Vienankarjalan opaštujat kirjutetah

Tällä šivulla julkuamma Päivännoušu-Šuomen yliopisson karjalan kielen opaštujien kirjutukšie ta muuta kielimaterijalie vienankarjalakši.

Tekstit ta muut kieliruavot on luajittu vienankarjalan peruš-, jatko- ta pakinakurššien oloh. Opaštujien ruavot on tarkistan opaštaja Olga Karlova. Näitä materijalija voipi käyttyä kielen opaššunnašša ta opaššannašša.

Opaššušvuuvven 2024–25 opaštujat kirjutetah

*

Tolkun šynty

Johanna Pelling on kirjuttan tämän starinan vuuvven 2025 alun muailmah tolkkuo ikävöiješšä. Tolkun šynty -starina on kuultu vienankarjalan pakinakurššilla, kumpasella kirjuttaja on iče opaštun. Starina on julattu niise blogin Karjalaiset kirjutetah -šivulla. Alahana niät linkin.

Johanna Pelling: Tolkun šynty – Karjalan kielen elvyttäminen

*

Tien juohattamini

Opaštujat opašteliuvuttih juohattamah tietä karjalakši. Alahana niät yhen dialogin ta lisyä löyvät linkin takuata.

*

juohattua tie(tä) – neuvoa tie(tä), opastaa

*

Mia Skön

Anna: Terveh, Mia!

Mia: Terveh! Kotvasen peräštä tulen linnah. Voisimmako männä restoranih? Onko šiula nälkä?

Anna: On, kačoš mie en vielä ehtin murkinalla. Olen ruavošša nelläh šuaten.

Mia: Läkkä nellän jäleštä! Mie voin vuottua. Tiijätkö, kušša restorani Kultani kikki on?

Anna: En muissa.

Mia: Lähe ruatopaikašta keškilinnah päin. Aššu šuorah, ta bibliotiekan kohalla kiänny vašemella kiällä. Restorani ta pošti šeisotah kohakkah. Mie vuotan restoranin ieššä nellän jäleštä.

Anna: Hyvä. Näkeyvymmä šielä!

Mia: Näkeyvymmä!

Linkki Tien juohattamini -dialogiloih

Yhtehisen starinan kirjuttamini

Yhtenä vienankarjalan pakinakurššin tehtävänä oli kirjuttua yhtehini starina. Yksi alottau, toini jatkau ta niin ielläh. Kaččuot työ, mityš vesselä  ta katkiematoin (!) opaštujan elokšeh nähen kirjutettu starina on šyntyn.

Opaštujan eloš

Mie havaččeuvun 8.00 ta šiitä mie šuoriuvun. Mie tykkyän alottua päivän aikaseh hyvällä huomenešverolla eli kakrahutulla. Kakrahutun piällä panen mussikkua tahi vavarnomarjua. Ušeičči käyn čukeltamah avannošša tahi olen kotvasen mielitietyn keralla pihalla iellä opaššuntua, šentäh kun päivänvaluo himottais šuaha. Toičči pitäy niisi šuomie lunta.

Avannošša uinti ta hyväččäini huomenešvero antau väkie alottua opaššušpäivä. Mie mänen yliopistoh aštumalla. Joka päivä on mitänih luventuo ta kuršširuatuo luajittavakši. Mie šuvaičen šyyvvä murkinua yliopisson restoranissa kurššitovarissojen kera.

Kun olen šyönyn, aletah karjalan kielen luvennot. Mie mänen luokkah ta issun eturivih. Avuan kirjan ta rupien kuuntelomah opaštajan pakinua. Še on ylen hyväččäini tapa opaštuo, kun vain muissan pityä korvat kahallah. Myö pakajamma pakinačuppuloissa ta šen jälkeh vielä peluamma yhen Kahootin.

Miän joukošša on niiše äijä loitto-opaštujie, ket opaššutah aina tietokonehien kautti. Heijän keralla on mukava opaštuo. Loitto-opaštujat eletäh loittuona, ken eläy Lapissa ta ken Škotlannissa, ken Šuomen piälinnašša. Heitä on äijälti lykyštän, kun hyö loittuotaki šuahah opaštuo karjalan kieleh.  On miän kurššilla ni loitto-opaštujie, kumpaset opaššutah luventotallentehien kautti, heitä myö pahakši mielekši emmä šua nähä. Luvennon lopukši myö, lähi- ta loitto-opaštujat, liputamma kättä toini toisellana ta opaštajalla.

