Suvikarjalan opastujat kirjutetah
Tällä sivulla julguamma suvikarjalan opastujien kirjutuksie.
*
Tässä julkaistut kirjoitukset ovat opiskelijoiden kurssitehtäviä, jotka pohjautuvat kursseilla käsiteltyihin aiheisiin. Opettaja on tarkistanut kirjoitusten kieliasun.
Kielentarkistus: Katerina Paalamo
*
10.1.–23.2.2024 pietyn paginakurssan opastujien kirjutuksie
*
Opastujat kirjutettih kuvien perustehella, mildä aziet tunnutah, näytetäh dmi.
Tuisku Räty
Kylän uuvet ukset
Izännän talossa oli aigazembah vanha bruuni uksi, se ei näyttän hyväldä eigä pahalda. Se näytti ylen muzavalda talon harmuada seiniä vassen. Kezällä tuli suuri vihma dai ukonjyry, kumbane kesti nedälin loppuh suaten. Uksi ei kestän ukonjyryö da se rikkoudu. Talon izändä sai oman kylän eläjildä lahjaksi uuven lujan ruskien uksen, ga se ei näyttän hyväldä talon harmuada seiniä vassen. Kylän vägi duumaičči, jotta voidais luadie kiza kylän lapsilla. Kizassa lapset piirrettäis värikkähie uksie, kumbazista vallittais kylän taloloilla uuvet värikkähät ukset. Lapset piirrettih äijän čomie da värikkähie uksie. Oli vihandoi uksie pedäjien kera, keldazie uksie linduloin kera, dai siniruskeida uksie, kumbazie čomennettih liipukkazet. Kylän ristikanzat mualattih kaikki kylän taloloin ukset värikkähiksi, ga lujan ruskien uksen värie izändä duumaičči kodvan. Hiän duumaičči, jotta yhen pikkarazen lapsen piirretty uksi pädöy hänen taloh. Se oli čoma valppahansinine uksi vihandoin lehtilöin da valgieloin kukkazien kera. Uksi mualattih da siidä tuli kylän kaunehin uksi, kumbane näytti hyväldä talon harmuada seiniä vassen.
Kuva: Pixabay
Opastujat suadih paissa kirjallizuosta da lizäksi kirjuttua heilä tärgeistä, armahista libo muiten vain mieldäkiinittäjistä tevoksista.
Kati Häkkinen
Miula armas kniiga
Miula ylen tärgie kniiga on Odysseus, libo Ulysses, kumbazen on kirjuttan irlandielane James Joyce. Se on jullattu vuodena 1922 da kiännetty suomeksi enzimäistä kerdua vuodena 1964, da siidä toizen kerran vuodena 2012. Mie olen lugen mollemmat kiännökset, ga alguperäne anglienkieline kniiga on vielägi lugemattomana miula koissa.
Tämä kniiga on erikummane kerdomus, kumbazen tapahtumien aiga on yksi vuorokauzi. Kniigassa on mielenvirdua, simvolikkua, runohutta, näytelmiä, sivujuonie da monenmoizie starinoi. Oza kniigasta on luajittu kogonah ilmain välimerkkilöi. Sanasto on ozin kirjuttajan ičen luajittu. Tämän kniigan voibi lugie uuvessah monet kerrat, da aivin siidä löydiä uuzie tunnelmie da yksityiskohtie.
Mie vuotan aigua, konza mie ennätän lugie sen alkuperäzen tevoksen. Näissä kiännöksissä on nivoksesta rippuon 720–860 sivuo, da se tarkottau, jotta äijä aigua mänöy lugemizeh. No niin, mie käin sen anglienkielizen kniigan pal’čalda da kačoin, jotta olenhan mie zavodin lugie sidä. Mie olen, nägyy, sivulla seiččemen, da yhtehes sivuloi on 680. Pidäy vuottua parembie luguaigoi!
Kuva: Pixabay
Pirita I. Hipp-Koskenoja
Nimi kniigasta
“Pirita, Karjalan tytär” -kniiga on jullattu vuodena 1972, da Kaari Utrio on sen kirjuttaja. Kniiga sai valdivon kirjallizuspalkinnon vuodena 1973. Vuodena 1999 kniiga jullattih 7. kerran, konza kirjuttaja oli uuvistan kniigan.
