Vienankarjalan opaštujat kirjutetah

Karjalan kielen aapiset. Sirpa Mänty
Karjalan kielen kirjaimikko. Kuva: Sirpa Mänty

Tällä šivulla julkuamma Päivännoušu-Šuomen yliopisson karjalan kielen opaštujien kirjutukšie ta muuta kielimaterijalie vienankarjalakši.

Tekstit ta muut kieliruavot on luajittu vienankarjalan peruš-, jatko- ta pakinakurššien oloh. Opaštujien ruavot on tarkistan opaštaja Olga Karlova. Näitä materijalija voipi käyttyä kielen opaššunnašša ta opaššannašša.

Opaššušvuuvven 2024–25 opaštujat kirjutetah

*

Enšimen taričemma runohutta. Kielenopaššuš noššattau eriluatusie tuntehie, kumpaset voipi kertuo runomuotosen tekstin kautti.

Runohutta

Opaštujat on kačeltu kuvie meččä- ta kotielukoista, lintuloista ta šiivatoista. Ruatopajoissa on kirjutettu tekstijä niistä, virkeh virkkehen jälkeh rotiutuu runuo ta starinua.

*

Kikki pešöy iččieh

toini kikki makuau

ollah hyö puhtahat

Hyö kisatah liäväššä

Aina hyö n’aukutah

Lokka lentäy taivahalla

kaččelou maiselmie

Lokka lentäy

Kirjutettih: Hanna, Mia ta Saana

Kissat lumisateessa. Sirpa Mänty
Kikit ei tykätä röččyä. Kuva: Sirpa Mänty

*

Koppala ta meččo männäh huomenekšella kiimah

Lokka šöi miun jiämaijon

Lampahat varatah hukkua

Meijän pienellä järvellä eletäh jouččenet

Kontie kävelöy mečäššä ta šyöpi mussikkua

Kikit ei tykätä röččyä

Poron vaša on pikkaraini

Kirjutettih: Santra, Tuuli, Sara ta Sikke

Lokki lentää. Sirpa Mänty
Lokka šöi miun jiämaijon. Kuva: Sirpa Mänty

*

Koppala tuttavuštuu mečon kera.

Hukka juokšou kymmenie kilometrijä päiväššä.

Kontie möräjäy kuušen takuana.

Vaša šeuruau emäkköporuo.

Miun kikkie kučutah Minna, Minna Canthin mukah.

Lampahat šyyvväh heinyä paimenešša.

Jouččenet šeisotah jiällä. Yksi kohottau kaklua, a toini juou vettä.

Kevyällä käki tuou šuven šanoman.

Lokka liitelöy ta eččiy šualista.

Kirjutettih: Pirjo, Rita ta Tiina

Koppelo ja metso. Sirpa Mänty
Koppala tuttavuštuu mečon kera. Kuva: Sirpa Mänty

*

Meččo on ylen kaunis lintu.

Lokka oli miun tuaton mielilintu, hiän tykkäsi lokašta.

Jouččenet pešitäh lammilla.

Kontie on kullankarvani.

Lampahat ollah valkiet.

Kontieta ei pie varata.

Hukka on harmuakarvani.

Miula on yksi kikki. Hiän on mušta.

Mie en ole nähnyn hukkua nikonša.

Poron vaša on ylen čoma, ka hiän ikävöiččöy muamuo, vuajinta.

Mie nävin äijä kontieta männä kešänä.

Kirjutettih: Heidi, Nina ta Johanna

Susi. Sirpa Mänty
Hukka on harmuakarvani. Kuva: Sirpa Mänty

*

Pikkaraini lukuni mečän eläjistä eri vuuvvenaikoina:

Mesikämmen käpälikäš

makuau talviunta

Hukan jälet kinokšešša

äijä on mečäššä lunta!

*

Kevyällä kiimapaikkah

aštuu šuuri meččo

yksi hänen mieleššä

on mielitietyn eččo.

*

Vuaran piällä vanha vuajin

vašua kuččuu luokšeh

”Pisy läššä pikkaraini,

muamon rinnalla juokše!”

*

Joučen, järven pyhä lintu

anheliloin šukuo

vuottau šykyšyn pimieššä

lumiloičun lukuo.

Kirjutettih: Heidi, Nina ta Johanna

Joutsenet. Sirpa Mänty
Yksi joučen kohottau kaklua, a toini juou vettä. Kuva: Sirpa Mänty

Mečän šiimekšeššä

Koppala ta meččo kisat mečän alettih,

šen jäleštä vuoroh tultih levieočča ta hukat, ka hyö piilokkali šen meistä mahettih.

