Markku Ylösen äänitteet

Tällä sivulla on julkaistu Markku Ylösen nauhoittamia karjalankielisiä äänitteitä litteraatteineen. Äänitettä voi siis samanaikaisesti kuunnella ja lukea.

Äänitteissä käytetty kielimuoto kuuluu varsinaiskarjalan etelämurteisiin. Litteraattien kirjoitusasu ei ole aivan normitetun kielen mukainen vaan mukailee puhujan idiolektia (hänelle ominaista kielimuotoa, henkilökohtaista murretta).

Anna muata muan luvalla

”Anna muata muan luvalla, pyhän pellon piendarella. Tule Muariezeni maguuttamah, pyhä hengi nossattamah.

Anna ni muata muan luvalla, pyhän pellon piendarilla. Tule Muariezeni maguuttamah, pyhä hengi nossattamah.

Anna muata muan luvalla, pyhän pellon piendarella. Tule Muariezeni maguuttamah, pyhä hengi nossattamah.”

Igilindu

”Tual tulou närehen ladvaa išköy, tumanas tuulda šieglou, viržie viäldäy, igiviržie ryngähtelöy, kalmoišuarel pomiloiččou Ilmattaren igilindu.”

Kevät

”Keviäl kukkazet kukitah. Kägöit rannoil kukutah. Joučen trubal soittah, mečoi ei eniä ni näppiäh silka, ni pedäjän kylles maguau, jäiččie lämmäs pidää. A vot, meän pädöh, nokkazeh duuhu magie, mieleh mušt’oinkukka, a Hospodi eluo andah, meän rungua ylendäh.”

Kondie

”Jogoi maguat, kondie rukka, jogoi buolua vačča täyzi? Viegöi pertin paikkua ečit? Magua velli veikkozeni, anna sygyzyn tulla.”

Meččämiehen loičču

”Tuuli tumanua tubrahuta, mečoin oksua oijenna, koirazeni kahahuttua voittovirttä virhuttua. Nouze kukko kuornuamas, mečoikukko maguamas, meččämiehen otettavaksi. A sumčan suuren syötettäväkse.”

Taivas on sinini da valgieni

”Taivas on sinini da valgieni, tähtözie on täyzi.

Taivas on sinini da valgieni, tähtözie on täyzi.

Muga miulgi ryndähäni on duumaičennas täyzi.

En mie toizil pagize miun omie atkaloida.

Kodikorbeh da selgieh taivah mie pajuon miun ažieloida.

Kodikorbeh da selgieh taivah mie pajuon miun ažieloida.”

Vaslein kondie

”Endizeh aigah Vaslei ugodi kagrua kylviäs kondien jället ahokses. Dai duumaičči: sie endizes pezäs maguau. Talven aigah otti mužikat dai koirat matkah ja sit pezäl tal’l’ua riiččimäh. Mugai hyö tuldih, mäel mis kondie magai. A pannah ristakanget uksella dai Vaslei rubieu närehel kondieda perzieh čökkimäh. Kondie ristan tagua kaččou da uččii:”Kenbo olet ukkoraška? Mi minuo tilas nossattelet?”

”Mie olen Jegoran Vaslei, tulin siula tal’l’ua viärdämäh.”

”A, hos sie miul tallan riiččit, kenbä siul žiivatat kodih tuou?”

”Siul ei ni ozua miun žiivatoih,” nagrah ukko da plačkuau kondieda oččah.

A sit tullah kodih, tal’l’ua korennos riputetah. Lihoi rees kiškotah. Dai heän röngeh peräl kuuluh. A pädöy sit kondiella svuadboita pidiä.

Ga sit joi ristanpiän aiga koittaa, paimois mečäs tullah. Eibä ni trubah puhkuta, hil’l’akkazeh mägie jygiezeh assutah, a Vaslei jo ryndiäy vastah: ”Misbä meän žiivatat ollah?”

”Meččäh jiädih, ukkoraška.”

Da joi viäldi Vaslei sumčan selgäh, tabai kondiekeihiän kobrah i meččäh ryndäi. Ečitteli siäl dai tiäl, a lopuškal ugodi: rämehel žiivattaloin luut törčötetäh i korppizet hypitäh. Kodih tulou atkala ryndähäs. Akkani päčin bokas kulmie pyhkih. ”Kuibo puoskat pikkarazet? Ei ole mannie stolah panna. Yö muatah huarištuksis.”

A huondeksel ukkoni muistah kondien sanazet. Matkuau ravieh kondien kumbuzel, kaččoh keloh, kondien oččah da virkkau: ”Mintäh žiivatat suol perroit?”

A eibä ni kondie virka nimidä. Pohjal tuuli vai puhaldah. Vaslei rygistelöy kodvazen i kuuzihaini hil’l’akkazeh čupettah: ”Oi Vaslei rukka, oi oi Vaslei rukka. A voi voi, sie svätöin kondien plačkait.”

”Kuinbo muga?”

”A siulla pyhä Muarie kondien pani žiivattoin peräh kaččomah.”

”A Hospodi, kuibo moizen riähkän, peziečen iäreh?”

Dai kuuzi neuvotgi andaa i Vaslei muga ruadah: tal’l’an orzil ottaa, sil žiivattoloin luuloi vedelöy, dai lopuškal kondien kummul kašuau. Kai malittuzet lugou, tai poklonat, kaikil ilmoil kumardeloiččou. Sit ni kodih.

A huondeksel akkani ravieh yläh kirbuou. Joi žiivattoloin kellozet bilbetetäh.

”A kačokkua kummua, sie kaik’ elokset kodih tullah, oi kondie peräs tepsuttah. Kondie žiivatat kodih tuou.”

A, mugai suuri čuudo, Vaslein kondie.”