Onko sinullakin puuystävä?
Tämä teksti on julkaistu ensimmäisen kerran AntroBlogi-tiedeblogissa 12.12.2019. Voit lukea artikkelin tai kuunnella sen podcastina AntroBlogin sivuilla: https://antroblogi.fi/2019/12/puut-lahellamme/
Millainen on suomalaisten suhde puihin? Ihmisen ja puun lajienvälinen suhde on tutkimusaiheena monimuotoinen ja ansaitsee tarkastelun niin biologian, kulttuurin kuin taiteenkin kannalta. Ihmisen suhteessa puihin on mukana vielä neljäs taso – tunteet.
Monelle rakkaita puita ovat kodin tai kesämökin pihapuut. Joku muistaa lapsuuden maisemien puita vielä elämänsä ehtoopuolella. Entä kuinka moni on istuttanut oman puun lapsensa syntymän kunniaksi, nimennyt puun tai kasvanut yhtä matkaa oman puunsa kanssa? Kuinka moni on riidellyt taloyhtiön kokouksessa pihapuiden kaatamisen takia tai surrut kaatunutta puuta? Miksi niin moni on antanut pihasta kaadetulle puulle uuden elämän puutöiden materiaalina?
Puita hoidetaan ja vaalitaan, lehtiä haravoidaan ja puita puolustetaan tuholaisilta tai muilta ihmisiltä. Puut kietoutuvat ihmisten arkeen ja ovat mukana juhlassa syntymästä kuolemaan. Ne muistuttavat luonnon ikiaikaisuudesta ja edellisistä sukupolvista. Puut tekevät meihin vaikutuksen, ja jäävät perinnöksi seuraaville sukupolville.
Tuntuu selvältä, että ihmisille voi muodostua kiintymyssuhde puuta kohtaan. Kiinnostavaa on, millaisia nämä suhteet voivat olla, ja millaisia merkityksiä niillä on ihmisen elämään. Entä mitä tämä suhde merkitsee puun elämänkaaren kannalta? Voiko puu iloita ystävyydestä?
Puut ovat monin tavoin tärkeitä. Tutkimusten perusteella tiedämme, että puut ovat tärkeitä ihmisten terveydelle, luonnon monimuotoisuudelle, ilmastolle ja kansantaloudelle. Kansanperinteen tutkimus antaa viitteitä siitä, että puilla on ollut tärkeä merkitys suomalaisessa kansanuskossa. Ymmärrys puiden keskinäisestä kommunikaatiosta ja rinnakkainelosta muiden kasvikunnan lajien kanssa on lisääntynyt huimasti. Kuitenkaan ihmisten ja puiden rinnakkaiseloa ja puiden kulttuurista merkitystä tänä päivänä ei tunneta kovin hyvin. Kyseessä on monisyinen ilmiö, johon on haastavaa päästä käsiksi vain yhden tieteenalan menetelmin.
Puut lähellämme -tutkimushanke syventyy ihmisen ja puun suhteeseen
Aloitin väitöskirjan teon puusuhteita tutkivassa yhteistieteellisessä Puut lähellämme – tutkimushankkeessa. Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osaston hankkeeseen etsittiin soveltuvaa jatko-opiskelijaa. Valintani jälkeen hanketta johtava professori Eeva-Stiina Tuittila kertoi, että he eivät varsinaisesti etsineet antropologia; mutta kun asia oli tullut kanssani puheeksi, kävi selväksi, minkälaista osaamista tutkimusryhmä tarvitsi täydentyäkseen. Kolmen kasviekologin, kahden kirjallisuudentutkijan ja kahden taiteilijan tiimistä puuttui joku, joka pärjäisi kenttätyövaiheen haastatteluissa ja ihmisten kokemusten tulkinnassa.
Ihmisten suhdetta heille tärkeisiin puuyksilöihin lähestytään hankkeessa eri tutkimusperinteiden näkökulmista. Luonnontieteellisesti puita ja ihmisiä tarkastellaan naapureina: kumppanilajeina, joilla on vaikutus toisiinsa. Tässä näkökulmassa keskeinen kysymys on, minkälaiset ihmiset ja puut ”löytävät toisensa”, eli millaiset puut valikoituvat erilaisten ihmisten suosikkipuiksi.
Kulttuurin näkökulmasta tarkastelemme lajienvälistä suhdetta, eli puiden kanssa elämisen tapoja sekä ajatusmaailmaa, jota ihmiset liittävät näihin ”puuystäviin”. Lisäksi tarkastelemme taiteen kautta puihin liittyviä tunteita. Yritämme laajentaa ihmiskeskeistä näkökulmaa tarkastelemaan kumppanuutta myös puun kannalta.
