Kuvualijie šanontoja vienankarjalakši ta niitä vaštuajat šelitykšet šuomekši

Kerännyt karjalan sanakirja- ja sanastotyön kurssilla: Sirpa Mänty
Tarkistanut: Olga Karlova

Lähtehet ta niijen lyhentehet šanaštošša

FV = Fedotova, Vieno: Frazeologitseskij slovar karel’skogo jazyika. Федотова В.П.
Фразеологический словарь карельского языка. Karjalan tiedekeskus RAN, Kielten,
kirjallisuuden ja historian instituutti. Petroskoi 2000.

KKS = Karjalan kielen sanakirja, Kotimaisten Kielten Keskus (verkkošanakirja)

HT = Eduard Uspenski, Huoti-tiätä, kišša ta koira. Vienankarjalakši kiäntän Valentina Karakina ta Olga Karlova

OK = Olga Karlova, vienankarjalan opaštaja, karjalan kielikurššien aikua poimittu, Päivännoušu-
Šuomen yliopisto.

Paikkakuntien merkinnät šanaššošša (šulkuloissa olijat nimet šuomekši)

Akl = Akonlakši (Akonlahti)

Jysk = Jyškyjärvi (Jyskyjärvi)

Klv, Uht = Kalevala, Uhtuo (Kalevala, Uhtua)

Kon = Kontokki (Kontokki)

Kst = Kiestinki (Kiestinki)

Nis = Niska, Nisankylä (Niska, ven. Zasheek)

Puat = Puatene (Paatene)

Suis = Suistamo (Suistamo)

Suoj = Suojärvi (Suojärvi)

Vkn = Vuokkiniemi (Vuokkiniemi)

Šanonnat

jonnin joutavie! (HT) – jonninjoutavaa, yhdentekevää, mitätön asia

elämih olemma elän, oi hyväni aika! (HT) – Jo on aikoihin eletty!

vot šei na! (HT) – Hyvänen aika! Jopas jotain!

tapojaš takanaš et pijä (FV) – raidoistaan tiikeri tunnetaan (et voi piilottaa luonnettasi)

aikah en ole i mitä šuanun, vaikka jalat on kuluttu käyntyä (FV, Kst) = en ole saanut mitään
aikaan, “vaikka jalat ovat kuluneet kävelemisestä”. Ts. Joku on touhunnut paljon esimerkiksi
päivän aikana, mutta ei ole mielestään saanut mitään aikaan / ikää on tullut mutta ei koe
saaneensa elämässä mitään aikaan

älvöttäy kun ahven päivänpaissošša (FV, Vkn) – möllöttää suu auki, toljottaa suu auki, vahtaa kun halpaa makkaraa

on ihan älvissykšissäh, puitto halolla piäh lyöty (HT) – on ihan puulla päähän lyöty,
hämmästyksestä ymmyrkäisenä

kummiu, kaččou kun lehmä uutta kesselie (FV, Klv) – hämmästelee, katsoo kuin lehmä uutta
veräjää (vienank. konttia)

olla alapäin; mintäh olet alapäin, pahoin mielin (FV, Vkn) – olla allapäin, olla siipi maassa

ajua viärällä šukšella; kun läksi viärällä šukšella ajamah, ei elämäštä mitänä tolkkuo tullun (FV, Klv) – käyttäytyä huonosti, olla pahalla tuulella, nousta väärällä jalalla; lähti väärille raiteille

viärän puun kautti on kulken (FV, Vkn) – käyttäytyi huonosti

niin on omapäini, jotta šen kera et voi tulla aikah (FV, Klv) – se on niin omapäinen, ettei sen
kanssa tule toimeen

vihani kuin mi juštih (HT) – vihainen kuin härnätty sonni

tuli ällä eteh (KKS, Vkn) – tuli yllätyksenä

kiukuako on lanken? (FV) – kun jotain odottamatonta on tapahtunut

ei anna annikkaisie / annikkaista / annikkua (FV, Klv) – ei anna periksi

ei ole arkol’ašta kotosin (FV) – ei ole arkajalka, ei ole pelkuri

pölästyö henkettömäkši (HT) – säikähtää kuoliaaksi

pulikkana pakoh (HT) – äkkiä pakoon, pakoon pää kolmantena jalkana, äkkiä käpälämäkeen

tietyä oma jälki (FV) – käyttäytyä hyvin
Muistakkua jälkenä! (OK) – Olkaa ihmisiksi!

