Yliopisto-opettajan ammatillinen katse opetus-oppimistilanteissa: Mitä opettaja näkee ja mitä jää huomaamatta?

Kirjoittaja: Neea Heinonen, yliopistonlehtori, [email protected] 

Opettajan ammatillinen katse 

Opettajan työ rakentuu jatkuvalle havainnoinnille. Opetus-oppimistilanteissa tapahtuu samanaikaisesti useita asioita: opiskelijoiden osallistumista, epävarmuutta, keskittymistä, vuorovaikutusta ja joskus myös virhekäsitysten ilmenemistä. Kaikkeen tähän opettaja ei voi reagoida samanaikaisesti, vaan hänen on valittava, mihin kiinnittää huomionsa ja mitä pitää pedagogisesti merkityksellisenä. 

Tätä ilmiötä voidaan kuvata käsitteellä ammatillinen katse (engl. professional vision). Se tarkoittaa opettajan kykyä havaita opetus-oppimistilanteessa olennaisia pedagogisesti merkityksellisiä tapahtumia ja tulkita niitä opiskelijan oppimisen tukemisen näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla. Kyse ei siis ole vain siitä, mitä opettaja tekee, vaan ennen kaikkea siitä, mitä hän havaitsee, miten hän tulkitsee havaintonsa ja miten nämä tulkinnat ohjaavat hänen toimintaansa. 

Vaikka ammatillista katsetta on tutkittu laajasti perus- ja toisen asteen koulutuksessa, yliopisto-opettajien osalta tutkimus on ollut vähäistä. Tämä on merkittävää, sillä yliopisto-opettajilla on usein vahva tieteenalakohtainen osaaminen, mutta pedagoginen koulutus ei ole pakollista, vaan se on usein vapaaehtoisuuden varassa. 

Pedagoginen käsitteellinen ymmärrys ohjaa ammatillista katsetta

Opettajan ammatillinen katse ei ole neutraalia. Se rakentuu opettajan tiedoista, kokemuksista ja erityisesti hänen käsityksistään oppimisesta ja opettamisesta. Nämä käsitykset voivat perustua ajankohtaiseen tutkimustietoon tai sisältää jopa virhekäsityksiä. 

Vallalla olevan tutkimustiedon mukaan oppiminen on luonteeltaan konstruktivistista: opiskelija rakentaa tietoa aktiivisesti ja vuorovaikutus on keskeinen osa oppimisprosessia. Tästä huolimatta opettajilla esiintyy edelleen käsityksiä, jotka eivät vastaa ajankohtaista tutkimusnäyttöä. Yksi sitkeimmistä esimerkeistä on usko oppimistyyleihin, vaikka niiden vaikutuksesta oppimiseen ei ole tieteellistä näyttöä. 

Väitöstutkimus yliopisto-opettajien ammatillisesta katseesta 

Tarkastelin vuonna 2025 julkaistussa väitöskirjassani yliopisto-opettajien pedagogisen asiantuntijuuden kehittymistä yliopistopedagogisen koulutuksen aikana. Erityinen mielenkiinnon kohteeni oli ammatillisen katseen kehittyminen ja sen yhteys pedagogiseen käsitteelliseen ymmärrykseen. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisesti ja siihen osallistui 127 elämäntieteiden alan yliopisto-opettajaa. Keskeisinä tutkimusmenetelminä käytettiin videopohjaista opetustilanteen analyysiä, kyselylomaketta opettajien käsitysten kartoittamiseen sekä katseenseurantamenetelmää, jolla mitattiin visuaalisen tarkkaavaisuuden kohdentumista. Tutkimusasetelma rakentui alku-loppumittausasetelmaan autenttisen pedagogisen koulutuksen yhteydessä, mikä mahdollisti muutosten tarkastelun. 

Mitä väitöstutkimus osoitti? 

Väitöstutkimukseni tarkasteli yliopisto-opettajien asiantuntijahavainnointia kolmessa osatutkimuksessa hieman eri näkökulmista. Yhdessä ne piirtävät melko selkeän kuvan siitä, miten havainnointi, tulkinta ja pedagoginen käsitteellinen ymmärrys kietoutuvat toisiinsa. 

