Köykän Outin starinat. Kuuntelet, kačot, opaššut.

 

Outi muistelou omua perehtä ta heimokuntua. Hänen oma tuatto on Levasen Iivana Vuokkiniemeštä. Muamo on Našto Hilatan tytär Niskajärven kyläštä. Muamon muamo (Malanie) elikkä Outin ämmö on rajan takuata, Šuomen vienalaiskyläštä Hietajärveštä. Šuvušta kertuos’s’a Outi ei muissa kertuo hietajärveläisen ämmön nimie, ka šen mainiččou Pertti Virtaranta Kultarengas korvaan -starinakirjašša. On mukava šuaha tietyä, jotta Outi on käynyn Hietajärvellä ta vieläi muistau šanella min nimellistä taluo šielä oli. Rajašta piäličči Outin aikah kulettih ta perehie peruššettih.

Miehellä mäntyö Levasen Iivanan Outista on tullun Köykän Outi, hänen mieš oli Timo Šimanan poika ta elettih hyö Köykän talošša.

Videolla kuulet äijä karjalaista nimie, niät kuvie Outin pereheštä, tuatošta, vellilöistä, tyttäreštä ta punukašta (tarkemmat tiijot kuvista ollah videon alla). Alkukadrissa on iče starinoiččija Outi verkkuo kutomašša: “Käpy täššä käšköy laulamah, verkon šolmut šoittomah, kaloveh kalajamah”.

Šanavakkani

heimolaini = šukulaini

muamo – äiti

tuatto – isä

ämmö – isoäiti

ukko – 1. isoisä 2. mies, puoliso

käpy – käpy (verkonkudonnan väline, sukkula)

kaloveh – kalvoin (puulasta, jolla verkon kutoja määrää silmän suuruuden)

Tiijätkö?

Venyähellä eläjät karjalaiset kučutah Venyähekši mitänih omašta Karjalašta loitompana olijua Venyähtä, esimerkiksi Venyähen muan šiämialovehie. Pakinašša Outi mainiččou: “Ta siitä yksi Venyähellä mäni.”

Linkki videoh

 

Outi muistelou omua kos’s’ontapäivyä. Šulhaset häneh tultih kallehena pruasniekkana, Petrunpäivänä. Šinä šamasena piänä kos’s’ottih, kihlattih tai venčällä vietih. Ka hiät piettih “vašta” netälin piäštä: “..siitä vasta mänimä yhteh”.

Šulhaset (matkovehešša oli kuuši henkie, kaikin tulijan miehen heimolaisie) kun tultih, šanottih: “Olemma lähten eččimäh Timolla Simanan pojalla, Iivanan tyttyö Outie, emännäksi. Alkuat nyt tuumata ta heimokuntua kuččuo.” Outi ei ollun koissa, kun kyläššä oltih juštih hiät ta hiän oli šielä häissä, kisapirtissä tanššiloissa. Kiirehen kautti työnnettih antilašta kuččumah šieltä.

Vanhimman veikon kyšymykšeh, jotta tahtouko hiän männä tällä Timolla, Outi tuumi, jotta kun eläy ihan läššä sussietašša, “ihan omalla pihalla”, ni “mie tahon männä”.

Šiitä tuumattih kamarissa, käytih pakinoilla pihalla, uuvveštah pirttih mäntih, viritettih tuohuš, kättä lyötih ta pappilah juoštih šopimah, šiitä ni venčällä käytih kiriköššä. Kuinpa venčättih?  Kolme kertua lyötih kirikön kelloh, jotta pappi tulou venččyämäh. Pappi tuli, otti šormukšet luuvvalla kumpaseltaki, šiitä Outi ta Timo vietih toiseh huoneheh rinnakkah šeisomah, vävymieš ošti nellä tuohušta (“kaksi kahenkymmenen kopeikan ta kaksi viijen kopeikan”), tuohukšet viritettih ta pantih venčät piäh, šiitä kierrettih ympäri, šiinä oli jevanheli. “..Navon tyttö oli venččämuamona ta miun veikko oli venččätuattona..” Šiitä pappi otti venčät piäštä, šuulaššutti niih venččih, anto juotavua aštiešta, šiitä šormukšet anto poikeš, šiitä šuulaššutti kultaseh ristih ta šano: “No nyt oletta joutavat, mänkyä nyt. Ta niin myö siitä pois. Sen ni pivus!”

Šanavakkani

kos’s’uo – kosia

kos’s’onta – kosinta

venčätä – vihkiä

käyvä venčällä – käydä vihillä

venččä – vihkikruunu

virittyä tuohuš – sytyttää tuohus

jevanheli – evankeliumi

šuulaššuttua – suuteluttaa

Tiijätkö?

Vuokkiniemen nykyni kirikkö on srojittu alkuperäispiirrokšien mukasena vuotena 1997. Še oli šuuri ta tärkie Vuokkiniemi-šeuran projekti. Videolla ta tiälä blogissa voit nähä Louis Sparren vanhan kirikön piirrokšen vuuvvelta 1892. Juuri niih aikoih Outi ta Timo mäntih yhteh.

