Suvikarjalan opastujat kirjutetah
Tällä sivulla julguamma suvikarjalan opastujien kirjutuksie.
*
Tässä julkaistut kirjoitukset ovat opiskelijoiden kurssitehtäviä, jotka pohjautuvat kursseilla käsiteltyihin aiheisiin. Opettaja on tarkistanut kirjoitusten kieliasun.
Kielentarkistus: Katerina Paalamo
*
Sygyzyllä 2023 pietyn peruskurssan opastujat paistih, midä hyö ruatah linnassa dai kirjutettih linnah liittyjie vuoropaginoi.
Kuva: Pixabay
Tuisku Räty da Viliina Silvonen
– Terveh! Sanotgo, kussaba on Jovensuun paras koufila?
– Kauppakavulla koufila Pulla. Se on torin vieressä.
– Kuinba piäzen sinne raudatieazemalda?
– Assut Päivännouzusildua myöten. Konza olet torilla, koufila Pulla on lähillä.
– Passibo siula!
*
Emmi Kuittinen
Telefonassa muamo da tytär:
– Terveh, Anni, kussaba sie olet?
– Terveh, muamo, mie olen uimalassa.
– Mintäh sie sielä olet?
– Myö školan liikundaurokalla kävimmä. A nyt mie lähen kodih.
– Hyvä! Mie varussan nyt syömistä. Nägeyvymmä terväh!
*
Kimmo-Ilari Juntunen da Eila Shemeikka
– Terveh, Kimmo! Kussaba on pravoslaunoi kirikkö? Mie olen pravoslaunoi.
– Terveh, Eila! Pravoslaunoi kirikkö on Kirikkökavun pohjaispiässä Bol’niččakavulla.
– Ga, niinbä ongi. A kussaba sie nyt olet?
– No, mie olen nyt yliopissolla. Kirikkö ei ole loittona.
– Ongo siula aigua nägeydyö, kun piäzet yliopissolda?
– Ga, on miula. Nägeyvymmä siidä.
– Mih aigah sie piäzet sieldä?
– Mie piäzen kahen aigah.
– Mänizimmägö koufilah?
– No, mänemmä vain.
– A mihbä koufilah mänemmä?
– Torilla on čoma koufila.
– Nägeyvymmägö sielä?
– Nägeyvymmä sielä.
Pyhän Miikkulan kirikkö, Jovensuu. Kuva: Pixabay
Kimmo-Ilari Juntunen da Eila Shemeikka
– Terveh! Kuinba dielot?
– Terveh, Kimmo! Passibo, hyvin. Konzaba tulet Helsingih?
– No, miula talvikuussa on aigua. Tulizingo silloin?
– Ga, tule silloin! Tuletgo bussalla vai mašinalla vai junalla?
– Junalla tulen. Nägeyvymmä nellästoista talvikuuda.
– Ga, se pädöy hyvin. Voizimma käyvä Ateneuman muzeih libo Kanzallisteatrah. Kun kačot raudatieazemalda, muzei on huralla da teatra on oigiella.
– Selgie dielo. Nägeyvymmä azemalla.
– Vuotan silma sielä.
*
Sygyzyllä 2023 pietyn jatkokurssan opastujien kirjutuksie
Luondotiema on ollun tärgie suvikarjalan kurssoilla. Tässä opastujien kirjutuksie luonnosta.
Kuva: Pixabay
Svea Kentz
Terveh tulgua meččäh!
Tänäpiänä myö tuttavussumma mečänelävih!
Hos mečässä ei nävy nimidä, niin se ei ole ainos totta.
Kačo! Silmäkaivon luona sammalen kessellä ilozet lötöt hypitäh. Ne ollah vihannat kuin sammal.
Kiven tagua voibi nähä reboloin turbiet hännät da ruskiet turkit. Rebozet! Varakkua! Mečässä on mečästäjie ärielöin koirien kera.
Puuloin oksilla ollah linduloin pezät, kumbazissa on jo linnunjäiččie. Kezällä meččä täyttyy linduloin laululoista.
Kondiet ollah mečän halliččijat. Tiijättägö, hos kondiet ollah suurikogozet, ne ollah ylen varačut.
Terväh pimenöy. Kuudamanvalgiessa ristikanzoista tulou varaččuloi. Nyt on meilä aiga lähtie kodih!
Jiägiä terveheksi, mečänelävät!
Huomena tuas nägeyvymmä!
Veera Turkki
Joga huondesta mie lähen kävelemäh luondoh da aivin niän kaikenluaduzie, mieldäkiinittäjie luonnonilmivölöi. Keviällä kačon, kuin koivuloin, leppien da huaboin vihannat lehet puhetah, da joga päiviä nägyy uuzie linduloi. Konza taivahalla liijetäh enzimäzet piäčkyzet, tiijän, jotta on tullun kezä.
Pöpökköin täh kezä ei ole paras aiga kulgie luonnossa, vain konza tulou sygyzy, mečässä mänöy näbieh kogo päivä. Duumaičen, jotta männä sygyzynägi olen kerännyn liigua marjua da siendä sentäh, jotta kogo sygyzyn meččä on miula huudan: keriä, keriä!
Nyt talvella huondekset ollah pimiet, vain čomien tähtilöin da kuudaman valgiessa on hyvä astuo.
Kati Häkkinen
Nyt on talvikuu, linnut ollah lennetty suveh, da puuloin lehtizet ollah kirvottu muah. Vain variksien bruakeh da pienien linduzien čiyčetys kandauvutah korvih mečässä. Lötöt, edonat da madozet ollah horroksessa, hiän veret vilut da unet piättymättömät. Kondietgi muatah omissa pezissä. Vain revot da jänöt juossah lumilla. Reboloilla on nälgä, hyö ajetah jänölöi, jotta voidais syyvä hiät. Hirvi kävelöy hil’l’akkazin kuudamanvalgiella da ilves ihmettelöy taivahalla loikottajie revontulie. Kalatgi muatah järvilöissä da vuotetah jiättömie aigoi.
Pirita I. Hipp-Koskenoja
– Lähtizimmägö meččäh huondeksella? Olis mugaza löydiä gribua, da tiettäväne kuunnella linduloi. Otamma evästä keralla da assumma päivän luonnossa.
– A sielä lehtikuuzien luona on äijä muurahaista da silmäkaivoloin luona da joven rannalla on yhteh luaduh pöpökköi, kumbazet purrah. Kussa siidä voimma syyvä iče?
Kimmo-Ilari Juntunen
Mie ylen suvaičen astuo kezällä luonnossa suurien puuloin da turbieloin sammalien kessellä. Aivin on vesselä kačella, kun pikkarazie čiililöi da muurahazie kulgou kandoloin da juurien väličči. Kebielöi linduloi lendäy ielleh järilleh ladvoin da oksien välillä. Puhtahista silmäkaivoloista suau puhasta vettä da tuhjoloista marjua.
