Puuystäviä Turusta

Yle Turku teki taannoin jutun turkulaisten puuystävistä. Mukana haastattelussa oli myös Puut Lähellämme-hankkeen kirjallisuudentutkija Karoliina Lummaa. Lue Karoliinan ja kahden Turkulaisen kokemukset heille tärkeistä puista. Uutisklippi nähtiin myös Ylen Turun alueuutisissa ja Yle uutisten valtakunnallisessa päälähetyksessä.

Lue juttu:

Monella suomalaisella on puuystävä, jonka kanssa voi jakaa huolet ja murheet – ”Puusta on ollut paljon apua ja tukea vaikeina aikoina”

Kolmen yliopiston tutkijat haluavat selvittää, mikä tekee yksittäisestä puusta jollekin ihmiselle erityisen tärkeän.

https://yle.fi/uutiset/3-11157177

Elämämme tärkeät puut nostavat tunteet pintaan

Tämä teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Suomen Metsämuseo Luston Metsäsuhteita -blogissa (20.12.2019): https://metsasuhteita.fi/elamamme-tarkeat-puut-nostavat-tunteet-pintaan/

Millaisia ovat suomalaisten puusuhteet? Sitä tutkitaan nyt kasviekologien, kulttuurintutkijoiden ja taiteilijoiden voimin Itä-Suomen Yliopiston monitieteissä hankkeessa ”Puut lähellämme”. 

Ihmisen suhde luontoon on osa jokapäiväistä elämäämme. Tunnistamme metsäsuhteemme, kun lähdemme metsään. Puusuhde on jollain tavalla ehkä vielä henkilökohtaisempi, intiimimpi – ja toisaalta myös arkisempi asia. Suhde puuhun voi kehittyä huomaamatta arkisen elämämme sivussa. Puut eivät ole ihmisiä, mutta kiintymys johonkin puuhun voi olla jopa elinikäinenSuomessa ei tarvitse mennä metsään tavatakseen puun. Ne ovat kaikkialla ympärillämme. Me kiinnitämme huomioita ympäristössämme kuitenkin vain joihinkin puihin, emme suinkaan kaikkiin. Joitakin puita tarkkailemme ympäri vuoden – lehtien värin vaihtumista, siinä eläviä lintuja ja hyönteisiä. Joitakin puita me hoidamme rakkaudella ja joitakin päätämme sietää, vaikka ne aiheuttaisivat meille paljon vaivaa. Saatamme istuttaa puun itse ja seurata sen kasvua lastemme kanssa. Joku hakee voimaa koskettamalla puun kaarnaa tai jakaa ajatuksensa hiljaiselle ystävälle. Teemme päätöksiä elinpiirimme puiden kohtaloista. Pihasta kaadettu puu lämmittää meitä talven paukkupakkasilla tai jatkaa elämäänsä pirtinpöytänä. 

Puuhun voi kiinnittyä syviäkin tunteita, jotka ovat toisaalta arkisia, toisaalta yksityisiä. Näkyväksi ne tulevat usein vasta silloin, kun puu on jollakin tavalla uhattuna. Kaupungeissa asuvat ihmiset saavat huomata puiston isojen puiden kaatamisen järkyttävän tunteita rajustikin. Kaupunkipuiden kohtaloita puolustetaan voimallisestikin, mutta puista neuvotellaan jatkuvasti myös taloyhtiönkokouksissa tai perhepiirissä.  

Millaiset puut herättävät ihmisten empatian ja toisaalta, mitä tällaisen lajienvälisen suhteen muodostuminen vaatii? Kiintyvätkö tietynlaiset ihmiset puihin, vai vaatiko kiintymys jonkin tietyn olosuhteen tai tietynlaisen persoonallisuuden? Miten meidän kiintymyksemme vaikuttaa näihin puihin? 

Kun tutkitaan tunteita, asian ymmärtämiseen tarvitaan muutakin kuin kyselyjä ja analyysejä. Taide pystyy usein ilmaisemaan tunteita paljon tiedettä paremmin. Siksi olemme koonneet tutkimusryhmän missä metsätieteilijät, kulttuurintutkijat ja taiteilijat yhdessä tarttuvat näihin kysymyksiin ja yrittävät ymmärtää niitä. Tutkimme suomalaista kirjallisuuden kuvaa puista, ihmisten ottamia valokuvia, teemme kyselyjä ja haastatteluja ja ennen kaikkea, yritämme ymmärtää erilaisia puusuhteita ja niiden muodostumista.  

Kun aloitimme tutkimuksen teon, uskoimme suomalaisten tunteiden puita kohtaan olevan hyvin käytännönläheisiä. Nyt kun ihmisten kokemuksia on kerätty jonkin aikaa, näyttää siltä, että yllättävän moni pitää sisällään hyvin voimakkaita tunteita puita kohtaan. Mitä sinä olisit valmis tekemään sinulle tärkeän puun hyväksi? 

Tervetuloa mukaan jakamaan kokemuksesi henkilökohtaisesti tärkeistä puista ja seuraamaan tutkimustamme: http://www.uef.fi/puutlahellamme 

 

Kaisa Vainio on tohtorikoulutettava Itä-Suomen Yliopiston metsätieteiden osastolla. Tutkimusta hän tekee Puut lähellämme-hankkeessa. Uuteen kotikaupunkiinsa Joensuuhun hän tutustuu puiden kautta – alkaen oman pihan hedelmäpuiden hoidosta ja vaahteran lehtien haravoinnista. 

