Keššetäh-taitonäyttelyš Helsinkissä

Teksti ta kuvat: Olga Karlova

Männä netälillä milma äijälti lykyšti, čokkain käyvä Keššetäh-taitonäyttelykšeh. Karjalaista taituo voipi ihual’l’a melki keškilinnašša Helsinkissä. Nuoret karjalaiset taituolijat noššetah piätäh ta vieläi karjalakši. Milma karjalankielistä karjalaista tämmöni tielo kačo šiivittäy.

Jovenšuun juna oli tuaššen myöhäššä ta miula tuli kiireh, kun toini myöhempi vaštauvunta oli jo etukynteh šovittu. En nikuin tahton jättyä Keššetäh-näyttelyštä näkömättä, šentäh juoksin junašta piä kolmantena jalkana Okšasenkavulla 11. Piäštyö paikalla pietyin ottamah kuvua šuuren ikkunan eteh, kumpasešša čomenteliutu näyttelykšen nimi ta kojikaš kirjapolčča lamppuneh, kevätkukkineh ta divanapielukšineh. Tulkua terveh!

Vaššašša oli taituolija Mikki Noroila, kumpani šinä päivänä šattu olomah näyttelykšen “varteiččijana”. Olemma matkuajan opaššušvuuvven oloh näkeytyn Mikin keralla netälittäin Päivännoušu-Šuomen yliopisson vienankarjalan kielikurššiloilla verkkoyhtevyön kautti. Ta nyt loittotuttavuššunnan jälkeh olima jälkimöiten n’okakkah ta karjalan pakinat ei tahottu loppuo. Kukkahat kummat!

Milma kostitettih čäijyllä ta šiitä kiertimä yheššä näyttelykšen tevokšet. Tevokšien monipuolisuš oli vaikuttava, ta tuntoni ollah unohtumattomat. Tämän päivän karjalaiset taituolijat tahotah muistua omie pravovanhempie, taijon kautti košetetah omah karjalaisuoh, noššetah peitošša olijua perintyö ta luajitah šiitä näkyjä ta jatkuja.

Ämmön kiät, kumpasissa kuvaššutah “tämän- ta tuonilmasien välit”. Evakkojen muisselmien peruštehella kerätty oprasačuppu merkkinä šiitä, jotta “kešen jiänyttä voipi vielä paikata”.  Kuoliensorokka, kumpasen hännäššä eläy kantajan väki, “mityš väki?”. Muamon ruškiet tukat ta ämmöltä perityt tekstiilit perehen “starinankertojina”. Matka karjalaisuon tutkimukšen yjinkohtah ta kuvatut pakinat karjalan kielen kehittäjän keralla, “assimilatijon loitoškantaset vaikutukšet” ičeššä tevokšen luatijašša. “Tačmat”, kumpaset vihjatah vaššukšena piettyh karjalaisuoh, ka še ottau ta noušou ruškienpoiminnan ornamenttina. Yhteh oman šuvun istorielliseh faktah pohjautuja videotevoš, kumpasešša vesseläh luatuh skočitah ei ihan lykyllä otetut kuvat ta erähät arhiiva-ainehet, a niijen episodillisen šijottelun kautti piäšöy kiini karjalaisen istorijan loukkoloih. Elävyä, täššä ta nyt miän ieššä nousijua karjalaista taijehta.

Keššetäh, taituolijat: Papu Hyypiä, Henna Hyvärinen, Hannele Kumpulainen, Mikki Noroila, Reeta Suvanto ta Lumi Tuomi.

On aika piettyö ta smiettie, mimmoista “yhtehistä muistuo myö kuvomma” ta mitä tuomma täh aikah. Passipo, Keššetäh, kotvasekši piettämiseštä, keššän aštuo ielläh.

Keššetäh-näyttelyš ruatau 29.3. šuaten. Tänäpiänä piätinččänä 21.3. Keššetäh-ruatojoukko kuččuu illaččuh č 18–21 (Oksasenkatu 11, Helsinki).

Linkki Keššetäh-näyttelykšen šivulla.

Kirjutukšešša on käytetty taitotevokših liittyjie tekstijä, kumpasien kiäntämiseššä on auttan karjalan elvytykšen ruatojoukko.