Köykän Outin starinat. Kuuntelet, kačot, opaššut.
Miula tai šiula on hyvä mahto lähtie takasella matalla tiijuštamah kaikkie mukavua karjalaiseh elokšeh ta karjalan kieleh nähen. Opaššut kieleh ta kulttuurih kuuntelomalla ta kaččomalla videoloita, kumpaset pohjauvutah arhiivaiänittehih ta vanhoih kuvih. Starinoiččou meilä vuokkiniemeläini Köykän Outi. Hiän on tovellini šanamuasteri, 90-vuotini vienankarjalaini snačča, kumpaista on pakautellun vuotena 1968 tietomieš Pertti Virtaranta.

Outi Lipkina / Levasen Iivanan Outi l. Köykän Outi, Vuokkiniemi 1968 / Pertti Virtaranta, Kultarengas korvaan. Vienalaisia satuja ja legendoja. SKS, 1971.
Outi muistelou omua perehtä ta heimokuntua. Hänen oma tuatto on Levasen Iivana Vuokkiniemeštä. Muamo on Našto Hilatan tytär Niskajärven kyläštä. Muamon muamo (Malanie) elikkä Outin ämmö on rajan takuata, Šuomen vienalaiskyläštä Hietajärveštä. Šuvušta kertuos’s’a Outi ei muissa kertuo hietajärveläisen ämmön nimie, ka šen mainiččou Pertti Virtaranta Kultarengas korvaan -starinakirjašša. On mukava šuaha tietyä, jotta Outi on käynyn Hietajärvellä ta vieläi muistau šanella min nimellistä taluo šielä oli. Rajašta piäličči Outin aikah kulettih ta perehie peruššettih.
Miehellä mäntyö Levasen Iivanan Outista on tullun Köykän Outi, hänen mieš oli Timo Šimanan poika ta elettih hyö Köykän talošša.
Videolla kuulet äijä karjalaista nimie, niät kuvie Outin pereheštä, tuatošta, vellilöistä, tyttäreštä ta punukašta (tarkemmat tiijot kuvista ollah videon alla). Alkukadrissa on iče starinoiččija Outi verkkuo kutomašša: “Käpy täššä käšköy laulamah, verkon šolmut šoittomah, kaloveh kalajamah”.
Šanavakkani
heimolaini = šukulaini
muamo – äiti
tuatto – isä
ämmö – isoäiti
ukko – 1. isoisä 2. mies, puoliso
käpy – käpy (verkonkudonnan väline, sukkula)
kaloveh – kalvoin (puulasta, jolla verkon kutoja määrää silmän suuruuden)
Tiijätkö?
Venyähellä eläjät karjalaiset kučutah Venyähekši mitänih omašta Karjalašta loitompana olijua Venyähtä, esimerkiksi Venyähen muan šiämialovehie. Pakinašša Outi mainiččou: “Ta siitä yksi Venyähellä mäni.”
Pereheštä ta heimolaisista, 6.31: linkki videoh

Rahvaš matatah kirikköh, Vuokkiniemi 1892 / Louis Sparre, Kalevalan kansaa katsomassa. Jyväskylä, Gummerus Kirjapaino Oy, 1999
Outi muistelou omua kos’s’ontapäivyä. Šulhaset häneh tultih kallehena pruasniekkana, Petrunpäivänä. Šinä šamasena piänä kos’s’ottih, kihlattih tai venčällä vietih. Ka hiät piettih “vašta” netälin piäštä: “..siitä vasta mänimä yhteh”.
Šulhaset (matkovehešša oli kuuši henkie, kaikin tulijan miehen heimolaisie) kun tultih, šanottih: “Olemma lähten eččimäh Timolla Simanan pojalla, Iivanan tyttyö Outie, emännäksi. Alkuat nyt tuumata ta heimokuntua kuččuo.” Outi ei ollun koissa, kun kyläššä oltih juštih hiät ta hiän oli šielä häissä, kisapirtissä tanššiloissa. Kiirehen kautti työnnettih antilašta kuččumah šieltä.
Vanhimman veikon kyšymykšeh, jotta tahtouko hiän männä tällä Timolla, Outi tuumi, jotta kun eläy ihan läššä sussietašša, “ihan omalla pihalla”, ni “mie tahon männä”.
