Martti Penttonen: Kielenelvytys: Assimil’aciedu, identitiettua vai argikieldy?

Lyhyt vastavus rubriekan kyzymykseh: ilmai kielen käyttyö argielokses pagizii assimiliiruičeh ymbäristön kieleh. Tämän kirjutuksen algu da loppu sellitetäh kirjuttajan nägökulmua karjalan kieleh. Piäoza kirjutukses sellittäy karjalan kielen roulii kielipoliitiekas, kudai on oza valdupoliitiekkua. Kirjutus sežo kuhkuttau tunnustumah Dmitrii Bubrihan suureh kieliruadoh.

Minun oma kieli

Kielenelvytysty šeikuiččijas kirjalližuos mainitah termin ”ideolougine selgendämine”. Se ei tarkoita aivopezuu, a ajatuksien da motivacien selgendämisty kielidieloh näh: Kudai on minun muamankieli? Mih se pädöy? Ongo minul samat oigevuot oman kielen käyttöh, kui toizil rahvahil? Ketbo piätetäh, kui pagizen? Midä voin ruadua oman muamankielen hyväkse? Mittuzet ollah minun vellalližuot omah rahvahah da yhteiskundah näh? Täs kirjutukses sanelen, kui minun omat mielet omah kieleh nähte ollah kehitytty vuozien aloh, mittuzennu näin karjalan kielen elvytyksen mahtot da midä iče ruan.

Olen roinnuhes karjalazeh pereheh Suomes puolikymmendy vuottu toizen muailmanvoinan jälgeh. Minun vahnembat onnuako ei tietty, midä kieldy hyö paistah, ga hyö maltettih paista. Hyö mollembat oldih suistamolazet, kui died’oit da buabatgi. Nenga minägi, kui nenga 50 sevoitardu, opastuin pagizemah suistamokse. Rajakarjalazinnu meidy evakujiruittih Ylä-Savoh, kus lähimät susiedat oldih savolazet. Nygöi vuozikymmenien jälgeh sevoittarien joukos onnuako iče olen ainavo, kudai kudakui mälliäy karjalan kieldy. Ruadovuozinnu assimil’acii söi kielen.

Škola ei maltanuh karjalan kieldy. Sie pidi huijustellakseh omua kieldy da tarkah kuunnella da mugavuo normusuomeh. Suuri passibo Suomele kazvatukses, a mindäh Suomi ei andanuh opastustu minun omal kielel, ei ni tunnustanuh sen kielen olemasolendua?

Alguškolan, oppiškolan da yliopiston jälgeh nelli vuozikymmendy huškahtettihes akadiemizes ruavos, suomen da anglien kielil. Toizihgi kielih kaiken aigua opastuin, enimite suvaičin ispuanien kieldy. Kanuadan vuvvennu kiinnostuin sen muan kandurahvahien kyzymyksis. Kaksi kerdua kävyin Mehikoh, nenga kolmekse nedälii. Ajelin autobusoil yhten okenan rannas toizen okeanan randah. Kiibein aztekoin da mayoin piramidoih da diivuičin kul’tuuroin nouzuloi da kuadumizii da sigäläzien endizien da nygözien rahvahien kovua ozua. Se motiviiruičči ruadamah Amnesty Internationalas, kudamas rubein vedämäh Keski-Amerikka -kampuaniedu Suomes. Se juohatti diivuiččemah omangi rahvahan ozua ristikanzan oigevuksien nägökulmas. Rubein verestämäh karjalan kielen maltoloi da sistemuattizesti omin päin opastumah karjalan kieldy.