Puumuistoja Akateeminen vartti -podcastissa

Itä-Suomen yliopiston akateeminen vartti – podcastissa puhutaan Puut lähellämme – tutkimushankkeen synnystä ja tutkijoiden puusuhteista. Mukana ovat tutkijat Kaisa Vainio ja Aino Korrensalo. Tutkijoita haastattelee Anne Heikkinen.

Kuuntele puumuistoja ja tutkimushankkeen taustaa alla olevasta linkistä.

 

 

 

Nyt puhutaan puista ja tunteista!

Itä-Suomen yliopistossa on alkanut tutkimus, jossa tarkastellaan, miten ihmiset ja puut elävät naapureina ja millaisia tunteita puihin liittyy. Onko tämä jotain puunhalaamista? Luulen, että suomalaisten puusuhde on paljon monipuolisempi ja käytännönläheisempi. Puihin liittyy kuitenkin myös tunteita.

Lapsuuteni rakkaat puut ovat kesämökin ja mummolan maisemissa. Kesämökkimme pihalla kasvoi kataja, se oli pihapiirimme tuntomerkki. Edelleen, kun näen katajan missä tahansa, mieleeni palaa tuo ensimmäinen tietämäni kataja, isovanhemmat ja lapsuuden kesät meren rannalla. Muistan kun eräänä kesäpäivänä pappa raivasi pihalta pienet koivut. Maisema piti avata merelle, mutta onneksi kataja sai jäädä. Minä olin papalle vihainen koivujen hävityksestä. Silloin en vielä tiennyt kuinka pappa rakasti puita. Myöhemmin sain kuulla hänen usein hakeutuneen suurten puiden läheisyyteen halaamaan niitä ja hakemaan voimaa. Pappa oli tyypillinen suomalainen jäyhä mies, suvun metsää hoitava automekaanikko. Voimapuistaan hän ei puhua pukahtanut muille kuin vaimolleen.

Puusuhteet saatavat olla hyvin yksityisiäkin ja niihin voi liittyä arvokkaita muistoja. Joku on istuttanut rakkaan puunsa itse tai sen on istuttanut hänen vanhempansa tai isovanhempansa. Puiden kautta seuraamme vuodenaikojen vaihtelua ja vuosien vierimistä. Lapset kiipeävät puuhun ja me aikuiset hakeudumme lepäämään sen juurelle. Kiinnitämme puihin linnunpönttöjä ja koristeita, suojelemme niitä jäniksiltä ja tuholaisilta, varjelemme myrskyiltä ja haravoimme lehtiä niiden juurelta. Vaellamme kauaskin katsomaan tuttuja puita. Joku haluaa säilyttää rakkaan puunsa vielä silloinkin, kun muut tahtoisivat sen kaataa. Joku kaataa itse rakkaan puunsa ja veistää rungosta pirtinpöydän muistoksi. Kaikki eivät koe puita kohtaan samoin, eikä kaikille kehity tällaista kiintymyssuhdetta. Mutta joillekin kehittyy. Miksi ja miten se tapahtuu?

Jutellessa metsänomistajien kanssa on tullut esiin selvä ero ”pinokuutioiden” ja niiden tärkeiden puiden välillä. Kaikki meistä eivät ole puunhalaajia, mutta tunteet puita kohtaan voivat olla silti vahvoja. ”No pihapuut ovatkin ihan eri asia”, tokaisi eräs tapaamani metsänomistaja. ”Se puu kaadetaan vain kuolleen ruumiini yli”, tokaisi eräs tapaamani metsätilallinen.

Ihminen on kyllä kummallinen olento ekosysteemissä. Toiminnassamme on vielä tänäkin päivänä paljon selittämättömiä asioita mitä emme itsekään ymmärrä. Kiintymys puihin tulee usein näkyväksi vasta kun puita ollaan jo kaatamassa. Parantamalla ymmärrystä ihmisten käsityksistä ja tunteista ympäröivää luontoa kohtaan, voimme helpottaa niitä tilanteita, kun pitää neuvotella sen tärkeän pihapuun kohtalosta, uudistaa kaupunginpuistoa tai suunnitella asuinalueita.

Miten tämmöinen kiintymys joitakin puita kohtaan syntyy? Miksi joistakin puista tulee tärkeämpiä kuin toisista? Näitä kysymyksiä tutkimme Puut lähellämme -tutkimushankkeessa luonnontieteilijöiden, kulttuurintutkijoiden ja taiteilijoiden voimin. Hanketta rahoittaa Koneen Säätiö.

Metsäalan ammattilaiset ja metsänomistajat ovat puiden kanssa töissä. Vaikuttaako se puusuhteen muodostumiseen? Auttakaa meitä selvittämään se. Olemme avanneet verkossa kyselyn, johon vastauksia tärkeistä puista toivotaan ihan kaikilta suomalaisilta, myös niiltä, jotka eivät koe mitään puuta itselleen läheiseksi.

Osallistu tutkimukseen

Onko sinun elämässäsi joku tärkeä puu? Tutkimukseen voi osallistua verkossa vastaamalla lyhyeen kyselyyn. Lomakkeessa on monivalintoja ja sen täyttää 15 minuutissa. www.uef.fi/puutlahellamme/osallistu

 

Kaisa Vainio

Kirjoittaja on metsään hurahtanut kulttuuriantropologi, joka työstää väitöskirjaansa suomalaisista puusuhteista Itä-Suomen Yliopiston metsätieteiden osastolla.

Alkuperäinen teksti on julkaistu Suomen Metsäyhdistyksen Blogissa 11.10.2019

Nyt puhutaan puista ja tunteista!