Miksi geneeriset taidot eivät kehity itsestään? KAPPAS2-hanke haastaa korkeakoulut pohtimaan opetustaan

Kirjoittajat: Heidi Hyytinen, professori, varadekaani, Itä-Suomen yliopisto, [email protected] ja Jani Ursin, tutkimusjohtaja, Jyväskylän yliopisto, [email protected]

Korkeakoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden tieteenalakohtaisen osaamisen lisäksi myös geneeristen taitojen, kuten kriittisen ajattelun, argumentaation, tiedon arvioinnin ja viestinnän, kehittymistä. Näitä taitoja tarvitaan niin opinnoissa, työelämässä kuin yhteiskunnallisessa osallistumisessakin. Vaikka niiden merkitys tunnistetaan laajasti, tiedämme edelleen melko vähän siitä, miten hyvin suomalaiset korkeakouluopiskelijat näitä taitoja hallitsevat ja miten ne kehittyvät opintojen aikana. Tätä tarkasteltiin KAPPAS2-hankkeessa, jossa tutkittiin yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden geneerisiä taitoja, niiden kehittymistä sekä taitoihin yhteydessä olevia tekijöitä (Ursin ym., 2026).

Neljällä opiskelijalla kymmenestä on tarvetta taitojensa vahvistamiseen

KAPPAS2-hankkeen ehkä puhuttelevin havainto on, että 44 prosentilla tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista geneeriset taidot olivat korkeintaan tyydyttävällä tasolla (Ursin ym., 2026). Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti kriittisen ajattelun ja argumentaation taitoja eli osaamista, jonka avulla opiskelija kykenee arvioimaan tiedon luotettavuutta, punnitsemaan erilaisia näkökulmia ja perustelemaan johtopäätöksiään. Hieman yli puolet opiskelijoista osoitti hyvää tai sitä korkeampaa osaamista. Tulokset kertovat ennen kaikkea siitä, että opiskelijoiden osaamisessa on huomattavaa vaihtelua.

Erot eivät synny tyhjiössä. Hankkeessa havaittiin, että geneeriset taidot olivat yhteydessä muun muassa aikaisempaan koulutustaustaan ja sosioekonomisiin tekijöihin (Ursin ym., 2026). Esimerkiksi ylioppilastutkinnon suorittaneet opiskelijat saavuttivat keskimäärin parempia tuloksia kuin ne opiskelijat, joilla ylioppilastutkintoa ei ollut. Myös lapsuudenkodin kulttuuriseen pääomaan liittyvät tekijät näkyivät opiskelijoiden osaamisessa vielä korkeakouluvaiheessa.

Tulokset muistuttavat siitä, että opiskelijat eivät aloita opintojaan samalta viivalta. Osa saapuu korkeakouluun vahvojen kriittisen ajattelun, argumentaation ja tiedon arvioinnin taitojen kanssa, kun taas osa tarvitsee näiden taitojen kehittämiseen enemmän tukea.

Geneeriset taidot kehittyvät, mutta eivät kaikilla samalla tavalla

Hyvä uutinen on, että geneeriset taidot kehittyvät korkeakouluopintojen aikana. KAPPAS2-hankkeen pitkittäistutkimuksessa opiskelijoiden osaaminen vahvistui opintojen edetessä. Keskimääräiset muutokset kuitenkin peittävät alleen huomattavan yksilöllisen vaihtelun. Osalla opiskelijoista taidot kehittyivät merkittävästi, mutta osalla kehitys jäi vähäiseksi tai sitä ei tapahtunut lainkaan (Ursin ym., 2026). Opiskelijoiden välillä oli siis suuria eroja siinä, miten taidot opintojen aikana vahvistuvat.

Tulokset haastavat käsityksen siitä, että kriittinen ajattelu, argumentaatiotaidot ja ongelmanratkaisukyky kehittyisivät automaattisesti korkeakouluopintojen aikana. Geneeriset taidot ovat opittavissa, mutta niiden kehittäminen edellyttää tavoitteellista opetusta, harjoittelua ja palautetta (Abrami ym., 2015; Hyytinen ym., 2025).

Mitä opettaja voi tehdä?

Geneeristen taitojen kehittäminen ei välttämättä edellytä uusien opintojaksojen lisäämistä tutkintoihin. Keskeistä on tehdä taidot näkyviksi osana opetusta. Pelkkä taitojen määrittely tai niistä kertominen ei kuitenkaan riitä, vaan opiskelijoiden tulee päästä harjoittelemaan niitä tavoitteellisesti, ohjatusti ja toistuvasti osana opintojaan (Hyytinen ym., 2025). Opettajan tehtävänä on tukea tätä prosessia tekemällä ajattelua näkyväksi ja ohjaamalla taitojen käyttöä erilaisissa tehtävissä (Abrami ym., 2015). Myös arvioinnin ja palautteen tulee kohdistua taitojen käyttöön, jotta opiskelijat saavat tietoa osaamisestaan ja voivat kehittää sitä edelleen. Tutkimusten mukaan geneeristen taitojen oppimista tukevat erityisesti opetuskäytännöt, joissa opiskelijat osallistuvat aktiivisesti keskusteluun, ratkaisevat autenttisia ongelmia sekä harjoittelevat taitoja tietoisesti ja tavoitteellisesti (Abrami ym., 2015; Hyytinen ym., 2025).

Yksittäisten opettajien vastuusta rakenteelliseen kehittämiseen

Vaikka opettajilla on keskeinen rooli geneeristen taitojen tukemisessa, vastuu ei voi jäädä yksittäisten opettajien tai opintojaksojen varaan. Jos kriittinen ajattelu ja argumentaatiotaidot halutaan aidosti osaksi korkeakoulutuksen oppimistuloksia, niiden tulee näkyä opetussuunnitelmissa, arviointikäytännöissä ja pedagogisessa johtamisessa. KAPPAS2-hankkeen keskeinen viesti onkin yksinkertainen, mutta tärkeä: geneeriset taidot eivät kehity automaattisesti opintojen edetessä. Ne ovat opetettavissa, opittavissa ja arvioitavissa (Abrami ym., 2025). Siksi niiden kehittämistä tulisi tukea systemaattisesti koko koulutuspolun ajan.

Lähteet

Abrami, P. C., Bernard, R. M., Borokhovski, E., Waddington, D. I., Wade, C. A., & Persson, T. (2015). Strategies for teaching students to think critically: A meta-analysis. Review of Educational Research, 85(2), 275–314. https://doi.org/10.3102/0034654314551063

Hyytinen, H., Kleemola, K., Ursin, J., & Toom, A. (2025). Kriittisen ajattelun tukeminen korkeakouluopetuksessa. Teoksessa A. Parpala & L. Postareff (toim.), Hyvinvoiva ja pedagogisesti osaava korkeakouluopettaja. Vastapaino.

Ursin, J., Hyytinen, H., Nissinen, K., Silvennoinen, K., Väänänen, L., & Jämsä, M. (2026). Korkeakouluopiskelijoiden geneeristen taitojen arviointi: KAPPAS2-hankkeen ensituloksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2026:30