Roštuonkalenteri karjalakši 2024

Vienankarjalan jatkokurššilla on luajittu roštuonkalenteri, kumpasešša on Roštuon pruasniekkah liittyjyä kirjutušta ta roštuonaijan smietintyä. Kalenterih kuuluu perintehisešti kakšikymmentänellä ikkunaista, kumpaset avauvutah ikkunaini kerralla joka päivä Roštuoh šuaten. Julkuamma tekstit kuvien keralla karjalan kielen elvytyšprojektin blogissa ta Karjalan kieli eläy -šivulla Facebookissa.

Himottais toivottua kaikilla hyvyä mieltä ta mielehistä roštuonvuotanta-aikua!

1. ikkunaini

Tänäpiänä on enšimmäini päivä talvikuuta ta pyhäpäivä. Šuomešša pietäh enšimmäistä adventtipyhyäpäivyä, kumpaseh kuuluu ”Hoosianna”-virren laulanta. Tällä virrellä on ikyä piällä kahenšuan vuuvven.

Karjalakši ”hoosianna” on osanna. Jevreijen šana osanna merkiččöy ”auta šie” tahi ”pelašša”. Alahana on pieni katkelma Matvein kirjuttamašta jevanhelista vienankarjalakši:

”Rahvašjoukko, kumpani aštu Iisussan ieššä ta jäleššä, karju:

Osanna, Tuavitan Poika!
Plahoslovittu olkah Hiän,
kumpani tulou Hospotin nimeššä!
Osanna ylähyänä taivahissa!” (21:9).

*

pyhäpäivä – sunnuntai

talvikuu – joulukuu

jevanheli – evankeliumi

*

Jevanheli Matvein kirjuttamana, Iisussa Jerusalimissa 21–22 (voipi lukie tai kuunnella): linkki

2. ikkunaini

Karjalan kielen kurššiloilla piäšöy opaštumah avonaisen yliopisson kautti. Meilä on äijä loitto-opaštujua Šuomen eri čupukoista tai muuvvalta, loitto-opaššunnan mahollisuš on ylen tärkie karjalan kielen kohalla.

Tämän päivän ikkunaiseh olemma šuanun roštuonaijan tervehyiset Enklannista:

”Tänäpiänä mie olen sriäppin enklantilaisen roštuonkeksan. Eräš päivä ennen Roštuota mie levitän šen piällä mantelimassua ta šomentelen pruasniekkastolah tarittavakši”.

*

roštuonkeksa – joulukakku

sriäppie; olen sriäppin – leipoa; olen leiponut

pruasniekkastola – juhlapöytä

tarita – tarjota

*

Jatkokurššilla olemma äijälti taivuttan verbijä eri aikamuotoloissa. Pieni juohatuš vienankarjalan perfektin muuvvošta: ”olen sriäppin”, ka ”olemma šuanun”. Alahana niät lisyä esimerkkie:

• olen sriäppin, olet šanon, olemma vuottan, oletta eččin, hiän on kulken (lyhyt -N-loppuni partisiippi 1. tiipan verbilöissä);
• olen šuanun, olet juonun, olemma jiänyn, oletta vienyn, hiän on planiiruinun (-NUN-partisiippi 2. tiipan verbilöissä).

Kirjutettih: opaštaja Olga Karlova ta opaštuja Heidi Gilhooly

3. ikkunaini

Pihoilla ta uuličoilla eri linnoissa ta kylissä alkau liikkuo ruškeih ta valkeih šovukših šuoriutunutta parraččuo ukkuo. Tämmöni on tokatittu muan piälinnanki alovehella Helsinkissä:

”Roštuonukko on nähty Kontulašša šuovattana! Hiän anto hyvyä mieltä lapšilla (tai aikuhisilla) ta anto potarkat. N’aperot šuatih istuo hyväččäisen roštuonukon yšäššä. Roštuonukolla on ruškievalkie takki ta lakki šekä valkie turpie parta. Ukolla oli niise keppi ta potarkkavärčči mataššah. Roštuonukko oli vesselä ta pälpäččy, ta mie olin ošakaš konša šain ottua kuvan ukošta”.