Loitto-opaštujalla on väkitukku asieta, kumpasih opašteliuvunta vuatiu aikua. On äijä kaikenmoista šeikkua, mit kuulutah tietokonehien kautti opaššuntah tai vielä karjalan kielen loitto-opaššuntah. Enšimen on tärkietä opaštuo, mitein käytetäh erinäkösie tietokoneh- ta loitto-opaššuntaprogrammoja, ta vieläi niih liittyjyä uutta šanaštuo karjalakši on hyvä kuotella muistua. Ka tämä koškou kaikkie loitto- tai lähiopaštujie.

Tänäpiänä tiijonečintämaltot ollah tärkiet. Lähekritiikkie pitäy niisi olla. Še on tärkietä ruatoelokšenmalton takie. Ihan kaikkie ei pie uškuo, mitä ni kuullet.

Lähekritiikkie tarvitah äijälti niise sosialisešša medijašša. On ylen helppo antua männä, savotie minih pauhu, etenki kun šillä šuapi enämpi huomijuo. Tottaše algoritmitki ruatah niin. Vuottelenki, jotta web3 tulou ylehisemmäkši inehmisien jokapäiväseššä elokšešša ta ruannašša.

Miula on aijan halličentamaltot kavokšissa. Miuta kiinnoštau niin moni asie ta tahon tutkie niitä monitiijollisešti miun tutkielmašša. Parašta aikua olen luatimašša šivuainehtutkielmua. Mie olen smiettin tutkimušainehistuo ta -kyšymykšie jo hyvän kotvan. Tutkimuš koškou kielen elvytäntyä.

Ka tärkie on muistua levätä, ta netälinloppuna mie en rua toičči nimitä. Mie makuan pitälti, šyön hil’l’akkaiseh ta käytän aikua kačellen lakie. Kun mie olen šuanun kačella lakie kylläsekši šuaten, on miula tuaššen voimua ruatua opaštujan ruatoja.

Väkie ta eri ruatoloih virityštä annetah päiväpaissošša aššunta ta tovarissojen kera pajattamini. Miun ta yštävien himoruato on šoittua ta pajattua yheššä kerran netälissä šerotana.

Toičči ei ole aikua vakautuo. Joutoaikua ei äijyä ole, kun opaštuu muun ruavon rinnalla. Kotielukat ta šiivatat pitäy niisi hoitua joka päivä. Välillä vaivun totkukši, ka tottaše karjalan kielen opaššunta antau virityštä.

Karjalan kielen luvennon jälkeh miula himottais jatkua opaššuntua, kirjuttua mitänih starinua ta lukie uuvveštah luventodiat ta luatie kotiruavot: iänittehet tai muut harjotukšet. Miula kuiteski maha kurajau, pitäis varuštua mitänih šyömistä. A šiitä jo šuoriuvun ulkovuatteih ta lähen hiihtämäh. Kotih myöššyttyö mie tuaš pluanuičen ruveta opaštumah, ka täh palah milma vaivuttau kun niin pitälti hiihtelin.

Mie tuumaičen, jotta parempi on vašta huomena opaštuo lisyä. Heti huomenekšella on piä virkie ta ajatuš kulkou poikkoseh. Ka olishan še mukava hoti mitänih karjalankielistä videota kaččuo vielä tänä iltana. Rupien šemmoista eččimäh YouTubešta.

Illalla lämmitän kylyn. Kylyššä issun ta tuumaičen, jotta konša pakinakuršši loppuu, pitäy smiettie missä šuapi tuaš kuulla karjalaista pakinua ta paissa karjalakši. Olga-opaštaja on meilä paissun kakši kertua netälissä ta myö opaštujat niise olemma. Voimma ainaški kuunnella luvennot uuvveštah ta olemma šuanun uušie tovarissoja, kumpasien kera voimma paissa tahi työnnellä viestijä karjalakši.

Kylyn jälkeh kačon vähän televiisorie lapšien kera ta šiitä mänen lukomah karjalakši miun pikkaraisella. Hiän ylen šuvaiččou karjalaisie kirjoja. Nyt luvemma Lönnivuaran Eemelie ta hänen starinua. Miun pikkaraini on niisi ylen poikkoi poika. Starinan jälkeh annamma n’okkua ta rupiemma muate.