Nevvostoliiton kuadumine oli kiännehkohtu. Petroskoin yliopiston kolliegat ečittih kontaktoi da kučuttih minuugi käymäh. Net kontaktat ollah viegi jatkuttu, hil’l’akkazeh. Ga minule oli vuottamatoi yllätys nähtä Oma Mua -lehti kioskan ikkunas. Astuin lehten toimitukseh da tottu se oli – Päivännouzu-Karjalas viegi on elävii karjalazii. Net kontaktat ollah jatkuttu da levetty. Rubein ajelemah motociklal školih, kudamis oli karjalan kielen opastajii. Minuu hyvin vastattih da ylbiesti ozutettih karjalastu gorniččua. A minus rubei tundumah, ku gorničoil tahtottih ozuttua, ku karjalan kieli da karjalazet ollah mennytty aigua. Perustin verkosivuston opastajat.net. Sen alguperäzenny tarkoituksennu oli tarita paikku opastusmaterjualoin juandah niškoi, ga moine ajatus oli opastajile vieras, varattavu da mieldykiinnittämätöi.

2000-luvun enzimäzel vuozikymmenel rubein enämbän lugemah da kirjuttelemah karjalan kielel. Luajiin enzimäzen versien Tiedotehniekku -kirjas da Karjal-suomi-karjal (livvin murdehel) -sanakirjan. Sežo keräin, toimittelin da luajiin kirjakse tukun kirjutuskogomustu, avvutin Muumiloin kiändäjiägi ellendämäh luonnontiijollizii terminöi da kul’tuurueroloi. Nenga tuttavuingi monih karjalan kielel kirjuttajih eri puolil Karjalua. Ajatus karjalan kielen virrallizes stuatusas Karjalan tazavallas rubei kiihoittamah karjalazien mielii da nostattamah murrehtorii. Täs tiemas ičegi kirjuttelin Omah Muah da keräin net mielet Karjalazil očkil -kirjah.

2000-luvun allus karjalan kielen stuatussu nouzi Suomesgi paginoih. Passibo Karjalan Kielen Seuran väzymättömäle lobbuandale: vuvvennu 2009 parluamentu hyväksyi prezidentan ukuazan, kudai velvoittau Suomen raportuimah kodoperäzen karjalan kielen stuatusas Europan Nevvostole. Se oli enzimäine kerdu, konzu karjalan kieli mainitah täl tazol Suomen zakonsistiemas. Karjalan kieli muga kui rubei olemah olemas.

Se nostatti Suomes induo toruamah karjalan kieles. Minuu abeitti karjalan kielen toruandu Ven’an Karjalas, nygöi rubei abeittamah Suomesgi. Diivuičin, kui vähih tiedoloih da ahtahah ajattelendah jyrkät mielet perustutah. Duumaičin, ku pidäy kerätä tieduo, kui eriluaduzet libo samanmoizet karjalan murdehet ollah, ku toruandu hos perustus oigieh tiedoh. Ollahgo toizet karjalan murdehet kui počinruoččii vai voibigo niilöi kudakui ellendiä. Passibot Anneli Sarhimuale da Jelena Bogdanovale, kudamat avvutettih keriämäh ruadojoukko sidä sellittämäh. Viijes vuvves saimmo tukkuh käzikirjan, kudamah panimmo rinnakkai 21 deskriptiivizen libo normatiivizen karjalan kieliopin da toizien dokumentoin tiijot. Eruo tiettäväine on, ga ei mostu suurdu, ku toizen murdehen pagizijua ei vois kudakui ellendiä. Meijän mieles ei ole perustehii nimittiä karjalazen paginan muodoloi eri kielikse, semmite ku tahtonemmo nostua oman kielen zakonoih da suaha valdivollistu tugie omale kielele.

Karjalazet histouries

Karjalazet da suomelazet roittih sit rahvasjoukos, kudai nenga viizi tuhattu vuottu tagaperin lähti Uralan päivänlaskupuolelpäi da tuli Baltiekkumeren rannoile nenga kaksi tuhattu vuottu tagaperin. Suomeh tulluh joukko jagavui suomelazikse da karjalazikse, kuduat jatkettih matkua Luadogan rannoile vuodessah 700. Niilöih aigoih Suomenlahtel oli muudugi liikendehty. Vikingat ajeltih Olhavanjoven da Dnepran kauti Vizantieh. Dnepran varrel hyö perustettih nenga v. 900 Kijevan Rus’ -valdivon, kudamas Ukrainan da Ven’an valdivot ollah roittu. Olhavanjoven yläjuoksul oli Novgorodan kauppupaikku, kudai kazvoi Novgorodan tazavallakse nenga v. 1100. Karjalazii mainitah Novgorodan liittolazikse, ga onnuako hyö terväh puututtih Novgorodan alamaizikse. 1300-luvul Ruočin da Novgorodan välih luajittih raja, kudai jagoi karjalazet kahtele puolele rajua. 1400-luvun lopul Novgorod puutui Moskovan valdah.

