Tällä sivulla julguamma suvikarjalan opastujien kirjutuksie.
11.1.–24.2.2023 pietyn paginakurssan opastujien kirjutuksie
Opastujat paistih da kirjutettih ičellä tärgeistä libo mielehizistä tevoksista.
Star Wars: Heir to the Empire
Kalle Vainio
“Star Wars: Heir to the Empire” on vuodena 1991 jullattu romuana, kudaman starina sijottuu kuuluzoin Tähtilöin voinat -filmoin universumah. Sen on kirjuttan yhysvaldalane kirjuttaja Timothy Zahn. Se on enzimäne oza muga sanottuo Thrawn-trilogieda. Romuana kerdou, midä tapahtu alguperäzen kinotrilogien jälgeh. Keizarin kuolennan jälgeh Luke Skywalker, prinsessa Leia da Han Solo yritetäh hallita Uutta tazavaldua, a heijän vassassa on varattava vihaniekka, Imperien uuzi johtaja suuradmiruala Thrawn. Mie luvin kniigan anglieksi, ga se löydyy i suomeksi nimellä “Imperiumin perillinen”.
Tämä kniiga on miula tärgie, sentäh kun se on enzimäne romuana, kumbazen mie iče olen ostan. Aigazembah mie en yliopisson da školan ulgopuolella lugen kaunokirjallizutta, a mulloin piätin ruveta lugemah. Ossin tämän kniigan ligakuussa, sentäh kun mie ylen suvaičen Tähtilöin voinat -filmoi. Kniiga oli ylen hyvä da mieldäkiinittäjä. Sen jälgeh olen ostan enämmän kniigua da algan lugie kaunokirjallizutta.
Kuva: Pixabay
Opastujien runoloi vuuvenkierrosta
Aijan kulgu
Joanna Heinonen
Pakkaiskuu malttau päivän lukita.
Tuuččakuu tahtou lunda tukuta.
Kevätkuu päiväistä pihah kuččuu.
Sulakuu sidä vierestä kaččou.
Oraskuu jo linduloin kera laulau.
Kezäkuu varbahan järveh kastau.
Heinäkuu nurmella juossa tahtou.
Elokuu aivin teriämbäh tulou.
Syyskuu päivän lyhyöksi katkuau.
Ligakuu ylehes pimien palkkuau.
Pimiekuu kuuda da yödä duumaiččou.
Talvikuu čomie tulie suvaiččou.
Siidä allammagi tuassen allusta.
Näin kulgou aiga vuozi vuuvelda.
Kuva: Pixabay
Runo kuuloista
Eevi Pulkkinen
Pakkaiskuussa vuozi algau,
tuuččakuussa hiihetäh,
kevätkuussa päiväne paistau,
sulakuussa kivokset suletah,
oraskuussa vihannat lehtyöt,
kezäkuussa kezä algau,
heinäkuussa kezoida kylbietäh,
elokuussa vielä lämmä,
syyskuussa opassutah,
ligakuussa vihmuu,
pimiekuussa mua on musta,
talvikuussa lunda panou.
Kuva: Pixabay
Runo kuuloista
Kalle Vainio
Paikkaiskuussa vuozi algau.
Tuuččakuussa tuagieh tuuččuau.
Kevätkuussa kevät tulou.
Sulakuussa lumi sulau.
Oraskuussa piäčkyne puussa laulau.
Kezäkuussa päiväne pitkäh paistau.
Heinäkuussa kezoiniekka rannalla venyy.
Elokuussa kezän loppu jo nägyy.
Syyskuussa äijän vihmuu.
Ligakuussa lehti kirbuou.
Pimiekuussa siä vilustuu.
Talvikuussa vuozi loppuu.
Kuva: Pixabay
Sofia Silfvast
Pakkaiskuussa pakkane paukkau
Tuuččakuussa čuruamma da luistelemma
Kevätkuussa päiväne paistau
Sulakuussa linduzet lauletah
Oraskuussa poimimma čiilahazie
Kezäkuussa on luondo čoma
Heinäkuussa kylvemmä kezoida
Elokuussa on räkki da emmä rua nimidä
Syyskuussa mänemmä hilloh
Ligakuussa meččä on ruskie da keldane
Pimiekuussa pruaznuičemma karjalan kielen nedälie
Talvikuussa vuotamma Raštavua
Kuva: Pixabay
Eeva Manni
Pakkaiskuussa pakkane paukkau
Tuuččakuu tuučan tuou
Kevätkuussa kevät algau
Sulakuu muan sulattau
Oraskuu orahat nostau
Kezäkuussa kezä tulou
Heinäkuussa heinät kerätäh
Elokuussa vil’l’an vuoro
Syyskuu sygyzyn tuou
Ligakuussa liga läiskyy
Pimiekuussa piha pimenöy
Talvikuussa talvi tulou
Kuva: Pixabay
Eeva Manni
Pakkaiskuussa smuutat tullah
Tuuččakuussa suuripyhä algau
Kevätkuussa Äijäpäivä lähenöy
Sulakuussa Jyrgi hevot pihalla piästäy
Oraskuussa Miikkula kylviä käsköy
Kezäkuussa Iivanaksi vassat luajitah
Heinäkuussa Il’l’a veit vilustau
Elokuussa Emänpäivä syysarren tuou
Syyskuussa Sviižen’n’a nagrehet kuoppah panou
Ligakuun Pokrova zavodiu
Pimiekuussa pyhä algau
Talvikuussa Raštavua pruaznuijah
Kuva: Pixabay
Suvikarjalan opastuja (Luba suadu jullata nimettömänä)
Pakkaiskuussa jalgoi vilustau – pakkane čuppuloissa paukkau.
