Vienankarjalan pakinakuršši 2023: opaštujien kirjutukšet eri šanoista

Täh on kerätty vienankarjalan pakinakurššin opaštujien tekstit karjalan kielen šanoista. Tehtäväkši oli annettu:

• Kaččele elvytyšprojektin blogin Šanani karjalakši –šivuo: https://blogs.uef.fi/karjalanelvytys/sananen-karjalaksi/
• Smieti mitänih karjalan šanua tahi kielišeikkua, kumpasešta tahot kertuo toisilla.
• Kirjuta teksti ta mieti kuvitušta (Pixabay, Unsplash… tahi oma kuva).

Čuuto olet šie

Tiina Kojonen-Kyllönen

Miun tiätä šaneli miula šanoja, kumpasie muamo oli lapšuošša heijän koissa käyttän. Yksi niistä oli čuuto. Pojan mamma oli šanon: Čuuto olet šie! Kymmenien vuosien jälkeh tiätä tuumaičči miun kera paissešša, mitä še lienöy tarkottan. Mie rupein eččimäh tätä šanua šanakirjoista.

Mie tulin šiih käsitykšeh, jotta še šuatto tarkottua kahta asieta:

1. jotta hiän oli ‘likainen, resuisissa vaatteissa’ ta šentäh
2. ‘kummallinen, outo’.

Šuomekši voisima šanuo: ‘Oletpas sinä likainen!’ tahi ‘Näytätpäs sinä kummalta/oudolta!’.

Šanan čuutoniekka sinonimi on hupšu. Voit olla, jotta mamman šilmissä tämä kuvatuš (likasissa ta pahoissa vuatteissa kulkija poika) näytti i huppanalta.

Löysin vielä muutaki käyttyö čuuto-šanalla:

A voi voi čuutuo! (‘Voi voi tätä vaivaa!’)

Mi čuuto teilä on? (‘Mikä kumma teitä vaivaa?’)

Čuutot tuli! (‘Pulassa / Lirissä ollaan!’)

Enši kertua niän tämmöistä čuutuo! (‘Ensi kertaa näen tämmöisen ihmeen!’)

Vot oli čuuto kun… (‘Olipa ihme kun…’)

joutuo čuutoloih (‘joutua edesvastuuseen’)

luatie čuutot (´tehdä tepposet’)

Arvautuš: Čuuto kummalla ajau, kamalalla kaikottau. Mi še on?

Ka polkupyörällä hiän ajelou, hoti ei šitä nykyjäh helpošti arvuais.

Käytetyt šanakirjat:

Karjalan kielen sanakirja, Kotimaisten kielten keskus, 1968–2005.

Karjalais-venäläini sanakirja (pohjois-karjalaiset murtehet), Zaikov P., Rugojeva L. Petroskoi, 1999.

Venäjä-viena šanakirja, Petroskoi, 2015.

Opaštajan Olga Karlovan kommentti

Čuuto tulou venäjän šanašta чудо (čudo) ’ihme, kumma’. Ka karjalan kieleššä šiih on tullun lisyä merkityštä, ta šie oletki löytän monta.

Čuuto ei liity šuorah likah. Čuutonnäköni on ’oudonnäköinen; kummallinen’. Yhyššana likačuuto on ’resupekka’. Čuutoraiska on ’hupsu; ressukka’.

Mamman čuutoraiska.

Kuva: Pixabay / lisa runnels

Käpälikkö

Kirjuttan Tarja

Käpälikkö

Kuvašša ollah käpälikkö-kirjat, kumpasie käytetäh karjalaisissa käsiruatoloissa. Käsialan nimityš on Šuomešša etupistokirjonta ta Karjalašša luotokšittain ompelu. ”Käpälikkö”, ”omenainen”, ”näreinen”, ”haravainen”, ”pienkirkkonen”, ”vääräpää”, ”lättäpää” ta ”revonnenä” ollah kirjojen nimitykšie, kumpasie kirjutetah käs(i)paikkoih. Ta toisieki on. Olis hyvä tutkie ta kovota kirjojen karjalankielisie nimijä.

Mie luajin tekstin männä netälillä karjalasista käs(i)paikoista Näkökulmia karjalaiseen perinnekulttuuriin -kurššilla. Käs(i)paikka on pyhä paikka oprasan yllä tahi kiriköššä. Še voipi niisi olla jokapäiväseššä käytöššä olija paikka koissa, kumpaseh kuivatah kiät. Käs(i)paikalla on erimoisie nimitykšie pivon (luokkaliina, obraaznikka) ta murtehen (käspaikka, käsipaikka, käzipaikka) mukah. Vienan Karjalašša on käsipaikka ta Aunukšešša tiijetäh vieläi šanua vuarupaikku, kumpaseh pätöy likaset kiät pyyhkie. Šuomen ylehiskieleššä šanotah käspaikka.

Lähtehet:

Lukkarinen, Annikki – Heikkilä-Palo, Liisa (toim.)1995: Käspaikat pyhäiset pyyhkiet. Helsinki: Gummerus.

