Young type 1 diabetes subjects sway more than healthy persons when somatosensory system is challenged in static standing postural stability tests
Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus, jossa elimistö ei pysty tuottamaan insuliinia. Diabeetikoilla voi olla kohonnut verensokeritaso diabeteksen hoidon ollessa epätasapainossa, mikä voi ajan myötä aiheuttaa diabetekseen liittyviä komplikaatioita. Ensimmäisinä näkyvinä oireina voi olla esimerkiksi pienten verisuonten ja ääreishermoston toiminnan häiriöt, jotka voivat heikentää elämälaatua ja lisätä terveydenhuollon tarvetta. Terveydenhuollossa onkin tärkeää huomioida kaikki hoitoon liittyvät parannukset, kun käsitellään diabetesta ja siihen liittyviä komplikaatioita.
Aiemmissa tutkimuksissa
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet selviä eroja tasapainonhallinnassa pitkäaikaista diabeettista neuropatiaa sairastavien potilaiden ja terveiden kontrollihenkilöiden välillä (Boucher et al. 1995, Bonnet et al. 2009, Almurdhi et al. 2017). Perifeerinen neuropatia on tunnistettu yhdeksi syyksi tasapainohäiriöille. Lisäksi diabeetikoilla on havaittu olevan huomattavasti enemmän huojuntaliikettä verrattuna normaaleihin terveisiin henkilöihin (Boucher et al. 1995, Uccioli et al. 1995). Kirjallisuudessa on kuitenkin olemassa ristiriitaisia tutkimustuloksia. Bonnet et al. (2009) eivät havainneet eroja diabeetikoiden ja terveiden kontrollihenkilöiden välillä staattisessa tasapainossa ilman komplikaatioita. Kun taas Oppenheim et al. (1999) esittivät, että haastavissa tilanteissa ilmenee joitakin tasapainon hallinnan eroja, ja heidän mukaansa diabeetikoiden tasapainonhallinta ja -kyky voivat erota terveistä ihmisistä.
Tutkimuksen osallistujat ja toteutus
HUMEA laboratoriossa Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden, liikunta -ja urheilulääketieteen sekä teknillisen fysiikan laitoksen yhteistyössä tekemä tutkimus keskittyi selvittämään tyypin 1 diabeetikoiden tasapainoa ja sen hallintaa. Tämä julkaistu tutkimus on osa DIAMES – Diabetes Mellitus Exercise and Stress -tutkimusta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 53 koehenkilöä, joista 18 sairasti tyypin 1 diabetesta ja 35 olivat terveitä kontrollihenkilöitä. Tyypin 1 diabetesta sairastavien ryhmän osalta osallistumiskriteerit olivat ikä 18–50 vuotta, kehon koostumus oli normaali tai lievästi ylipainoinen (BMI 18–35), tyypin 1 diabeteksen kesto 3–25 vuotta eikä osallistujalla saanut olla diabetekseen liittyviä kliinisesti todettuja komplikaatioita. Kontrolliryhmällä oli vastaavat kriteerit, mutta heiltä vaadittiin hyvää terveydentilaa ilman kroonisia sairauksia.
Tasapainoa ja asennonhallintaa mitattiin voimalevyllä, jossa suoritettiin seisten tehtäviä 60 sekuntia kestäviä mittauksia silmät auki, silmät kiinni sekä pää taakse taivutettuna niin sanotussa ”head tilt” asennossa. Kolme testiä suoritettiin ilman vaahtomuovipatjaa ja kolme 3 cm paksuisen vaahtomuovipatjan kanssa, joka oli asetettu voimalevyn päälle (epävakaa pehmuste).
Tässä tutkimuksessa merkittäviä eroja diabeetikoiden ja terveiden kontrollihenkilöiden välillä havaittiin vain testeissä, joissa epävakaa vaahtomuovipatja oli käytössä voimalevyn päällä haastaen asennon- ja tasapainon hallintaa. Varsinkin muutos silmät auki vs. silmät kiinni oli diabeetikoilla suurempi terveisiin kontrolleihin nähden. Tulokset viittaavat siihen, että diabetes itsessään, ilman tunnistettuja komplikaatioita, voi aiheuttaa muutoksia tasapainon hallinnassa.
Yhteenveto
Yhteenvetona tutkimuksemme osoittaa, että tyypin 1 diabetes voi heikentää tasapainoa, vaikka kliinisesti diagnosoituja komplikaatioita ei olisikaan. Heikentymät huomattiin silloin, kun visuaalinen palaute oli estetty ja somatosensorinen järjestelmä oli haastettu epävakaan vaahtomuovipatjan avulla. Tämä viittaa siihen, että puutteet liittyvät todennäköisesti somatosensorisen järjestelmän toimintaan. Oletamme, että painekeskipisteen huojunnan arviointi tasapainosta voi tarjota herkän tavan tunnistaa potilaat, joilla on varhaisia diabetekseen liittyviä komplikaatioita, jotka vaikuttavat tasapainoon ja siten lisäävät kaatumisriskiä. Varhaisen puutteiden havaitseminen ja asianmukaiset toimenpiteet voivat auttaa ennaltaehkäisemään ja vähentämään kaatumisia.
“Tutkimusta rahoittivat EFSD/JDRF/Lilly sekä Diabetestutkimussäätiö.”
https://doi.org/10.1111/cpf.12849
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/cpf.12849
Almurdhi, M.M., Brown, S.J., Bowling, A.J., Boulton, M., Jeziorska, M.,Malik, R.A. & Reeves, N.D. (2017) Altered walking strategy andincreased unsteadiness in participants with impaired glucosetolerance and type 2 diabetes relates to small‐fibre neuropathybut not vitamin D defiency.Diabetic Medicine, 34(6), 839–845
Bonnet C, Carello C, Turvey MT. Diabetes and postural stability: Review and hypotheses. J. Mot. Behav. 2009
Boucher P, Teasdale N, Courtemanche R, et al. Postural stability in diabetic polyneuropathy. Diabetes Care (1995); 18
Oppenheim U, Kohen-Raz R, Alex D, et al. Postural characteristics of diabetic neuropathy. Diabetes Care (1999); 22
Uccioli L, Giacomini PG, Monticone G, et al. Body sway in diabetic neuropathy. Diabetes Care (1995); 18
Terveisin,
jatko-opiskelija Kim Lesch
Researcher, MSc/Physiotherapist
Institute of Biomedicine/ Sports and Exercise Medicine
Faculty of Health Sciences
University of Eastern Finland
kim.lesch(a)uef.fi, +358504360919
Lue lisää tutkimusaiheisia tekstejä täältä!