Tien juohattamini

Vienankarjalan pakinakurššilla on opaššuttu liikkumah karjalakši kyläššä tai linnašša. Hyvinä apuniekkoina täššä ruavošša on oltu karjalankieliset kartat, kumpaset aikasempah luajittih nimistökurššin opaštujat. Linkki karttoih ta muih nimistömaterijaliloih. Ruatopajoissa niitä käytettih hyvällä mielin pienissä joukkoloissa keškenäh paissešša.

A kotiruatona oli kirjuttua dialogi, kumpasešša kučuttais ketänih kunnenih ta juohatettais hänellä tietä. Alahana voipi lukie erähät vuoropakinat.

*

juohattua tie(tä) – neuvoa tie(tä), opastaa

*

Mia Skön

Anna: Terveh, Mia!

Mia: Terveh! Kotvasen peräštä tulen linnah. Voisimmako männä restoranih? Onko šiula nälkä?

Anna: On, kačoš mie en vielä ehtin murkinalla. Olen ruavošša nelläh šuaten.

Mia: Läkkä nellän jäleštä! Mie voin vuottua. Tiijätkö, kušša restorani Kultani kikki on?

Anna: En muissa.

Mia: Lähe ruatopaikašta keškilinnah päin. Aššu šuorah, ta bibliotiekan kohalla kiänny vašemella kiällä. Restorani ta pošti šeisotah kohakkah. Mie vuotan restoranin ieššä nellän jäleštä.

Anna: Hyvä. Näkeyvymmä šielä!

Mia: Näkeyvymmä!

*

Julia

Dialogi telefonissa

Riina: Riina.

Orvokki: Terveh Riina, tiälä Orvokki, kuinpa šiula mänöy?

Riina: Terveh Orvokki, passipo, miula on ollun äijä ruatuo. A šiula?

Orvokki:  Hil’l’akkaiseh. Mie smiettisin läkkä kahvilah?

Riina: Voin mie tulla. Mih kahvilah mänisimä?

Orvokki: Muistanet, missä miun koti on?

Riina: Ka muissan, onko še kahvila kuin loittona šiun koista?

Orvokki: Ei, še on ihan läššä. Mie juohatan šiula tien.

Riina: Hyvä, passipo.

Orvokki: Kun šie olet miun talon kohalla, jata matkua tunnelista läpi. Aššu šuorah, kuni niät yliopisson. Kiänny oikiella ta aššu ielläh metrie 200. Niät valkien, matalan talon. Kahvila on šiinä. Šoita miula, kun et löytäne. Mie vuotan šiuta kahvilan ieššä.

Riina: Passipo, ekšynen, šoitan šiula. Näkeyvymmä.

*

Pirjo Kyllönen

– Terveh Olga! Pirjo šoittau. Kuinpa šiun asiet ollah?

– Hyvin, passipo. A šiula?

– Hyvin, passipo. Mie tahtosin kuččuo teitä kostih meilä pyhänäpiänä, konša on Maitopyhälašku. Lähemmä čurnimah kirikön termäh. Tiijätkö tien?

– En mie tiijä. Kuinpa šinne ajetah?

 – Paššuauko teilä lähtie Kajuanista ajamah viitoistietä Kuušamuo kohti?

– No kačomma, tottaš šen kautti ni lähemmä.

– No hyvä. Konša tuletta Vartiukšen tiešuarah, ni kiäntykkyä šiitä oikiella kiällä. Jatkakkua ielläh vähäni matkua. Tuaš kun tuletta Šuomuššalmen tiešuarah, ni pitäy kiäntyö oikiella kiällä. Ajakkua niin pitälti, jotta tulou Lentieran kirikön tiešuara. Kiäntykkyä šiitä oikiellä kiällä. Ajakkua tietä pitin niin pitällä, kuni piäšettä perillä. Himottanou ajua Käntinšalmen tietä pitin, ni šillalta niättä jo kirikön, še on šiinä vašemella kiällä. Niise pitäy kiäntyö vašemella kiällä. Oikiella kiällä šiinä ollah Matin kauppa ta kaupan takuana on škola. Käymmä kahvilla tai čäijyllä piirakkapuotih, tullou vilu. Paššuauko, jotta näkeyvymmä 12 aikah?

