Pedagogisia ratkaisuja opiskelijoiden opintoihin sitoutumisen vahvistamiseksi

Kirjoittaja: Jenni Bäckman, väitöskirjatutkija, [email protected]

Yliopisto-opintojen aloittaminen tai niihin siirtyminen on merkittävä vaihe opiskelijan elämässä. Opintojen alkuvaiheessa opiskelija arvioi omia odotuksiaan, kuulumisen tunnettaan yliopistoon sekä valmiuksiaan selviytyä opinnoista. Tämä vaihe on erityisen kriittinen, sillä onnistunut opintoihin siirtyminen ja siten niihin sitoutuminen ovat keskeisiä opintojen etenemisen ja niissä pysymisen kannalta. Siksi on tärkeää ymmärtää, mitkä tekijät tukevat opiskelijoiden sitoutumista jo opintojen alussa.

Opintojen alkuvaiheessa opiskelijat joutuvat arvioimaan omia opiskelutaitojaan, sillä yliopisto-opinnot voivat erota merkittävästi aiemmista koulutuskokemuksista. Ensimmäisten kuukausien aikana he pohtivat opintojen vaativuutta sekä sitä, vastaavatko opinnot heidän odotuksiaan opiskelusta ja omasta paikastaan akateemisessa maailmassa (Krause & Coates, 2008). Opintoihin kiinnittymistä edistävät myös vertaissuhteet, joiden muodostuminen ensimmäisen vuoden aikana on keskeistä opintoihin sitoutumisen kannalta (Mäkinen, 2012).

Yksilötasolla opintoihin kiinnittyminen liittyy opiskelijan akateemisiin taitoihin sekä opintojen henkilökohtaiseen merkityksellisyyteen (Korhonen ym., 2019). Nämä ulottuvuudet heijastuvat opiskelijan aktiivisuuteen opintojaan kohtaan. Toimiessaan akateemisissa yhteisöissä opiskelija rakentaa samalla kuulumisen tunnettaan. Vertaissuhteilla on keskeinen rooli opintoihin sitoutumisessa, sillä opiskelijayhteisöön integroituminen tukee sekä akateemista menestystä että hyvinvointia (Mäkinen, 2012). Opintoihin kiinnittymistä ei tapahdu vain opiskelijatoiminnassa, vaan sitä voidaan tukea myös opetuksessa pedagogisin ratkaisuin.

Olemme tarkastelleet opiskelijoiden opintoihin kiinnittymistä aiemmin julkaistussa artikkelissamme poikkeusajan opetuksessa (ks. Bäckman ym., 2025). Tutkimuksessa analysoitiin kolmea opetusmallia: etä-, hybridi- ja käänteistä lähiopetusta. Vaikka tutkimus ajoittuu koronapandemian aikaan, ovat havainnot edelleen ajankohtaisia, sillä samat opetusmallit ovat vakiintuneet osaksi korkeakoulujen arkea.

Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kymmentä ensimmäisen vuoden opiskelijaa heidän kokemuksistaan erilaisissa opetustoteutuksissa. Tulosten mukaan opintoihin sitoutumista tukivat kaikki vuorovaikutusta mahdollistavat pedagogiset käytänteet opetusmallista riippumatta. Opiskelijat kokivat olevansa motivoituneempia ja aktiivisempia, kun heidät nähtiin opetuksessa aktiivisina toimijoina eikä pelkästään tiedon vastaanottajina. Vuorovaikutuksen mahdollisuudet opettajan ja vertaisopiskelijoiden kanssa koettiin tärkeiksi.

Yksisuuntainen, opettajavetoinen luennointi koettiin sen sijaan usein passivoivaksi, erityisesti etäopetuksessa. Vuorovaikutuksen puute heikensi opiskelijoiden keskittymistä ja kuulumisen tunnetta opintoyhteisöön. Opiskelijoita aktivoivat menetelmät, kuten pienryhmätyöskentely, vahvistivat kokemusta osallisuudesta ja vuorovaikutuksesta.

Käänteisessä lähiopetuksessa opiskelijat kokivat ennakkotehtävien tukevan akateemista kiinnittymistä ja aktiivista osallistumista opetukseen. Tehtävät kannustivat osallistumaan opetuksen aikaisiin pienryhmätehtäviin. Hybridiopetus koettiin puolestaan haastavaksi, sillä aitoa vuorovaikutusta oli vaikea saavuttaa ja etä- ja lähiyhteyksien yhtäaikainen ylläpito koettiin teknisesti hankalaksi.

Tutkimuksemme mukaan opiskelijoiden sitoutumista tukevat erityisesti opiskelijoita aktivoivat pedagogiset ratkaisut, kuten pienryhmätyöt ja käänteinen opetus. Näissä opiskelijat käsittelevät opittavaa sisältöä yhdessä sekä ovat vuorovaikutuksessa opettajien ja vertaisten kanssa, mikä vahvistaa sitoutumisen kannalta keskeisiä tekijöitä, kuten aktiivista oppimista, vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyden kokemusta (Coates, 2007). Näin pedagogiset ratkaisut edistävät sekä akateemista että sosiaalista kiinnittymistä.

Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että opiskelijoiden sitoutuminen ei ole sidoksissa opetuksen muotoon sinänsä, vaan siihen, millaisia vuorovaikutuksen ja osallisuuden mahdollisuuksia opetuksessa tarjotaan. Tämä ohjaakin miettimään opetuksen pedagogista suunnittelua siten, että opiskelijoiden opintoihin kiinnittymisen piirteitä mahdollistettaisiin opetuksen aikana. Teknologia voi parhaimmillaan tukea oppimista ja joustavuutta, mutta se ei yksin riitä. Opetuksen ytimessä ovat edelleen kohtaaminen, yhteisöllisyys ja kokemus merkityksellisestä osallistumisesta. Kun nämä huomioidaan jo opintojen alussa, voidaan näin tukea opiskelijoiden sitoutumista, hyvinvointia ja opintojen sujuvaa etenemistä.

Lähteet 

Bäckman, J., Väisänen, S., Heikkinen, L., & Hirsto, L. (2025). Students’ experiences of study engagement formation during their first year at university in different learning models. Student Engagement in Higher Education Journal, 7(2), 195–215. https://doi.org/10.66561/sehej.v7i2.1369 

Coates, H. (2007). A model of online and general campus‐based student engagement. Assessment & Evaluation in Higher Education, 32(2), 121–141. https://doi-org.ezproxy.uef.fi:2443/10.1080/02602930600801878  

Korhonen, V., Mattsson, M., Inkinen, M., & Toom, A. (2019). Understanding the multidimensional nature of student engagement during the first year of higher education. Front. Psychol., 10:1056. doi: 10.3389/fpsyg.2019.01056  

Krause, K., & Coates, H. (2008). Students’ engagement in first-year university. Assessment & Evaluation in Higher Education, 33(5), 493–505.  

Mäkinen, M. (2012). Opiskelijat opintoihin kiinnittymisen tulkitsijoina. Teoksessa M. Mäkinen, J. Annala, V., Korhonen, S. Vehviläinen, A-M. Norrgrann, P. Kalli & P. Svärd (toim.) Osallistava korkeakoulutus. Tampere: Tampere University Press, 47–74.