*

uuličča – katu

piälinna – pääkaupunki

tokatie – huomata

parračču – parrakas

ruškie – punainen

turpie – tuuhea  

šovuš (vanh.) – vaate

roštuonukko – joulupukki

šuovatta – lauantai

yšäššä – sylissä

potarkkavärčči – lahjasäkki

mataššah – mukanaan  

pälpäččy – puhelias, pälpättäjä

ošakaš – onnellinen

tai – sekä

*

Karjalan kieleššä on äijä hyväččäistä adjektiivie. Niijen lopušta vienankarjalašša löytyy,  esim. -ie (ruškie, turpie), -ni (hyväččäini), -kAš (ošakaš), -ččU (parračču, pälpäččy). Jälkimmäini mainittu -čču-, -ččy-suffiksi on hyvin produktiivini karjalan kieleššä, šen avulla šuau kieleh kuin adjektiivija niin ni substantiivija, esim. julkičču ‘julkkis’, hirviččy ‘hirviö’, stolačču ‘sitsi’.

Kirjutettih: Eiji Kirves ta Olga Karlova

4. ikkunaini

Roštuota vuottuas’s’a on hyvä piäššä ašettumah. Šanon ičelläni, jotta piety smiettimäh ta vain olomah, hoš kotvasekši ašetu. On oša ta onni, konša piäšöy kohtah, mi on puitto luajittu hillenömistä varoin. Ruatuaki voipi hil’l’akkaiseh hil’l’asuošša. Tehtoh mänöy moini ruato.

Tervehyiset taituolijaresidenssistä Mäntyharjulta:

”Olen ruatan tiälä äijän. Olen opaštun šuomen ta karjalan kieltä, luatin essielöitä ta kiäntän brasilielaisie runoja šuomekši. Olen toimittan miun uutta runokirjua!

Tänäpiänä erähäššä kojikkahašša puojissa olen ihual’l’un roštuontuottehie. Šielä on kaikkie, mitä myö tarvičemma vesseläh pruasniekkah. Olemma paissun puojiniekan kera kotvan aikua, jotta olemma mänettän ajantunnon!”.

*

hil’l’akkaiseh – verkkaisesti, hiljaa

hil’l’asuš – hiljaisuus

hil’l’asuošša – hiljaisuudessa

tehtoh mänöy – on hyödyksi

*

Karjalan kieleššä pehmietä konsonanttie merkitäh pehmennyšmerkillä (’) šilloin, konša šen jälkeh kuletah takavokalit a, o, u: vuottuas’s’a, hil’l’asuošša, hil’l’akkaiseh, ihual’l’un.

Kirjutettih opaštuja Rita Gustava Pulli ta opaštaja Olga Karlova.

5. ikkunaini

Karjalan kielen opaštujien pikkaraiset tovarissat hyöki ”jouvutah” opaštumah kieleh. Heijän kera šamašša talohuošša eläjät imehniset kehitetäh kielineruoh, ta kohta kačoš ni lemmikit ruvetah smiettimäh karjalakši:

”Miun ruatoloih kuuluu muissuttua ristikanšua šiitä, mi Roštuošša on tärkietä.

Pereh, yštävät, omat armahat imehniset ta elukat. Še, jotta olis rauha, jotta armaššetah ta ševätäh ta koirua kupautetah.

Ollou vielä mitänih niepšiempäistä ta pehmie kohta, missä muata tahi kačella, kuinpa muailma hil’l’akkaiseh kulkou, nimitä muuta ei pie olla.

Valtua ni kiiltuo ei tarviče eččie.”

*

kielineruoh – kielitaitojaan

ševätäh – halataan

kupautetah – rapsutetaan

ollou – lienee; jos on

nimitä – mitään

*

Karjalan kieleššä verbin hyö-muoto (mon. 3. p.) ta passiivimuoto vaššatah toini toista, esim. hyö jouvutah, imehniset kehitetäh, lemmikit ruvetah. Vrt. passiivin käyttöh tekstissä: armaššetah, ševätäh, kupautetah.