– Hyvin paššuau!

– Näkeyvymmä pyhänäpiänä ta muistakkua ottua omat čunat matkah!

*

Tiina Kojonen-Kyllönen

– Maisa.

– Terveh Maisa, Jatta šoittau. Kuinpa šiun asiet ollah?

– Hyvin, passipo. Ei verekšie uutisie. A šiula?

– Miula olis uutisie, tahtonet kuulla?

– Tottaše mie tahon, šanele vain.

– En mie telefonissa maha šanella, olis mukava kertuo nävöčči. Läkkä kahvilah istumah iltua, ollou šiula aikua.

– No onhan miula, hoti heti tänäpiänä.

– Vot šei hyvä! Smietin täššä, mi olis hyvä paikka näkeytyö… Tulisitko šie šieltä Espuošta tänne Kirkkonummeh? Mie mänisin jo etukynteh kahvilah luatimah huomisie tehtävie.

– No voin mie tullaki, U-junat kuletah kakši kertua tunnissa. Mie ehtisin šinne viijekši tahi puoli kuuvvekši – kuin šiula paššuau?

– Puoli kuuši šopiu hyvin. Tuletko šie junalta šuorah kahvilah, još mie juohatan šiula tietä?

– Onko še kahvila loittuona ašemašta?

– Ei, še on ihan läššä, toisella puolella rautatietä.

– A mistä mie piäšen rautatien yli?

– Yli šie et piäše, ka rautatien aličči voit aštuo. Ašemašillalta laškeuvut tunnelih, šiitä kiännyt oikiella kiällä ta noušet kavulla. Oikiella ta vašemella niät paikotušalovehen, šiitä aššut šuorah tien yličči šuojatietä myöten, a vot niät ieššä kahvilan.

– Jotta mie en ševottais: onko kahvila rautatien pohjais- vain šuvipuolella?

– Pohjaispuolella on vanha puini ašemarakennuš, šiinä ruatau R-kioski ta parturi-kampuamo, a kahvila on šuvipuolella vualien kakšikertasen kirpiččätalon alakerrašša. Löyvät šie šen helpošti. Rosta on šen nimi. Ka et löytäne, šoita!

– No hyvä, mie kohtasillah šuorien matkah. Näkeyvymmä! Mie en malta vuottua, kuni piäšen kuulomah šiun uutisie.

*

Johanna Pelling

– Terveh, kuinpa šie elät?

– A terveh šiula, hyvin mie elän, passipo kyšymyä. Kuinpa iče?

– Ka hil’l’akkaiseh passipo, kaikki on hyvin. Mie tulen linnah huomenekšella, šuorien bibliotiekkah. Himottais näkeytyö! Lähetkö murkinalla miun keralla?

– Totta mie tahtosin niisi näkeytyö! Miula on uuši korttieri Rantakavulla, tahtositko šie tulla kostih murkinalla? Näkisit miun uuvven koin šamalla.

– Toveštah tahtosin tulla! Mitein mie piäšen Rantakavulla bibliotiekašta?

– Aššu ensin Kniigapuisson kautti Torikavulla, tiijäthän šie Kniigapuisson? Še on bibliotiekan viereššä.

– Tiijän mie, šielä on alallah kaunehie kukkie ta puisson kešellä kašvau ylen šuuri käkkyräini petäjä!

– Onnakko še lienöy linnan vanhin puu! No, matkua puisson läpi ta šen piäššä niät kioskin. Kiänny šiitä oikiella kiällä, šuveh päin. Kule ielläh torin kyličči, Runonlaulajan paččahalla šuaten. Tiešuarassa kiänny vašemella kiällä, niät loitokkali kirikön. Kavun piäššä niät čoman keltasen puupirtin, kumpasešša on pikkaraini kahvila, Kukkilinnun Koufilakši šitä kučutah… še on vierekkäh Marjuškan Käsiruatolaukan kera.