Ruočin da Ven’al välil käydih 1100-1800 monii sodii, pahakse ozakse karjalazile, Karjalas piäliči libo piäl. 1600-luvul, konzu Ruočči valloitti Karjalua, suuri vuitti karjalazii lähti Syväin-Ven’ale, Tverin alovehele. Ven’an otettuu Suomen Ruočilpäi, vuozisada 1800-1900, karjalazet elettih yhtes muas, hos Tverin karjalazet loitombi da erilläh.

1900-luvul muailmanvoinat sevoitettih karjalazien elaigua. Enzimäine muailmanvoinu työndi suuren joukon vienankarjalastu Suomeh. Toizen muailmanvoinan allus Nevvostoliitto hyökkäi Suomie vastah da työndi Luadogan pohjaspuolel elänyöt rajakarjalazet evakkoloikse Suomeh. Tyhjennyöh Raja-Karjalah da muijallegi Karjalah Nevvostoliitto siirdi ven’alastu, valgoven’alastu da ukrainalastu rahvastu da käytändös pakoitti karjalazen rahvahan vaihtamah kielen ven’akse. Kanzoin sevoitustu jatkettih tyhjendämäl ”perspektiivattomat” kylät da keriämäl rahvastu suurembih kylih.

Kielipolitiekku enzimäzeh muailmanvoinan loppussah

Rahvahien levites, syys libo toizes, kontaktat loittozembih eläjih vähetäh. Konzu luonnon ymbäristöt da susiedat vaihtutah, rahvahat alletah kehittyö eri kanzoikse, kuduat paistahgi eri tabah. Kul’tuurat kehitytäh suittamal suullistu perindyö da siirdämäl se uuzile sugupolvile. Kirjutuksen keksimine merkičči suurdu harpavustu kul’tuuroin kehityksele. A kehitys voi mennä toizehgi čurah: kieli da kul’tuuru voijah hävitä mintahto katastrofan, tehnolougizen jälgehjiändän täh, libo vierahan vallan ual puututtuu.

Samah aigah, konzu suomelazet ollah ližetty da bohatuttu, myö karjalazet olemmo vähennyh häviendän pardahale. Onnuako täs on omuagi vigua, emmo ole maltanuh pidiä kieldy. Ga on i huonuo herruozua. Elämmö valdivolois, kuduat tahtotah assimiliiruija kodirannal eläjän karjalazen rahvahan kieli muijalpäi tulluon valloittajan kieleh.

1800-luvul, konzu Suomi da Karjal kuuluttih Ven’an valdivoh, suomelaine kul’tuuruvägi eli nacionalizman aigua. Suomelazet filoulogat da folkloristat käveltih Karjalas eččimäs suomelažuon juurii. Nenga hyö kerättih Suomen arhiivoih äijän tieduo karjalazes kul’tuuruperindös da karjalan kieles, kudai muite toinah olis jiännyh keriämättäh. Arvid Genetz julgai vuozinnu 1867-1884 karjalan kielen murdehien kieliopitgi.

Enzimäzen muailmanvoinan lopul 1920-luvun algussah tapahtui samah aigah azieloi, kudamis ripui Karjalan tulii aigu. 1918 Suomelazet Karjal-aktivistat kerättih sodajoukkoloi Karjalan liittämizekse Suomeh. 1920 karjalazet iče perustettih Karjalan väliaigazen halličuksen, ga eibo olluh vägie puolistuakseh ruskiedu armiedu vastah, eigo ni Rahvahien Liitos suadu abuu.

