Pirjo Schwarz: Runo tuatolla
Runo isällä
*
Oli kylä vienalaini,
eli rahvaš karjalaini,
veššeläh hyö vienakš’ paissah,
lašna šiell’ miun varttuos’s’a.
Šilma šilloin isäkš’ kučuin,
šana toatto vierahampi.
Hoti muutoin kaiket asiet
tol’ko vienakš’ ošasin paissa.
Miula moamo kainuulaini,
Äiti šana armahaini.
Šovan jälkeh aika toini,
rahvahalla mieli, kieli
olla piti šuomelaini.
koulušš’ šuvattih vain šuomi.
Vihattu še vienalaini,
muila oltih ryššäläini.
Äiti kyläšš’ muukalaini
vieraš oli kummajaini.
Vienan tavat tiälä oppi,
vienalaiseh kotihis kiinty.
Rakkahakši paikat käytih,
muuall’ mieli ei ni tehnyn.
Kalitat ta kakkarat hiän šreäppi,
kasvo kiintyin karjalaisekš’.
*
Pirjo pieni pikkaraini
tuattuo, muamuo meččäh šeuruau
meččätietä risukošša
yličči šillan Korpikošell’.
Šillalt’ alaš veteh kaččou,
košen kuohuih kohisovih.
“Hospoti hoti mie šinne putuon”,
henkäistyy hiän peloissansa.
Henkie vetäy, šielu šalpuau
pitin šiltua kontaissansa.
Šylih tuatto alahalla
Vaštah ottau, nakrattauve.
Helpottau kun alaš piäšöy,
huokašou i ielläh aštuu.
*
Meččäniityll’ haršon alla
šyöpäläiset jottei šyötäis,
lapši nukkuu, heinä huojuu,
henki tuulen hyväilövi.
Tuokšu päivän paistehešša,
tovin pienen uinotešša
tulou uni, kutittelou
n’okkoa lapsen,
hyvä on olla.
*
Oli kylä vienalaini,
eli rahvaš Hietajärven.
Vapahana karja kulki,
kaiket kešät kahlehetta.
Kevähällä meččäh juoššah,
karja villi viilettelöy.
Šorkat šuorah ilmah išköyt,
valtoimenah kahlehetta.
Šykyšyll’ ei kotih tultu,
eččie ruatuo meijän piti.
Peräh šienijen ne peršot,
tokko yökši meččäh jiätih?
Nuotijolla termän piällä,
Issakkaisen kankahalla,
kešäliäväin pihasella,
vuottelemma, kaččelemma.
Tokko lehmie näkyvissä,
onnakko jo kuuluvissa?
Valkie karva Sirkull’ ämmön,
valkiepäini Valikki äitin.
Kellokkaiset konša kuullah,
kotihis hyö milloin tullah?
Tulen loimušš’ kepin piäššä,
pottu paistuu vuotellešša,
šeurašš’ karjan varteiččijen,
hyväilleššä tulen lämmön.
Šiinä šitä kiännelleššä,
makie še on maissellešša.
Šieniki še šykyšyllä,
ylen maistuu lehmäsillä.
Löpyö niijen halu hakie,
šammalešta tattie eččie.
A vuottoaissa näin tällä lailla,
meijän mieli ei ni apie.
*
Pieni kylä vienalaini,
eli rahvaš karjalaini.
Mummo, Ukki termäll’ eli,
mieli šinne lapšen veti.
Starinat šuuret šaneli Ukki,
verkkaseh hiän kertoali.
Šeikkailut i matat maissa,
kaukasissa, vierahissa.
Iltasella hämärissä,
kotosešša pirttisešsä.
Šilmiss’ Mummon ilon pilke,
lempie hymy, kirkaš kaččahuš.
Runuo hyö ei miula laulan,
konšah enni heiltä kuullun.
Puitto šitä Vienan lauluo
piilošš’ pityä, varata tuli.
Šitten Isä šalua miulta,
kun en šilloin šitä tietän,
muistih kirjah, ylöš kanših,
ielläh Helsinkih hiän laitto.
Iče šanat mieleh paino,
muamon maijost’ imemäsä,
piennä lašna oppimasa,
vanhemmiltah kuulomasa.
*
Iäneh miul’ ei runuo laulan,
šisimpähäš virret pisti.
Šiihi šyväh lippahasa,
kirjavaiseh arkkuhusa.
Kätki lauluo, runuo, loiččuo,
aikua šitten oppimasa.
Šävel aina mielešš’ pyöri,
öin ta päivin piäštä pyrki.