Säppi, Leena – Oino, Lauri (toim.) 2010: Käspaikka. Muistiliina. Helsinki: Maahenki.

Kuva: Schvindt, Theodor 1894: Suomalaisia koristeita. Ompelukoristeita. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Pahkakul’l’ukka

Sirpa Mänty

Pahkakul’l’ukašta kaffie ta juopukkaista mättähältä. Kuva: Sirpa Mänty.

Meččäh on mukava ta kepie ottua keralla puini kuppi, kumpani on luajittu pahkašta: pahkakul’l’ukka šen nimi on.

Šiih paššuau kuatua kahvie tahi čäijyö, ollou palavua vettä termosassa, tahi on šuanun ropivolla keittyä vejen. Ylen makielta pahkakul’l’ukašta niise vilut juomat maissutah, hot pal’l’aš vesiki.

Ne ollah kaunehet kruškat, šemmošet min keralla on mukava meččäh lähtie.

Paššuau niih tiettäväini panna marjua, huttuo, šuppie tahi mitänih muuta šyömištä, onhan še monikäyttöni kapineh! Onnakko šupilla ta hutulla vielä parempi olis vähäsen šuurempi pahkašta luajittu staučča, pahkakul’l’u.

Šanavakkani:

pahkakul’l’ukka – pahkakuppi, kuksa

palavua vettä – kuumaa vettä

pal’l’aš vesi – pelkkä vesi, puhdas vesi

kruška – muki

staučča – kulho

pahkakul’l’u – pahkasta tehty kulhomainen astia

”Huikea” ei ole ”huikie”

Kirjuttan Nunnu

Miula on huikie. Kuva: Pixabay.

Šuomen kieleššä šanua ”huikea” käytetäh, konša mitänih tahi ketänih ylen killatah ta kiitelläh. Šitä ei pie kiäntyä karjalan šanalla huikie, muiten tulou hairivo. Huikien yksi sinonima karjalan kieleššä on häpie.

Esimerkit Karjalan kielen verkkošanakirjašta:

Miun on huikie.

Eikö šiula hoti huikie tule, kun tuommoista pakajat.

Olet šie huijotoin koira, et yhtä huikieta varaja.

Erähät šanat:

huikie – häpeä, ujous; hävettävä, häpeällinen, sopimaton, ilkeä, paha, ujo

huijissella, huijisseliutuo – häpeillä, olla häpeissään

huijotoin – häpeämätön

Moušot tällä kurššilla olijat nämä jo tiijetäh, no tahoin niistä kirjuttua, šentäh kun huikie voit olla hairiehvetäjä šana.

Smuakkuset

Mari Rajamaa

Mintäh smuakkuset?

Mie olen smiettin yötä päivyä tikutušmalliloita ta -šanaštuo. Yhen kirjan nimityš on smuakkuset, šen merkityštä en ole löytän. Olga juohatti, jotta kačo Kotukšen šanakirjašta moakku-šanan vaštinehta. Löyty ”mäti” tahi ”unikko”. Enämpi tämä on miušta ”unikko”, ka en tiijä. Tietäiskö kennih vaššata, mintäh šemmoni nimi: smuakkuset?

Kuva: Onttoni Miihkali 1933. Suomen kansallismuseo. Suomalais-ugrilaiset kokoelmat.

Täh olen kerännyn pientä tikutuššanaštuo.

alašet – aluslapaset

kauniskirjani – kauniisti koristeltu, kirjottu

kesselikirja – eräs koristekuvio

kinnaš – kinnas, lapanen

kirja – koriste, kirjonta, kuvio

kirjavarsi – kirjavavartinen

kirjokinnaš – kuviolapanen, kuviokinnas, kirjokinnas

lanka – lanka

lemmenlehdet – eräs koristekuvio

minetka – kynsikäs

niekluo – neuloa tav. kinnasneulalla mutta myös puikoilla; kutoa verkkoa

plaskaset – eräs koristekuvio

rantu – raita

rihma – lanka

ristikirjani – raidallinen

šahan hampahat – sahalaita (eräs koristekuvio)

smuakkuset – eräs koristekuvio

šormikaš – sormikas

šukka – sukka

tikkuri – neulepusero

tikuttaja – neuloja

tikuttamini – neulominen

tikuttua – kutoa (sukka)puikoilla

tikutuš – neule(työ)

tikutuštikku – (sukka)puikko, neulepuikko

villa – villa

villalanka – villalanka

villani – villainen

väri – väri

värini – värinen

Časouna

Kerttu Nurmela

Venehjärven časouna: kellojalat ta kupu. Kuva: Irma Lahti.

Čässöynä on pravoslaunoi molintahuoneh. Karjalan verkkošanakirjan mukah šitä on kučuttu šanoilla ”tšoassoina” Kiestinkissä ta ”tseäššöönä” Pistojärveššä. Käytän ielläh kirjuttuas’s’a tš-konsonanttiyhtymän tilah nykykarjalašša normitettuo č-kirjainta. Uhtuošša še on ollun šekä čiässöynä jotta čiässöinä ta šuvempana čassoina, čassovna, čassouna, časouna, časoona, časounu ta časoonu.