Vuvvennu 1920 Suomen iččenäzysnevvottelus Nevvosto-Ven’anke Suomi tahtoi liittiä Karjalan alovehen Suomenlahten – Luadogan – Oniegan – Vienanmeren päivänlaskupuolel Suomeh. Kyzymykseh karjalan kieles Suomen piänevvottelii Paasikivi vastai: ”Keyhällä da vähäluguzella rahvahalla ei ole vägie omah kul’tuurah da autonomieh. Pidäsgo olla karjalankielizet školatgi, da yliopistogi?” (Čotaittih ku Päivännouzu-Karjalas eli 140 000 karjalastu da 40 000 ven’alastu.) Ven’al silloi mendih torat ruskieloin da valgieloin välil da
bol’ševiekat tahtottih rauhoittua hos yksi čura, raja Suomenke. Ga ei suannuh Suomi Päivännouzu-Karjalua, sai vai Raja-Karjalan, kudai jo Ruočin vallan aigah kuului Suomeh. Rauhansobimuksen ven’ankielizeh protokollah tiettävästi kirjutettih, ku Karjalas hallindon kieli on rahvahan kieli. Samazennu vuon Lenin kučui suomelazen Gyllingan Karjalan ruadorahvahan kommunan piämieheksi – ajatus vikse oli, ku nenga häi suau aijoin aloh Suomengi liitetykse Nevvostoliittoh.

Kielipoliitiekku enzimäzes muailmanvoinas toizeh

Muailmanvoinien välizinny vuozinnu Suomi salbai Raja-Karjalan ven’alastamisškolat da perusti suomenkielizii školii. Suomenruoččilaine lingvistu Edvard Ahtia ottavui karjalan kielen ruadoh. Häi keräi karjalan kielen sanastuo nelländes miljonua sanalippustu da luadi karjalan kieliopin. Ga eibo häi suannuh kannatustu karjalan kielele, ku sih aigah muan hengi oli suomelasnacionalistine – karjalazilgi pidi olla suomenkielizii suomelazii.

Petroskoil suomenkieline hallindo piätti, ku karjalazien kirjukieli on suomen kieli sendäh, ku ei ole karjalan kirjukieldy, eigo karjalas ni voi luadie hallindoh pättäviä kieldy. Tämä poliitiekku jatkui 1930-luvun puolivälissäh.

Revol’ucien jälgeh Ven’an bol’ševistizel hallindol oli äijy valgiedu vihaniekkua. Sendäh Lenin tahtoi suaha cuarin sorretut vähembistöt revol’ucien puolele. Häi pani alguh suuren vähembistölöin kirjahmalto -kampuanien. Stalin vallittih kanzalližusazieloin komissuarakse – jälgehpäi voibi sanuo, ku tuli hukku lambahien paimoikse. Vähembistökielile pidi luadie kirjaimikko, kielioppi, sanastot, opastundukirjat. Ga eihäi kieli ole vai školah niškoi. Kielel pidi pädie yhteiskunnas – ruavos, hallindos da kul’tuuras. Kymmenet vähembistöt suadih omassah kirjukielet da omakielizet opastundukirjat da školat. Yhtelläh, ruavahat oldih varačut: Voibigo muutokseh luottua? Ei meil nenga paistu kui opastetah, …

Vuvvennu 1931 piiteriläine lingvistu Dmitrii Bubrih kučuttih vedämäh karjalan kirjukielen luajindua Tverin Karjalas. Hämmästyttäväl vauhtil häi pädevien abuniekoinke kehitti normitetun Tverin karjalan kirjukielen, kudamal sit kirjutettih opastundukirjat da muudugi lugiettavua.

Samah aigah Karjalan tazavallas suomenkieline hallindo oppi luadie karjalazis suomenkielizii. Lienöygo irouniedu, ku tveriläzes luvendukirjas ”Ruamma urhakaldi” kirjutetah: ”Kaikki karielazet opaššutah finnoin kielellä, kumbane on heiläh maltavembi hormin kieldä”.