Kniiga on historielline romuana, da se kuvualou, mimmone oli 1400-luvun lopun aiga Karjalassa. Piritan muamo oli ylähäne, da hiän kuoli, konza Pirita syndy. Piritan tuatto oli manuaha, libo Pirita oli äbäreh, muga kuin sih aigah duumaidih, konza vanhemmat ei mändy venčalla. Tuattogi kuoli, konza Pirita oli seiččemen igäne, da Pirita myödih orjaksi Novgorodah. Kaikenmoista tapahtuu, da Lapissagi Pirita eläy yhen talven lapsien, papin da lappalazen kera. Ihan lopussa Pirita da lapset mändih Viiburih da kaikki oli hyvin.
Mie duumaičen, jotta kniiga on starina, kumbane vois olla tozi. Starinassa on historiellizie azeida, kumbazet ollah totta: Novgorodan valda-aziet da vieroh liityjät torat, mimmone elos oli ristikanzoilla Karjalassa, orjilla, rahvahalla libo ylähäzillä.
Kniigat, vihanda on enzimäne vuuvelda 1972 da toine, uuvissettu vuuvelda 1999.
Kartta on uuvissetusta kniigasta. Kuvat: Pirita I. Hipp-Koskenoja
Ira Määränen
Kniiga
Miulda kyzyttih, mibä on ”ylen hyvä kirja” – ylen armasta kniigua miula on äijä. Nygöin miula tärgiet kniigat ollah kirjat Karjalasta. Yksi kniiga on miula ylen tärgie: Karjala Kainuussa. Se on Lönnrot-instituutan julgavo, kumbazessa kerrotah Kainuun karjalazien rajakylien vaihieloista 1700–1900-luguloilla. Sen kirjuttaja on Heikki Rytkölä, kumbane ruado Kainuun muzeissa enämbi 30 vuotta. Siinä kniigassa ollah kylien synnyt, ristikanzoin elosta, kiriköt da kauppamatkat, tavat da voinien tuhot. Fotokuvat ollah vanhat, on pertit, on kylyt, kalmismuat da karttapiirussukset. Ga en ni ole vie ylen tarkkah lugen kogo kniigua, a konza kezä tulou, onnakko ennätän paremmin. Kylät ollah miula tuttavat, Kuivarvi, Hiedarvi da Rimbi – Kuivajärvi, Hietajärvi, Rimpi.
Runonlaulaja, mestaripelimanni Jussi Huovinen (1924–2017),
Hietajärvi, Suomussalmi. Kuva: Ira Määränen, 2015
*
Opastujat suadih ičegi vallita kuvazie da kirjuttua niijen perustehella.
Veera Turkki
Valgietukkane tyttö
Kuvassa on äijä lasta, onnakko piällä kuuvenkymmenen. Hyö seizotah Palomyllyn školan iessä Suistamolla. Kuva on otettu 1930-luvulla. Enzimäzessä rivissä on nenga seiččemenvuodine tyttöne, kumbane ei kačo kamerah muga kuin kaikki muut lapset vain on kiändyn kaččomah vieressä olijua lasta. Tytöllä on ylen valgiet tukat. Tytön nimi on Ester, da händä kučutah Essuksi.
Tyttö on kebie dogadie kuvasta juurigi valgieloin tukkien täh. Kymmenen vuuven perästä, konza hiän on jo nuori neidine da muijen nuorien kera heinänruavossa voinan aigah, noussah bombittajat taivahalla da nuorilla pidäy männä näbieh peldo-ojah maguamah. Essun valgiet tukat tuassen ollah ylen nägyjät, da sentäh muut nuoret sanotah, jotta Essun piä pidäy ruttoh panna peittoh. Ozaksi lendokonehet vain piäličči lennetäh.
1940-luvun lopulla da 1950-luvulla Essu suau nellä lasta. Viizikymmendä vuotta školakuvan ottamizen jälgeh synnyn mie, da endizestä pienestä valgietukkazesta tytöstä tulou miun valppahankeldatukkane buabo. Konza mie nyt kačon vanhua školakuvua, duumaičen, jotta siinä buabo pagizou omalla ystävällä karjalaksi. Hänen täh miegi karjalah opassun da tämängi kirjutuksen olen kirjuttan.
