Elvytysprojektu Helsingin kniigujarmankal
Kiirehellizen opastus-, tutkimus- da kirjutusruavon keskes on tärgei silloi-toiči piästä kohtih, kudualois voit vastavuo uuzien ristikanzoinke da kerduo heile karjalan kieles da karjalazis. Vaigu omien ruadodovarišoin da toizien tuttavienke ruadajes voit ihan unohtua, gu viegi Suomes äijil ei ole nimittumua tieduo karjalan kieleh näh. Täl kerdua piäzin evustamah karjalan kielen elvytysprojektua Helsingin kniigujarmankah, kudai on Suomen suurin kirjalližustapahtumu. Sidä pietäh nellän päivän aigua, ga minä olin pagizemas tapahtuman ezmäzenny päivänny, nellänpiän 24. ligakuudu.
Minuu oli kučuttu pagizemah karjalan kieldy koskijah panielih, kudaman toizet pagizijat oldih kirjuttajat da kielenelvyttäjät Mirva Haltia da Joanna Heinonen. Hyö mollembat ollah luajittu karjalankielisty da karjalan kieldy koskijua taiduo, da minä evustin panielis karjalan elvytändiä tiijollizes da akadiemizes kontekstas. Yksikai meidy kolmie yhtistäy suvaičus karjalan kieleh da se, gu olemmo tuttavunnuh da opastunnuh sih juuri kirjalližuon kauti. Tämän voit nähtä jo panielin nimes, kudai oli Kniigan vägi – Kirjallisuuden voima karjalan kielen elvyttämisessä. Tarkoituksennu oli paista sit, mindäh karjalankieline kirjalližus on tärgei, da mih tabah kirjalližus voi parandua libo pahendua vähembistökielen pagizijoin tilandehtu.
Meijän pagin algoi č 11.30, vaigu puolitostu čuassuu tapahtuman avuandan jälles. Olin jo varannuh, gu kaččomah ei tullus nikedä libo vaigu se-tämä ristikanzu enimyölleh huomivoijen sen, gu lava oli ylen suuri. Ozakse terväh saimmo huomata, gu kaččomo oligi ihan täyzi! Keräl oli meile tuttavua dai tundemattomua, nuordu dai vahnembua rahvastu.
Mirva oli meijän paginanvedäjänny. Häi maltoi luadie panielih vällän da lämmän tunnelman, da olimmo jo enne tapahtumua yhtes piättänyh, gu pagizizimmo nenga, buitegu olizimmo yhtes koufeičuppuzes. Pagizimmo ezimerkikse meile tärgielöi karjalankielizii kniigoi, karjalankielisty lapsien- da nuorienkirjalližuttu sego sidä, gu karjalakse olis hyvä suaja histouriellizen da karjalažuttu koskijan kirjalližuon ližäkse hos midä muudu – mindäh karjalakse ei vois jullata fantuaziikirjalližuttu? Uvvet lajitiipat oldas tärgiet da ozutettas, gu karjala pädöy kaikenualazeh käyttöh, da lujendettas enne kaikkie nuorien karjalankielizien kielellisty identitiettua. Duumaičimmo sežo, ongo kieliyhtehistös tarvehtu selgokielele. Se vois äijäl alendua kieleh vie pahoi maltajan lugijan kynnysty tartuo karjalankielizeh kirjah, ga toizielpäi kaunehkirjalližus on juuri se kohtu, kuduan kauti voit nähtä karjalan kielen bohattuttu da opastuo jygiembih virkehrakendehih, konzu oma malto on vie perustazol. Nämmih kyzymyksih eule yhty vastavustu, paiči kirjuttua da jullata ližiä, ližiä da vie ližiä. Vähimyölleh myö kolme uskommo sen tärgevyöh.
Panieli kesti vaigu 22 minuuttua, da aigu lendi laval ylen ravieh. Kyzymyksih kniigujarmankal ei ole jätetty aigua, ga ozakse äijät kaččojat tuldih panielin jälgeh passiboimah meidy da sanottih, gu pagin oli selgei da mieldykiinnittäi. Ehtäl jo kois huomain vie sengi, gu kniigujarmanku oli käyttänyh kuvua meijän panielis heijän omas somepostavukses.
Kogemus kniigujarmankas oli ylen pozitiivine da ilo oli nähtä, gu karjalan kieldy piäzet kuulemah moizis suurisgi tapahtumis. Meijän panieli oli suomenkieline (yhteh petties karjalankielizeh virkeheh kačomattah), ga myöhembä nellänpiän Mirva lugi jarmankal iččeh kirjutettuu karjalankielisty runuo da ližäkse tiijän, gu Karjalan Sivistyssebra pidi tapahtumas omua ozuttelu- da myöndystolua.
Passibo kniigujarmankale da kaikile kaččojile