Tarkoitus ei kuitenkaan ole tutkia aihetta erikseen eri tieteenalojen näkökulmasta siten, kuin yleensä monitieteisessä (multidisciplinary) tutkimuksessa tehdään. Tarkoitus on mennä pitemmälle luomalla yhteistieteellistä (interdisciplinary) tutkimusta. Yhteistieteellisyydellä tarkoitetaan tieteenalojen rajojen häivyttämistä ja uudenlaisten menetelmien luomista aiheen tutkimiseksi yhdessä.
Ympäristötieteen filosofiaa ja ympäristöetiikkaa tutkineen Gertrude Hirsch Hadornin mukaan yhteistieteelliseen tutkimukseen kuuluu muiden tieteenalojen näkökulmien omaksuminen ja jopa tieteen rajojen rikkominen. Siihen kuuluu myös ennakkoluuloton tukeutuminen kaikkeen tutkimusongelman kannalta oleelliseen asiantuntemukseen. Hadornin mukaan tieteenalojen yhteistyötä tarvitaan etenkin silloin, kun jokin asia on yhteiskunnallisesti merkittävä mutta puutteellisesti ymmärretty. Tällaisia ovat esimerkiksi ilmiöt, joiden syntyä tai vaikutusta ei tunneta. Moninaisten kysymysten kohdalla ei voidakaan olettaa, että muutama tieteenala voisi käsitellä niitä tyhjentävästi. Ympäristötutkimuksessa tämä näkyy tutkimuskohteiden, esimerkiksi ympäristöongelmien, monimutkaisuutena. Myös kulttuurinen puusuhde voidaan nähdä ilmiönä, jota on lähestyttävä yhteistieteellisesti: mukana on teemoja, joita ei yhden tieteenalan menetelmillä voi ratkaista.
Eri tieteenalojen menetelmien ja näkökulmien yhdistäminen ei ole helppoa tai ongelmatonta. Tutkimusryhmän sisällä on avattava tieteenalojen terminologiaa, taustaoletuksia ja lähestymistapoja. Yhteisen kielen ja keskinäisen ymmärryksen löytyminen tutkijoiden välille on ensiarvoisen tärkeää. Esimerkiksi Puut lähellämme -hankkeessa aloitimme yhteistyön pohtimalla luonnontieteellisen ja ihmistieteellisen tutkimuksen menetelmiä, eroja ja taustaoletuksia.
Erikoinen tutkimusasetelma ja uudet menetelmät voivat herättää myös kriittisiä kysymyksiä tiedemaailmassa. On hyvin mahdollista, että uudenlainen lähestymistapa ei saa ulkopuolista rahoitusta. Uudenlaisia ratkaisuja pitää perustella huolellisesti, sillä niitä ei voi perustella tieteenalan vakiintuneilla käytännöillä eikä klassisilla tutkimussuunnilla. Rohkeus uusien menetelmien kokeilussa luo myös riskejä: aina on mahdollista, että tutkimusasetelma ei toimikaan.
Tilastollisesta analyysista tunteiden tutkimukseen
Tällä hetkellä tutkimusta varten kerätään aineistoa verkkolomakkeella tilastollista analyysia varten. Lomakevastauksia käytetään luonnontieteellisen lähestymistavan tarpeisiin. Ihmiset vastaavat monivalintakysymyksiin valitsemansa puuyksilön fyysisistä ominaisuuksista, antavat taustatietoja itsestään sekä vastaavat luontosuhteeseen liittyviä arvoja ja puuta kohtaan tunnettuja tunteita arvioiviin kysymyksiin.
Analyysi tehdään kasvielogiassa suositun monimuuttujamenetelmän avulla. Vastaavia tilastollisia menetelmiä käyttävät biologien lisäksi myös biologisen antropologian tutkijat kartoittaessaan esimerkiksi kulttuuristen tekijöiden vaikutusta geeniperimän kehitykseen. Tutkimuksessamme puun fyysisten ominaisuuksien, kuten iän, muodon ja koon, lisäksi tilastolliseen tarkasteluun otetaan mukaan ihmisen ominaisuuksia. Fyysisten ominaisuuksien sijaan tarkastelemme ihmisen asuinpaikkaan ja elämänpiiriin liittyviä sekä tunteita ja arvoja määrittäviä muuttujia. Kun vastauksia on suuri määrä, tilastollisen tarkastelun avulla voidaan löytää erilaisia riippuvuuksia tai yleisyyksiä. Sellaisia voivat esimerkiksi puun iän ja koon vaikutus mieltymyssuhteeseen tai puun sijainnin ja ihmisen asuinpaikan vaikutus puusuhteiden syntymiseen. Lopulta toivomme löytävämme tietokoneanalyysin avulla erilaisia tyyppiesimerkkejä ihminen – puu -pareista.
Ihmisten tutkiminen on kuitenkin monimutkaisempaa kuin kasvien. Kun kasveihin vaikuttaa vain muutamia tekijöitä (kuten veden ja valon määrä), ihmisten toiminta ei ole kovin säännönmukaista ja ennustettavaa. Siksi tämänkaltainen tilastollinen analyysi ei riitä ihmisen tunne- ja kokemusmaailman tulkitsemiseen, vaan tarvitaan syväluotaavia menetelmiä.
Tilastollisesti luotuihin tyyppiesimerkkeihin paneudutaan syvällisemmin antropologisten teemahaastattelujen avulla. Tavoitteena on valita haastatteluihin mahdollisimman tyypillisiä, mutta keskenään erilaisia tapauksia, ja tällä tavalla avata erilaisia näkökulmia puusuhteisiin. Kun haastattelut tehdään näiden erityisten puiden lähellä, samalla päästään tutkimaan puita luonnontieteen ja taiteen keinoin.
Usein kuulee puhuttavan, että suomalaisten suhde metsään on erityinen. Mitä se tarkoittaa? Myös tässä tutkimuksessan tarkastellaan erityisesti suomalaista metsä- ja puusuhdetta. Taiteen avulla voidaan löytää elementtejä, jotka kuvaavat suomalaisille ominaista suhdetta luontoon, metsiin ja puihin. Suomalaiseen luontosuhteeseen tutkimuksessa syvennytään kaunokirjallisuuden esimerkkien avulla. Suomalaisen kaunokirjallisuuden klassikot, kuten Kalle Päätalon Iijoki-sarja, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Veikko Huovisen luontoteemaiset novellit piirtävät kuvaa suomalaisesta korpikansasta luonnon keskellä. Tuoreemmista nykykirjallisuuden teoksista ja runoudesta on löydettävissä uudenlaisia näkökulmia yhteiseloon luonnon kanssa.
Suomalaista luontosuhdetta käsitellään myös kansainvälisen vertailun avulla. Kokoamme aineistoa toisesta pohjoiseurooppalaisesta maasta, Hollannista, jossa puiden ja metsien määrä on Suomeen verrattuna vähäinen. Vertailun avulla voidaan tarkastella, minkälaiset suhteet puihin korostuvat Suomessa. Vaikuttaako puiden määrä ympärillä ihmisten puita kohtaan tuntemaan kiintymykseen? Entä näkyykö eroja Suomen sisällä? Onko kaupunkilaisten ja maaseudun asukkaiden suhtautumisessa puihin eroja?
Tästä kaikesta syntyy uniikki menetelmä tehdä tutkimusta. Ihmisen ja puun välisen suhteen synnyn, merkitysten ja vaikutusten tutkimiseen tarvitaan laajaa ja ennakkoluulotonta lähestymistä, jota mikään tieteenala ei yksinään kata. Tieteentekijöiden, taiteilijoiden ja tutkimukseen osallistuvan yleisön yhteistyö on menetelmän polttoainetta. Menetelmä syntyy luovan työn tuloksena ja on valmis vasta siinä vaiheessa, kun tutkimus loppuu. Parhaassa tapauksessa voidaan luoda uusia työkaluja muidenkin tutkijoiden ja asiantuntijoiden hyödynnettäväksi. Monitieteisen tutkimuksen teko voi olla luovaa yhteistyötä, jossa yhdessä ratkaistaan pulmia ja lopulta saadaan aikaan sellaista tietoa, mikä muuten olisi jäänyt tavoittamatta.
Löytyykö elämästäsi tärkeä puu?
Puut lähellämme – tutkimukseen voi osallistua täyttämällä kyselylomake, jossa kysytään tietoja henkilökohtaisesti tärkeästä puuyksilöstä. Tutkimukseen osallistujat kutsutaan mukaan nelivuotiselle matkalle monitieteisen tutkimuksen tekoon. Uutiskirjeen, blogin ja sosiaalisen median myötä osallistujat saavat tietoa myös tutkimuksen tekemisestä sekä oivalluksista tutkimuksen teossa.
Kysely on avoinna 12.1.2020 saakka. Kysymyksiä on 44 ja vastaaminen kestää noin 15 minuuttia: https://www.uef.fi/puutlahellamme
Luettavaa:
Hirsch Hadorn, G et al (toim.).: Handbook of Transdisciplinary Research. Springer, 2007
Karoliina Lummaa, Mia Rönkä & Timo Vuorisalo (toim.). Monitieteinen ympäristötutkimus. Gaudeamus 2012
Kuvat: Pexels