Mari Rajamaa: Tuatto ta porot -starina

29.11.2021

Elvytyšprojektin poštih on tullun kirjutušta vienankarjalakši. Mari Rajamaa on kirjuttan mukavan porostarinan.

Tuatto ta porot

Oli ennen ukko ta akka. Hyö elettih čomašša vienalaisešša kyläššä korkien vuaran čokalla perehen kera. Pereheššä oltih tuatto, muamo, Kat’t’i-tytär, Jušši-poika ta ämmö. Nuapurissa elettih ukko, tuaton tuatto, kumpaista kučuttih Ahon Ukko ta lisäkši hänen uuši pereh.

Katti ta Jušši-velli autettih tuattuo pororuatoloissa. Tuatolla oli mänetiijä kuin äijän poruo. Šitä kun ei vet šua kyšyö lukumyäryä. Še on šama kuin kyšyttäis: äijänkö rahua šiula on. Pororaitoloilla hiän kuletti tavaroja Ruoččih ta jälelläh.

Yhellä tämmöšellä matalla Konstan porot jo oli vaivuttu ta Konsta-tuatto iče näläššä. Hiän näki kešellä meččyä merkillisen tapahukšen. Lienöykö ollun iče Pakkaisukon tahi Roštuonukon johtajaporo, kun šiitä še nousi ihan tuaton ta hänen porojeh ieštä taivahalla revontuliloih päin. Konsta otti karvareuhkah piäštäh, heitti šen muah ta viänti mattie:

– Noinko šie miun pororaitoja pölätät!

Taivahalla lentäjä šuuri ta komie porohirvaš kuuli Konstan vihaset šanat:

– Elkyä varakkua, porotovarissat! Tahottako työki opaštuo lentämäh?

–  Elä rupie kaikenmoisie ušottelomah. Porot ei lennetä. Mitä lienöy unta niän! smietti Konsta.

Šiitä lentäjäporo laškeutu Konstan ta pororaijon viereh, maiskautti turvallah ta koko pororaito nousi ilmojen teillä. Konsta šai pijettyä iččeh ahkivošša ta karvareuhkan piäššä.

– Tätä ei ušo akka, ei lapšet eikä ni ukko!

Lentäjäporo ohjasi pororaijon kotih šuaten, korkien vuaran čokalla olijan kylän pellolla. Katti näki koko jassakan ta juoksi šiitä pihalla. Muamo ei uškon šilmijäh. Ämmö ta Ahon Ukko muhittih peitokkali. Hyö tunnettih tuo poro. Še oli iče šuuri tietäjä. Še kulkou poron muuvvošša ta näyttäytyy niillä, kumpaset tarvitah hänen apuoh.

Poro šyöpi heinyä