Kuva: Veera Turkin kodial’boma
Svea Kentz
Kevät tulou!
Päivä jo pitkenöy da päiväne paistau čomasti. Se suau miun ajattelemah keziä.
Terväh on aiga panna kazviloin siemenie muah kazvamah taimeniksi. Joga vuotta mie kazvatan uuzie tomuatan da ogurčan lajiloi. Yksi tomuattalaji on ainos sama (Gardener’s delight). Se on pieni, ruskie da magie tomuatta.
Kuva: Svea Kentz
Ogurččua oli kahenluaduista. Toizie syödih hedi, ne oldih saluattaogurčat. Ne oldih pität da kaijat. Niillä oli vesselä nimi ‘Kiinalane mado’. Toizet kazvettih terväh da ne oldih moizet pul’čakat.
Kuva: Svea Kentz
Kuva: Svea Kentz
Kaikki taimenet ei synnytty kazviperttih. Seinän vieressä, skammin piällä oli lämmin kohta. Siidä ne oli helppo vakkah kerätä.
Kuva: Svea Kentz
Sygyzyllä mie luajin omista tomuatoista ketčuppua!
Tänä kezänä mie tuassen kazvatan taimenie. Tomuatan da ogurčan lizäksi vielä čiliegi.
Tuisku Räty
Pirunkirikkö
Sygyzyllä mie käin ystävän kera Pirunkiriköllä. Pirunkirikkö on suuri kolo da halgiema kallivossa. Se on lähillä Kolie korgien vuaran piällä. Konza olin lapsi, tuatto saneli miula, jotta Pirunkirikössä pirut piettih hiän omie pidoloi. Konza ristikanza mäni Pirunkirikköh kallivon koloh, hiän tuli piruloin muah. Piruloin muasta oli ylen jygie tulla järilleh ristikanzoin muah, da pirut ruatutettih ristikanzalla erimoizie ruadoloi. Ristikanza oli piruloin vangi, kuni hiän oli ruadan kaikki ruavot. Siidä pirut annettih luvan ristikanzalla männä järilleh ristikanzoin muah. Tovellizuossa rahvahanusson mugah Pirunkirikkö oli kirikön edehine. Konza ristikanza nouzi Pirunkirikön tagaseinän syvennyksen piällä, hiän voi nähä pienien piruloin kirikközualan da kirikön pienet stuulat. Nygöin piruloih ei enämbiä ussota, ga ristikanzat käyväh kaččomah Pirunkirikön koluo da vuaran kaunehie maizemie. Sygyzyllä maizema on kaunehin, konza puuloin lehet ollah värikkähät.
Kuva: Tuisku Räty
Kuva: Tuisku Räty
Kuvat olen ottan iče Pirunkiriköstä, ga tässä on linkka Pirunkirikön sivustoh https://retkipaikka.fi/kolin-pirunkirkko/
*
Opastujat paistih da kirjutettih ezimerkiksi karjalazista kinoloista.
Jenni Larinen
Kinotrilogie Dorogu – Karjalan mystisillä poluilla
Dorogu on Jyrki Huapalan käzikirjutettu da ohjattu karjalankieline kinotrilogie. Sen ozat Veneh, Lindu da Ilmu ollah iččenäzet kinot, kumbazet lizäksi nivouvutah yhteh samanmoizen tieman da stiil’an täh. Trilogien enzimäzen ozan aihe on svuad’bo. Tässä kinossa Soja Murron nerokkahasti luajitut karjalazet ruutat ozutellah suurda roulie. Saija Teirikangahan ylen vägevä muuzikka omasta puolesta tembuau keralla ennen kaikkie trilogien toizessa ozassa. Muuzikan täh tunduu muga kuin kaččoja olis ičegi itkemässä kuolien koin sydämessä. Trilogiessa liikutah enimyölleh luonnonymbärissössä. Hos Huapalan mugah kinoloin paikka da aiga ollah miärittelemättömät, kolmannessa ozassa čokkelehetah selgieh nygyaijassagi. Nenga voijah duumaija, jotta meččiä kuvatah nygytovellizuon vastapuarana da meččä luou kuvih monenmoizie igiaigazie da unenmoizie merkičyksie. Kaikkiedah trilogie on ylissys karjalazella naizella. Naizet ainos pietäh huolda, jotta dorogan ristauksessa matka piäzöy jatkumah.