Siidä talvella ongi erimoizie päivie, konza nägyy kirkkahie tähtilöi taivahalla! Jygielöillä kivilöillä da kebielöissä n’uavoissa on lunda, da mečissä äijä valgieda čomennusta.
Tuisku Räty
Sygyzyllä, kun puuloin lehet ollah ruskiet, noussah eriluaduzet sienet da grivat muasta. Keldazie keldasienilöi tuagieh on koivuloin lähillä, ga toičči keldasienilöi voi löydiä pienien kuuzien da suurien kivilöin juureldagi. Griboi sen sijah tuagieh on pedäjä- da kuuzimečissä sammalien piällä. Hyvie suurie griboi on jygie löydiä, sentäh kun madozet da edonat kerritäh syyvä griboi ennen ristikanzoi.
*
Raštavan iellä opastujat paistih Raštavasta da kirjutettih vuoropaginoi Raštavah liittyjän sanasson perustehella.
Linkka sanastoh: linkka
Kuva: Pixabay
Emmi Kuittinen
– Oksenja, jogo sie vuotat Raštavua?
– Muga, Katti, vuotan! Mie ylen suvaičen Raštavua. Mie rubien laulamah raštavanlaululoi jo pimiekuussa. A vuotatgo sie?
– Vuotan miegi. Mie en suvaiče laulua, a mie vuotan raštavansyömizie.
– Miegi suvaičen raštavantähtilöi da priädniekköi. Vain puhassanda-aigua mie en vuota.
– Elä puhassa! Tärgiembi dielo on raštavanrauha.
– Muga. Konza niän laukassa raštavankuuzie, mie ossan.
– Hyvä! Da hyviä raštavanaigua!
– Hyviä raštavanaigua!
*
Eila Shemeikka da Sara Valta
– Oletgo sie jo čomendan kodie? Oletgo jo pannun raštavantulet?
– Olen vähäzen čomendan. Ga en ole vie pannun raštavantuliloi.
– Ongo siula raštavankuuzi?
– Miula on vain ylen pieni da čoma muovine kuuzi.
– Pietgö sie raštavanpyhiä?
– Mie en ole pidän. A sie?
– Mie en ole pravoslaunoi, en pie raštavanpyhiä.
– Oletgo jo paistan raštavanpaissoksie?
– En ole vie, ga duumaičin, jotta voizin luadie raštavantähtilöi.
– Mie luajin pyhänäpiänä bunukan kera raštavantähtie da priädniekkiä.
– Ongo siula raštavanlomua?
– On miula, mie olen opastuja, da miula on pitkä loma.
*
Veera Turkki
– Ongo teilä jo algan raštavan puhassanda-aiga?
– Ei vielä, myö aivin puhassamma raštavan vastuandapäivän huondeksella.
– Mie jo olen puhastan kylyn, jotta on hyvä käyvä raštavankylyh.
– A raštavansyömizie jo olen valmistan.
– Kačo vain! A midäbä?
– Raštavanpriädniekät olemma lapsien kera luadin da mie olen paistan lanttu- da morkohkapaissokset.
– Siebä oletgi ahkera raštavanristikanza!
*
Pirita I. Hipp-Koskenoja da Kati Häkkinen
– Pruaznuičetgo sie Raštavua?
– Da, mie pruaznuičen Raštavua. Kuinba sie?
– Myö pruaznuičemma raštavanrauhan julgisanomizen jälgeh.
– Kuundeletgo raštavanrauhan julgisanomizen radivosta libo televiizorasta?
– Televiizorasta mie kačon da kuundelen.
– Kumbaista suvaičet enämmällä, raštavantähtilöi vai kinkkuo?
– En suvaiče lihua ni vouse. Mie suvaičen raštavantähtilöi syyvä.
– Ongo teilä koissa raštavankuuzi?
– On, ga ainos erähän päivän vain, sentäh kuin perttikazvit ei suvaija kuuzen duuhuo.
– Meilä ei ole nikonza ollun aiguhisaigana kuusta, sentäh kuin kuuzella ei ole hyvä olla samassa pertissä kaziloin kera: kazit sih nouzetellah da kuatah sen.
– Tulougo teilä raštavanukko?
– Ei tule, sentäh kuin ei ole lapsie. Konza olin iče lapsi, silloin kävi.
*
Svea Kentz da Tuisku Räty
– Terveh, vuotatgo sie jo raštavanaigua?
– Terveh, ka mie jo ylen vuotan Raštavua. A sie, vuotatgo sie raštavanaigua?
– Miegi jo ylen vuotan raštavanaigua. Miula on jo raštavankuuzigi pertissä.
– Käytgö sie raštavankylyh?
– Ka, mie käyn raštavankylyh, se on miän perehen perinneh Raštavana. A käytgö sie raštavankylyh Raštavana?
– Mie käyn Raštavana raštavankylyh perehen luona. Midä työ ruatta Raštavana?
– Myö puhassamma pertin, da valmissamma syömistä huondeksella. Myö lizäksi paissamma raštavantähtie da priädniekkiä.
*
Kimmo-Ilari Juntunen da Viliina Silvonen
– Terveh! Kuinba dielot?
– Terveh! Hyvin. A siula?
– Miulagi hyvin. Kussaba olet Raštavana?
– Mie mänen perehen luo. Kai sugulazet tullah pruaznuimah. A sie? Kunne mänet Raštavua vassen?
– Mänen Vanhalla Suurtorilla kuundelemah raštavanrauhan julgisanomista. Siidä mänen kodih da mielessäpiettävän kera kizuamma stolakizah.
– No, hyvä. Hyviä Raštavua siula!
– Hyviä Raštavua! Nägeyvymmä!
*
Jatkokurssan opastujat kirjutettih vielä karjalan kielen nedälin kirjutuksie. Niidä voibi lugie tämän linkan tagua: linkka
*
10.1.–23.2.2024 pietyn paginakurssan opastujien kirjutuksie
Opastujat kirjutettih kuvien perustehella, mildä aziet tunnutah, näytetäh dmi.
