Lauri Luukkonen: runoloi
25.4.2023
Kuuzi Leevi Lehton (1951 – 2019) runuo karjalakse
Vallinnuh da karjalakse kiändänyh Lauri Luukkonen
1.
Tyhjy kodaine,
levoloin žestizet yöt
da taivahan valpahus!
Muga
tahtoin lendiä, hil’l’azeh, ku olizin joga kohtas
seičas.
2.
surun sagarat,
unohtuksen savukkahat tuohukset,
illan olgupiädy kivistäy vähän
5.
Tuaste konzutah
jo mennyön kodvazen
kosketus
piäsköin lendo,
ravei,
lyhyt kui
unohtus
sanoin upottai urostus
kučun ildoi gostikse
kustahto syväl minus
rounu ristikanzan kuva
kezänkibei, kirkas
11.
kezän taivahal
samat egläzet
pilvet
nuoltah omii ruanoi
vallos kus
sygyzyn linnut
ajetah toine tostu
tagua
samazes kuspäi
valgo
ei tahtos eistyö
da ei
eisty
15.
Da min kirjutin sen kirjutin vedeh
kirjutin:
läikehtymäizilleh
29.
Nygöi, pagizet minule unis
kui unis.
Taivahan korgevus
kezäheinän duuhu, kosketus, prostihes: kaikin
lyhyöt,
da muga pitkäkse aigua
Leevi Lehton Ihan toinen iankaikkisuus-runokniigaspäi (1991). PDF-versii:
https://web.archive.org/web/20160914000426/http://leevilehto.net/?page_id=163
Kuva: Pixabay
2.3.2023
Lauri Luukkonen: Yhtehine yksinäžys
Märrän lumen muale andoi
taivas harmai kevätkuus.
Minä halguo pertih kannoin,
savvu nouzi truvan suus.
Butilkan, toizengi piivuo
ravieh join stolan pieles.
Pertis yksin piätin briiluo –
ga sinä olit mieles.
Opiin mustua, mikse egläi
meile riidua myös rodih?
Sinule vie sanuo pöykkäin:
”Lähtie voit muamas kodih!”
Rubei ildu hämärdymäh,
päčin jo salbain kuhn’as.
Vilut piivot vähenemäh
ruvettihgi podvualas.
Avaituksen veriäh kuulin.
Duumaičin: toinah sinä!
Tiettäväine viäräh luulin –
humalniekan näin minä.
Tuttavu oli mužikku,
istavui da saneli:
”Koispäi iäreh käski akku…”
Häi sit tänne punaldih.
Keral oli hänel viinua,
ryypyn minule andoi.
Häi duumaičči omua Ninua,
da minä sinuu, Man’oi.
Kuva: Pixabay
6.2.2023
Lauri Luukkonen: Iellehgi karjal
Vie elän. Vie kirjutan.
Vie valličen karjalan –
harvembah muamankielen.
Kaimannuh olengo mielen?
nenga erähät duumaijah.
Nu, andau heijän diivuija
tädä suurdu kummua…
Kuva: Sirpa Mänty
1.2.2023
Lauri Luukkonen: Tuhukuun runo
Lundu pihal panou.
Talvi tahtuo sanuo:
”Loitton kevät on vie –
pitky, pitky sil tie.”
Mua puhtahan valgei,
joga kivos korgei.
Väri taivahal muuttuu –
tuučah taloi puuttuu.
No koditaloidu
(puhu hos kui tuuldu)
et madalakse sua…
olet nygöi meijän mual.
Kuva: Pixabay
5.1.2022
Lauri Luukkonen: viizi lyhytty runuo
Sinuu viegi
kaibuan tiägi
pertis pienes.
Et lähte
iäre mieles.
****
Minä mustan
suuren tuskan
niilöin vuozien,
olgah hos
kui loittozien.
****
Ongo praudu
luja raudu
jogahizes
eloksen
tilandehes?
****
Täs elaijas
kummakkahas
äijän ustu
jiäy ilmai
avaitustu.
****
Loitton kodii
mustua jogie
kačoin sillal
yksinäh
talvi-illal.
Kuva: Pixabay