Kirjutettih Johanna Pelling ta Olga Karlova.

6.ikkunaini

Tänäpiänä 6. talvikuuta on Šuomen iččenäisyšpäivä. Mimmoista roštuonaikua toivotah iččenäiseššä muašša opaštujat? Ei äijyä imehnisellä pie, kun vain “meih kaččois puhaš taivaš, šinini taivaš”.

“Mie tahtosin pityä Roštuota miun armahien keralla koissa. Tahtosin olla vain. Mie toivon lepuo tai rauhua. On ollun ylen kiirehini šykyšy.” – Susanna.

“Tahtosin pityä Roštuota omašša koissa tahi kušša omat armahat ollah. Toivosin, jotta roštuonaika olis hil’l’ani ta šatais lunta. Tahtosin keräytyö yhteh perehen kera ta šyyvvä hyväsešti” – Saana, Hanna ta Sini.

“Tahtosin pityä Roštuota Lapissa, šentäh kun tahtosin nähä revontulet. Toivosin kaunista šiätä ta lunta. En äijyä taho. Jotta voisin muata ta venyö äijälti.” – Eiji.

“Tahtosin olla roštuonaikah omašša armahašša koissa rakkahan perehen kera! Ka mie toivosin rostuonaijalta hyväččäistä šiätä, ei liijakši pakkaista, jotta voisima lapšien kera olla pihalla joka päivä.” – Ira.

“Mie tahtosin pityä Roštuota omašša koissa, lukie ta korjata omie runoja tahi essielöitä. Mie toivon rauhua, en nimitä muuta.” – Rita.

“Tahtosin pityä Roštuota lumen kešellä pimieššä. Toivosin, jotta voisin venykšennellä divanalla. Tahtosin šyyvvä makiešti.” – Sara, Nina ta Sigrid.

“Himottais, jotta roštuonaika olis hil’l’ani. Tahtosin olla miun armahan kera. Ta kiššojen kera!” – Santra.

“Mie tahtosin pityä Roštuota Šuomešša oman perehen keralla. Roštuonaijalta toivosin hil’l’aista elošta. Aštusin meččäh koiran kera, račaštaisin heposella, šöisin ämmön neuvoloin luajittuo sriäpöštä… Kun voisin vain omua perehtä ševätä ta yheššä olla, nimitä muuta en tarviččis.” – Johanna.

*

Hyvyä iččenäisyšpäivyä!

Kirjutettih vienankarjalan opaštujat 2024.

7. ikkunaini

Roštuoh voipi liittyö erimoisie mukavie muisselmie ta čuutollisie tapahukšie. Täššä yksi:

“Myö olima lapšien kera jo kotvasen vuottan roštuonukon tulomua, ka kummakši ta miän ilokši pikkuraini tijani lennähti roštuonpuuh istumah ta miän roštuonmieltä noššattamah. Tämä lintuni kaččo tarkkah, jotta olemmako myö muistan hyväsešti šiivota ennein kun iče roštuonukko tulou pirttih. Ta myö toven olima kuotellun ruatua, ka myöhän olima peššyn lattiet, kylyn, keittijön ta vielä šinčinki. Niise vielä pihalla olima muistan kerätä kukkaset yhteh tukkuh aitan tuakši, ta vieläi tijasie varoin varuštan šiemenie uloš. Ka pitäis nyt roštuonukon tulon varalta asiet olla ylen hyvin, nyt hiän toven šuau tulla miän kotih! ”.

*

čuutollini – ihmeellinen, kummallinen, omituinen

roštuonpuu – joulupuu

šinčči – eteinen, porstua

kukkaset – lelut

miän – meidän  

*

Varšinaiskarjalan murtehissa monikon personapronominien genetiivimuotoja ollah:

• miän ~ meijen ~ meijän (< myö);
• tiän ~ teijen ~ teijän (< työ);
• hiän ~ heijen ~ heijän (< hyö).

Kirjutettih Ira Pekkala (lintustarina) ta Olga Karlova.