Ensimmäinen osatutkimus: kokemuksen ja koulutuksen merkitys

Ensimmäisessä osatutkimuksessa verrattiin kokemattomia ja kokeneita yliopisto-opettajia. Tulokset osoittivat, että kokemattomien opettajien kyky havaita ja tulkita pedagogisesti merkityksellisiä tilanteita oli heikompi ja heillä esiintyi enemmän oppimiseen liittyviä virhekäsityksiä. Pedagoginen koulutus kehitti molempien ryhmien osaamista, mutta erityisesti tulkintataidot vahvistuivat. Havainnointikyky kehittyi hitaammin, eikä kokemattomien opettajien taso yltänyt koulutuksesta huolimatta kokeneiden opettajien tasolle. 

Toinen osatutkimus: käsitykset ohjaavat katsetta 

Toisessa osatutkimuksessa tarkasteltiin, miten opettajien käsitykset oppimisesta ja opettamisesta näkyvät heidän havainnoinnissaan. Katseenseurantamenetelmä osoitti, että pedagoginen ymmärrys ohjaa konkreettisesti visuaalista tarkkaavaisuutta. Opettajat, joilla oli tutkimustiedosta poikkeavia käsityksiä, keskittyivät enemmän opettajan toimintaan, kun taas konstruktivistisia käsityksiä omaavat opettajat suuntasivat huomionsa opiskelijoihin ja heidän oppimisprosessiinsa. Tulos tekee näkyväksi sen, että käsitykset eivät ole vain abstrakteja uskomuksia, vaan ne vaikuttavat suoraan siihen, mitä opetustilanteessa nähdään merkityksellisenä. 

Kolmas osatutkimus: lähtötaso ja kehityksen ehdot 

Kolmannessa osatutkimuksessa tarkasteltiin laajemmalla aineistolla ammatillisen katseen ja käsitysten kehittymistä pedagogisen koulutuksen aikana. Tulokset osoittivat, että laadukkaammat ennakkokäsitykset olivat yhteydessä parempiin havainnointitaitoihin ja suurempaan kehitykseen erityisesti tulkinnassa. Koulutus lisäsi opiskelijalähtöisiä, konstruktivistisia käsityksiä ja vähensi virhekäsityksiä. Samalla vahvistui havainto siitä, että havainnointi ja tulkinta kehittyvät eri tahtiin. Tutkimus korostaa, että pedagogisen koulutuksen vaikuttavuus riippuu opettajien lähtötasosta ja että näitä kahta asiantuntijahavainnoinnin ulottuvuutta tulisi kehittää tietoisesti rinnakkain. 

Yhteenvetona voidaan todeta, että ammatillinen katse on kehitettävissä, mutta sen kehittyminen on sidoksissa opettajan pedagogiseen käsitteelliseen ymmärrykseen. Tämä asettaa selkeän vaatimuksen pedagogiselle koulutukselle: sen tulee olla tavoitteellista, reflektiota tukevaa ja opettajien lähtökohdat huomioivaa. 

Kohti tietoisempaa pedagogista asiantuntijuutta 

Tutkimustulokset korostavat, että opettajan pedagoginen asiantuntijuus ei kehity itsestään. Se edellyttää pedagogista koulutusta, reflektiota ja tietoista työskentelyä omien käsitysten tunnistamiseksi ja kehittämiseksi. 

Yliopisto-opetuksessa tämä on erityisen ajankohtaista. Opetukselta odotetaan yhä enemmän opiskelijakeskeisyyttä, vuorovaikutteisuutta ja kykyä huomioida opiskelijoiden moninaiset tarpeet. Samalla kasvavat ryhmäkoot ja heterogeeniset opiskelijataustat lisäävät opettajien pedagogiseen asiantuntijuuteen kohdistuvia vaatimuksia. 

Pedagoginen koulutus voi toimia keskeisenä välineenä tämän asiantuntijuuden kehittämisessä, mutta sen vaikuttavuus edellyttää opettajien lähtötason huomioimista ja yksilöllisesti kohdennettuja ratkaisuja. 

Lopuksi

Opettajan katse ei ole neutraali. Se, mitä opettaja huomaa – ja mitä hän jättää huomaamatta – vaikuttaa suoraan hänen pedagogisiin ratkaisuihinsa ja opiskelijoiden oppimiseen. 

Ammatillinen katse tekee näkyväksi opetustyön keskeisen, mutta usein huomaamattoman ulottuvuuden: kyvyn tunnistaa oppimisen kannalta olennaiset hetket ja toimia niiden pohjalta. Tämän kyvyn kehittäminen on keskeinen osa yliopisto-opettajien pedagogista asiantuntijuutta ja siten myös korkeakoulutuksen laadun kehittämistä. 

Väitöskirja on luettavissa seuraavan linkin kautta: https://helda.helsinki.fi/items/441c7e13-8473-4ccb-bff8-0a4861641b04