Tuuččakuussa tuuččuau – tuuli lunda puhaldau.
Kevätkuussa siä lämbenöy – vezi ojazina čurdžettau.
Sulakuussa lapset virvotetah – da Äijiäpäiviä pruaznuijah.
Oraskuussa nurmet vihotutah – lapset Muamoloinpäiviä varussetah.
Kezäkuussa päiväne paistau – lapsuzie lämmittäy.
Heinäkuussa ägie on siä – lapset kezoilla mängiä!
Elokuussa ozrat korjatah – dai marjat taldeh kerätäh.
Syyskuussa pihalla pimenöy – kuudama hobiene kuumottau.
Ligakuussa vihma dorogat čändžiäy – kengät puhastua pidäy!
Pimiekuussa pakaistuu – jiä ikkunua čomendau.
Talvikuussa talvi algau – kivos valgie pihalla vallottau.
Kuva: Pixabay
Opastujat kirjutettih kuvien perustehella, midä hyö nähäh, kuullah, tundietah…
Mečässä
Eeva Manni
Mie kävelin egläin mečässä monda čuassuo. Päiväne paisto, da tundu ylen lämbimäldä. Pidi käyttiä päiväpaisto-očkie, jotta ei olis tundun liijan kirkkahalda silmissä. Kogo luondo oli vihanda, tuhjot, puut da mua. Puut, enimyölleh pedäjie, oldih ylen korgiet.
Linduzet čiyčetettih ahkerah, da kuulin äijän niijen čomua lauluo. Näin liipukkazen, kumbane näytti ylen kaunehelda da värikkähäldä. Se lendeli kukissa. Mie näin i mavon. Mie en varannun sidä, kun se luigerehti iäreh.
Mečän duuhu oli hyvä. Miusta tundu, jotta sammalgi tuli hyvällä. Sammal tundu pehmieldä. Mie kävelin pal’l’ahin jalloin sen piällä. Mussikka kukki. Onnakko suamma äijän mussikkua myöhembäh kezällä. Mussikka maistuu ylen magielda. Mie vuotan äijällä, jotta suan kerätä sidä.
Mie duumaičen, jotta mečässä on ylen hyvä olla. Mieli rauhottuu, verenpainehgi laskou.
Kuva: Pixabay
Diedon vanha nojastuula
Joanna Heinonen
Mie issun kavulla vanhassa nojastuulassa, kumbazen nahka tunduu kovalda da karhakalda miun kiän alla. On enzimänargi, aigua terväh on viizi čuassuo. Ristikanzat kävelläh ristah rästäh miusta kylličči buitto kuin nojastuula olis aivin ollun siinä.
Mie löyvin nojastuulan piätinččänä miun vanhembien čardakasta. Kun mie näin sen, mie muissin kuin miun diedo istu stuulassa da mie hänen polvella. Diedo saneli starinoi da haizu mečällä da toičči savulla. Kun hiän kuoli, myö unohimma nojastuulan čardakkah vuozien aijaksi. Nyt se haizu vain pölyllä, a myö kannoimma sen miun da miun vastinehen uudeh fatierah olopertin ikkunan edeh.
Suovattana vastinehen vanhemmat tuldih meilä gostih. Mie olin puhastan pertit, luadin piiruat da ylen magiet syömizet segö keittän koufit. Ga kun muatuška nägi nojastuulan, hiän duumaičči, jotta se oli tuhma kuin lötön ruppine tagapuoli. Mie en sanon nimidä, hos mie tahoin lykätä koufit muatuškan pluat’alla.
Pyhänäpiänä mie rubein nägemäh pahoi dieloloi aivin, kun mie istouvuin nojastuulah: Lindune lendi ikkunah. Kavulla orava jäi autton alla. Kniigapal’cca kuadu. Ruskieda viinie läikähti valgiella villamatolla. Illalla mie en enämbiä tarrennun istuo nojastuulassa da toizena piänä huondeksella mie piätin, jotta nojastuula lähtöy. Mie kannoin stuulan ruavon jälgeh kavulla da nyt myö olemma tässä, diedon nojastuula da mie.
