2. Tieteellisen tiedon etsiminen

Googlen hakukone on maailman suosituin ja tunnetuin. Google on usein se paikka, josta myös opiskelija aloittaa tiedonhakunsa. Google ja erityisesti tieteellisen tiedon hakuun keskittynyt Google Scholar (linkki avautuu uuteen ikkunaan) ovat loistavia hakukoneita, kunhan niiden kanssa muistaa muutaman seikan:

  • Tiedon laatu ja taso vaihtevat. Kuka tahansa voi julkaista verkkoon melkein mitä tahansa, joten tarvitaan kriittisyyttä ja arviointia.
  • Tiedon suuri määrä ja monimuotoisuus hankaloittavat tiedon löytymistä. Hakutulos on usein suuri ja sisältää myös irrelevanttia tai sopimatonta aineistoa.
  • Tieto internetissä ei ole pysyvää. Tästä syystä avoimen verkon lähteeseen kannattaa merkata, minä päivänä on sitä käynyt lukemassa.
  • Tieto on hajallaan pieninä palasina, eikä sitä ole aina järjestetty kattavasti.
  • Relevanssilajittelu on vain koneen relevanssia. Hyvä lähde ei välttämättä ole ensimmäisillä sivuilla. Relevanssilajittelu voi kuitenkin myös helpottaa tiedon löytyvyyttä suuresta massasta.

Muista myös, että:

  • Kaikki tieto ei ole vieläkään Internetissä. Tietoa julkaistaan edelleen myös painettuna.
  • Kaikki tieto ei ole maksutta Internetissä. Yliopiston opiskelijana kuitenkin pääset kirjaston hankkimiin elektronisiin lähteisiin (e-kirjoihin, e-lehtiin ja tietokantoihin) myös kotikoneella UEF-Primon ja alakohtaisten tietokantojen kautta. Myös Google Scholar löytää näitä melko hyvin.
  • Kaikki tieto ei löydy hakukoneilla. Esimerkiksi tieteenalakohtaisten tietokantojen sisältämään tietoon hakukone ei aina ulotu.

Tieteellinen työ tarvitsee tuekseen kattavia, luotettavia ja tieteellisiä lähteitä. Näihin pääsee vielä toistaiseksi parhaiten käsiksi erilaisten (yleensä maksullisten) tietokantojen kautta. Avoin tiede ja avoin julkaiseminen tulevat kuitenkin muuttamaan nopeasti tätä kentää – koittaako lähitulevaisuudessa päivä, jolloin kaikki tällä hetkellä maksumuurien takana oleva tieteellinen aineisto löytyykin Googlella?

Päivitetty: 8/2024

Siirry seuraavaan osioon 2.1. Avoimen verkon lähteiden arviointi