Erasmus-matka Saksaan, osa II. Delbancon workshopissa ebrary ja e-kirjat
Lüneburgin yliopistonkin kirjaston hyllyt ovat osittain e-extreme. Lasilattian alla vanha huoltomonttu
Workshopissa oli mukana ebraryn edustajana Aine Rice, joka kertoi ebraryn ja Electronic Book Libraryn (EBL) yhdistymisestä. ebrary osti australialaisen EBL:n, joka on ollut pioneeri e-kirjojen käyttöliittymien rakentamisessa. Tarkoitus on jättää vuonna 2015 avattavaan uuteen käyttöliittymään parhaat puolet molempien vanhoista. Delbanco saa käyttöönsä ebraryn tietokannan asiakkaitaan varten. Sopimukset ovat valmiina, tekniikkaa rakennetaan vielä. Jatkossa on myös mahdollista tilata ebraryn kirjoja Delbancon kautta. Hyvänä uudistuksena ebrary lupaa hankinnan deduplikaatio-tarkastusta, siis tarkastusta siitä onko e-kirja jo hankittu kokoelmiin muuta kautta, toiselta kustantajalta tai välittäjältä.
Ebraryn syntyhistoria on sinänsä mielenkiintoinen ja tyypillinen digitaalisen ajan kertomus. Noin 12 vuotta sitten kaksi opiskelijaa etsi tietoa kirjastosta rakentaakseen huippupolkupyörän. He kulkivat eri osastoilla ympäri kirjastoa etsimässä tietoja: mekaniikkaa, aerodynamiikkaa, liikuntaa ja muuta pyöräilyyn liittyvää. He totesivat, että täytyy olla parempikin tapa selata tietoja kirjoista, ja alkoivat suunnitella parempaa. Lopputulemaksi syntyi e-kirjojen kokoelma ja niille yhteinen käyttöliittymä, ebrary Academic complete. ebrary haluaa pysyä jatkossakin tieteellisten kirjojen kokoelmana, muutoksista huolimatta.
Yleisesti todettiin, että e-kirjat ovat tulleet jäädäkseen; nimekemäärien kriittinen massa on ylitetty. Mobiililaitteet, saatavuus, etäkäyttö, 24/7 aukiolot, haut koko tietokannasta yhdellä kerralla ja monet muut seikat puhuvat e-kirjojen käyttökulttuurin puolesta. Länsimaisissa tieteellisissä kirjastoissa keskimäärin noin 20% kirjojen hankintabudjetista käytetään e-kirjoihin. Myös UEFin e-kirjojen hankintabudjetti on lähellä tätä osuutta. Australiassa on jo e-extreme -kirjastoja, kuten Sydneyn teknillisessä yliopistossa. Painetut kirjat pidetään muualla, suljetuissa varastoissa ja niitä pitää pyytää tai tilata erikseen käytettäväksi. Myös Tampereen teknillisen yliopiston kurssikirjat hankitaan aina e-muodossa, jos ne ovat saatavissa semmoisina. Nykyaikaiset kirjastot alkavat muistuttaa lentokenttiä, arvioi Aine Rice.
E-kirjojen välittäjien ja käyttäjien palvelut kehittyvät jatkuvasti. ebraryn ja EBL:n kaupan myötä tuttu PDA-termi (Patron driven acquisition) muuttuu takaisin DDAksi (Demand Driven Acquisition). Kyseessä on kuitenkin sama käyttäjälähtöinen hankintapalvelu, jossa kirjasto ei hanki heti aineistoja, vaan aluksi ikään kuin lunastaa asiakkailleen lainaus- ja käyttöoikeuksia. Hankinta tehdään vasta kirjasta jota on todella lainattu tai muulla tavoin käytetty. Mukaan tulee supon ja mupon (siis yhden tai usean yhtäaikaisen käyttäjän) lisäksi kolmaskin tapa lisensoida e-kirjoja. Kirjalle voidaan lunastaa 325 käyttökrediittiä kerrallaan. Kun nämä ovat kuluneet loppuun, täytyy krediittejä ostaa lisää, tai kirja ei enää avaudu.
Mikä näistä on kirjastoille paras ja edullisin tapa, siinä onkin analyysin paikka. Kaikki kirjastot PDA-mallissa eivät edes lainaa e-kirjoja, vaan ostavat sen heti kun asiakas kirjaa käyttää. Tämä ei tilastojen valossa näyttäisi olevan tehokkain tapa. UEFin PDA-mallissa e-kirjaa voi selata 10 sivua ilman kuluja. Kirjan laajempi selaaminen, lataaminen tai tulostaminen paperille aiheuttaa käyttömerkinnän lainalaskurille ja joka käytön jatkuessa johtaa ostotapahtumaan.
Keskiaikaisen Lüneburgin satamaa Ilmenau-joen varrella
Palvelupäällikkö Jukka Kananen, Verkkoresurssipalvelut