita ja arvoja määrittäviä muuttujia. Kun vastauksia on suuri määrä, tilastollisen tarkastelun avulla voidaan löytää erilaisia riippuvuuksia tai yleisyyksiä. Sellaisia voivat esimerkiksi puun iän ja koon vaikutus mieltymyssuhteeseen tai puun sijainnin ja ihmisen asuinpaikan vaikutus puusuhteiden syntymiseen. Lopulta toivomme löytävämme tietokoneanalyysin avulla erilaisia tyyppiesimerkkejä ihminen – puu -pareista.

Ihmisten tutkiminen on kuitenkin monimutkaisempaa kuin kasvien. Kun kasveihin vaikuttaa vain muutamia tekijöitä (kuten veden ja valon määrä), ihmisten toiminta ei ole kovin säännönmukaista ja ennustettavaa. Siksi tämänkaltainen tilastollinen analyysi ei riitä ihmisen tunne- ja kokemusmaailman tulkitsemiseen, vaan tarvitaan syväluotaavia menetelmiä.

Tilastollisesti luotuihin tyyppiesimerkkeihin paneudutaan syvällisemmin antropologisten teemahaastattelujen avulla. Tavoitteena on valita haastatteluihin mahdollisimman tyypillisiä, mutta keskenään erilaisia tapauksia, ja tällä tavalla avata erilaisia näkökulmia puusuhteisiin. Kun haastattelut tehdään näiden erityisten puiden lähellä, samalla päästään tutkimaan puita luonnontieteen ja taiteen keinoin.

Usein kuulee puhuttavan, että suomalaisten suhde metsään on erityinen. Mitä se tarkoittaa? Myös tässä tutkimuksessan tarkastellaan erityisesti suomalaista metsä- ja puusuhdetta. Taiteen avulla voidaan löytää elementtejä, jotka kuvaavat suomalaisille ominaista suhdetta luontoon, metsiin ja puihin. Suomalaiseen luontosuhteeseen tutkimuksessa syvennytään kaunokirjallisuuden esimerkkien avulla. Suomalaisen kaunokirjallisuuden klassikot, kuten Kalle Päätalon Iijoki-sarja, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Veikko Huovisen luontoteemaiset novellit piirtävät kuvaa suomalaisesta korpikansasta luonnon keskellä. Tuoreemmista nykykirjallisuuden teoksista ja runoudesta on löydettävissä uudenlaisia näkökulmia yhteiseloon luonnon kanssa.

Suomalaista luontosuhdetta käsitellään myös kansainvälisen vertailun avulla. Kokoamme aineistoa toisesta pohjoiseurooppalaisesta maasta, Hollannista, jossa puiden ja metsien määrä on Suomeen verrattuna vähäinen. Vertailun avulla voidaan tarkastella, minkälaiset suhteet puihin korostuvat Suomessa. Vaikuttaako puiden määrä ympärillä ihmisten puita kohtaan tuntemaan kiintymykseen? Entä näkyykö eroja Suomen sisällä? Onko kaupunkilaisten ja maaseudun asukkaiden suhtautumisessa puihin eroja?

Tästä kaikesta syntyy uniikki menetelmä tehdä tutkimusta. Ihmisen ja puun välisen suhteen synnyn, merkitysten ja vaikutusten tutkimiseen tarvitaan laajaa ja ennakkoluulotonta lähestymistä, jota mikään tieteenala ei yksinään kata. Tieteentekijöiden, taiteilijoiden ja tutkimukseen osallistuvan yleisön yhteistyö on menetelmän polttoainetta. Menetelmä syntyy luovan työn tuloksena ja on valmis vasta siinä vaiheessa, kun tutkimus loppuu. Parhaassa tapauksessa voidaan luoda uusia työkaluja muidenkin tutkijoiden ja asiantuntijoiden hyödynnettäväksi. Monitieteisen tutkimuksen teko voi olla luovaa yhteistyötä, jossa yhdessä ratkaistaan pulmia ja lopulta saadaan aikaan sellaista tietoa, mikä muuten olisi jäänyt tavoittamatta.

Löytyykö elämästäsi tärkeä puu?

Puut lähellämme – tutkimukseen voi osallistua täyttämällä kyselylomake, jossa kysytään tietoja henkilökohtaisesti tärkeästä puuyksilöstä. Tutkimukseen osallistujat kutsutaan mukaan nelivuotiselle matkalle monitieteisen tutkimuksen tekoon. Uutiskirjeen, blogin ja sosiaalisen median myötä osallistujat saavat tietoa myös tutkimuksen tekemisestä sekä oivalluksista tutkimuksen teossa.

Kysely on avoinna 12.1.2020 saakka. Kysymyksiä on 44 ja vastaaminen kestää noin 15 minuuttia: https://www.uef.fi/puutlahellamme

Luettavaa:
Hirsch Hadorn, G et al (toim.).: Handbook of Transdisciplinary Research. Springer, 2007
Karoliina Lummaa, Mia Rönkä & Timo Vuorisalo (toim.). Monitieteinen ympäristötutkimus. Gaudeamus 2012

Kuvat: Pexels

Kaisa Vainio
Kaisa Vainio on kulttuuriantropologi (FM) ja tohtorikoulutettava Itä-Suomen yliopistossa. Kaisa on kiinnostunut kulttuurisesta luontosuhteesta, identiteetin rakennusprosesseista ja kulttuurien kohtaamisessa tapahtuvasta yksilöllisestä ja yhteiskunnallisesta muutoksesta. Vainion väitöstutkimus kuuluu monitieteiseen Puut lähellämme-tutkimushankkeeseen (2019-2022). Hanketta vetää Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto ja rahoittaa Koneen Säätiö.

Puumuistoja Akateeminen vartti -podcastissa

Biologian tutkijatohtori Aino Korrensalo

Itä-Suomen yliopiston akateeminen vartti – podcastissa puhutaan Puut lähellämme – tutkimushankkeen synnystä ja tutkijoiden puusuhteista. Mukana ovat tutkijat Kaisa Vainio ja Aino Korrensalo. Tutkijoita haastattelee Anne Heikkinen.

Kuuntele puumuistoja ja tutkimushankkeen taustaa alla olevasta linkistä.

 

 

 

Nyt puhutaan puista ja tunteista!

Nuori tutkija halaa puuta

Itä-Suomen yliopistossa on alkanut tutkimus, jossa tarkastellaan, miten ihmiset ja puut elävät naapureina ja millaisia tunteita puihin liittyy. Onko tämä jotain puunhalaamista? Luulen, että suomalaisten puusuhde on paljon monipuolisempi ja käytännönläheisempi. Puihin liittyy kuitenkin myös tunteita.

Lapsuuteni rakkaat puut ovat kesämökin ja mummolan maisemissa. Kesämökkimme pihalla kasvoi kataja, se oli pihapiirimme tuntomerkki. Edelleen, kun näen katajan missä tahansa, mieleeni palaa tuo ensimmäinen tietämäni kataja, isovanhemmat ja lapsuuden kesät meren rannalla. Muistan kun eräänä kesäpäivänä pappa raivasi pihalta pienet koivut. Maisema piti avata merelle, mutta onneksi kataja sai jäädä. Minä olin papalle vihainen koivujen hävityksestä. Silloin en vielä tiennyt kuinka pappa rakasti puita. Myöhemmin sain kuulla hänen usein hakeutuneen suurten puiden läheisyyteen halaamaan niitä ja hakemaan voimaa. Pappa oli tyypillinen suomalainen jäyhä mies, suvun metsää hoitava automekaanikko. Voimapuistaan hän ei puhua pukahtanut muille kuin vaimolleen.