Tuisku Räty
Kylän uuvet ukset
Izännän talossa oli aigazembah vanha bruuni uksi, se ei näyttän hyväldä eigä pahalda. Se näytti ylen muzavalda talon harmuada seiniä vassen. Kezällä tuli suuri vihma dai ukonjyry, kumbane kesti nedälin loppuh suaten. Uksi ei kestän ukonjyryö da se rikkoudu. Talon izändä sai oman kylän eläjildä lahjaksi uuven lujan ruskien uksen, ga se ei näyttän hyväldä talon harmuada seiniä vassen. Kylän vägi duumaičči, jotta voidais luadie kiza kylän lapsilla. Kizassa lapset piirrettäis värikkähie uksie, kumbazista vallittais kylän taloloilla uuvet värikkähät ukset. Lapset piirrettih äijän čomie da värikkähie uksie. Oli vihandoi uksie pedäjien kera, keldazie uksie linduloin kera, dai siniruskeida uksie, kumbazie čomennettih liipukkazet. Kylän ristikanzat mualattih kaikki kylän taloloin ukset värikkähiksi, ga lujan ruskien uksen värie izändä duumaičči kodvan. Hiän duumaičči, jotta yhen pikkarazen lapsen piirretty uksi pädöy hänen taloh. Se oli čoma valppahansinine uksi vihandoin lehtilöin da valgieloin kukkazien kera. Uksi mualattih da siidä tuli kylän kaunehin uksi, kumbane näytti hyväldä talon harmuada seiniä vassen.
Kuva: Pixabay
Kati Häkkinen
Synnyndäpäivä
Miun vastinehella on terväh synnyndäpäivä. Hiän ei taho nimimmoista erimoista, omua pruazniekkua. Vain mie tahon semmozen hänellä järjestiä, sentäh kun en iče ole suanun pruaznuija pitkäh aigah.
Hiän ei suvaiče valppahanruskieda värie – mie valmissan hänellä rouzanruskien täytehtortan. Hiän ei suvaiče ylen magieda maguo – mie panen torttah äijän zuaharie da vanil’l’ua. Hiän ei suvaiče nimimmozie kukkijie kazviloi – mie čomennan tortan sliuhkavuahtikukkazilla. Peitokkali mie sriäpin erähänä suovattana yksin koissa. Ai, mimmone duuhu päčistä tulou! Ai, kuin čoman värine on valppahanruskie sliuhkavuahti! Torttaforma tunduu hiilavalda käzissä padakindahien läbi, da mie kuulen, kuin veres, palava da magie tortta sihizöy stolalla.
Täytehtortta on suovattana ildazella valmis, konza miun vastineh tulou ruavosta. Mie taričen hänellä pitsua da kartohkalastuloi – suolazie syömizie – da iče suan syyvä kaunehen, mavukkahan täytehtortan. Olemma mollemmat hyvässä mielessä.
Kuva: Pixabay
Pirita I. Hipp-Koskenoja
Yksinäne čiilibriha
Sygyzyllä mečässä čiilibriha duumaičči, kussaba olis čoma mielessäpiettävä hänellä. Peittokkali kannon piällä piätti noussa da duumaičči: ”Korgielda niän loitos da tunnen paremmin, kussa olis toine čiili. Ga kaglapaikan sivon kaglah, sentäh kuin korgiella tuulou.”
Čiilibriha kannon piällä silmät salbai. N´uuhteli da n´uuhteli, kussaba tulou hyvällä, kussaba olis mielessäpiettävä. Sienilöin duuhu oli jygie, ei huogamet tundiettu toizen čiilin duuhuo.
Varačču čiilibriha niilai silmät, kaččo oigiella da huralla. ”Hui, kuinba huimuau”, šuhkai čiili, ”ga rohkie pidäy olla. Aijan aloh mie čoman toizen čiilin löyvän, muga korgiella olen, jotta hiän miun tiäldä nägöy. Miun sinine kaglapaikka tuulessa liehuu, da miun hyvä haizu loitommaksi matkuau.”
”Hos miula on sellässä nieglat, ga vačča on pehmie da lämmin. Niin on toizellagi čiilillä, da talvi tulou. Olis mugaza vierrä muate yhessä, silittiä toičči vaččua da uneksie keviästä.”
A löydigö yksinäne čiilibriha mielessäpiettävän ennen talvie?
Kuva: Pixabay
Suvikarjalan kurssoilla on kačeldu luondo- da ymbäristötiemoigi. Monet kirjutettih tästä samasta kuvakogomuksesta. Ne kirjutukset ollah tässä alapuolella.
Kuvat: Pixabay
Svea Kentz
Luondo, miän yhtehine uarreh
Myö kaikin tahtozimma ihassella puhasta luonduo da sielä viettiä aigua. Luondo on ylen tärgie dielo ristikanzan eloksessa. Myö ainos unohamma, jotta tämä eländäymbäristö on ainavoluadune da yhtehine.
Mečässä mie kuundelen linduloin čomua vidžerrystä da kaččelen niijen iloista touhuo. Sygyzyllä tahon kävellä vihannassa mečässä, n’uuhella koivun duuhuo vihman jälgeh, kerätä siendä da marjua. Kezällä huondeskasse tunduu hyväldä pal’l’ahien jalgoin alla. Meren rannalla kuundelen ualdoloin huminehta, da ongitan kalua. Kallivolla niän pezijät linnut, kumbazet hauvotah jäiččie. Mie olen ozakas luonnon kessellä.
Mečässä en taho nähä auttuo, kumbane ruostuu puun alla. En taho kävellä pal’l’ahin jalloin rannalla, kussa terävät st’oklanpalazet pissetäh varbahie. Meren ualdoloilla en taho nähä muovijättehie. Jättehet ollah myrkyllizie merenelävillä. Rannalla pezijät linnut enämbiä ei löyvetä pezäpaikkua. Luondo on täyzi jättehie! Ne kuaritah pahalla, ollah myrkyllizie, ne ei muututa mullaksi.
Muistakkua, luonduo pidäy suojella!
Veera Turkki
Jäteh on suadava iäreh luonnosta
Joga nedälinloppuo mie käyn meččäh da kaččelen, kuundelen da n’uuhtelen, kuin čomua kaikki on: puut ollah vihannat, tuuli humizou, linnut lauletah, da kogo meččä tulou ylen hyvällä. Jallan alla tunduu pehmie sammal. Konza miula on enämbi aigua, lähen kävelemäh meren libo järven rannalla: jo loittuo n’uuhan puhtahan vein, da konza olen rannalla, niän hos mimmozie randakazviloi.
Tuagieh yhelläh kačon tarkembah da huomuan, jotta kaikki ei ole kaunehesti. Myö ristikanzat olemma luadin meristä da mečistä suurie toppavakkoi: Puuloin alla nägyygi hyllätty autto da muassa kaikenluaduzie n’amukiärehie da tyhjie butilkkoi. Jallan alla ei ni tunnu pehmie sammal vain murennut telefona. Meri on muuttun ligazeksi da kuariččou. Rannalla ei voi jättehien täh astuo pal’l’ahin jalloin. Vezi tuou rannoilla kogo aijan jätehtä, eigö ni tarviče olla hyväsilmäne, jotta vois nähä luonnon ahissuksen.