8. ikkunaini

Tänäpiänä 8. talvikuuta on Šuomen kanšallisšäveltäjän Jean Sibeliuksen šynnyntäpäivä, ta Šuomešša pruasnuijah šuomelaisen musiikin päivyä.

Miun armahimpie lapšuon muistoja on še, kuinpa tuatto istu pianon takuana šoittamašša ta laulamašša. Roštuon aikah hiän ylen šuvaičči pajattua perintehellisie šuomelaisie roštuonlauluja. Erityisešti muissan Jean Sibeliuksen En etsi valtaa, loistoa ta On hanget korkeat, nietokset. En eči valtua, kiiltuo -laulu on kiännetty ta laulettu karjalakši. Mie smietin, jotta onnakko tuatto ilosena tuonilmasissa laulau armašta lauluo armahalla kielellä.

Karjalan kielen opaštaja on pyrittän milma kiännöšsluatniekakši, ta myö olemma kiäntän nyt toisen mainittuloista laululoista karjalakši.

Kirjuttan: Johanna Pelling

*

On hanket korkiet, kinokšet

On hanket korkiet, kinokšet
vain Roštuo armaš on meilä!
On vilut, paukkujat pakkaset
ta puhujat pohjan tuuloset,
vain Roštuo armaš on meilä.

Myö tuaššen laulamma ihuallen
kuni Roštuo armaš on meilä!
Še valtuau mielen ta šytämen
ta murtau murehen entisen,
mi kašvo elokšen tiellä.

Oi ruvekkua, yštävät, laulamah,
kuni Roštuo armaš on meilä!
On Roštuo tuttava ammuistah
on tänne pyörähtän aijallah
ta kostiu kotvasen meilä.

Nyt laulut tähtilöih kaijutah,
kuni Roštuo armaš on meilä!
On kahallah veräjät taivahah,
kun nöyränä ollou matallah,
kuni Roštuo armaš on meilä.

Oi anna, Hospoti, armuoš,
kuni Roštuo armaš on meilä!
Ta rahvašta šuojua voimallaš,
meit’ auta näkömäh taivahaš,
kuni Roštuo armaš on meilä!

Šävellyš: Jean Sibelius
Šanat šuomekši: Vilkku Joukahainen
Kiännöš vienankarjalakši: Olga Karlova ta Johanna Pelling
Kiäntäjät passipoijah Pekka Suutarie kiännöštekstin ta šävelen yhteh šovittamua!

Hyvyä šuomelaisen musiikin päivyä!

9. ikkunaini

Roštuon pruasniekan varuššantah kuuluu roštuonoššokšien luatimini. Ka mukavahan šitä on ihan niin vainki käyvä laukkoih ta puojiloih, kumpaset täh aikah vorssuijah roštuosissa kruutissa. Niijen tariččomie roštuosie ihalukšie kačellešša tulou hyvä mieli:

”Jovenšuušša roštuonoššokšilla olemma näkeytyn keppilampahien kera. Muha šuušša on lampahaisella!”.

*

roštuonoššokšet – jouluostokset

laukka, puoji – pieni erikoisliike, puoti

vorssuija – koreilla

roštuoset kruutat – jouluiset asut

ihaluš – ihanuus

muha – hymy

*

Karjalan kieleššä verbillä käyvä on eri rektijo kuin šuomen kieleššä. Käyväh karjalakši mih tahi kunne: kauppah, laukkah, kylyh, restoranih; uimah, šyömäh, kaččomah ta niin ielläh.

Roštuonlampahaisen on tokatin ta kuvan ottan Hanna Mensonen.

Karjalan kielioppie tolkuttan: Olga Karlova

10. ikkunaini

Kalleheh pruasniekkah varuštauvutah koko perehellä. Yheššä ruatamiset tuuvvah iluo:

“Meijän perehen yhtehisenä roštuonsriäpnäprojektina on ollun luatie roštuonpriänikkätalo. Sriäpimmä talon muumitalokuavoilla ta muumihahmot myö leikkuamma iče.  Šomentelemma jokahisen palasen monenkarvasilla suaharivärilöillä. Myö härkičemmä iče toistakymmentä värie ta puršottelemma niitä priänikköjen piällä. Talo on veššelä kaččuo ta makie šyyvvä”.