Kuva: Dorogu-kinotrilogien luadijat
Kimmo-Ilari Juntunen
Dorogu on kinoprojekta, kumbazessa on luajittu kolme karjalankielistä kinuo. Se on enzimäne karjalaksi luajittu kinotrilogie, da se kerdou erimoizista ristikanzan eländäh da sen muutundah liittyjistä karjalazista perindehistä.
Enzimäne kino Veneh kuvuau karjalazie svuad’boloi. Siinä on miun mielestä ylen taijollizie simvoloi da muuzikka pädöy hyvin sih, midä nägyy. Mie duumaičen, jotta kinossa nägyy hyvin, kuin tärgie dielo svuad’boloih liittyjät sovat ollah.
Toizessa kinossa Lindu kerrotah kuolennasta da muahpanennasta. Siinägi sovat ollah tärgiet, ga vielä suurembi dielo on kuolluon poijan muamon iänellä itendä. Kinossa nägyy perehen da tovengi muamon merkičys, da luadijoin kera pagizimmagi, jotta sentäh siinä ei ole miespappie.
Jälgimäne kino on Ilmu, da siinä nävytäh lapsensuandah liittyjät dielot. Iellizet kinot kuvatah männyttä aigua, ga Ilmassa eletäh nygyzessä aijassa. Hos kinossa ei olegi vanhua aigua, ga perindehet nävytäh da männyön ja nygyzen väli hämärrytäh.
Kai kolme kinuo ollah miula mieldä myöten da ylen mieldäkiinittäjät. On ylen tärgie, jotta on erimoista materijualua karjalaksi, da nämä kinot voijah luadie kieldä, perindehie da kulttuurua nägyjäksi.
Kuva: Kimmo-Ilari Juntunen
11.1.–24.2.2023 pietyn paginakurssan opastujien kirjutuksie
Opastujat paistih da kirjutettih ičellä tärgeistä libo mielehizistä tevoksista.
Star Wars: Heir to the Empire
Kalle Vainio
“Star Wars: Heir to the Empire” on vuodena 1991 jullattu romuana, kudaman starina sijottuu kuuluzoin Tähtilöin voinat -filmoin universumah. Sen on kirjuttan yhysvaldalane kirjuttaja Timothy Zahn. Se on enzimäne oza muga sanottuo Thrawn-trilogieda. Romuana kerdou, midä tapahtu alguperäzen kinotrilogien jälgeh. Keizarin kuolennan jälgeh Luke Skywalker, prinsessa Leia da Han Solo yritetäh hallita Uutta tazavaldua, a heijän vassassa on varattava vihaniekka, Imperien uuzi johtaja suuradmiruala Thrawn. Mie luvin kniigan anglieksi, ga se löydyy i suomeksi nimellä “Imperiumin perillinen”.
Tämä kniiga on miula tärgie, sentäh kun se on enzimäne romuana, kumbazen mie iče olen ostan. Aigazembah mie en yliopisson da školan ulgopuolella lugen kaunokirjallizutta, a mulloin piätin ruveta lugemah. Ossin tämän kniigan ligakuussa, sentäh kun mie ylen suvaičen Tähtilöin voinat -filmoi. Kniiga oli ylen hyvä da mieldäkiinittäjä. Sen jälgeh olen ostan enämmän kniigua da algan lugie kaunokirjallizutta.
Kuva: Pixabay
Opastujien runoloi vuuvenkierrosta
Aijan kulgu
Joanna Heinonen
Pakkaiskuu malttau päivän lukita.
Tuuččakuu tahtou lunda tukuta.
Kevätkuu päiväistä pihah kuččuu.
Sulakuu sidä vierestä kaččou.