omah oččah tuulou; omah tukkah tuulou (FV) – itse päättää, itse vastaa teoistaan

ei ole hajuo hatun alla, (FV, Jysk), ei ole järkie hatun alla (FV), hajuo piäššä ei ole (FV, Kst), järkie
piäššä ei ole (FV), ei ole kaikki nellät palat piäššä (FV), ei kaikki kamarit ole täyvet (VF), ei ole
kaikki kruuvit piälakašša (VF), ei ole mieltä ni kolmeh kopeikkah (FV) piänahka on avonaini (FV) – pöljä, tollo, hölmö; ei ole järkeä päässä; ei ole kaikki muumit laaksossa; ei ole kaikki intiaanit kanootissa; meitä on moneen junaan ja asemallekin jää; ei ole kaikki ruuvit paikoillaan, on ruuvit löysällä

tuhkavärčillä piekšetty; ei še ymmärrä mitänä, še on kun tuhkavärčillä piekšetty (FV, Vkn) – ei
ymmärrä höykäsen pöläystä

ei tietän tämäntaivahallista (FV, Klv) – ei tiennyt yhtään mitään

kiät kun haravat, aina on ottamašša (FV, Klv) – ahne, rohmu

miun nahka on kuin čortan (=piessan) nahka (FV) – olen paksunahkainen

čumannoi čuuto – kauhistus, kamala, hirvitys
kaikkie šitä pitäy olla čumannoišta čuutuo (FV, Jysk) – kaikenlaista sitä pitääkin olla, ihmettä ja
kummaa

čupoista čuutuo (HT) – ihmettä ja kummaa, merkillistä

čuutuo kaunista! (HT) – ihmeellistä!

ei vähällä čuutolla (VF, Nis) – ei pikkukummassa, ei helpolla

jotta kaikki sruasti, jotta hirvie – ihan kauheasti, ihan älyttömästi

himottau hänellä meččäh mečäštämäh jotta kaikki sruasti (HT), vanha karva tippuu jotta sruasti (HT), meččäh milma vetäy jotta hirvie (HT) – hänellä haluttaa ihan kauheasti lähteä metsälle; voi kauhea kun vanha karva tippuu; haluttaa ihan älyttömästi lähteä metsään

ei ollun huikieta šilmissä (VF) – ei hävettänyt
huikieta ei varaja (VF) – ei häpeä
ei varaja ni huikieta ni riähkie (VF) – mikään ei hävetä

ihan upo uušikkaini (HT) – Ihan upo uusi, juuri pakasta vedetty

vanha kuin kripa, vanha kuin hapannuini kripa (FV) – vanha kuin taivas

terveh kuin nakris (HT) – terve kuin pukki

kaikki pitäy olla ičkin točkin (HT) – täsmälleen, prikulleen, pilkulleen

ihan on aitosen alačči (KKS jysk, OK) – on ihan apposen alasti

šekasin kuin Puutokan stuarostan paperit (KKS, Kon) – epäjärjestyksessä, kamppeet sekaisin,
levällään kuin Lahtisen eväät

revon čuumu; pirtti on kuin revon čuumu, täyši ta pahanšiivoni (KKS, Kst, Uht, Vkn) –
siivoton/sotkuinen huusholli, elää kuin pellossa. Sotkuinen koti.

šeikkaperše, šeikkapee, šeikkuiččija, šeukkuija; hiilet ollah peršien alla, poikkoi šeikkaperše
(OK) – hästääjä, häyryäjä, hämmentäjä

Lyhyččäini muoto “šeikkapee” on šyntyn Olga Karlovan omašša pereheššä, kun hiän ei tahton
omua pikkaraista kuččuo šuorah “šeikkaperšiekši”, hiän kekši kaunehemman šanan šijah.

häkkärä hännän alla; šillä on häkkärä hännän alla, aina juokšušša (FV, Klv) – on tuli perseen alla; on aina juoksussa, vrt. häkkärä: kiire, vauhti; kuv. päistikkaa menevästä: Mäni kuin häkkärä (KKS)

tulihiilet on peršien alla; kun tulihiilet on takapuolen alla, ei voi nimihi vakautuo (FV, Klv) – on
kuin tulisilla hiilillä, ei voi rauhoittua

hyötä hyvyttäh (KKS, Puat) – itsestään, syyttä, omia aikojaan; Kainuun murteessa: hyötä’hyvijään

hyötäpäivie (KKS Suis, OK) – pikkuhiljaa, itsestään, syyttä, omia aikojaan

kaššuin n’orpakši (OK) – kastuin läpimäräksi

vihmu kuin korvošta kuato (KSS Vkn, OK) – satoi saavista kaatamalla

olen vaipun totkukši (KKS Suoj, OK) – olen väsyksissä, olen ihan reporankana

vennon vieraš (FV, Klv) – ventovieras, aivan outo

viärän koivun kautti on heimolaini (VF, Klv) – ei ole ollenkaan sukua

on aisašta piäličči hypännyn (FV, Klv) – synnytti aviottoman lapsen, synnytti lehtolapsen

akan helma hampahissa; ukko kun mänöy kyläh, ni aina akan helma hampahissa (FV, Klv) –
emäntä motkottaa aina kun ukko lähtee kylään

antua aparat / antua aparavärčči (FV) – antaa rukkaset aparavärčči annettih, kun kävi
kos’s’omašša (jysk) aparačäijyt keitettih ta šelkä šavella voijettih (VF)

vetyä apararekie, ajella aparavärččinä (VF, Akl) – saada rukkaset
Miikkulašša käytih šulhaset, ka aparat šuatih (Klv)

jättyä kripah; priha jätti neiččysen kripah, hylkäsi, läksi toisen kera ; antua krivat, krivat anto
(FV) – hyljätä, lähteä toisen mukaan. Lempata, jättää lehdelle soittelemaan.