Šiitä tuumattih kamarissa, käytih pakinoilla pihalla, uuvveštah pirttih mäntih, viritettih tuohuš, kättä lyötih ta pappilah juoštih šopimah, šiitä ni venčällä käytih kiriköššä. Kuinpa venčättih? Kolme kertua lyötih kirikön kelloh, jotta pappi tulou venččyämäh. Pappi tuli, otti šormukšet luuvvalla kumpaseltaki, šiitä Outi ta Timo vietih toiseh huoneheh rinnakkah šeisomah, vävymieš ošti nellä tuohušta (“kaksi kahenkymmenen kopeikan ta kaksi viijen kopeikan”), tuohukšet viritettih ta pantih venčät piäh, šiitä kierrettih ympäri, šiinä oli jevanheli. “..Navon tyttö oli venččämuamona ta miun veikko oli venččätuattona..” Šiitä pappi otti venčät piäštä, šuulaššutti niih venččih, anto juotavua aštiešta, šiitä šormukšet anto poikeš, šiitä šuulaššutti kultaseh ristih ta šano: “No nyt oletta joutavat, mänkyä nyt. Ta niin myö siitä pois. Sen ni pivus!”
Šanavakkani
kos’s’uo – kosia
kos’s’onta – kosinta
venčätä – vihkiä
käyvä venčällä – käydä vihillä
venččä – vihkikruunu
virittyä tuohuš – sytyttää tuohus
jevanheli – evankeliumi
šuulaššuttua – suuteluttaa
Tiijätkö?
Vuokkiniemen nykyni kirikkö on srojittu alkuperäispiirrokšien mukasena vuotena 1997. Še oli šuuri ta tärkie Vuokkiniemi-šeuran projekti. Videolla ta tiälä blogissa voit nähä Louis Sparren vanhan kirikön piirrokšen vuuvvelta 1892. Juuri niih aikoih Outi ta Timo mäntih yhteh.
Petrunpäivänä kos’s’ottih, kihlattih tai venčättih, 9.07: linkki videoh

Karjalaiset hiät, Pirttilaksi, Vuokkiniemi 1942 / Vilho Uomala, Sotamuseo, SA-kuva
Outin ta Timon hiät piettih jäleštä, netälin piäštä venčällä käymisen jälkeh. Omašša koissa “moršien luajittih valmeheksi”, šiitä hiäjöveh šiirryttih šulhasen kotih šyömäh ta juomah, kostimah. Muamakka, šulhasen muamo, otti vaštah leivän keralla, kumpasen piällä oli oprasa. Hiän šepäsi tulijua min’n’ua, šuulaššutti oprasalla ta šiitä osrua kylvi šyyhytti piäličči.
Hiälaulut oltih Outin muississa vielä iellähki 90 vuuvven vanhana. Tällä videolla Outi laulau hiälaulun, kumpasella moršienta otettih vaštah miehol’ašša. Miero vuotti uutta kuuta -hiälaulušša enšimen toivotetah moršienta tervehtulluokši, šiitä issutetah stolan tuakši.
Pat’vaškana häissä oli Lamminpiän Miihkali Kaskol’ašta. Hiän oli hyvä tietäjä, kumpasella oli hyvät tietohuššanat ta tietäjän varat. Yheššä šuajannaisen kera hyö varotettih nuorie.
Iänellä Outin ta Timon häissä ei itetty, tuatto ei antan itkie.
Šanavakkani
hiäjöveh – hääväki
kostie – vierailla
kostittua – kestitä
oprasa – ikoni
miehol’a – aviomiehen koti
stolan tuakši – pöydän ääreen
pat’vaška – puhemies, sulhasta kosinnassa t. häissä avustava mies
varat – tietäjän taikaesineet
šuajannaini – häämenoissa morsianta avustava nainen
varottua – suojata taikakeinoin
Tiijätkö?
Tällä ta iellisellä videoloilla voit nähä šovan aikusie kuvie Vuokkiniemen Pirttilahešta, kumpasissa kylän rahvaš esitetäh karjalaisie häitä (valokuvuaja Vilho Uomala, v. 1942).
Kačot ta opaššut, kuin maltettih šuoriutuo vorssašti rahvaš. Yhtä piähinehtä on moneh luatuh.