Unešša hiihämmä Eemelin kera mečaššä. Peräššä aššutah hukka, kontie ta repo. Mitänih ečimmä. Löyvämmä revončuumun ta čuumušta löyvämmä ylen kaunehen ruškien revon makuamašša.

Havaččeuvun ta noušen šijašta, a pikkaraišet ollah unešša. Smietin, jotta kyllä še pitäy kylyn olla muštakyly, jotta še olis oikie kyly! Onnakko miun pitäy ičen šemmoni srojie. Tahtosin, jotta miun lapšet tiijettäis niise, mi on muštakyly, hyö ei ole šemmosešša nikonša kylvetty.

Mie šuoriuvun ta šuvin piätä. Rupien sriäppimäh, šentäh kun sussietan punukat ollah tulošša ativoih. Šiitä myö kaikin šyömmä murkinua ta pakajamma. Murkinan jälkeh kačomma mitänih hyväččäistä kinuo. Kinon jälkeh mie luven miun lempikirjua.

Mie kirjutan kirjasen Olgalla ta miun tovarissoilla, kumpasien keralla olen opaštun pakinakurššilla: ”Passipo teilä kaikilla, on ollun ilo ruatua teijän kera.”

Kačo niise Karjalan opastundan -sanasto (suomi–vienankarjala–suvikarjala–livvinkarjala), linkki

*

Taričemma runohutta. Kielenopaššuš noššattau eriluatusie tuntehie, kumpaset voipi kertuo runomuotosen tekstin kautti.

Runohutta

Opaštujat on kačeltu kuvie meččä- ta kotielukoista, lintuloista ta šiivatoista. Ruatopajoissa on kirjutettu tekstijä niistä, virkeh virkkehen jälkeh rotiutuu runuo ta starinua.

*

Kikki pešöy iččieh

toini kikki makuau

ollah hyö puhtahat

Hyö kisatah liäväššä

Aina hyö n’aukutah

Lokka lentäy taivahalla

kaččelou maiselmie

Lokka lentäy

Kirjutettih: Hanna, Mia ta Saana

*

Koppala ta meččo männäh huomenekšella kiimah

Lokka šöi miun jiämaijon

Lampahat varatah hukkua

Meijän pienellä järvellä eletäh jouččenet

Kontie kävelöy mečäššä ta šyöpi mussikkua

Kikit ei tykätä röččyä

Poron vaša on pikkaraini

Kirjutettih: Santra, Tuuli, Sara ta Sikke

*

Koppala tuttavuštuu mečon kera.

Hukka juokšou kymmenie kilometrijä päiväššä.

Kontie möräjäy kuušen takuana.

Vaša šeuruau emäkköporuo.

Miun kikkie kučutah Minna, Minna Canthin mukah.

Lampahat šyyvväh heinyä paimenešša.

Jouččenet šeisotah jiällä. Yksi kohottau kaklua, a toini juou vettä.

Kevyällä käki tuou šuven šanoman.

Lokka liitelöy ta eččiy šualista.

Kirjutettih: Pirjo, Rita ta Tiina

*

Meččo on ylen kaunis lintu.

Lokka oli miun tuaton mielilintu, hiän tykkäsi lokašta.

Jouččenet pešitäh lammilla.

Kontie on kullankarvani.

Lampahat ollah valkiet.

Kontieta ei pie varata.

Hukka on harmuakarvani.

Miula on yksi kikki. Hiän on mušta.

Mie en ole nähnyn hukkua nikonša.

Poron vaša on ylen čoma, ka hiän ikävöiččöy muamuo, vuajinta.

Mie nävin äijä kontieta männä kešänä.

Kirjutettih: Heidi, Nina ta Johanna

*

Pikkaraini lukuni mečän eläjistä eri vuuvvenaikoina:

Mesikämmen käpälikäš

makuau talviunta

Hukan jälet kinokšešša

äijä on mečäššä lunta!

*

Kevyällä kiimapaikkah

aštuu šuuri meččo

yksi hänen mieleššä

on mielitietyn eččo.