Puusuhteet saatavat olla hyvin yksityisiäkin ja niihin voi liittyä arvokkaita muistoja. Joku on istuttanut rakkaan puunsa itse tai sen on istuttanut hänen vanhempansa tai isovanhempansa. Puiden kautta seuraamme vuodenaikojen vaihtelua ja vuosien vierimistä. Lapset kiipeävät puuhun ja me aikuiset hakeudumme lepäämään sen juurelle. Kiinnitämme puihin linnunpönttöjä ja koristeita, suojelemme niitä jäniksiltä ja tuholaisilta, varjelemme myrskyiltä ja haravoimme lehtiä niiden juurelta. Vaellamme kauaskin katsomaan tuttuja puita. Joku haluaa säilyttää rakkaan puunsa vielä silloinkin, kun muut tahtoisivat sen kaataa. Joku kaataa itse rakkaan puunsa ja veistää rungosta pirtinpöydän muistoksi. Kaikki eivät koe puita kohtaan samoin, eikä kaikille kehity tällaista kiintymyssuhdetta. Mutta joillekin kehittyy. Miksi ja miten se tapahtuu?

Jutellessa metsänomistajien kanssa on tullut esiin selvä ero ”pinokuutioiden” ja niiden tärkeiden puiden välillä. Kaikki meistä eivät ole puunhalaajia, mutta tunteet puita kohtaan voivat olla silti vahvoja. ”No pihapuut ovatkin ihan eri asia”, tokaisi eräs tapaamani metsänomistaja. ”Se puu kaadetaan vain kuolleen ruumiini yli”, tokaisi eräs tapaamani metsätilallinen.

Ihminen on kyllä kummallinen olento ekosysteemissä. Toiminnassamme on vielä tänäkin päivänä paljon selittämättömiä asioita mitä emme itsekään ymmärrä. Kiintymys puihin tulee usein näkyväksi vasta kun puita ollaan jo kaatamassa. Parantamalla ymmärrystä ihmisten käsityksistä ja tunteista ympäröivää luontoa kohtaan, voimme helpottaa niitä tilanteita, kun pitää neuvotella sen tärkeän pihapuun kohtalosta, uudistaa kaupunginpuistoa tai suunnitella asuinalueita.

Miten tämmöinen kiintymys joitakin puita kohtaan syntyy? Miksi joistakin puista tulee tärkeämpiä kuin toisista? Näitä kysymyksiä tutkimme Puut lähellämme -tutkimushankkeessa luonnontieteilijöiden, kulttuurintutkijoiden ja taiteilijoiden voimin. Hanketta rahoittaa Koneen Säätiö.

Metsäalan ammattilaiset ja metsänomistajat ovat puiden kanssa töissä. Vaikuttaako se puusuhteen muodostumiseen? Auttakaa meitä selvittämään se. Olemme avanneet verkossa kyselyn, johon vastauksia tärkeistä puista toivotaan ihan kaikilta suomalaisilta, myös niiltä, jotka eivät koe mitään puuta itselleen läheiseksi.

Osallistu tutkimukseen

Onko sinun elämässäsi joku tärkeä puu? Tutkimukseen voi osallistua verkossa vastaamalla lyhyeen kyselyyn. Lomakkeessa on monivalintoja ja sen täyttää 15 minuutissa. www.uef.fi/puutlahellamme/osallistu

 

Kaisa Vainio

Kirjoittaja on metsään hurahtanut kulttuuriantropologi, joka työstää väitöskirjaansa suomalaisista puusuhteista Itä-Suomen Yliopiston metsätieteiden osastolla.

Alkuperäinen teksti on julkaistu Suomen Metsäyhdistyksen Blogissa 11.10.2019

Nyt puhutaan puista ja tunteista!

Aineistonkeruu käynnistyy

Onko sinulla puuystävä?

Onko sinulla puuystävä?

Viimeinkin! Pitkän valmistelutyön tuloksena, testausten ja kokeilujen jälkeen voimme avata Puut lähellämme – hankkeen aineistonkeruun.

Onko joku puu sinulle erityinen? Millainen se on, ja mitä teet lempipuusi läheisyydessä? Haemme vastaajia tutkimukseen, joka selvittää suomalaisten puusuhteita.

Osallistu siis tutkimukseen ja kerro sinulle tärkeästä puusta.

Osallistu tutkimukseen

Tutkimuksen etenemistä voit seurata tässä blogissa ja tilaamalla vuosipäivityksen sähköpostiisi. Voit valita vuosikirjeen tilauksen osallistuttuasi tutkimukseen.

Voit seurata hanketta myös Instagramissa @puutlahellamme

Teksti: Kaisa Vainio