Käytä hetki verkostoitumisen oivaltamiselle ja huomaat tekeväsi sitä jo paljon
Verkostoituminen on työelämässä tärkeää, mutta kuinka päästä siinä alkuun? Vierasblogissa Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU:n yhteisösuunnittelija Vilja Byström kertoo omat vinkkinsä verkostoitumiseen.
Luontevat kohtaamiset kasvattavat verkostoasi kuin itsestään
Viimeisen kuuden vuoden aikana taide- ja kulttuurialan korkeakouluopiskelijoiden kanssa työskennellessäni olen huomannut, että pelkkä ajatuskin verkostoitumisen aloittamisesta saattaa tuntua epämukavalta. Kenties yksi syy on sanan vahva ja tavoitteellinen kaiku. Opiskelijat kyllä tiedostavat, että oman verkoston kasvattamisesta voisi olla hyötyä, mutta määrätietoinen aloittaminen on hankalaa. Mistä uusien kontaktien kartoittamisessa oikeastaan on kyse ja miten siinä lähdetään liikkeelle?
Unohda vaatimattomuus ja valjasta mieli uusiin kohtaamisiin
Verkostoituminen on ihmisten välistä yhteistyötä ja toistuva kohtaamisten prosessi. Sen motiivit muuttuvat hiukan siirryttäessä opiskeluajasta valmistumisen jälkeiseen elämänvaiheeseen. Opiskelijalle yksi verkostoitumisen päämääristä on useimmiten harjoittelupaikan löytäminen tai ensimmäisen työtilaisuuden saaminen.
Entä, jos ajatus verkostoitumisesta saa aikaan kuivan kurkun ja kulmien kurtistelua? Tärkeä muistisääntö on, että verkostoitumisessa ei ole aikarajaa ja tavoitteetkin saa määritellä itse. Uusien ihmisten tapaamiseen ja mielenkiintoisen vuorovaikutuksen syntymiseen kannattaa suhtautua lempeästi. Takaan, että tämän oivaltaminen jo opiskeluaikana auttaa hyvin alkuun.
Valmistuneen ja työelämässä jonkin aikaa toimineen tähtäimessä saattaa uuden työn löytämisen ohella olla osaamisen päivittäminen, oman työn johtaminen tai ammatillisten kontaktien kasvattaminen ihan muuten vain. Tällöin on aika valjastaa verkostot käyttöön!
Muista verkostojen molemminpuolinen vaikuttavuus
Mieti, mitä kaikkea sinulta jäisi kokematta ja millaisia mahdollisuuksia voisi lipua ohi, jos et tutustuisi uusiin ihmisiin? Vaikka kohtaamiset eivät heti ensi hetkestä johda mihinkään konkreettiseen, ne voivat olla myöhemmin hyödyksi. Usein opiskeluaikoina solmitut kontaktit ovatkin kaiken alku ja hyvä ponnahduslauta tulevaisuuteen. On arvokasta tuntea ihmisiä, joiden kanssa jaat yhteiset intressit, mutta myös niitä, kenen työtä ihailet tai joilta haluaisit oppia uutta.
Ensimmäinen, oma ammatillinen verkostoni on muodostunut Tampereen ammattikorkeakoulussa suorittaessani medianomin tutkintoa. Nämä 15 vuoden takaiset kontaktit ovat edelleen käytössä, vaikka en työskentelekään elokuva- tai tv-tuotantojen parissa. Samoin ensimmäisen maisteriohjelmani, Sibelius-Akatemian taidehallinnon kansainvälisen opiskelijaryhmän, messenger raikuu säännöllisesti, vaikka opintojen aloituksesta on jo yli seitsemän vuotta. Jaamme toisille tietoa pinnan alla kuplivista työmahdollisuuksia, kysymme neuvoa haastaviin tilanteisiin, pyydämme toisiamme asiantuntijoiksi omiin tilaisuuksiimme, keskustelemme yleisesti taide- ja kulttuurialan muutoksista, reiluista palkoista ja työehdoista. Se, että saa vertaisiltaan perspektiiviä omaan tekemiseen, on hyvin arvokasta.
Koin myös hiljattain päättyneen kahden vuoden opintovapaani erittäin hedelmällisenä aikana verkostoitumisen kannalta. Pääsin toden teolla tapaamaan uusia ihmisiä, kun suoritin keväällä kaksi työharjoittelua, ensimmäisen Venäjällä pietarilaisessa taidehallissa ja toisen Tanssin tiedotuskeskuksessa Helsingissä. En vielä täysin tiedä, mihin nämä verkostot johtavat tulevaisuudessa, mutta pyrin pitämään yhteyttä yllä etenkin lähimpiin työkavereihin vähintään sosiaalisen median kautta.
Myös työpaikkani Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKUssa tarjoaa mainion alustan verkostoitumiselle. Kun järjestämme koulutuksen, jää minulla yhteys sekä kouluttajaan, tapahtumapaikkaan että osallistujiin. Heidän kauttaan verkostolonkerot ulottuvat taas yhden askeleen eteenpäin.
Paina kohtaamiset mieleesi ja kokoa kartta omista yhteyksistäsi
Verkostoituja on myös yhdistäjä. Olen itse kokenut antoisana sen, että saan pyyteettömästi auttaa muita löytämään mahdollisuuksia ja laajentamaan verkostojaan omien kontaktieni kautta. Se tunne, kun saa yhdistettyä kaksi tahoa, joiden välille syntyy uutta keskustelua, ja jotka kenties tekevät tulevaisuudessa yhteistyötä keskenään, on mahtavaa!
Haluan rohkaista opiskelijoita verkostoitumiseen ja vinkkini ensiaskeleiksi ovat:
- Kuuntele ja osallistu keskusteluun
- Ole valpas – seuraa alkuun ainakin oman opiskelualasi tapahtumia ja ilmiöitä
- Ota rohkeasti yhteyttä ihmisiin ja sovi tapaamisia
Alkuun pääsee myös luonnostelemalla omat olemassa olevat verkostot yksiin kansiin. Aivan kuten oman ”Master-CV”:n, eli karsimattoman CV:n, opiskelija voi luoda tiedoston, jossa on listattuna kaikki harrastukset, työharjoittelut, vapaaehtoisprojektit ja työpaikat. Kun omaa karttaa kasaa jo opiskeluvaiheessa, on verkostojen ylläpitäminen ja havainnointi myöhemmin helpompaa. Liikkeelle pääsee listaamalla, keitä olet tavannut, missä yhteydessä ja mistä aiheesta keskustelitte. Tämän pohjalta voi vuosien jälkeen ottaa yhteyttä sopivaan henkilöön, kun itse muistat missä ensikohtaamisenne tapahtui ja mihin keskusteluihin voit viitata.
Sosiaalisen median kautta tapahtuva verkostoituminen on kevyttä ja helppoa, mutta myös livekohtaamisia kannattaa pitää arvossaan. Verkostoituminen ei ole pelkkää pahvisten käyntikorttien vaihtamista tai kontaktien lisäämistä LinkedInissä. Se on keskustelua, sitä että kuuntelee kiinnostuneena, mitä toinen tekee, nappaa sieltä ajatuksia omaan tekemiseensä ja tavoitteiden kirkastamiseen. Kontaktien luomiseen kannattaa satsata aikaa, joka tapauksessa sen tuottamat tai siltä toivomasi tulokset määrittelet kuitenkin sinä itse. Oivalla omat verkostosi kohtaamisten kautta ja ole avoin uusille ideoille!
Vilja Byström
Yhteisösuunnittelija
Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU