Tuula da Pirjo: Karjalan kielen päivy Kuopivos
Karjalan kielen päiviä piettih Kuopion kirjastos tiemal Karjal – mieles, kieles da sydämes. Tapahtuman planiiruičendas vastai himoruadojoukko Karjalazet Akkazet. Joukko planiiruičči programman da ozuttelijat, keräi omis kniigois sego kuvis ozuttelun. Vuitti programmas oli joukon omua luajittuu. Ilmastu materjualua rahvahale suadih juattavakse Karjalan Sivistysseuraspäi, karjalan kielen elvytysprojektaspäi da Martti Penttozespäi. Pienel avustuksel ruandua tugiettih Salmi-fondu da Mančilan Nuorižosebru. Salmi-sebru organizuičči kniigoin myöndän.
Opis vai duumaija, a voi voi, midäbo rodih luajittuu!
Karjalan kielen päivy algoi olla jo illas, aigu läheni seičendytostu čuassuu. Ristikanzua astui bibliotiekan pordahii myöte. Duumaičimmo, ku hyvähäi on, ehki kentahto tulou. Bibliotiekas meil oli sanottu, ku kolmekymmen stuulua vikse täydyy. Da alahazes kerrokses oli vie luvendo savolazis sugulois.
Kodvazen peräs kuului: ”vahtimestarit, tarvitsemme lisää tuoleja”. Bibliotiekan johtai kävyi sanomah, ku paikal on 120 hengie da nenga kaksikymmen vie ližiä pyöriy kaččelemas, midä kummua tiä tapahtuu. Toinah kai stuulat oldih käytös, ku alakerdahgi oli liččavunnuh yhtenjyttyine miäry ristikanzua. Savolazet da karjalazet samah aigah, da mollembat voitettih!
Anneli vedi programmua da Jenni helähytti kandelehtu mones välis. Raija Pyöli pagizi ylen hyvin tiedoiškun karjalan kieles. Tuula da Johannes annettih runomuodostu Juurihoiduo soiton ker, min jälles Mitropoliittu Panteleimon opasti karjalazen kalenduaran peitočuksih.
Annikki, alguperähine kielen pagizii, lugi runoloi da sit ozutelmujoukko, Aila, Marja, Silja da Anneli, ozutettih skečči ”Valliččendat, Akkaine iänestämäs”. Pirjo da Leena piettih huoldu ozutteluloin pystyttämizes.
Lopukse Akkazet eziteltih iččiedäh rahvahale da kui liennöy olluh, ku melgi jogahine oli kenentahto Iivanan bunukku! Yhtehizekse lopukse vie pajatimmo rahvahan ker Ruskei neičyt, valgei neičyt da Čiganaizet. Jenni meile pianol soitti.
Ylen oli meil vessel ildu. Emmö ni unis olis voinnuh uskuo, gu muga äijy rahvastu tulou paikale. Kuulimmo, gu sežo Ylä-Savospäi oli lähtietty pimiedy dorogua myöte mualimannavale ajelemah.
Rahvahan mieles programmu oli monipuoline da pättävän piduhine. Kentah kerdoi, buitegu olis vahnanaigahizih illaččuloih puuttunuh.
Meilhäi on jo kyzytty, midäbo myö tulien vuon samah aigah piemmö! Vai sih olemmo sanonuh, ku nygöi pidäy meile Akkazile putilleh huogavuo. Processu on olluh mieldykiinnittäi, ga ylen äijy ruaduo sih on tarvittu.
Vie pidäy sanella, ku myö kaikin hyväs mieles kodih lähtimmö!
Akkasjoukon puoles Tuula da Pirjo