Oraskuu jo linduloin kera laulau.
Kezäkuu varbahan järveh kastau.
Heinäkuu nurmella juossa tahtou.
Elokuu aivin teriämbäh tulou.
Syyskuu päivän lyhyöksi katkuau.
Ligakuu ylehes pimien palkkuau.
Pimiekuu kuuda da yödä duumaiččou.
Talvikuu čomie tulie suvaiččou.
Siidä allammagi tuassen allusta.
Näin kulgou aiga vuozi vuuvelda.
Kuva: Pixabay
Runo kuuloista
Eevi Pulkkinen
Pakkaiskuussa vuozi algau,
tuuččakuussa hiihetäh,
kevätkuussa päiväne paistau,
sulakuussa kivokset suletah,
oraskuussa vihannat lehtyöt,
kezäkuussa kezä algau,
heinäkuussa kezoida kylbietäh,
elokuussa vielä lämmä,
syyskuussa opassutah,
ligakuussa vihmuu,
pimiekuussa mua on musta,
talvikuussa lunda panou.
Kuva: Pixabay
Runo kuuloista
Kalle Vainio
Paikkaiskuussa vuozi algau.
Tuuččakuussa tuagieh tuuččuau.
Kevätkuussa kevät tulou.
Sulakuussa lumi sulau.
Oraskuussa piäčkyne puussa laulau.
Kezäkuussa päiväne pitkäh paistau.
Heinäkuussa kezoiniekka rannalla venyy.
Elokuussa kezän loppu jo nägyy.
Syyskuussa äijän vihmuu.
Ligakuussa lehti kirbuou.
Pimiekuussa siä vilustuu.
Talvikuussa vuozi loppuu.
Kuva: Pixabay
Sofia Silfvast
Pakkaiskuussa pakkane paukkau
Tuuččakuussa čuruamma da luistelemma
Kevätkuussa päiväne paistau
Sulakuussa linduzet lauletah
Oraskuussa poimimma čiilahazie
Kezäkuussa on luondo čoma
Heinäkuussa kylvemmä kezoida
Elokuussa on räkki da emmä rua nimidä
Syyskuussa mänemmä hilloh
Ligakuussa meččä on ruskie da keldane
Pimiekuussa pruaznuičemma karjalan kielen nedälie
Talvikuussa vuotamma Raštavua
Kuva: Pixabay
Eeva Manni
Pakkaiskuussa pakkane paukkau
Tuuččakuu tuučan tuou
Kevätkuussa kevät algau
Sulakuu muan sulattau
Oraskuu orahat nostau
Kezäkuussa kezä tulou
Heinäkuussa heinät kerätäh
Elokuussa vil’l’an vuoro
Syyskuu sygyzyn tuou
Ligakuussa liga läiskyy
Pimiekuussa piha pimenöy
Talvikuussa talvi tulou
Kuva: Pixabay
Eeva Manni
Pakkaiskuussa smuutat tullah
Tuuččakuussa suuripyhä algau
Kevätkuussa Äijäpäivä lähenöy
Sulakuussa Jyrgi hevot pihalla piästäy
Oraskuussa Miikkula kylviä käsköy
Kezäkuussa Iivanaksi vassat luajitah
Heinäkuussa Il’l’a veit vilustau
Elokuussa Emänpäivä syysarren tuou
Syyskuussa Sviižen’n’a nagrehet kuoppah panou
Ligakuun Pokrova zavodiu
Pimiekuussa pyhä algau
Talvikuussa Raštavua pruaznuijah
Kuva: Pixabay
Suvikarjalan opastuja (Luba suadu jullata nimettömänä)
Pakkaiskuussa jalgoi vilustau – pakkane čuppuloissa paukkau.
Tuuččakuussa tuuččuau – tuuli lunda puhaldau.
Kevätkuussa siä lämbenöy – vezi ojazina čurdžettau.
Sulakuussa lapset virvotetah – da Äijiäpäiviä pruaznuijah.
Oraskuussa nurmet vihotutah – lapset Muamoloinpäiviä varussetah.
Kezäkuussa päiväne paistau – lapsuzie lämmittäy.