Miero vuotti uutta kuuta, 4.31: linkki videoh

Levasen Jyrin naini Muarie Lipkin kotirannaššah kalua verkkoloista piäštelömäššä, Vuokkiniemen Lammaisjärvellä 1970-luvulla / Levasen perehen kotiarhiiva
Outi kiittäy omua mieštäh Timuo: “Miun ukko se oli kaikkein paras tässä kylässä kalansuaja”. Hyö piettih nuottua yheššä Kyyrö-Matin Ontrein kera, ta Ontreiki oli uuraš. Outi muistelou hyvin mäneštynyttä nuotalla käyntyä.
Kolhoosien aikah työnnetäh hiät nuotalla Jolutlahella, Tollonjovella päin. Nuottovehta oltih Timo, Vasaraisen Torohvie Sel’vanašta, Ontrein naini Muarie ta Skottilan Simanan naini. Ontrein naini on šoutajana, hiän kun tietäy missä on apajua, jotta suattau vetyä. Nuotta oli šuuri ta korkie: yhekšyä kyynäryä ollah ne yhet verkot vain, šiitä nellyä kyynäryä vielä ne korkoverkot, povi on kolmietoista kyynäryä pitkä. On korkevutta tai levevyttä nuotašša!
Kalua tuli jotta “oi voi voi voi voi”! Umpipiäh mäni nuotta, ei nävy pulloja. Vejetäh šiitä rantah päin, kalat vain piälläh n’okahellah. Varatah hyö, jotta ei vain piäličči mäntäis ne kalat. Vejettih rantah ta tuli täyši povi kalua, šärkie. Kaikki vakat ollah täyvet. Yhellä nuottaniekalla oltih perinänpiälyššät matašša, šuuret šemmoset. Ammulletah ne perinänpiälyššät täyteh. Ei puolene povi. Ei muuta kun venehie täyttämäh, molommat venehet ihan täyvet kalua. Šiitä kotih päin šoutua vualimah. Monella heposella šiitä rannašta vejettih kalua, kakši venehellistä.
Šanavakkani
hiät – heidät
nuottoveh – nuottakunta
kyynärä – pituusmitta: kyynärä (suomal. = 59,38 cm; venäl. = 71,12 cm)
korkoverkko – nuotan korotusverkko
povi – nuotan perä, povi
pullo – nuotan, verkon koho
umpipiäh mäni nuotta = kokonaan veden alle, umpisukkeloon meni nuotta
kalat piälläh n’okahellah = kalat päällään töksähtelevät
perinänpiälyštä – patjapussi
šoutua vualimah = soutaa raahaamaan
Tiijätkö?
Karjalan eri murtehissa vakka aštiena on šuuruoltah pikkaraisešta šuolavakašta šuureh kalavakkah. Vuokkiniemen murtehešša on marjavakkua, šienivakkua, kalavakkua, kakšikorvaista vakkua. Videon jälkimmäiseššä kuvašša voit nähä, miltä näytetäh kakšikorvaset vakat. Kuva on otettu Levasen rannašša Vuokkiniemen Lammaisjärvellä.
Nuottua vetämäššä, 5.04: linkki videoh

Pelagia Timoskainen, Jakunvaaran neveskä tuuvvittau lastah, Ilomančči 1927 / Tyyni Vahter, Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto
Outi Lipkinä šanelou, mistä minih läsintä voipi tulla ta kuin šiitä piäššäh.
Tulešta tarttuu
Huulet kun rökähettih, še oli tulenlennin, šai tulenlentimen. Lusikkua lämmitettih, no hoš kiukuanšuušša, ta painettih šillä lusikalla kipietä kohtua. Šillä šiitä pareni.
Veještä heittäytyy
Veještä konša heittäytyy, hammašta voipi kivistyä. Kummarretah veteh päin, mistä tauti on heittäytyn ta luvetah šiih lukuo:
Valkie vetoni,
čuari vejen kultani kuninkaš, vejen Ahti armollini,
vejen tuatto, vejen muamo,
vejen šuuri šukukunta, vejen helie heimokunta,
prostikkua mitä lienen ajatellun, mitä lienen smiettin.
Lapšešša yönitettäjä
Outin pikkaraini punukka ei öitä voinun muata, “riäčkähtäy itkömäh täyveltä kerolta ta šiitä itköy jotta kaikki”. Timo-ukko kävi hänen ativoih Enonšuušta Vuokkiniemeh, omalla heposella oli käynyn.