Vuvvennu 1937, sen jälgeh ku suomelaine hallindo oli eroitettu, Bubrih kučuttih Karjalah luadimah kaikile karjalazile yhtenästy karjalan kieldy fašistizen suomen sijah, da karjal nimitettih tazavallan virrallizekse kielekse. Tämägi projektu meni edehpäi ”iskuri”-vauhtil. Školakirjat da muudu karjalankielisty kirjua valmistui ruttoh. A tiä karjalua pidi ruveta kirjuttamah kirillizil kirjaimil – huonondus kieleh näh da merki kanzalližuspoliitiekan kiännökses. Poliittine atmosfieru oli kiihkei – intrigua täyzi. Vuvven 1938 allus Bubrihua suudittih surmah ”suomelazennu nacionalistannu” da surmua vuottamah händy pandih tyrmäh. Yhtelläh vuvvennu 1939 huomattih, ku häi oli viärätöi. Vuvvennu 1940 karjalan kieli menetti virrallizen kielen stuatusan da se puutui zakonattomakse kielekse, kudamua ei pidänyh lapsile opastua. Enneaigazeh kuolendassah, 59-vuodizennu, Bubrih sai opastua da jatkua tutkimusruaduo.

Kieliruado Nevvostoliiton sorrundan jälgeh

Toizes muailmanvoinas Nevvostoliiton sorrundassah karjalan kieli uinoi. Suomes poliitikat varattih Karjal-sanangi käyttyö, ku Nevvostoliitospäi ei tulis vihastu mustoitustu revanšizmas, da virrallizen Nevvostoliiton poliittizis paginois karjalazien dielot mendih hyväs parembah. Nevvostoliiton sorruttuu vuvvennu 1991 paginan luadu muutui.

Ven’an karjalazet uskottih, ku karjalan kieli rubieu nouzemah da sih niškoi piettih kerähmölöi. Konzu paginah nouzi karjalan kielen ližiämine valdivonkielekse ven’an rinnale, karjalazet jagavuttih toine toizele vihamielizih kluanoih. Lyhyön aigua Bubrihan ruadajannugi olluh Georgii Kert mustoitti, ku ”voinnougo rahvas ellendiä, gu nygöi ei pie panna edeh vai oman kylän murrehtu da vai omua hyödyy, gu pidäy duumaija kogo karjalazen rahvahan ozua”. Rahvas ei ellendänyh. Ehoitus valdivonkielen stuatusas hyllättih vuvvennu 1998 da vie toizen kerran vuvvennu 2000. ”Myö tyhjiä vuotimmo kodvan”, sanoi karjalaine runoilii. Jälgimäi vuvvennu 2004 hyväksyttih zakon, kudaman mugah karjalan kieldy suau käyttiä, ga se zakon yhtelläh ei luvannuh kielioigevuksii.

Vie kerran vuvvennu 2009 tverinkarjalaine Anatolii Golovkin kirjutti Karjalan tazavallan piämiehele da ehoitti, ku Karjalan Tazavallas jatkettas Bubrihan 1930-luvul Tveris allettuu ruaduo karjalazile yhtehizen, virrallizen karjalan kirjukielen luadimizekse. ”Ku ruvennemmohäi kiistämäh murdehis da paginluadulois vie vuozii, ei jiä karjalazii, kuduat voidas opastuo da opastua karjalan kieldy”. Konzu Oma Mua -lehti kyzyi tundietun karjalazen lingvistan mielii täs dielos, häi vastai: ”… Minä olen jyrkäh sidä mieldy vastah … Yhtehisty kieldy luadijes pideli enzimäi kyzyö – pidäygo se heile…” Tozihäi on, ku karjalazile ei pidäne sidä kieldy, sit sudre on ruadua sen edeh. Libo vastukavai. Konzu ven’alazet tuldih, kyzyttihgo hyö, tahtotahgo karjalazet vaihtua oman paginan ven’an kieleh?