Männä nedälillä luvin žurnualasta, jotta Ispanien rannikolla on tullun muovikatastrofa. Laivasta oli kirvonnun 25 000 kiluo muoviraista, da nyt miljonat muoviragehet täytetäh Ispanien rannat. Ristikanzat ollah havačuttu da ruvettu auttamah. Järjestölöin da ammattipuhastajien lizäksi i lähillä eläjät ristikanzat ollah tuldu keriämäh jätehtä.
Konza olin lugen kirjutuksen, duumaičin, pidäisgö miulagi ruadua enämmän. Miula pidäis lähtie puhastamah miula rakkahie alovehie da suaha muidagi keralla. Vain kun ristikanzat ellennettäis, kuin jygie ruado puhastamine on, onnakko i topan lykkiämine luondoh vähenis.
Kimmo-Ilari Juntunen
Kodvane rannalla
Mie seizatuin rannalla valppahalla hiekalla. Olin hyvän palan matannun da duumaičin kodvazen levätä. On aivin ylen vesselä rannalla astuo da merituulda n’uuhella, kuin muissan, jotta se jo poigazena ylen hyvällä tuli. Vain pädöy olla joudavana čomalla siällä!
En ennättän ni yhtä asselda astuo, konza jo tunnin midägi jallan alla. Se čökkäi ylen pahasti jalgah da mie hil’l’akkazeh lähin astumah, jotta en sidä enämbiä satattais. Konza kačoin muah, näin jotta siinä oli murennut stokana. Harppain siidä piäličči da opin välttiä kaikkie muidagi st’oklanpalazie. Konza duumaičin männä istumah kiven piällä, jotta ei tarviččis varuo, jo ruvettih järgieh lähillä olijat toppatukut kuariččemah muga, jotta en ennättän ni n’uuhaldua merituulda.
Ristikanzat aivin vissatah erimoizie ezinehie kunne hyö vain ennätetäh.
Duumaičin jälgimäzeksi, jotta lähen ielleh, sentäh kuin en taho moista äijiä kačella. Lizäksi kuulin loittuo kenentahto ristikanzan nagruo da midälienöy muuda piendä iändä. Kačahin vielä jälgimäzen kerran, midä on rannalla heitetty. Kakatin pikkarazen virren da lennin iäreh.
Jenni Larinen
Plastikkameret
Tulevazus näyttäy pahalda. Tolkuttomien ristikanzoin täh meret täyvytäh plastikasta. Vain pieni vuitti plastikasta kierrätetäh da suuri vuitti vissatah luondoh. Hos Suomessa nygöin kolmasvuitti koditalohuksien pakkausplastikasta kierrätetäh, globualine tila on huono. Tutkimuksen mugah merilöih piädyy joga vuotta enämbi kymmendä miljonua tonnie plastikkua. Se on suuri ongelma linduloilla, kaloilla da kaikenmoizilla merenelävillä, kumbazet voijah jiähä kiini verkkoloih libo muih plastiekkajätteih da syyvä sidä. Merenelävät kuollah ruttoh libo hil’l’akkazeh. Tämä tunduu pahalda da kossettau suorah i ristikanzoi. Plastikka piädyy ravingočiepin kautti ristikanzangi elimistöh. Nygyarvivon mugah aiguhine syöy da juou bankkakortin kogozen miärän plastikkua joga nedälie. Mikroplastikan kemikualit voijah häiritä hormonatoimindua. Elä lykkiä plastikkua luondoh!
*
Opastujat suadih paissa kirjallizuosta da lizäksi kirjuttua heilä tärgeistä, armahista libo muiten vain mieldäkiinittäjistä tevoksista.
Kati Häkkinen
Miula armas kniiga
Miula ylen tärgie kniiga on Odysseus, libo Ulysses, kumbazen on kirjuttan irlandielane James Joyce. Se on jullattu vuodena 1922 da kiännetty suomeksi enzimäistä kerdua vuodena 1964, da siidä toizen kerran vuodena 2012. Mie olen lugen mollemmat kiännökset, ga alguperäne anglienkieline kniiga on vielägi lugemattomana miula koissa.
Tämä kniiga on erikummane kerdomus, kumbazen tapahtumien aiga on yksi vuorokauzi. Kniigassa on mielenvirdua, simvolikkua, runohutta, näytelmiä, sivujuonie da monenmoizie starinoi. Oza kniigasta on luajittu kogonah ilmain välimerkkilöi. Sanasto on ozin kirjuttajan ičen luajittu. Tämän kniigan voibi lugie uuvessah monet kerrat, da aivin siidä löydiä uuzie tunnelmie da yksityiskohtie.
Mie vuotan aigua, konza mie ennätän lugie sen alkuperäzen tevoksen. Näissä kiännöksissä on nivoksesta rippuon 720–860 sivuo, da se tarkottau, jotta äijä aigua mänöy lugemizeh. No niin, mie käin sen anglienkielizen kniigan pal’čalda da kačoin, jotta olenhan mie zavodin lugie sidä. Mie olen, nägyy, sivulla seiččemen, da yhtehes sivuloi on 680. Pidäy vuottua parembie luguaigoi!
Kuva: Pixabay
Pirita I. Hipp-Koskenoja
Nimi kniigasta
“Pirita, Karjalan tytär” -kniiga on jullattu vuodena 1972, da Kaari Utrio on sen kirjuttaja. Kniiga sai valdivon kirjallizuspalkinnon vuodena 1973. Vuodena 1999 kniiga jullattih 7. kerran, konza kirjuttaja oli uuvistan kniigan.
Kniiga on historielline romuana, da se kuvualou, mimmone oli 1400-luvun lopun aiga Karjalassa. Piritan muamo oli ylähäne, da hiän kuoli, konza Pirita syndy. Piritan tuatto oli manuaha, libo Pirita oli äbäreh, muga kuin sih aigah duumaidih, konza vanhemmat ei mändy venčalla. Tuattogi kuoli, konza Pirita oli seiččemen igäne, da Pirita myödih orjaksi Novgorodah. Kaikenmoista tapahtuu, da Lapissagi Pirita eläy yhen talven lapsien, papin da lappalazen kera. Ihan lopussa Pirita da lapset mändih Viiburih da kaikki oli hyvin.
Mie duumaičen, jotta kniiga on starina, kumbane vois olla tozi. Starinassa on historiellizie azeida, kumbazet ollah totta: Novgorodan valda-aziet da vieroh liityjät torat, mimmone elos oli ristikanzoilla Karjalassa, orjilla, rahvahalla libo ylähäzillä.
Kniigat, vihanda on enzimäne vuuvelda 1972 da toine, uuvissettu vuuvelda 1999.