Punukka ei šua muata. Outi-ämmö ottau hänen ta panou kätkyön orteh pirtin puolella ta iče rupieu šiih reunah ta jalkanuorah oman jalkah panou ta tuuvvittau. Tai hurmehtuu, uinuou šiih. Šiitä kaččou kun läksi akka ovešta tulomah, muššissa vuatteissa on hyvin vanha še akka, hiivou hinkaloviertä ihan kosinon piäh šuaten. Ta punukka šiinä riäčkähtäy itkömäh täyveltä šuulta!
Niin piäštih tietoh, jotta ken še itetti lašta, šiinä oli še yönitettäjä. Šiitä Lukan akka oli mitä lienöy komeškoinun, kylyn lämmitti ta kylvetti, šiitä lapši i pareni.
Tiijätkö?
Ušottih, jotta tauti voipi tarttuo vieläi pokoiniekašta ta kuolien krovušta.
Šanavakkani
minih läsintä – jokin sairaus
heittäytyö – myt. taudista: tarttua
rökähtyä – ihosta: nousta t. palaa rakkuloille t. näppylöille; rohtua
tulenlennin – myt. tulen aiheuttama tulehdus, rohtuma, rupi tms.
yönitettäjä – myt. sairaus, joka itkettää lasta öisin
prostikkua = antakaa anteeksi
jotta kaikki = paljon; kovasti
kävi hänen ativoih = haki hänet yökylään
hurmehtuo – torkahtaa
hiivuo – hiipiä
kosino – pirtin uunin kupeessa oleva kaappimainen rakennelma, jonka kautta käy kulku karsinaan ja jonka päällä on makuulavitsa
komeškoija – loitsia
pokoiniekka – vainaja
(kuolien)kropu – ruumisarkku
Mistä tauti heittäytyy, 5:40: linkki videoh

Tietäjä Smötkyn Riiko lipo Riiko Kallio, Pirttilakši 1943 / Sundström, SA-kuvat, Sotamuseo
Piessa on piru, ta Köykän Outin starinan mukah piessa voipi muokata ristikanšua yöllä, hoš oma vaštineh šiinä hänen viereššä makuais. Näin oli käynyn erähällä naisella Kivijärveššä, jotta piessa oli kuutessiutun, tuli hänen luo yökši.
Piessašta on paistu, pakinua pahuošta oli, ta oli äijänki. Piessa peitteli šiivatat meččäh tai vei lapšie. Šiitä piti kyšyö piessalta, jotta kunne peitti tahi vei. Kerran Vuonnisešta lapšie kolme yötä käytteli, reunačči eččijät käveltih, ka ei lapširaiskoja nähty, šentäh kun piessa hiät peitti.
Ei piessa ketänä varaja, vain tietäjä voipi moisešta pahašta piäštyä. Vuokkiniemen Pirttilahešša eli Smötkyn Riiko. Hänen luokši šiitä käytih apuo eččimäššä. Smötkyn Riiko oli še tietäjä, kumpani šuatto piessan kera paissa ta komeškoija.
Kuuntele šieki, mityttä pakinua piessašta Köykän Outi oli omalla korvallah kuullun: “Ollouko tosi vain tyhjä, kun en tiijä.”
Tiijätkö?
Voinan aikah Smötkyn Riiko oli omašša kotikyläššäh Pirttilahešša. Häneštä on tallešša valokuvua, šuomelaiset kuvattih. Smötky oli hänen lisänimi, ta šukunimi Smötkyn Riijolla oli Kallio.
Šanavakkani
piessa – paholainen
muokata – kiusata
hoš – vaikka
kuutessiutuo – kummitella
peittyä – tässä myt. kätkeä
hiät = heidät
ei varaja = ei pelkää
Piessa käypi yökši, 5:28: linkki videoh
*
Köykän Outin starinoja Vuokkiniemeššä vuotena 1968 -videošarja
Yhteheš on kačottavissa 11 videota Vuokkiniemi-šeuran YouTube-kanavalla
Lisyä videoloita on tulomašša šykyšyllä 2025
Esittelyt videopakinoista luatin Olga Karlova
*
Outin pakinat löyvytäh niise litteroituna:
Pertti Virtaranta, Vienan kyliä kiertämässä: karjalaiskylien entistä elämää Venehjärvestä Kostamukseen, Kirjayhtymä 1978.