*

kallis pruasniekka – merkittävä juhla, suuri juhlapäivä

roštuonpriänikkä – piparkakku

sriäpnä – leivonnainen

sriäppie – leipoa

*

Karjalan kieleššä on äijälti -h-kirjainta, kumpani voipi olla šanan alušša, šiämeššä tai lopušša. Erähät šanaesimerkit:

karj. pereh, perehen, pereheh – suom. perhe, perheen, perheeseen;

karj. kallis, kallehen, kalleheh – suom. kallis, kalliin, kalliiseen;

karj. pruasniekkah – suom. praasniekkaan, juhlaan;

karj. yhtehisenä – suom. yhteisenä;

karj. jokahisen – suom. jokaisen;

karj. varuštauvutah – suom. varustaudutaan;

karj. tuuvvah – suom. tuodaan.

Priänikkästarinan kirjuttan, priänikän luatin ta kuvah ottan: Nina Stepanoff

Kieliasiet toimittan: Olga Karlova

11. ikkunaini

Tällä kertua olemma šuanun vesselän viessin pohjasešta:

“Lapissa on äijälti lunta. Poroset jo vuotellah roštuonaikua ta roštuonukkuo!”.

Kuvan luatin ta porotervehyiset työntän: Ira Pekkala

*

Erähie poroloih ta poronhoitoh liittyjie šanoja ta virkkehie Karjalan kielen šanakirjan mukah:

• (poro) mieltyy (tottuu, kesyyntyy) ihmiseh ruttoh. Pistojärvi
• kiekeröporo ‘merkitty poro’. Pistojärvi
• lapimporo ‘tavallista vaaleampi t. tummempi poro, joka on jäykkä vetämään’. Pistojärvi
• houkka poro ‘nuori paraillaan ajokiksi opetettava vauhko poro’. Kiestinki
• kuntassu ‘kolmitalvias (uros)poro’. Kiestinki (Petsamo)
• kuntušvoajin ‘kolmitalvias naarasporo’. Vuokkiniemi
• mettšäporo ‘merkitsemätön, laumasta erilleen joutunut poro’. Petrakši meillä šanottih mettšäporoja, ne kum petrauvuttih ńiin ne erkannuttih pois (laumasta). Oulanka
• kiekeröporo ‘merkitty poro’. Pistojärvi
• risuporo ‘nuori poro, jota ei vielä käytetä vetoporona’. Vasat, urakat ta vuonnilot jeäpi kuv vetoporot elir raitoporot otetah, ne or risuporot. Pistojärvi
• ajokaš  ‘ajoporo’ (raidon ensimmäinen (parhaiten opetettu) poro, jonka pulkassa ajaja istuu). Vuokkiniemi
• talukas (sitä kun talutetah, hiihnasta vejetäh) ‘ensimmäinen t. toinen raidossa talutettava poro’. Pistojärvi
• leipäporo ‘viljalla syötetty (kesytetty) poro’. Pistojärvi
• vuoveršo ‘kolmannella vuodella oleva poro’. Kiestinki (Petsamo) Vuokkiniemi
• krittšuporo ‘nuori poro, vasa’. Kiestinki (Petsamo)

*

Šanakirjua šörššin: Olga Karlova

12. ikkunaini

Skotlannissa ei äijyä poruo elä, ta niijen tilah roštuonhaltiet račaššetah heposilla!

Skotlannin talvet ollah šuojat, harvah on ylen luja pakkani, ta monet roštuonatrivon kašvikset voipi käyvä verekšinä omašta savušta. Roštuonatrivon jälkeh Skotlannin haltiet luajitah makien jälkišyömisen, kumpaista kučutah Cranachan. Še luajitah vavarnoista ta sliuhkoista, kumpasih on ševotettu kakrahiutalehie, kanarvomettä ta pikkusen viskie. Viski on gaelin kielellä Uisge Beatha, mi tarkoittau ”elokšen vesi”. Hyvyä tervehyttä toivotellah šanoilla Slàinte Mhath.

