Karjalan kieldy Helsingin kniigujarmankal – vesseliä da vagavua, ga ainos eläviä!
Kirjutannuh: Niko Tynnyrinen
Jo erähien vuozien aloh karjalan kieli on nägynyh da kuulunuh Helsingin kniigujarmankal, eigo 2025 olluh poikkevuksennu. Karjalankielizes programmas pidäy passiboija Karjalan Sivistysseurua, kudai karjalankielizen kirjalližuon julguandan ližäkse kävyy ozuttelemah sidä eri kohtis. Kniigujarmankangi programmunoumerat oldih heijän ehoitetut.
Karjalan elvytyksen ruadajien ravei kniigujarmankupäivy oli nellänpiän. Sen avai edukyndeh piätetty vastavundu da aktiivine karjalan kieldy koskii pagin Karjalan Sivistysseuran jarmankuozastol. Keräl oli Niko Tynnyrinen, kudai kerdoi jarmankal olijoile karjalan kielen elvytysprogrammah, azemah da elvytändäh näh. Karjalan Sivistysseuran čökkehel kävyi rahvastu, kuduat ei nikonzu aijemba oldu kuultu karjalan kieleh näh, ga toizielpäi čökähtih nengomuagi ristikanzua, kudualoil oldih karjalazet juuret libo kuduat oldih konzutahto aijemba lugiettu karjalankielisty kirjalližuttu. Karjalazet da karjalankielizet oldih sežo lähtietty kniigujarmankale suurel joukol, sendäh gu čökkehel voit kogo programman aijan kuulta iložua karjalastu paginua, da harvah toine toizenke vastavujat karjalazet sebäiltih toine tostu.
Suurembale joukole piäzimmo pagizemah ehtypäiväl, konzu rodih karjalan kieldy koskijua programmua suurel Töölö-laval. Päivännouzu-Suomen yliopiston opastai da tutkii Niko Tynnyrinen avain paginan kerdomal lyhyöh, mi on karjalan kieli. Sen jälgeh hänen pagizutteluh piästih karjalankielizet taidoilijat, aktivistat da kieliruadajat Natalia Giloeva (Päivännouzu-Suomen yliopisto), Mirva Haltia da Timoi Munne.
Tarkoituksennu oli paista karjalah opastundas, karjalankielizes taijos da hairiehvedäjis sanois, ga suomekse. Piendy jygevytty rodih senke, gu erähät pagizijois ei nikonzu olla paistu toine toizenke suomekse, ainos vai karjalakse. Enne lavale nouzendua äijän kerdua juohatimmo toine tostu sit, gu nygöi pidäy paista suomekse, ga kerras programman allettuu kieli huomuamattah oppi vaihtuo karjalah. Pagizuttelun aigua Nikol pidi äijän kerdua juohattua pagizijoile vaihtamah kieldy, ga lopuškal tämä ”probliemu” oli vaigu hyvä dielo – se ozutti, gu karjala on elävy da kehittyi kieli, kuduadu ristikanzat paistah toine toizenke. Kaččojat hyväntahtozesti nagrettih meijän kieliprobliemoile. Tahtottavalleh meile ozitui ozuttua heile, gu kielen elvytändy voi olla vessel ruado, kuduas hyvät dovarišat da šuutkat avvutetah edehpäi.
Da oli pagizuttelus vagavuagi syväindyö. Pagizimmo sih näh, gu kieleh opastundu on puaksuh aijemba jo kaimatun otandua järilleh, eigo ni ainos kebjei. Hairavuo vältämättäh tulou, ga on äijiä parembi paista pagizuttelun očikon mugahizesti ”päin mäntyä”, migu olla pagizemattah ni vouse. Harjaitus avvuttau täsgi, da karjalankielizile pidäygi kaikenualustu materjualua. Sidä toivottih paginasgi.
Saimmo pagizutteluh näh äijän hyviä työndyö. Muitegi tuou hyviä mieldy nähtä, gu karjalan kieldy koskijua paginua tulou joga vuottu kuundelemah aijembua suurembi joukko. Tilandeh on tovengi kehitynnyh parembah čurah, sendäh gu enämbiä jarmankal ei ole vaigu yhty karjalankielisty libo karjalan kieleh liittyjiä paginua. Myö olemmo täs kirjutukses kirjutannuh vaigu nelläspäiväh näh. Meijän ”piäpäivän” ližäkse kniigujarmankal ezimerkikse kuunneltih, kui Mirva Haltia lugi kirjalližuttu karjalakse, pruaznuittih karjalankielizen dekkukiännöksen julguandua da sebrattih pyhänpiän mieldykiinnittäjiä lavaprogrammua karjalan kielen kiändämizeh näh.
Passibo vie kniigujarmankale, Karjalan Sivistysseurale da kaikile kaččojile, da eläkkäh karjalan kieli kniigujarmankal da kaikis toizisgi kohtis!