*

Vuaran piällä vanha vuajin

vašua kuččuu luokšeh

”Pisy läššä pikkaraini,

muamon rinnalla juokše!”

*

Joučen, järven pyhä lintu

anheliloin šukuo

vuottau šykyšyn pimieššä

lumiloičun lukuo.

Kirjutettih: Heidi, Nina ta Johanna

Mečän šiimekšeššä

Koppala ta meččo kisat mečän alettih,

šen jäleštä vuoroh tultih levieočča ta hukat, ka hyö piilokkali šen meistä mahettih.

Oraškuušša poron pruunit ta valkiet vašat šynnyttih,

ka alko mečän vorojen pruasniekat, ta šen vain jouččenet ta lokat tiijettih..

Kirjuttan: Ira

*

Vesselä runo vienalaisešta šliäppä-š-iänteheštä, kumpani panou smiettimäh ta kummekšimah konša on šliäpällini š, a konša on šliäpätöin s.

Johanna Pelling

Numerolla kakši on vorssa šliäppä

še šuuhu šuhisomah tulou

ka niken ei tiijä mintäh yksi

šliäpättä alallah kulkou.

Kun šanot koti, t on i:n iellä pehmie

ka kontie ei pehmietä tykkyä

onnakko karjalua opaššumma

iäntämiseh tarvičemma lykkyö.

*

Konša šuvun kieltä – karjalua – himottau ”ottua yškäh”.

Johanna Pelling

Miun šiämen kieli

Tämä armaš kieli

miun tuaton kallehin perintö

še makuau piiločči miun šiämeššä ta vuottau, 

jotta mie šen löyvän

ta miun šuu šitä havaččeutuu pakajamah.

Mie herähyttelen šitä hil’l’akkaiseh

šana šanalta

virkeh toisen jälkeh

še heläjäy miun korvissa ta kisuau miun kielellä

mie otan šen yškäh

šepyän ta šilittelen

nikonša en anna pois.

*

Kotih on kaikičči ikävä.

Johanna Pelling

Kotih

Toičči mie tahtosin

aštuo Atlantin ualtoloih ta uija kotih päin

läpi šykyšyn myrškyn ta talvisen jiän

ielläh, ielläh 

Pohjantiähtie kohti

šiih šuaten kuni tunnen 

tuttavan mečän tuuhun ta tiijän:

Perillä olen.

*

Vanhat kirjutukšet: opaššušvuuvven 2022–23 opaštujat kirjutetah

Tekstit karjalan kielen eri šanoista

4.4.2023 Vienankarjalan pakinakuršši 2023: linkki kirjutukših karjalan kielen šanoista

Täššä opaštujat smietitäh kirjutukšissah karjalan kielen šanaštuo. Šuau mukavua tietuo esim. šanoista čuuto, repo, smuakkuset, huikie, käpälikkö, časouna, pahkakul’l’ukka, tuulipaikka, kropničča. 

Kuvan mukah kirjutetut tekstit

14.2.2023 Vienankarjalan pakinakuršši 2023: linkki kuvan mukah kirjutettuloih tekstilöih

Täššä on tekstijä, mit on kirjutettu alla olijan kuvan mukah. Kuva on yksi ta šamani, ka tekstit ei olla toini toisen näkösie.

Vuoropakinat vienankarjalakši ta šuomekši

13.2.2023 Vienankarjalan pakinakuršši 2023: linkki vuoropakinoih vienankarjalakši ta šuomekši

Opaštujat kirjutettih vuoropakinoja, kumpasissa kuvaštuis karjalan pakinakieli. Kaikki dialogit on kiännetty niise šuomekši.

Tekstit talvešta

10.2.2023  Vienankarjalan pakinakuršši 2023: linkki opaštujien tekstilöih talvešta

Vienankarjalan pakinakuršši on pietty talvella ta talvie on opaššuttu kuvuamah karjalakši. Hyväččäini tekstišualis, olkua hyvät!

Tekstit eri matoilla ta kostih käynnäštä

4.1.2023 Linkki vienankarjalan jatkokurššin opaštujien Mänin mie kerran -tekstilöih

Vienankarjalan pakinakurššin loppuruatoh kuulu niise tekstin kirjutanta tiemalla Mänin mie kerran. Tekstien kautti piäšet matoilla Vienah ta Muššallamerellä tai nimenantopruasniekkah.