*

roštuonhaltie – joulutonttu

šuoja – leuto

roštuonatrivo – jouluateria

vereš – tuore

satu – puutarha

vavarno – vadelma

sliuhka(t) – kerma

*

Teksti ta kuvat: Johanna Pelling

13. ikkunaini

Pyhän Lucian päivyä pruasnuijah 13. talvikuuta. Lucia tuou valuo ta vesselyä vuuvven pimeimpäh aikah:

“Meččih jo Pohjalan

kattien luatiu hanki,

ta mua on valkien

saviessan vanki.

Taivosen tunnon luou,

Lucia valon tuou,

Pyhä Lucia,

Pyhä Lucia.”. Hyvyä Lucian päivyä!

Teksti ta kuva: Sini Kotilainen

Kiännöš vienankarjalakši Erkki Ainamon šuomenkielisen Taivaalla tähtivyö -laulun šanojen mukah: Olga Karlova

14. ikkunaini

Roštuonlahjakši on mukava tikuttua tahi niekluo šukkie, kintahie ta mitänih lämpimie vuattehie omilla armahaisilla. Hienosilla ta värikkähillä lankoilla tikutat vesselie šienie.

*

tikuttua – neuloa puikoilla

niekluo – neuloa tav. kinnasneulalla

tikutuš – neuletyö

hienoni – ohut

*

Kirjuttan, tikuttan ta tikutukšeštah kuvan ottan: Sanna Lipkin

15. ikkunaini

Roštuo on perehen pruasniekka, konša perehet keräyvytäh yhteh. Keštä aika on jättän, heitä muissellah.

Armahan Anna-ämmön muissokši

“Ämmö, šanele miula, oletko šie šuomelaini?” kyšyin ämmöltä pikkaraisena.

“En ole, mintäh olisin?”,  kummašteli ämmö.

“Ka tuatto miula šano, jota šie olet šuomelaini”, šelitin mie.

“Tuattoš šano viärin, mie olen karjalani!”, ämmö šano.

“Ämmö, opašša milma karjalakši pakajamah!”, pyritin mie.

“Ka mitä tahot tietyä?”, ämmö kyšy.

“Mi on ‘privet’?”

“Ka ‘terveh’, tuli vaštauš.

“A ‘1, 2, 3’?”, kyšyin.

“Ka ‘yksi, kakši, kolme’”, pyörähytti vaššata ämmö.

Kirjutin kaikki paperilla. Tahoin tietyä kaikki miun heimokunnašta ta heijän kieleštä.

Šiitä ämmö šiirty tuonilmasih. Ei ollun niketä, kenen kera paissa ta opaštuo karjalakši. Ämmö šaneli miula kaikenmoista mukavaista omašta lapšuoštah ta eloštah. Ka hänen eloš ei ollun kepie. Hänen kotikylä šalvattih eikä šiih enämpi niken šuanun myöštyö. Ämmö joutu evakkoh voinan takie. Hänen muamo kuoli šillä matalla.

Ka šiitä myöhempäh äijä mistä tiijuštelin Ruškien Rissin kautti. Ämmöllä oli kolme poikua, ta yksi kuoli ämmön vielä elyässä. Olis mukava nyt ämmön keralla paissa miän kielellä, ka ei voi enämpi.

Ämmö, mie šilma muissan ta muissan šiun armahat pakinat.

Kirjuttan ta kuvan työntän: Terhen Vienanmaa

16. ikkunaini

Roštuonkuuši

Roštuonkuuši on yksi tärkie oša Roštuotani. Konšaki olemma käynyn šen tuaton kera omašta mečäštä (peittoasiena kerron teilä, jotta emmä šuinki sussietan mečäštä). Helsinkissä elyässäni pitäy käyvä kuuši nykyjäh lähipasarilta.