Konzu torat karjalan murdehis da kirjukieles ruvettih sambumah Karjalas, Suomes net ruvettih syttymäh. Passibo Karjalan Kielen Seuran sitkiele lobbailule vuvvennu 2009 parluamentu hyväksyi prezidentan ukuazan, kudai velvoittau Suomen raportuimah kodoperäzen karjalan kielen stuatusas Europan Nevvostole. Se oli enzimäine kerdu, konzu karjalan kieli mainitah Suomen zakonois. Karjalan kieli muga kui rubei olemah olemas, ga kielioigevuksii ukuazu ei lubua. Tämä stuatusan nostatus toinah omal vuitil nosti toruandua murdehis. Sanotah, ku Suomen karjalazet paistah kolmie karjalan kieldy: vienan-, suvi- da livvinkarjalua. Sendäh, ku ollou tärgiedy sanottavua karjalazile, se pidäy kiändiä nämmile kolmele ”kielele”, libo suomekse libo ruočikse, 0/3=0, tazapuolizesti. Omakse kielipolitiekakse olen ottanuh nengoman tazapuoližusnorman: Minule suau paista miltahto nämmis kolmes ”kieles”, libo ”lyydin” libo ”tverinkarjalan kielel”, libo muul karjalan ”kielel”. Toizielpäi, kuni ei ole yhtehisty karjalan kielen normua, en ni opi paista libo kirjuttua nämmien normoin mugah. Ga en usko, ku zakonoi da školakirjoi ruvettas luadimah kolmel eri murdehel.

Kielenelvytykses

Kielenelvytys da kielen pidämine ollah vaigei laji.

Kielioigevuksien fundamentu on oigevus muamankieleh. A kus se pädöy? Suomesgi onnuako on monen suan eri kielen pagizijua. Luonnolline tarkendus on, ku se pädöy kodirannal. Kusbo on Suomen karjalazien kodirandu? Vierahal rannal vieras kieli vieröy piäle.

Pagizijaspäi kaččojen enzimäine da vältämätöi kielenelvytyksen ehto on tahto pidiä oma kieli. Ongo kielel prestiižua? Vallanpidäjäl pidäy tunnustua rahvahale oigevus pidiä oma kieli da andua oigevukset da resursat sen pidämizeh, kui vallan kielelegi annetah.

Kielenelvytyksen ”Vihandas kirjas” Leanne Hinton kyzyy. ”Mindäh nähtä se tusku?” Vähämielizel diktuattoralgi on kielen hävitändän nero, a hengenhädäh puuttunuon kielen elvyttämine puaksumbah häviey, migu pellastuu. Mindäh maksas säilyttiä pienetgi kielet? Hinton sanou kolme syydy. Enzimäzekse häi mainiččou, ku pienisgi kielis lingvistat suahah tutkimusmaterjualua fundametal’noih kielentutkimukseh. Hos arhiivois olisgi materjualua, kielen häviendän jälgeh sidä enämbiä ei sua. Toine syy on se, ku kieli kandau kul’tuurua. Kieles on sadoi vuozii, tuhanzii vuozii, hos kui vahnua tieduo eloiymbäristös, vuorovaikutukses luonnon da toizien kanzoin välil. Kielen hävites kaidenou kul’tuurudiversitiettu. Kolmas syy, ei vähäzin, on ristikanzan oigevus omah kieleh. Pienen kielen pagizii ei ole vähembiarvoine, migu suuren kielen pagizii.

Toizen muailmanvoinan jälgeh kanzoinvälizel tazol, ezim. Yhtistynnyzien Kanzukundien Ristikanzanoigevuksien deklaracies, da Euroupan Nevvoston Vähembistö- da ei alovehellizien kielien peruskirjas, on selgiesti puolistettu kielellisty taza-arvuo da oigevuksii. Ga realizmua on se, ku valdivot puolistetah omii oigevuksii suurembih näh, da ollah sogiet omien vähembistölöin
oigevuksii iččeh näh. Ku valdivot kunnivoittas hyväksyttylöi sobimuksii, voizimmohäi myö karjalazet kuuluo hos Kitain valdivoh, a tiijämmö, mittuine on tiibetiläzien da uiguriloin oza.

ELDIA-projektan eloivoimažusbarometru on hyvä kritierii sen miäriämizeh, ongo kieli eloivoimaine. Projektas sellitettih karjalan kielen tilua kazvatukses, zakonanluajindas da medies. Yllättigo se kedä, ku ELDIA-projektu ozutti karjalan kielen varavonalazekse.