Kartta on uuvissetusta kniigasta. Kuvat: Pirita I. Hipp-Koskenoja
Ira Määränen
Kniiga
Miulda kyzyttih, mibä on ”ylen hyvä kirja” – ylen armasta kniigua miula on äijä. Nygöin miula tärgiet kniigat ollah kirjat Karjalasta. Yksi kniiga on miula ylen tärgie: Karjala Kainuussa. Se on Lönnrot-instituutan julgavo, kumbazessa kerrotah Kainuun karjalazien rajakylien vaihieloista 1700–1900-luguloilla. Sen kirjuttaja on Heikki Rytkölä, kumbane ruado Kainuun muzeissa enämbi 30 vuotta. Siinä kniigassa ollah kylien synnyt, ristikanzoin elosta, kiriköt da kauppamatkat, tavat da voinien tuhot. Fotokuvat ollah vanhat, on pertit, on kylyt, kalmismuat da karttapiirussukset. Ga en ni ole vie ylen tarkkah lugen kogo kniigua, a konza kezä tulou, onnakko ennätän paremmin. Kylät ollah miula tuttavat, Kuivarvi, Hiedarvi da Rimbi – Kuivajärvi, Hietajärvi, Rimpi.
Runonlaulaja, mestaripelimanni Jussi Huovinen (1924–2017),
Hietajärvi, Suomussalmi. Kuva: Ira Määränen, 2015
*
Opastujat suadih ičegi vallita kuvazie da kirjuttua niijen perustehella.
Veera Turkki
Valgietukkane tyttö
Kuvassa on äijä lasta, onnakko piällä kuuvenkymmenen. Hyö seizotah Palomyllyn školan iessä Suistamolla. Kuva on otettu 1930-luvulla. Enzimäzessä rivissä on nenga seiččemenvuodine tyttöne, kumbane ei kačo kamerah muga kuin kaikki muut lapset vain on kiändyn kaččomah vieressä olijua lasta. Tytöllä on ylen valgiet tukat. Tytön nimi on Ester, da händä kučutah Essuksi.
Tyttö on kebie dogadie kuvasta juurigi valgieloin tukkien täh. Kymmenen vuuven perästä, konza hiän on jo nuori neidine da muijen nuorien kera heinänruavossa voinan aigah, noussah bombittajat taivahalla da nuorilla pidäy männä näbieh peldo-ojah maguamah. Essun valgiet tukat tuassen ollah ylen nägyjät, da sentäh muut nuoret sanotah, jotta Essun piä pidäy ruttoh panna peittoh. Ozaksi lendokonehet vain piäličči lennetäh.
1940-luvun lopulla da 1950-luvulla Essu suau nellä lasta. Viizikymmendä vuotta školakuvan ottamizen jälgeh synnyn mie, da endizestä pienestä valgietukkazesta tytöstä tulou miun valppahankeldatukkane buabo. Konza mie nyt kačon vanhua školakuvua, duumaičen, jotta siinä buabo pagizou omalla ystävällä karjalaksi. Hänen täh miegi karjalah opassun da tämängi kirjutuksen olen kirjuttan.
Kuva: Veera Turkin kodial’boma
Svea Kentz
Kevät tulou!
Päivä jo pitkenöy da päiväne paistau čomasti. Se suau miun ajattelemah keziä.
Terväh on aiga panna kazviloin siemenie muah kazvamah taimeniksi. Joga vuotta mie kazvatan uuzie tomuatan da ogurčan lajiloi. Yksi tomuattalaji on ainos sama (Gardener’s delight). Se on pieni, ruskie da magie tomuatta.
Kuva: Svea Kentz
Ogurččua oli kahenluaduista. Toizie syödih hedi, ne oldih saluattaogurčat. Ne oldih pität da kaijat. Niillä oli vesselä nimi ‘Kiinalane mado’. Toizet kazvettih terväh da ne oldih moizet pul’čakat.
Kuva: Svea Kentz
Kuva: Svea Kentz
Kaikki taimenet ei synnytty kazviperttih. Seinän vieressä, skammin piällä oli lämmin kohta. Siidä ne oli helppo vakkah kerätä.
Kuva: Svea Kentz
Sygyzyllä mie luajin omista tomuatoista ketčuppua!
Tänä kezänä mie tuassen kazvatan taimenie. Tomuatan da ogurčan lizäksi vielä čiliegi.
Tuisku Räty
Pirunkirikkö
Sygyzyllä mie käin ystävän kera Pirunkiriköllä. Pirunkirikkö on suuri kolo da halgiema kallivossa. Se on lähillä Kolie korgien vuaran piällä. Konza olin lapsi, tuatto saneli miula, jotta Pirunkirikössä pirut piettih hiän omie pidoloi. Konza ristikanza mäni Pirunkirikköh kallivon koloh, hiän tuli piruloin muah. Piruloin muasta oli ylen jygie tulla järilleh ristikanzoin muah, da pirut ruatutettih ristikanzalla erimoizie ruadoloi. Ristikanza oli piruloin vangi, kuni hiän oli ruadan kaikki ruavot. Siidä pirut annettih luvan ristikanzalla männä järilleh ristikanzoin muah. Tovellizuossa rahvahanusson mugah Pirunkirikkö oli kirikön edehine. Konza ristikanza nouzi Pirunkirikön tagaseinän syvennyksen piällä, hiän voi nähä pienien piruloin kirikközualan da kirikön pienet stuulat. Nygöin piruloih ei enämbiä ussota, ga ristikanzat käyväh kaččomah Pirunkirikön koluo da vuaran kaunehie maizemie. Sygyzyllä maizema on kaunehin, konza puuloin lehet ollah värikkähät.
Kuva: Tuisku Räty
Kuva: Tuisku Räty
Kuvat olen ottan iče Pirunkiriköstä, ga tässä on linkka Pirunkirikön sivustoh https://retkipaikka.fi/kolin-pirunkirkko/
*
Opastujat paistih da kirjutettih karjalazista kinoloista.
Jenni Larinen
Kinotrilogie Dorogu – Karjalan mystisillä poluilla
Dorogu on Jyrki Huapalan käzikirjutettu da ohjattu karjalankieline kinotrilogie. Sen ozat Veneh, Lindu da Ilmu ollah iččenäzet kinot, kumbazet lizäksi nivouvutah yhteh samanmoizen tieman da stiil’an täh. Trilogien enzimäzen ozan aihe on svuad’bo. Tässä kinossa Soja Murron nerokkahasti luajitut karjalazet ruutat ozutellah suurda roulie. Saija Teirikangahan ylen vägevä muuzikka omasta puolesta tembuau keralla ennen kaikkie trilogien toizessa ozassa. Muuzikan täh tunduu muga kuin kaččoja olis ičegi itkemässä kuolien koin sydämessä. Trilogiessa liikutah enimyölleh luonnonymbärissössä. Hos Huapalan mugah kinoloin paikka da aiga ollah miärittelemättömät, kolmannessa ozassa čokkelehetah selgieh nygyaijassagi. Nenga voijah duumaija, jotta meččiä kuvatah nygytovellizuon vastapuarana da meččä luou kuvih monenmoizie igiaigazie da unenmoizie merkičyksie. Kaikkiedah trilogie on ylissys karjalazella naizella. Naizet ainos pietäh huolda, jotta dorogan ristauksessa matka piäzöy jatkumah.