vačča katkieu (KKS, Vkn) – sydän halkeaa (suuressa surussa tai ilossa)
ei vaččua kivissä (FV) – sieluun/sydämeen ei koske
vačča ei keššä; šemmoni oli kor’a, šitä vačča ei keššä (FV, Klv) – sellaista surua sydän ei kestä
vaččua polttau; kun ei olis mušikka koissa, niin mäne tiijä, vaččua polttais (FV, Klv) – jos ei olisi
mies kotona niin saattaisi sydäntä poltella
tulena mäni läpi vačašta (FV, Klv) – pahan viestin saaminen; vihlaisi sydämestä
vačča alallah; šiitä vašta vačča alallah piäsi, kun lapšet tultih kotih (FV, Klv) – sitten vasta mieli
rauhoittui, kun lapset tulivat kotiin
vačča palau neičykkäiseh (FV) – rakastaa tulisesti
kun lämmintä vaččah valau (FV) = on ilo sydämessä
šana meni vaččah (FV) = sanat syöpyivät sieluun
pehmie vačča on (FV) = on hyväsydäminen

maran hapatuš; marua hapattau (FV, Jysk) – tekee surulliseksi, ahdistaa

marua muššuttau (FV, Vkn) – raatelee sielua, repii sydäntä, on raskas olo

olen niin šyönyn, jotta mara on halkeintua vailla (FV, Klv) = olen niin täynnä että vatsa halkeaa

annettih hyvyä šyömištä ta juomista mi marah mahtu (FV, Klv) = annettiin herkkuja niin paljon
kuin vatsa vetää

maha kelluo soittau; nälkäšuoni soittau (FV) – olla nälissään

riittäy Malanien häiksi; oi-voi kun äijän keitin, riittäy Malanien häiksi (FV, Nis); ruokua tuli
Malanien häiksi; tuas tuli keittuo Malanien häiksi (OK) – ruokaa tuli tehtyä erittäin suuri määrä;
ruokaa on koko komppanialle

notkie vačča (OK) = ripuli

tukkah tuulou ta vačča vapisou (FV) – paljon työtä, hommailtavaa

matata kut’mettau kun täi, hil’l’akkaiseh (FV, Kon) – kulkee kuin täi tervassa, hitaasti

pityä/pijä kynnet lyhempänä iččieš (FV) – älä koske, pidä näppisi kurissa
karjuu kun marjavuaran kontie (FV, vkn) karjeutu täyvellä kerolla (FV, Vkn) kita kahallah

karjeutuu (FV) – huutaa kurkku suorana

vuahtikero, aina on iäneššä (FV) – puhelias, papupata

šäpläkieli; on še šemmoni šäpläkieli, kolmičči päivässä kylän kiertäy, kaikki viessit levittäy (FV, Klv) – kielenkantaja, juoruilija

tuulet tai tyynet pakajau (FV, Klv) – juoruilija, tyhjänpuhuja

lapalivo (KKS, Vkn) – ilkeä juoruilija
lapalivo liessittäjä (OK) – pitkin kylää juoruileva (liessittyä=kulkea edestakaisin)

vejä šinčči šuun eteh; šinčči šuun ieššä pitäy olla kaikičči, ei pie mölätä mitä šattuu (FV, Klv) –
Suitset suuhun, ei pidä höpöttää mitä sattuu

pityä leipäloukkuo kiini/šalvašša; ettäkö malta pityä leipäloukkuo kiini, aina hihitys kuuluu (VF, Ruk) – pidä suusi kiinni

ei tyvie eikä latvua pakinoissa ole (FV) – ei ole puheissa päätä eikä häntää, ei ole järkeä

še kyllä pakajau täyvellä kielellä, ei nimitä peittele (FV, Vkn) – Hän sanoo asiat suoraan, ei salaa
mitään

pakaja täyvellä šuulla, jotta mie šuan šelvyä (FV, Klv) – Puhu kovemmalla äänellä, että saan
selvää; Vrt. paissa puolella šuulla – puhua hiljaa tai salaa, niin että muut eivät kuule
tämä ei ole kukkasie, tämä on marjasie (FV) – vakavasta/vaarallisesta tilanteesta

olla huutavašša hukašša (FV, Klv), on huutavašša hukašša, on mänettän kaikki elot (FV, Nis) – olla pahassa pulassa, on perikadossa

kormanošša tuulou; kukkaroh tuulou (FV) – ei ole rahaa, rahat vähissä

panna šukan varteh pimien päivän varakši (FV, Klv) – säästää sukan varteen pahan päivän varalle

ei mäne mahti muan koloh, vaikka mahtajat mänöy (FV, Vkn) – taito/viisaus ei katoa, kun taitajat kuolevat