– Mie tiijän šen kahvilan, ylen on makiet šyömiset šielä!

– No hyvä, šiehän jo maltat miun kotikavulla tulla, Rantakatu on kačo Kukkilinnun jälkeh ensimmäini katu, kumpasella šie aššut. Šiitä käyt oikiella ta olet jo miun portahikon ieššä. Talon numero on yhekšän ta a- portahikošša mie elän. Liftua ei ole, pitäy männä portahie kolmanteh kerrokšeh šuaten.

– No hyvä, tottaše mie šiut löyvän ta äijälti vuotan, jotta piäšen uuteh kotih kostih! Paššuauko puoli yhen aikah?

– Hyvin paššuau, huomenna näkeyvymmä!

– Näkeyvymmä!

*

Nina Stepanoff

Helena: Hyvyä huomenta!

Nina: Hyvyä huomenta!

Helena: Tänäpiänä on ihanaini pakkaisšiä. Miula himottais lähtie luistelomah. Tiälä Kivenlahešša on jo kantaja jiä. Olen jo kahičči käynyn luistelomašša.

Nina: Mie olen tiälä Lintuvuarašša, mih mie ajan?

Helena: Smietin, jotta näkeyvymmä Šuvišuarissošša Byvikenin pienvenehvalkamošša.

Nina: Kuin mie šinne piäšen?

Helena: Enšin ajat Kehä-ykköistä ta šiitä kiännyt Turuntiellä, šiitä Kehä-kakkosella ta šiitä Länšiväylyä Hankoh päin. Länšiväylältä Espuonlahen tiešuarašta kiännyt vašemella enšimen Šoukanväylyä, ta šiitä šama toroka jatkau Šuvišuarentienä, kumpasen piäššä on parkkipaikka. Näkeyvymmä šielä! Šuoriuvumma luisteluvuatteih ta -jalaččiloih auton viereššä ta aššumma rantah, jiällä panemma luissinterät kenkih.

Nina: Mie rupien šuoriemah matkah, näkeyvymmä tunnin piäštä!

*

Ira Pekkala

Ira: Terveh! Kuinpa šiun ta perehen asiet ollah?

Liisa: Passipo, miun asiet ollah hyvin ta perehen asiet ollah niise hyvin.

Ira: A konša šie piäšet miän uuteh kotitaloh tuttavuštumah ta meilä kostih?

Liisa: Passipo kuččumua! Onnakko mie piäsisin nyt tulomah, kun vain še šiula paššannou? A kuin mie piäšen šiun kotitalolla pistäytymäh, miun auto on rikkinäini, ta šentäh miun pitäy matata aštumalla. En ole kotvan aikua käynyn Kiestinkissä, kuottele hyväččäisesti opaštua! Mie elän vieläki Laitašalmešša muamon puolella Piäjärven šuarešša.

Ira: Tule terveh! Šie piäšet tänne aštumalla tiettäväini paremmin kuin autolla. Enšin šiun pitäy männä šillan kautti Piäjärven rantah, ta šiitä mänet ielläh šuveh päin, kuni tulou Nisankoški, ka še kumisou jo loittuota. Košelta lähet virran šuuluo, pikkaraista polkuo myöten šiih šuaten, kuni tulou lampi ta niät lammin rannašša venehen. Šouva lammista poikki ta niät loitokkali kirikön tai kalmismuan. Šiitä mänet vašemella kiällä ta kotvasen piäštä niät jo uuličan piän. Lähet šitä tietä pitin kotvasen matkua etehpäin, kuni oikiella kiällä tulou Lešosen Iivanan pirtti ta hänen lammašliävä. Kule šiitä vielä tietä pitin etehpäin, vihrien pol’ničan jäleštä niät miun uuvven harmuan pirtin, ta miun lapšet tiettäväini leikitäh pihalla. Miän čupukalla on vain kolme taluo, šentäh on helppo löytyä perillä.

Liisa: Passipo kun juohatit tien! Mie jo šuorien kiirehellä!