Lauri Luukkonen: Kolme suvaičusrunuo

Karjalan kielen pruazniekkupiän jullattavakse on työtty nämmä čomat runot. Runot otettu Luukkozen ezikoiskniigas Kormanih unohtunnuh suvaičus – Taskuun unohtunut rakkaus. Nečis kniigas runot oldih kui karjalakse mugai suomekse.

*

Minä kohtavun tovelleh
sinuh da minuh.
Ei nimidä šuutkua, ei toven
da kummua:
ei kyynälii.

Gu olet muga kaunis
olet veres syvysvihmu minun rožal
silloigi ku on talvi, kylmykuu libo pakkaskuu;
olet hendo tuohuksen liekki minun kulakan sydämes
silloigi ku et ole lähäl minuu;
olet tyhjäs allun suannuh tuuli
kudai lembiel väil šelou koivunlehtet muah
da pehmei sinine kangas
toinah kenentah muun kui minun sormiloi varte.

Minä, hil’l’aine jevreibriha
pidäygo minulgi vuottua ijät da aijat
kuni en piäze Izrail’ah
kuni en sua ottua
fatan syrjäh sinun rožalpäi?

*

Kačon sinuu
da tiijän
samal kodvazel konzu sinun silmät nähtäh
minun omien pohjassah
valgei valgo sovendau
minun mielen solmet
da kymmenet tabakan tulipezät
poltetah minun ilvien ruvele

*

Sygyzyllizet muah kirvonnuot juablokat
unohtuttih lumen alle.
Yksinäine mužikku (kui monet toizetgi)
kuduan mučoi kuoli mulloi, astuu
koin pihamual, kadehtiu
harakkupuarua kudamat nojatah toine toizeh
sähkölangal istujen.