Kuva: Dorogu-kinotrilogien luadijat
Kimmo-Ilari Juntunen
Dorogu on kinoprojekta, kumbazessa on luajittu kolme karjalankielistä kinuo. Se on enzimäne karjalaksi luajittu kinotrilogie, da se kerdou erimoizista ristikanzan eländäh da sen muutundah liittyjistä karjalazista perindehistä.
Enzimäne kino Veneh kuvuau karjalazie svuad’boloi. Siinä on miun mielestä ylen taijollizie simvoloi da muuzikka pädöy hyvin sih, midä nägyy. Mie duumaičen, jotta kinossa nägyy hyvin, kuin tärgie dielo svuad’boloih liittyjät sovat ollah.
Toizessa kinossa Lindu kerrotah kuolennasta da muahpanennasta. Siinägi sovat ollah tärgiet, ga vielä suurembi dielo on kuolluon poijan muamon iänellä itendä. Kinossa nägyy perehen da tovengi muamon merkičys, da luadijoin kera pagizimmagi, jotta sentäh siinä ei ole miespappie.
Jälgimäne kino on Ilmu, da siinä nävytäh lapsensuandah liittyjät dielot. Iellizet kinot kuvatah männyttä aigua, ga Ilmassa eletäh nygyzessä aijassa. Hos kinossa ei olegi vanhua aigua, ga perindehet nävytäh da männyön ja nygyzen väli hämärrytäh.
Kai kolme kinuo ollah miula mieldä myöten da ylen mieldäkiinittäjät. On ylen tärgie, jotta on erimoista materijualua karjalaksi, da nämä kinot voijah luadie kieldä, perindehie da kulttuurua nägyjäksi.
Kuva: Kimmo-Ilari Juntunen
*
Suvikarjalan paginakurssan opastujat paistih syömizistä, gostihkäynnästä dai luajittih pluanua nedälinlopuksi gostie varoin. Tässä yksi pluana nedälinlopun syömizistä.
Kuva: Canva
*
Opastujat paistih dai kirjutettih, midä kaikkie hyö ruatah libo ruattih yhen päivän aigah.
Nimetöin kirjutus
Enzimäissargena mie ruavoin ylen äijän. Mie havačuin huondeksella nenga seiččemen aigah da näbieh tiettäväne pezin hambahat da pezeyvyin ičegi. Siidä luajin da söin huondesveruo, a sidä ei pidän näbieh syyvä. Huondesveron jälgeh mie pezin sovat da vähäzen puhassin fatierua, kuin oli jo nedäli libo kaksi iellizestä kerrasta. Nygöin mänöy enämmän aigua koin puhassandah, sentäh kuin miula on suurembi fatiera kuin ennen.
Siidä rubein jo luadimah murginua valmeheksi. Mie suvaičen luadie sušie koissa, kuin voin iče duumaija, mi pädöy sušin välih. Mie panin ogurččua da avokaduo riissun kera.
Konza olin puhastan da murginoinun, rubein luadimah kandiduatan tutkielmua ielleh. Ruavoin muudagi opassundah liittyjiä ruaduo, da vähäzen muudagi, mi ei ollun nimidä opassundua. Siidä soitin pienellä pohjaiskarjalazella yrityksellä, jotta voibigo sieldä ostua astienpezokonehen da uuven hellan da päčin. Mie en taho aivin vain suurilda yrityksildä ostua, da on ylen hyvä, jotta vielä pienembie yrityksiegi on.
Viizitoista minuuttua viijettä lähin koista yliopissolla ildaista syömäh. Sielä yliopisson restoranassa näin ystävän da mänin hänen luoksi istumah. Hänellä oli siinä toine dovarišša, kumbaista mie en tunden. Konza sanelin, jotta mie opassun karjalan kieleh, hiän kyzy karjalaksi, jotta pagizengo mie karjalua! Siidä pagizimma vähäzen karjalaksi. Se oli enzimäne kerta, konza sain karjalaksi paissa muiten kuin luvendoloilla loitokkali!
Ildazella vielä kävin tuaton luo da maksoimma erimoizie maksoloi da muuda moista. Konza tulin kodih, olin jo ylen vaibun da oli kebie vierrä muate da järgieh uinota.
Ira Määränen
Midäbä mie ruavoin egläin?
Egläin oli nelläspäivä. Enimyttäh miula ei ole kiireh nikunne, a egläin lykkäi monenmoista ruaduo. Konza havačuin, söin huondesveruo, kačoin kalendarie da duumaičin, jotta mänen konserttah, muzikantat soitetah da lauletah opissolla. A eibä nimidä! Tuttava susieda čokkaudu miun ovella da pagizi, jotta yläkerran vanha tuttava tulou kodih bol’ničasta, a hiän iče vuottau omua miestä kodih kerhosta – onnakko mie ehtizin ottamah vastah sen vanhan tuttavan taksista. A mih aigah tullou – oli tiedo, jotta hiän jo istuu da vuottau taksie. Ga pidänöy päivystiä, konza tullou. Mie varain, jotta hiän tulou puolen päivän aigah, a ei kuulun nikedä. Mie vuotin da vuotin, da nellän aigah tuldih. Mie vein hänen kodih, annoin vettä da voidaleibiä da liäkkiet da panin akkazen muate. Sen jälgeh mänin kodih, pezeyvyin, suoriin puhtahih sobih da mänin kerhoh tanssimah. Kuu oli aivin täyzi da kirkas, myöhä illalla oli jo kičakka keli. Koissa pezeyvyin, söin ildaista vähäzen da vierin muate.
*
Paginakurssan opastujat lizäksi kirjutettih tekstoi Vuotamma Äijiäpäiviä -kalendarih. Niidä voibi lugie tiäldä: linkka
*
11.1.–24.2.2023 pietyn paginakurssan opastujien kirjutuksie
Opastujat paistih da kirjutettih ičellä tärgeistä libo mielehizistä tevoksista.
Star Wars: Heir to the Empire
Kalle Vainio
“Star Wars: Heir to the Empire” on vuodena 1991 jullattu romuana, kudaman starina sijottuu kuuluzoin Tähtilöin voinat -filmoin universumah. Sen on kirjuttan yhysvaldalane kirjuttaja Timothy Zahn. Se on enzimäne oza muga sanottuo Thrawn-trilogieda. Romuana kerdou, midä tapahtu alguperäzen kinotrilogien jälgeh. Keizarin kuolennan jälgeh Luke Skywalker, prinsessa Leia da Han Solo yritetäh hallita Uutta tazavaldua, a heijän vassassa on varattava vihaniekka, Imperien uuzi johtaja suuradmiruala Thrawn. Mie luvin kniigan anglieksi, ga se löydyy i suomeksi nimellä “Imperiumin perillinen”.