Heinäkuussa ägie on siä – lapset kezoilla mängiä!
Elokuussa ozrat korjatah – dai marjat taldeh kerätäh.
Syyskuussa pihalla pimenöy – kuudama hobiene kuumottau.
Ligakuussa vihma dorogat čändžiäy – kengät puhastua pidäy!
Pimiekuussa pakaistuu – jiä ikkunua čomendau.
Talvikuussa talvi algau – kivos valgie pihalla vallottau.
Kuva: Pixabay
Opastujat kirjutettih kuvien perustehella, midä hyö nähäh, kuullah, tundietah…
Mečässä
Eeva Manni
Mie kävelin egläin mečässä monda čuassuo. Päiväne paisto, da tundu ylen lämbimäldä. Pidi käyttiä päiväpaisto-očkie, jotta ei olis tundun liijan kirkkahalda silmissä. Kogo luondo oli vihanda, tuhjot, puut da mua. Puut, enimyölleh pedäjie, oldih ylen korgiet.
Linduzet čiyčetettih ahkerah, da kuulin äijän niijen čomua lauluo. Näin liipukkazen, kumbane näytti ylen kaunehelda da värikkähäldä. Se lendeli kukissa. Mie näin i mavon. Mie en varannun sidä, kun se luigerehti iäreh.
Mečän duuhu oli hyvä. Miusta tundu, jotta sammalgi tuli hyvällä. Sammal tundu pehmieldä. Mie kävelin pal’l’ahin jalloin sen piällä. Mussikka kukki. Onnakko suamma äijän mussikkua myöhembäh kezällä. Mussikka maistuu ylen magielda. Mie vuotan äijällä, jotta suan kerätä sidä.
Mie duumaičen, jotta mečässä on ylen hyvä olla. Mieli rauhottuu, verenpainehgi laskou.
Kuva: Pixabay
Diedon vanha nojastuula
Joanna Heinonen
Mie issun kavulla vanhassa nojastuulassa, kumbazen nahka tunduu kovalda da karhakalda miun kiän alla. On enzimänargi, aigua terväh on viizi čuassuo. Ristikanzat kävelläh ristah rästäh miusta kylličči buitto kuin nojastuula olis aivin ollun siinä.
Mie löyvin nojastuulan piätinččänä miun vanhembien čardakasta. Kun mie näin sen, mie muissin kuin miun diedo istu stuulassa da mie hänen polvella. Diedo saneli starinoi da haizu mečällä da toičči savulla. Kun hiän kuoli, myö unohimma nojastuulan čardakkah vuozien aijaksi. Nyt se haizu vain pölyllä, a myö kannoimma sen miun da miun vastinehen uudeh fatierah olopertin ikkunan edeh.
Suovattana vastinehen vanhemmat tuldih meilä gostih. Mie olin puhastan pertit, luadin piiruat da ylen magiet syömizet segö keittän koufit. Ga kun muatuška nägi nojastuulan, hiän duumaičči, jotta se oli tuhma kuin lötön ruppine tagapuoli. Mie en sanon nimidä, hos mie tahoin lykätä koufit muatuškan pluat’alla.
Pyhänäpiänä mie rubein nägemäh pahoi dieloloi aivin, kun mie istouvuin nojastuulah: Lindune lendi ikkunah. Kavulla orava jäi autton alla. Kniigapal’cca kuadu. Ruskieda viinie läikähti valgiella villamatolla. Illalla mie en enämbiä tarrennun istuo nojastuulassa da toizena piänä huondeksella mie piätin, jotta nojastuula lähtöy. Mie kannoin stuulan ruavon jälgeh kavulla da nyt myö olemma tässä, diedon nojastuula da mie.
Mie olen ihan higine. Higi luadiu nojastuulan nahasta libien. Duumaičen, jotta muatuška iče on lötön ruppine tagapuoli. Terväh sen jälgeh en niä libo kuule nimidä pahua. Tuuli humizou, auttot ajetah hil’l’akkazeh, linnut lauletah. Päiväne paistau da lämmittäy nojastuulan nahkua, kumbane tulou vielä diedolla.
