Tulevaisuuden osaaja löytyy lähempää kuin arvaatkaan

Todennäköisesti harrasteryhmässäsi, naapurissasi tai työyhteisössäsi on ainakin yksi humanisti. Kun tuo humanisti oli opiskelija, hän kyllä kertoi sukujuhlissa kysyjälle, mitä opiskelee, mutta jos häneltä kysyi, mikä häneltä tulee isona, kovin moni tuskin antoi vastaukseksi humanisti. Humanisti ei ole ammatti- tai virkanimike, joten humanistiksi ei valmistuta samaan tapaan kuin vaikkapa lääkäriksi tai insinööriksi.

Sait ehkä kuulla innostuneen ryöpyn ihmisten välisen monikielisen vuorovaikutuksen kognitiivisista prosesseista, jälkikoloniaalisesta kirjallisuudentutkimuksesta, fluideista identiteeteistä, mediateknologioiden kulttuurisista käytänteistä tai rakenteistuneesta vallankäytöstä ja siitä, että olisi hienoa työskennellä sellaisissa tehtävissä, joissa voisi jatkaa näiden aiheiden parissa.

Edellä kuvatut termit ovat ensikuulemalta monelle lähes yhtä vieraita kuin HTML, CSS, PostgreSQL tai CirceCI. Siinä missä ohjelmoijien kiinnostuksen kohteena on tietokoneille ohjeiden laatiminen ja siihen liittyvien ongelmien ratkaiseminen, humanistien käytössä olevat termit ovat syntyneet kiinnostuksesta ihmiseen, ihmisen toimintaan ja toiminnassa syntyviin aikaansaannoksiin. Kuten Ossi Naukkarinen (2012) on tiivistänyt, ”humanisti käsittelee sitä, miten ihminen, ihmisenä, mieltää itsensä, muun maailman sekä ihmisen ja maailman väliset suhteet”. No, mutta onko tuosta sitten mitään hyötyä oikeasti, ja saako tuommoisilla tiedoilla töitä, kysäisee keskustelua sivusta kuunnellut sukulainen viattomasti ja ohimennen. Tottahan toki! vastaamme kuin yhdestä suusta sukujuhlissa istuvan humanistiopiskelijan kanssa.

Ensinnäkin opettajat (kielet, historia jne.) ovat humanisteja. Kohtaat humanistin kirjastossa, museossa, arkistossa ja radiossa, ja luet hänen tekstejään päivittäin selatessasi internetin uutisvirtaa, yrityksen verkkosivuja tai aikakauslehteä. Lukemasi kirjat niin koulussa kuin kotona on todennäköisesti toimittanut tai kirjoittanut humanisti, jonka kädenjälkeä näkee myös mainoksissa, ohjekirjoissa, ohjelmien tekstityksissä ja elokuvissa. Merkkejä humanistien osaamisesta on kaikkialla. Humanisteja työskentelee paljon jo nyt IT-alalla sekä NASA:n ja Abloy Oy:n kaltaisissa yrityksissä viestijöinä, vastuullisuuspäällikköinä ja henkilöstöjohtajina.

Toiseksi, mitä pidemmälle työelämä muuttuu teknologisoitumisen ja muuttoliikkeiden kaltaisten suurten murrosten seurauksena sitä enemmän tarvitaan ymmärrystä ihmisestä ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Elonkirjon kriisiä ei ratkaista perinteisillä menetelmillä yksittäisen ammattikunnan voimin. Insinöörien ja taloustieteilijöiden laskelmat sellaisenaan eivät enää takaa yrityksen menestystä.

Humanisteilla on kaikki edellytykset ottaa nopeasti haltuun uudenlaisia työtehtäviä, joita työelämän murroksessa parhaillaan syntyy. Heillä on myös kaikki edellytykset nousta etujoukkoon luomaan kokonaan uudenlaisia työnkuvia, joilla tulevaisuutta rakennetaan.

Asiakkaiden tarpeiden selvittäminen (ja toisaalta tarpeiden luominen) räätälöityjen palvelujen ja tuotteiden myymiseksi edellyttää monialaista taidollista ja tiedollista osaamista: kuuntelemisen taitoa, laajojen kokonaisuuksien hahmottamista, kriittistä arviointikykyä, tiedonhankinnan, analyyttisen ajattelun, argumentoinnin ja kyseenalaistamisen taitoa sekä historian, kulttuurin ja kielten tuntemusta. Kaikki edellä mainitut ovat humanistien ydinosaamista, oikeasti.

– Anna Logrén, HUMUS-hankkeen projektipäällikkö

Taustakirjallisuutta:

aTalent Recruiting 2019. Nuorten ammattilaisten valmiuden työelämässä. (https://atalent.fi/nuorten-ammattilaisten-valmiudet-tyoelamassa)

Dufva, Mikko 2019. Heikot signaalit tulevaisuuden avartajina. Sitra, Helsinki. (https://www.sitra.fi/julkaisut/megatrendit-2020/)

Naukkarinen, Ossi 2012. Mihin humanisteja tarvitaan? Aalto ARTS Books, Helsinki. Tuominen, Visa 2013. Maistereiden työllistyvyys. Itä-Suomen yliopisto, Joensuu.