Molintahuonehen nimi tulou venyähän šanašta tšasovnja (часовня), mi tulou šanašta tšas ‘hetki, tunti’ šentäh, kun čiässöynäššä sluušitah vain kotva.

Šuomešša molintahuonehista käytetäh nimitykšie tsasouna, rukoushuone tahi kappeli.

Šuomen vanhin, karjalaiseh mallih luajittu časouna on Hattuvuarašša. Še on strojittu vuotena 1792. Šuomešša pravoslaunoilla kiriköllä on šiinä yhekšänkymmentä časounua.

Lähtehet:

Karjalan kielen verkkosanakirja, Kotimaisten kielten keskus.

www.ortodoksi.net

www.ort.fi

Šanavakkani

sluušie = toimittaa jumalanpalvelus tai muu kirkollinen toimitus

sluušpa = jumalanpalvelus

pravoslaunoi, pravoslavni = ortodoksinen

jorhata = veisata, messuta, lukea resitatiivisesti

opietn’a = liturgia, ehtoollisjumalanpalvelus

kirikkö = kirkko

malittu, malitvo, molitvo = rukous, siunaus

molie = rukoilla, anoa rukoillen

Spuassa, Spuassu = Vapahtaja, Kristus

kellojalat = kellotapuli

kupu = kupoli

Tuulipaikka

Kirjuttan Kati

Tuulipaikka on valkie lentanmoisekši leikattu vuate, mi šivotah hautaristih kalmismualla. Kuni še vaihetah uuteh, niin pitälti vainua muissetah. Tuulipaikkoja vieläki muissetah šituo Karjalašša. Marinmualla ta Udmurtiašša tai muilla šuomelais-ugrilaisilla alovehilla niitä voipi nähä ei vain kalmismualla, a puissa pyhillä vuoriloilla tai hetteillä. Moušot niijen kautti työnnettih malittuja tahi tervehyisie vainailla, imehnisillä, ket ollah tuonilmašša. Lienöy heitä šulual’tu, kun šanottih: ”Heitä pois kivissyš, elä vaivoa enämpi milma. Mie annan siule tuulipaikan.” (SKVR 1, 4)

Tuulipaikat Vuokkiniemen kalmismualla. Kuva: Olga Karlova.

Kalma, kropničča, kuolinvuattiet ta tuulipaikka

Kai Peksujeff

Tollonjovella Niilo Peksujeffin luatima kropničča. Kuva: Kai Peksujeff.

Kun inehmini lähtöy tuonilmasih, oma pereh, heimolaiset ta šuurempiki joukko lähetäh kaimuamah pokoiniekkua muah. Šitä ennein vainua šuoritetah kuolinvuattehih. Ennein vainua oli iče elyässäh valinnun valkiet vuattiet šitä varoin. Kaimoveh matatah kalmismualla ta vainua lašetah krovušša muah. Šiitä jäleštäpäin šiih kohtah luajitah kropničča. Še on hauvan piällä olija pikkaraisen pertin tapani huoneh, kumpaseh on luajittu niisi katošristi. Šiih tavan mukah šivotah ainaški muissinpäivänä tuulipaikka ili šuikaleh kankašta pokoiniekan muissokši.

Alempana olijašša kuvašša on miun ämmön hauta Teuvalla. Iče aikonah luajin pikkaraisen muistomerkin tuulipaikkoja varoin paččahan viereh.

Ämmön hauta, pieni risti ta tuulipaikat. Kuva: Kai Peksujeff.

Repo

Irma Aleksejeva

Moni ihmini on nähnyn tätä ruškieta veitikkyä. Toičči repo vain kaččelou meitä loittuota ta ei ruohi tulla lähellä. A toičči i kalua tulou varaštamah kalaštajalta, ei kačo čuipottele. Ruuvvakšihan revolla kelpuau melkein kaikki: kala, liha, mavot, marjat t.n.i. Kevyällä repo šuapi pentuja. Ne šynnytäh šokeina, kuurnehina ta ilman hampahie. Čuumušša šiitä repoveh kašvau ta šykyšyllä ollah jo iččenäisie.

Repo-kuoma mainitah monissa starinoissaki. Niissä še on hiitroi ta poikkoi, ka toičči hiän joutuu i punt’ukkoih. Niistäki hiän šelviey.

Pakinašša rahvaš mainiččou tätä elukkua:

• revon čuumu: pirtti on kuin revon čuumu.

Näin šanotah, konša pirtissä on šemmoni šiivo, jotta ei ole paikkua kunne aštuo.

• repo nuuhteli pukšut.

Konša nuotivolla makuajan pukšuloih lenti kypinä.

• repo šie olet, ka häntä puuttuu.

Konša pakina on hiitroista ihmiseštä.

Lähtehet

https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=repoi&b=1&ha=repo

https://www.ahtarizoo.fi/zoo/elaimet/kettu

https://luontoportti.com/t/3212/kettu

Repoveh. Kuva: Pixabay.