“Midä sie ruat? Mintäh nojastuula on kavulla?” miun vastineh kyzyy. Hiän on tullun ruavosta.
“Tämä nojastuula on paha”, mie vastuan.
“Sie duumaičet sidä, midä miun muamo sano”, miun vastineh nagrau.
“Hiän kaččo sidä pahalla silmällä.”
“Ei tuo nojastuula čoma ole, a ei se ni paha ole. Se on siula tärgie. Unoha, midä miun muamo sano. Hiän ei aivin duumaiče toizien tundoloi, a sanou, midä mieleh juohtuu.”
Miun vastineh kandau nojastuulan järilleh meijän fatierah. Mie piätän, jotta muatuška ei meilä tule gostih viikkoh.
Kuva: Pixabay
Eevi Pulkkinen
Kuvassa niän vuatteida stolalla. Vuattiet ollah villazet. Stolalla on ruskie kaglapaikka, vihanda kaglapaikka, musta kaglapaikka, valgiet da bruunit alazet da vihanda šuapka.
Villa tunduu pehmieldä, ga voi kut’kuttua. Mie ylen suvaičen villazie vuatteida, sentäh kuin ne tunnutah lämbimildä. Miusta villa haizuu hyvällä, ga märgä villa haizuu pahalla.
Stola on puuhine da bruuni. Puu tunduu libieldä da näyttäy čomalda. Puu haizuu hyvällä, ga mie duumaičen, jotta puuhine stola ei haizu nimillä.
Fotokuvassa tagana nägyy vihanda seinä. Kuvassa näyttäy pimieldä. Voi olla, jotta kuvassa ei kuulu nimidä, ga mie duumaičen, jotta vuattiet ollah stolalla, sentäh kuin ristikanzat terväh männäh pihalla. Voi kuuluo bunukkoin nagruo libo pajatusta.
Kuva: Pixabay
Laukkakessuksessa
Kalle Vainio
Piätinččänä mie mänin ossoksilla laukkakessukseh. Ossin vuatelaukasta uuven takin da kirjalaukasta erähän kniigan. Sen jälgeh mie issuin koufilassa da kaččelin ymbärillä. Laukkakessus oli ylen suuri. Iessä mie näin korgiet liugupordahat. Äijä ristikanzua mäni niidä myöten yläh da alah. Mie näin vielä muidagi koufiloi da restoranoi. Niijen stolien tagana oli istumassa liziä ristikanzua. Mie kuulin ristikanzoin iänie da muuzikkua. N’uuhin lähillä olijan restoranan pitsan. Se haizu hyvällä. Mie join koufin da söin magien paissoksen. Ne maissuttih ylen hyvällä. Sen jälgeh mie mänin kodih, kun miuda rubei väzyttämäh.
Kuva: Pixabay
Suuressa ossoskessuksessa
Sirpa Vasiliou
Suuressa ossoskessuksessa kuuluu muuzikkua, da liugupordahat šuhissah kaigen aigua. Ossoskessuksessa on monda kerrosta, da sielä nägyy ylen äijä ristikanzua, kumbazet ollah ajamassa liugupordahie myöten yläh da alah. Kussa on nuorizuo, sieldä kuuluu nagruo, a eräs brihaččune itköy kovah iäneh, onnakko muamo ei ostan hänellä n’amuo! Ossoskessus on čomennettu vihannoilla kazviloilla. Monessa kohassa nägyy stuulua libo lauččua, kumbazilla ristikanzat issutah.
Joga kerroksessa on opastehie, kumbazet kerrotah, mimmoista laukkua kussagi sijaiččou. Ossoskessuksessa nägyy monenluaduista laukkua, on kengälaukkua da kniigalaukkua da sporttalaukkua, da jogahizen iessä rekluamat välkytäh da kerrotah taričuksista.
Mie käyn vain syömistä ostamah. Leibäosassolla verekset leivät haizutah ylen hyväldä. Kinkkuosassolla suau maissella uuzie maguloi, ylen hyväldä maissutah! Monilla nägyy on täyvet ossoskärrit, da kassoilla on pität jonot. Nygöin kaikki on kallistun, da tunduu pahalda, kun aina vain mänöy enämbi dengua syömizih.