Tämä kniiga on miula tärgie, sentäh kun se on enzimäne romuana, kumbazen mie iče olen ostan. Aigazembah mie en yliopisson da školan ulgopuolella lugen kaunokirjallizutta, a mulloin piätin ruveta lugemah. Ossin tämän kniigan ligakuussa, sentäh kun mie ylen suvaičen Tähtilöin voinat -filmoi. Kniiga oli ylen hyvä da mieldäkiinittäjä. Sen jälgeh olen ostan enämmän kniigua da algan lugie kaunokirjallizutta.
Kuva: Pixabay
Opastujien runoloi vuuvenkierrosta
Aijan kulgu
Joanna Heinonen
Pakkaiskuu malttau päivän lukita.
Tuuččakuu tahtou lunda tukuta.
Kevätkuu päiväistä pihah kuččuu.
Sulakuu sidä vierestä kaččou.
Oraskuu jo linduloin kera laulau.
Kezäkuu varbahan järveh kastau.
Heinäkuu nurmella juossa tahtou.
Elokuu aivin teriämbäh tulou.
Syyskuu päivän lyhyöksi katkuau.
Ligakuu ylehes pimien palkkuau.
Pimiekuu kuuda da yödä duumaiččou.
Talvikuu čomie tulie suvaiččou.
Siidä allammagi tuassen allusta.
Näin kulgou aiga vuozi vuuvelda.
Kuva: Pixabay
Runo kuuloista
Eevi Pulkkinen
Pakkaiskuussa vuozi algau,
tuuččakuussa hiihetäh,
kevätkuussa päiväne paistau,
sulakuussa kivokset suletah,
oraskuussa vihannat lehtyöt,
kezäkuussa kezä algau,
heinäkuussa kezoida kylbietäh,
elokuussa vielä lämmä,
syyskuussa opassutah,
ligakuussa vihmuu,
pimiekuussa mua on musta,
talvikuussa lunda panou.
Kuva: Pixabay
Runo kuuloista
Kalle Vainio
Paikkaiskuussa vuozi algau.
Tuuččakuussa tuagieh tuuččuau.
Kevätkuussa kevät tulou.
Sulakuussa lumi sulau.
Oraskuussa piäčkyne puussa laulau.
Kezäkuussa päiväne pitkäh paistau.
Heinäkuussa kezoiniekka rannalla venyy.
Elokuussa kezän loppu jo nägyy.
Syyskuussa äijän vihmuu.
Ligakuussa lehti kirbuou.
Pimiekuussa siä vilustuu.
Talvikuussa vuozi loppuu.
Kuva: Pixabay
Sofia Silfvast
Pakkaiskuussa pakkane paukkau
Tuuččakuussa čuruamma da luistelemma
Kevätkuussa päiväne paistau
Sulakuussa linduzet lauletah
Oraskuussa poimimma čiilahazie
Kezäkuussa on luondo čoma
Heinäkuussa kylvemmä kezoida
Elokuussa on räkki da emmä rua nimidä
Syyskuussa mänemmä hilloh
Ligakuussa meččä on ruskie da keldane
Pimiekuussa pruaznuičemma karjalan kielen nedälie
Talvikuussa vuotamma Raštavua
Kuva: Pixabay
Eeva Manni
Pakkaiskuussa pakkane paukkau
Tuuččakuu tuučan tuou
Kevätkuussa kevät algau
Sulakuu muan sulattau
Oraskuu orahat nostau
Kezäkuussa kezä tulou
Heinäkuussa heinät kerätäh
Elokuussa vil’l’an vuoro
Syyskuu sygyzyn tuou
Ligakuussa liga läiskyy
Pimiekuussa piha pimenöy
Talvikuussa talvi tulou
Kuva: Pixabay
Eeva Manni
Pakkaiskuussa smuutat tullah
Tuuččakuussa suuripyhä algau
Kevätkuussa Äijäpäivä lähenöy
Sulakuussa Jyrgi hevot pihalla piästäy
Oraskuussa Miikkula kylviä käsköy
Kezäkuussa Iivanaksi vassat luajitah
Heinäkuussa Il’l’a veit vilustau
Elokuussa Emänpäivä syysarren tuou
Syyskuussa Sviižen’n’a nagrehet kuoppah panou
Ligakuun Pokrova zavodiu
Pimiekuussa pyhä algau
Talvikuussa Raštavua pruaznuijah
Kuva: Pixabay
Suvikarjalan opastuja (Luba suadu jullata nimettömänä)
Pakkaiskuussa jalgoi vilustau – pakkane čuppuloissa paukkau.
Tuuččakuussa tuuččuau – tuuli lunda puhaldau.
Kevätkuussa siä lämbenöy – vezi ojazina čurdžettau.
Sulakuussa lapset virvotetah – da Äijiäpäiviä pruaznuijah.
Oraskuussa nurmet vihotutah – lapset Muamoloinpäiviä varussetah.
Kezäkuussa päiväne paistau – lapsuzie lämmittäy.
Heinäkuussa ägie on siä – lapset kezoilla mängiä!
Elokuussa ozrat korjatah – dai marjat taldeh kerätäh.
Syyskuussa pihalla pimenöy – kuudama hobiene kuumottau.
Ligakuussa vihma dorogat čändžiäy – kengät puhastua pidäy!
Pimiekuussa pakaistuu – jiä ikkunua čomendau.
Talvikuussa talvi algau – kivos valgie pihalla vallottau.
Kuva: Pixabay
Opastujat kirjutettih kuvien perustehella, midä hyö nähäh, kuullah, tundietah…
Mečässä
Eeva Manni
Mie kävelin egläin mečässä monda čuassuo. Päiväne paisto, da tundu ylen lämbimäldä. Pidi käyttiä päiväpaisto-očkie, jotta ei olis tundun liijan kirkkahalda silmissä. Kogo luondo oli vihanda, tuhjot, puut da mua. Puut, enimyölleh pedäjie, oldih ylen korgiet.
Linduzet čiyčetettih ahkerah, da kuulin äijän niijen čomua lauluo. Näin liipukkazen, kumbane näytti ylen kaunehelda da värikkähäldä. Se lendeli kukissa. Mie näin i mavon. Mie en varannun sidä, kun se luigerehti iäreh.