Pimiekuun lopušša olin ruatoretkellä Viron piälinnašša. Tallinnašša miän šuvini šukurahvaš noššetah joka vuoši vorssan roštuonkuušen Ruatihuonehenaukiella, vanhašša linnašša. Šieltä löytyy kokonaini roštuonpasari. Kaikensorttista niepšiempäistä, käšiluajokšie, tuohukšie ta muita mukavie lahjoja on myötävänä, niitä himottau oštua. Voipi muitenki ihual’l’a pasarin tunnelmua čoman roštuonkuušen keralla.

*

roštuonkuuši – joulukuusi

konšaki – joskus

käyvä – hakea, noutaa

peittoasie – salaisuus

sussieta – naapuri

elyässäni – asuessani

pasari – kauppatori

pimiekuu – marraskuu

vorssa – hieno, korea

vanha linna – vanha kaupunki

niepšiempäini – herkku

himottua – tehdä mieli

*

Kirjutuš ta kuva: Mari Pääkkönen

17. ikkunaini

Täh ikkunaiseh olemma šuanun tervehyiset Japanista tulijalta opaštujalta:

“Japanissa Roštuo ei ole kalenterin mukah pruasniekkapäivä, meilä koulut, yliopissot ruatah ta kaikki ruavahatki männäh ruatoh, a päivä tuntuu kuitenkis vähän omaluatuselta.

Roštuon vaštuantapäivä on vähemmän pereheštä ta enämmän romantiikašta Japanissa. Tavan mukah vietämmä šitä päivyä oman mieleššäpiettävän tahi уštävän kera. (Šen tilah myö piemmä Uuvven vuuvven pruasniekkua tärkiempänä ta vietämmä šitä perehen kera!)

Roštuona rikeneh šyyvväh torttuo kerman ta manšikan kera. Tämä tapa on alkan tunnetun konditorien reklamašta. Fritieruituo kanua niise šyyvväh.

Kuvissa ollah tortut, kumpaset mie paissoin männä ta toissa vuotena.

Hyvyä Roštuota ta ošakašta Uutta Vuotta!”.

Kirjuttan ta sriäppin: Mao Kobayashi

*

ruavaš – täysikäinen, aikuinen

vaštuantapäivä – aatto

mieleššäpiettävä – rakastettu

rikeneh – usein

torttu – kakku

reklama – mainos

niise – myös

ošakaš – onnellinen

*

Šuomen kielen joka-relatiivipronominin ”ruatoloissa” on karjalaini kumpani-pronomini, kumpasen avulla voimma yhistyä virkkehie yhteh. Kačo tekstistä kerätyt esimerkkivirkkehet:

• on luajittu roštuonkalenteri, kumpasešša – on tehty joulukalenteri, jossa;
• kuvissa ollah tortut, kumpaset – kuvissa on kakkuja, jotka;
• kumpani-pronomini, kumpasen avulla – joka-pronomini, jonka avulla.

Šanavakkaista täyttän ta kielioppie tolittan: Olga Karlova

18. ikkunaini

Roštuona muissetah lähisie, autetah, pietäh huolta elukoista.

Heponi vuottau Roštuota. Ennen pruasniekkua hiän šuau čilliset kaklah ta vetäy roštuonkuušen mečäštä. Roštuon huomenekšella heponi šuau kakrua ta sriäpnyä šyötäväkši. Ka paraš roštuonpotarkka on šuuri kuorma heinyä, kumpani tallih jo tuotih.

Kirjuttan ta kuvan työntän: Saana Pulkkinen

*

čilliset – kulkuset

kaklah – kaulaan

kakrua – kauroja

sriäpnyä – leivonnaisia

roštuonpotarkka – joululahja

*

Karjalan kieleššä presensissä verbin yksikön kolmannen personan piättehenä on -u, -y, šentäh hiän-muuvvon lopušša voipi olla:

• pitkä vokali, esim. hiän šuoriutuu ‘pukee’, hiän liveštyy  ‘liukastuu’;
• diftongi, esim. hiän vuottau ‘odottaa’, hiän kaččou ‘katsoo’;
• triftongi, esim. hiän šuau ‘saa’, hiän keryäy ‘kerää’.

Kielioppiasiet kerton: Olga Karlova