On pozitiiviziigi tuloksii – kielipezä. Kazvatukses enzimäine porras on kazvatus enne školua. Nygyaijannu, konzu vahnembat kävväh ruadoh koin ulgopuolel, kielipezä on hyvä metodu kielen siirrändäh. Kielipezäs lapset opastutah perindöllizeh muamankieleh. Ga yhten kielipezän vaikutus pagizijoin luguh on sada, olettajen ku pezäs ”valmistuu” kaksi lastu vuvves da hyö suahah školaopastus da ruado karjalakse da eletäh vie viizikymmen vuottu. Nenga karjalazien nygözen pagiziiluvun pidämine vuadis viizi sadua kielipeziä, on olemas yksi. Sit tarvittas vie omakieline školaopastus, toinah yliopistogi da
yhteiskunnallizii palveluloi. Ruvetahgo nengomat dielot todevumah?

Piäl olen sellitännyh karjalan kielen käyttyö yhten ristikanzan kogemukses, valdivoloin kielipoliitiekas da kanzoinvälizien normoin perspektiivas. Minul on hrounielline etnoallergii da identitietannu minul on 2000-luvun muailman kanzalaine, uskon tiedoh da ruadoh, a karjal on minun kieli. Käyttökieleh nähte opin olla realistine, en optimistine engo pessimistine. Minun mieles 1930-lugu oli karjalan kieleh nähte toivehii nostattai, hos muite vuozikymmenen loppuu kohti se kehityi hirviekse. Sen jälgeh karjalan kieli on olluh vällän da
ruton pakundan tilas. Suas vuvves karjalakse pagizijoin lugu on pienennyh toinah kymmenendeh vuittih, yhtelläh Suomes da Ven’al on ruvettu kehittämäh rinnakkai viitty kirjukieldy. Lövvytähgo kirjuttajat hos aberiloile? Identitietan ozuttamizeh täydyy yksi sana ”terveh”. Eččimäl toinah löydys joga kylälegi eroittai sana. Minun mieles Kert da Golovkin oldih oigiet, konzu hyö kuhkutettih jatkamah Bubrihan ruaduo yhtehizen kirjukielen luadimizekse, da varaitettih murrehtoris pagizijoin vähetes.

Midä ruadua?

Jälgimäzen kahten vuozikymmenen aigua olen kirjutannuh da toimitannuh tukun karjalankielisty kirjua. Minun principannu on olluh, ku kirjutan da pagizen karjalan kieles da karjalazile vaiku karjalakse. Jälgimäzet kirjat ollah oldu Karjalan Kielen Koin (Vieljärvel) toimindua ezittelijät kirjat, Bubrihan yhtenäzel karjalan kielel kirjutetut kielioppi da Nevvostoliiton histourien školakirju, robotiekan da tiedotehniekan opastundukirjat. Midä meinuan lähiaijal ruadua:

Olen pidänyh robotiekan da tiedotehniekan kursoi lapsile Karjalan Kielen kois. Voinnengo vie pidiä? Hos internetači, ku vai sie löydys paikalline abuopastai, rauduzuavesin taguagi.

Rubien luadimah nellätty ediciedu Tiedotehniekku-kirjas. Internetan tehniekku ruttoh muuttuu. Tiedotehniekan opastundu kyzyy higie, eigo sidä kuundelemal voi opastuo. A videol vois ezitellä, midä vois opastuo.

Edituičen vie yhten bubrihankielizen kirjan nygöi lugiettavakse. Tverin Karjalas 1932 jullattih ”Ruamma urhakaldi” luvendakirju. Se tävvendäs ”Bubrih trilougien” Bubrihan kieliopin da Šestakovan historijan jälgeh. ”Ruamma urhakaldi” kirjas voi opastuo, paiči kieldy, histouriedu, tehniekkua, suarnoi da lozungoi, ezimerkikse: ”Enne šyöndiä peže käzie”, ”Paremmin näčötä šyömistä”, ”Lenin šano: Luaji hot’ i vähembi no paremmin”, ”Meilä ni yhtä vuakšua vierašta muada ei pie, no i omua muada ni kellä ni yhtä verškua emmä anna”.