Mečän duuhu oli hyvä. Miusta tundu, jotta sammalgi tuli hyvällä. Sammal tundu pehmieldä. Mie kävelin pal’l’ahin jalloin sen piällä. Mussikka kukki. Onnakko suamma äijän mussikkua myöhembäh kezällä. Mussikka maistuu ylen magielda. Mie vuotan äijällä, jotta suan kerätä sidä.
Mie duumaičen, jotta mečässä on ylen hyvä olla. Mieli rauhottuu, verenpainehgi laskou.
Kuva: Pixabay
Diedon vanha nojastuula
Joanna Heinonen
Mie issun kavulla vanhassa nojastuulassa, kumbazen nahka tunduu kovalda da karhakalda miun kiän alla. On enzimänargi, aigua terväh on viizi čuassuo. Ristikanzat kävelläh ristah rästäh miusta kylličči buitto kuin nojastuula olis aivin ollun siinä.
Mie löyvin nojastuulan piätinččänä miun vanhembien čardakasta. Kun mie näin sen, mie muissin kuin miun diedo istu stuulassa da mie hänen polvella. Diedo saneli starinoi da haizu mečällä da toičči savulla. Kun hiän kuoli, myö unohimma nojastuulan čardakkah vuozien aijaksi. Nyt se haizu vain pölyllä, a myö kannoimma sen miun da miun vastinehen uudeh fatierah olopertin ikkunan edeh.
Suovattana vastinehen vanhemmat tuldih meilä gostih. Mie olin puhastan pertit, luadin piiruat da ylen magiet syömizet segö keittän koufit. Ga kun muatuška nägi nojastuulan, hiän duumaičči, jotta se oli tuhma kuin lötön ruppine tagapuoli. Mie en sanon nimidä, hos mie tahoin lykätä koufit muatuškan pluat’alla.
Pyhänäpiänä mie rubein nägemäh pahoi dieloloi aivin, kun mie istouvuin nojastuulah: Lindune lendi ikkunah. Kavulla orava jäi autton alla. Kniigapal’cca kuadu. Ruskieda viinie läikähti valgiella villamatolla. Illalla mie en enämbiä tarrennun istuo nojastuulassa da toizena piänä huondeksella mie piätin, jotta nojastuula lähtöy. Mie kannoin stuulan ruavon jälgeh kavulla da nyt myö olemma tässä, diedon nojastuula da mie.
Mie olen ihan higine. Higi luadiu nojastuulan nahasta libien. Duumaičen, jotta muatuška iče on lötön ruppine tagapuoli. Terväh sen jälgeh en niä libo kuule nimidä pahua. Tuuli humizou, auttot ajetah hil’l’akkazeh, linnut lauletah. Päiväne paistau da lämmittäy nojastuulan nahkua, kumbane tulou vielä diedolla.
“Midä sie ruat? Mintäh nojastuula on kavulla?” miun vastineh kyzyy. Hiän on tullun ruavosta.
“Tämä nojastuula on paha”, mie vastuan.
“Sie duumaičet sidä, midä miun muamo sano”, miun vastineh nagrau.
“Hiän kaččo sidä pahalla silmällä.”
“Ei tuo nojastuula čoma ole, a ei se ni paha ole. Se on siula tärgie. Unoha, midä miun muamo sano. Hiän ei aivin duumaiče toizien tundoloi, a sanou, midä mieleh juohtuu.”
Miun vastineh kandau nojastuulan järilleh meijän fatierah. Mie piätän, jotta muatuška ei meilä tule gostih viikkoh.
Kuva: Pixabay
Eevi Pulkkinen
Kuvassa niän vuatteida stolalla. Vuattiet ollah villazet. Stolalla on ruskie kaglapaikka, vihanda kaglapaikka, musta kaglapaikka, valgiet da bruunit alazet da vihanda šuapka.
Villa tunduu pehmieldä, ga voi kut’kuttua. Mie ylen suvaičen villazie vuatteida, sentäh kuin ne tunnutah lämbimildä. Miusta villa haizuu hyvällä, ga märgä villa haizuu pahalla.
Stola on puuhine da bruuni. Puu tunduu libieldä da näyttäy čomalda. Puu haizuu hyvällä, ga mie duumaičen, jotta puuhine stola ei haizu nimillä.
Fotokuvassa tagana nägyy vihanda seinä. Kuvassa näyttäy pimieldä. Voi olla, jotta kuvassa ei kuulu nimidä, ga mie duumaičen, jotta vuattiet ollah stolalla, sentäh kuin ristikanzat terväh männäh pihalla. Voi kuuluo bunukkoin nagruo libo pajatusta.
Kuva: Pixabay
Laukkakessuksessa
Kalle Vainio
Piätinččänä mie mänin ossoksilla laukkakessukseh. Ossin vuatelaukasta uuven takin da kirjalaukasta erähän kniigan. Sen jälgeh mie issuin koufilassa da kaččelin ymbärillä. Laukkakessus oli ylen suuri. Iessä mie näin korgiet liugupordahat. Äijä ristikanzua mäni niidä myöten yläh da alah. Mie näin vielä muidagi koufiloi da restoranoi. Niijen stolien tagana oli istumassa liziä ristikanzua. Mie kuulin ristikanzoin iänie da muuzikkua. N’uuhin lähillä olijan restoranan pitsan. Se haizu hyvällä. Mie join koufin da söin magien paissoksen. Ne maissuttih ylen hyvällä. Sen jälgeh mie mänin kodih, kun miuda rubei väzyttämäh.
Kuva: Pixabay
Suuressa ossoskessuksessa
Sirpa Vasiliou
Suuressa ossoskessuksessa kuuluu muuzikkua, da liugupordahat šuhissah kaigen aigua. Ossoskessuksessa on monda kerrosta, da sielä nägyy ylen äijä ristikanzua, kumbazet ollah ajamassa liugupordahie myöten yläh da alah. Kussa on nuorizuo, sieldä kuuluu nagruo, a eräs brihaččune itköy kovah iäneh, onnakko muamo ei ostan hänellä n’amuo! Ossoskessus on čomennettu vihannoilla kazviloilla. Monessa kohassa nägyy stuulua libo lauččua, kumbazilla ristikanzat issutah.
Joga kerroksessa on opastehie, kumbazet kerrotah, mimmoista laukkua kussagi sijaiččou. Ossoskessuksessa nägyy monenluaduista laukkua, on kengälaukkua da kniigalaukkua da sporttalaukkua, da jogahizen iessä rekluamat välkytäh da kerrotah taričuksista.
Mie käyn vain syömistä ostamah. Leibäosassolla verekset leivät haizutah ylen hyväldä. Kinkkuosassolla suau maissella uuzie maguloi, ylen hyväldä maissutah! Monilla nägyy on täyvet ossoskärrit, da kassoilla on pität jonot. Nygöin kaikki on kallistun, da tunduu pahalda, kun aina vain mänöy enämbi dengua syömizih.