Kiuru hällä čvit’vetteli,
kuuli korva taivahalta,
šeppä tahtie hypähteli,
valššit, jenkat kajahteli.
Kielet viulun jouhellaša,
kanteleheš šormillaša.
Šointuh, hel’l’äh hipelöyve,
ilmoilla kun piäštelöyve.
*
Oli kokkolintu lentän,
koista tullun, šuhahellun,
šiivilläšä šiivitellen,
helmua hamien heilutellen.
Neijen löytäy, hiät tulouve
Veihteläššä Vuaran piällä.
” A mimmosetpa teilä pivot,
pistyh pantih karkeloiset?
”A šemmosetpa meilä pivot,
pläššittih myö tanššihäissä.”
“Pelimanni kenpä šielä,
kenpä oli šoittoniekka?”
“Ičehän mie šielä šoitin,
šuatih tanššie, äijän pläššie.”
*
Kultakolčot šormih pannah,
kolme tyttyö šiitä rotiu,
kolme neittä nuorta varttuu.
Pirjo, Ritva, pikku Hilkka,
šuureh muailmah hiät šuattau.
*
Pieni kylä vienalaini,
eli rahvaš karjalaini.
*
Pieni kylä vienalaini,
eli rahvaš karjalaini.
Pikkaraini pikku Pirjo,
pirtin pöyvän iärešš’ kaččou.
Šielä mänöy Ortjon Heikki,
peräššäšä vieraš herra.
Takarantah päin näin aštuu,
šeläššäh hyö konttie kantau.
Murhih männäh, muikun pyyntih,
muamo, tuatto miula kertou.
Virtarannan on še Pertti,
Helsinkistä, rohveššoori.
Meijän kieltä tiälä tutkiu,
mitein paissah, muistih panou.
Ihmehissäh pikku Pirjo,
miänkö kieli, tokko tärkie.
*
Pieni kylä vienalaini,
eli rahvaš Hietajärven.
Ölmö hölmö meijän kello,
tuntie ennen herättelöy.
Muamo oli eklein varkain
tuakše šiirtän tunnin verran.
Emmä voisi muitein ehtie,
Kuivarvell’ ei auto vuottais.
*
Vašta näyttäy kolmie aika,
pakko lähtie, muu ei auta.
Tuatto milma kouluh šuattau,
uamusella, hämärissä,
pilkkopimiešš’ šukšen piällä,
jottei lapši hukkua pelkiäis’.
*
Šiitä šitten aika mänöuve,
pität vuuvet vierähtelöyve.
Erähičči kotih tulen,
vierahalta mualta šuate.
Tuatto šielä runuo laulau,
pissošvirttä veišoauve.
Kantehella šeäštelöyve,
šanua šualtau, virttä veistäy.
Turistilla vierahalla,
kaukasilla kävijillä.
Ihmistä on piha täyši,
mištä pahuot tänne löysi?
Leo šerkku Karttimošta,
korvah miula kuiskoauve:
“Kuulu isäš, “in” on Jussi,
tullun hiän on šuošitukši.”
*
Nyt on šiula šuuri juhla,
šilma tullah kuulomakše.
Konserttie on järješšetty,
šali täyteh keräyvytty.
Ka mištä šiula lahjan kekšin,
mištä šiula iluo oisi?
Onnakko hoti uusi paita,
villani vai palttinaini?
Šamanmoini joka vuoši,
šemmoni ei hyvä oisi.
Taškukellon kerran annoin,
škuapan perillä, šielä makuau.
Pukšu arkeh aina tärkie,
“Miekö piettie, vie pois heittie!
Niih ei ole ni halkuo tehty,
vieras muoti kummallini.”
Miula šanou, miula puhuu,
pakajau ta istuu, smiettiy.
*
Välkähytti miula piäššä,
oiva tuuma aivoih iski.
Iččeni mie stolahas’ šuureh,
pöyvän kokkah kekahutan.
maistelomah šuurta herkkuo,
viereh šiun ta kakkarojen.
*
“A pitälti šie Pirjo tarot,
miula puhut, miula laulat.”
“Iče šie olet kauan elän,
pität vuuvet perähäš šuattan.
Pitän matan tuakšes taittan,
šuuren ruavon jälkeh jättän.”
*
Tervehyttä, ikyä pitkyä,
taivallusta, tuškatointa
Šiula mie nyt armaš tuatto
šyömmein pohjašt’ toivottelen.
*
Šiun Pirjo
02.04.2014