Oraškuušša poron pruunit ta valkiet vašat šynnyttih,

ka alko mečän vorojen pruasniekat, ta šen vain jouččenet ta lokat tiijettih..

Kirjuttan: Ira

Poron vasa. Sirpa Mänty
Oraškuušša šyntynyt pruuni poron vaša. Kuva: Sirpa Mänty

*

Vesselä runo vienalaisešta šliäppä-š-iänteheštä, kumpani panou smiettimäh ta kummekšimah konša on šliäpällini š, a konša on šliäpätöin s.

Johanna Pelling

Numerolla kakši on vorssa šliäppä

še šuuhu šuhisomah tulou

ka niken ei tiijä mintäh yksi

šliäpättä alallah kulkou.

Kun šanot koti, t on i:n iellä pehmie

ka kontie ei pehmietä tykkyä

onnakko karjalua opaššumma

iäntämiseh tarvičemma lykkyö.

*

Konša šuvun kieltä – karjalua – himottau ”ottua yškäh”.

Johanna Pelling

Miun šiämen kieli

Tämä armaš kieli

miun tuaton kallehin perintö

še makuau piiločči miun šiämeššä ta vuottau, 

jotta mie šen löyvän

ta miun šuu šitä havaččeutuu pakajamah.

Mie herähyttelen šitä hil’l’akkaiseh

šana šanalta

virkeh toisen jälkeh

še heläjäy miun korvissa ta kisuau miun kielellä

mie otan šen yškäh

šepyän ta šilittelen

nikonša en anna pois.

*

Kotih on kaikičči ikävä.

Johanna Pelling

Kotih

Toičči mie tahtosin

aštuo Atlantin ualtoloih ta uija kotih päin

läpi šykyšyn myrškyn ta talvisen jiän

ielläh, ielläh 

Pohjantiähtie kohti

šiih šuaten kuni tunnen 

tuttavan mečän tuuhun ta tiijän:

Perillä olen.

*

Vanhat kirjutukšet: opaššušvuuvven 2022–23 opaštujat kirjutetah

Tekstit karjalan kielen eri šanoista

4.4.2023 Vienankarjalan pakinakuršši 2023: linkki kirjutukših karjalan kielen šanoista

Täššä opaštujat smietitäh kirjutukšissah karjalan kielen šanaštuo. Šuau mukavua tietuo esim. šanoista čuuto, repo, smuakkuset, huikie, käpälikkö, časouna, pahkakul’l’ukka, tuulipaikka, kropničča. 

Tuulipaikka. Hautausmaa. Vienan Karjala
Tuulipaikat Vuokkiniemen kalmismualla. Kuva: Olga Karlova

Kuvan mukah kirjutetut tekstit

14.2.2023 Vienankarjalan pakinakuršši 2023: linkki kuvan mukah kirjutettuloih tekstilöih

Täššä on tekstijä, mit on kirjutettu alla olijan kuvan mukah. Kuva on yksi ta šamani, ka tekstit ei olla toini toisen näkösie.

Talvikalastus. Tunturi. Ihmisiä jäällä.
Talvionkella ta jiäverkkoloilla. Kuva: Sirpa Mänty.

Vuoropakinat vienankarjalakši ta šuomekši

13.2.2023 Vienankarjalan pakinakuršši 2023: linkki vuoropakinoih vienankarjalakši ta šuomekši

Opaštujat kirjutettih vuoropakinoja, kumpasissa kuvaštuis karjalan pakinakieli. Kaikki dialogit on kiännetty niise šuomekši.

Kirjahyllyllä. Kissa.
Kirjapolčalla peitošša. Kuva: Tarja Hätinen

Tekstit talvešta

10.2.2023  Vienankarjalan pakinakuršši 2023: linkki opaštujien tekstilöih talvešta

Vienankarjalan pakinakuršši on pietty talvella ta talvie on opaššuttu kuvuamah karjalakši. Hyväččäini tekstišualis, olkua hyvät!

Laskettulurinne
Olekšei ta Anni opašteliuvutah laškomah mäkie šukšilla. Kuva: Kai Peksujeff

Tekstit eri matoilla ta kostih käynnäštä

4.1.2023 Linkki vienankarjalan jatkokurššin opaštujien Mänin mie kerran -tekstilöih

Vienankarjalan pakinakurššin loppuruatoh kuulu niise tekstin kirjutanta tiemalla Mänin mie kerran. Tekstien kautti piäšet matoilla Vienah ta Muššallamerellä tai nimenantopruasniekkah.

Kemijoki. Koski. Vienan Karjala.
Kemijoven kuohuja koški. Kuva: Tiina Kojonen-Kyllönen.