Mie olen ihan higine. Higi luadiu nojastuulan nahasta libien. Duumaičen, jotta muatuška iče on lötön ruppine tagapuoli. Terväh sen jälgeh en niä libo kuule nimidä pahua. Tuuli humizou, auttot ajetah hil’l’akkazeh, linnut lauletah. Päiväne paistau da lämmittäy nojastuulan nahkua, kumbane tulou vielä diedolla.
“Midä sie ruat? Mintäh nojastuula on kavulla?” miun vastineh kyzyy. Hiän on tullun ruavosta.
“Tämä nojastuula on paha”, mie vastuan.
“Sie duumaičet sidä, midä miun muamo sano”, miun vastineh nagrau.
“Hiän kaččo sidä pahalla silmällä.”
“Ei tuo nojastuula čoma ole, a ei se ni paha ole. Se on siula tärgie. Unoha, midä miun muamo sano. Hiän ei aivin duumaiče toizien tundoloi, a sanou, midä mieleh juohtuu.”
Miun vastineh kandau nojastuulan järilleh meijän fatierah. Mie piätän, jotta muatuška ei meilä tule gostih viikkoh.
Kuva: Pixabay
Eevi Pulkkinen
Kuvassa niän vuatteida stolalla. Vuattiet ollah villazet. Stolalla on ruskie kaglapaikka, vihanda kaglapaikka, musta kaglapaikka, valgiet da bruunit alazet da vihanda šuapka.
Villa tunduu pehmieldä, ga voi kut’kuttua. Mie ylen suvaičen villazie vuatteida, sentäh kuin ne tunnutah lämbimildä. Miusta villa haizuu hyvällä, ga märgä villa haizuu pahalla.
Stola on puuhine da bruuni. Puu tunduu libieldä da näyttäy čomalda. Puu haizuu hyvällä, ga mie duumaičen, jotta puuhine stola ei haizu nimillä.
Fotokuvassa tagana nägyy vihanda seinä. Kuvassa näyttäy pimieldä. Voi olla, jotta kuvassa ei kuulu nimidä, ga mie duumaičen, jotta vuattiet ollah stolalla, sentäh kuin ristikanzat terväh männäh pihalla. Voi kuuluo bunukkoin nagruo libo pajatusta.
Kuva: Pixabay
Laukkakessuksessa
Kalle Vainio
Piätinččänä mie mänin ossoksilla laukkakessukseh. Ossin vuatelaukasta uuven takin da kirjalaukasta erähän kniigan. Sen jälgeh mie issuin koufilassa da kaččelin ymbärillä. Laukkakessus oli ylen suuri. Iessä mie näin korgiet liugupordahat. Äijä ristikanzua mäni niidä myöten yläh da alah. Mie näin vielä muidagi koufiloi da restoranoi. Niijen stolien tagana oli istumassa liziä ristikanzua. Mie kuulin ristikanzoin iänie da muuzikkua. N’uuhin lähillä olijan restoranan pitsan. Se haizu hyvällä. Mie join koufin da söin magien paissoksen. Ne maissuttih ylen hyvällä. Sen jälgeh mie mänin kodih, kun miuda rubei väzyttämäh.
Kuva: Pixabay
Suuressa ossoskessuksessa
Sirpa Vasiliou
Suuressa ossoskessuksessa kuuluu muuzikkua, da liugupordahat šuhissah kaigen aigua. Ossoskessuksessa on monda kerrosta, da sielä nägyy ylen äijä ristikanzua, kumbazet ollah ajamassa liugupordahie myöten yläh da alah. Kussa on nuorizuo, sieldä kuuluu nagruo, a eräs brihaččune itköy kovah iäneh, onnakko muamo ei ostan hänellä n’amuo! Ossoskessus on čomennettu vihannoilla kazviloilla. Monessa kohassa nägyy stuulua libo lauččua, kumbazilla ristikanzat issutah.
Joga kerroksessa on opastehie, kumbazet kerrotah, mimmoista laukkua kussagi sijaiččou. Ossoskessuksessa nägyy monenluaduista laukkua, on kengälaukkua da kniigalaukkua da sporttalaukkua, da jogahizen iessä rekluamat välkytäh da kerrotah taričuksista.
Mie käyn vain syömistä ostamah. Leibäosassolla verekset leivät haizutah ylen hyväldä. Kinkkuosassolla suau maissella uuzie maguloi, ylen hyväldä maissutah! Monilla nägyy on täyvet ossoskärrit, da kassoilla on pität jonot. Nygöin kaikki on kallistun, da tunduu pahalda, kun aina vain mänöy enämbi dengua syömizih.