Linkki videoh, 9.07

 

Outin ta Timon hiät piettih jäleštä, netälin piäštä venčällä käymisen jälkeh.  Omašša koissa “moršien luajittih valmeheksi”, šiitä hiäjöveh šiirryttih šulhasen kotih šyömäh ta juomah, kostimah. Muamakka, šulhasen muamo, otti vaštah leivän keralla, kumpasen piällä oli oprasa. Hiän šepäsi tulijua min’n’ua, šuulaššutti oprasalla ta šiitä osrua kylvi šyyhytti piäličči.

Hiälaulut oltih Outin muississa vielä iellähki 90 vuuvven vanhana. Tällä videolla Outi laulau hiälaulun, kumpasella moršienta otettih vaštah miehol’ašša. Miero vuotti uutta kuuta -hiälaulušša enšimen toivotetah moršienta tervehtulluokši, šiitä issutetah stolan tuakši.

Pat’vaškana häissä oli Lamminpiän Miihkali Kaskol’ašta. Hiän oli hyvä tietäjä, kumpasella oli hyvät tietohuššanat ta tietäjän varat. Yheššä šuajannaisen kera hyö varotettih nuorie.

Iänellä Outin ta Timon häissä ei itetty, tuatto ei antan itkie.

Šanavakkani

hiäjöveh – hääväki

kostie – vierailla

kostittua – kestitä

oprasa – ikoni

miehol’a – aviomiehen koti

stolan tuakši – pöydän ääreen

pat’vaška – puhemies, sulhasta kosinnassa t. häissä avustava mies

varat – tietäjän taikaesineet

šuajannaini – häämenoissa morsianta avustava nainen

varottua – suojata taikakeinoin

Tiijätkö?

Tällä ta iellisellä videoloilla voit nähä šovan aikusie kuvie Vuokkiniemen Pirttilahešta, kumpasissa kylän rahvaš esitetäh karjalaisie häitä (valokuvuaja Vilho Uomala, v. 1942).

Kačot ta opaššut, kuin maltettih šuoriutuo vorssašti rahvaš. Yhtä piähinehtä on moneh luatuh.

Linkki videoh, 4.31

 

Outi kiittäy omua mieštäh Timuo: “Miun ukko se oli kaikkein paras tässä kylässä kalansuaja”. Hyö piettih nuottua yheššä Kyyrö-Matin Ontrein kera, ta Ontreiki oli uuraš. Outi muistelou hyvin mäneštynyttä nuotalla käyntyä.

Kolhoosien aikah työnnetäh hiät nuotalla Jolutlahella, Tollonjovella päin. Nuottovehta oltih Timo, Vasaraisen Torohvie Sel’vanašta, Ontrein naini Muarie ta Skottilan Simanan naini. Ontrein naini on šoutajana, hiän kun tietäy missä on apajua, jotta suattau vetyä. Nuotta oli šuuri ta korkie: yhekšyä kyynäryä ollah ne yhet verkot vain, šiitä nellyä kyynäryä vielä ne korkoverkot, povi on kolmietoista kyynäryä pitkä.  On korkevutta tai levevyttä nuotašša!

Kalua tuli jotta “oi voi voi voi voi”! Umpipiäh mäni nuotta, ei nävy pulloja. Vejetäh šiitä rantah päin, kalat vain piälläh n’okahellah. Varatah hyö, jotta ei vain piäličči mäntäis ne kalat. Vejettih rantah ta tuli täyši povi kalua, šärkie. Kaikki vakat ollah täyvet. Yhellä nuottaniekalla oltih perinänpiälyššät matašša, šuuret šemmoset. Ammulletah ne perinänpiälyššät täyteh. Ei puolene povi. Ei muuta kun venehie täyttämäh, molommat venehet ihan täyvet kalua. Šiitä kotih päin šoutua vualimah. Monella heposella šiitä rannašta vejettih kalua, kakši venehellistä.

Šanavakkani

hiät – heidät

nuottoveh – nuottakunta

kyynärä – pituusmitta: kyynärä (suomal. = 59,38 cm; venäl. = 71,12 cm)

korkoverkko – nuotan korotusverkko

povi – nuotan perä, povi

pullo – nuotan, verkon koho

umpipiäh mäni nuotta = kokonaan veden alle, umpisukkeloon meni nuotta

kalat piälläh n’okahellah = kalat päällään töksähtelevät

perinänpiälyštä – patjapussi

šoutua vualimah = soutaa raahaamaan

Tiijätkö?

Karjalan eri murtehissa vakka aštiena on šuuruoltah pikkaraisešta šuolavakašta šuureh kalavakkah. Vuokkiniemen murtehešša on marjavakkua, šienivakkua, kalavakkua, kakšikorvaista vakkua. Videon jälkimmäiseššä kuvašša voit nähä, miltä näytetäh kakšikorvaset vakat. Kuva on otettu Levasen rannašša Vuokkiniemen Lammaisjärvellä.

Linkki videoh, 5.04

 

 

Outi Lipkinä šanelou, mistä minih läsintä voipi tulla ta kuin šiitä piäššäh.

Tulešta tarttuu

Huulet kun rökähettih, še oli tulenlennin, šai tulenlentimen. Lusikkua lämmitettih, no hoš kiukuanšuušša, ta painettih šillä lusikalla kipietä kohtua. Šillä šiitä pareni.

Veještä heittäytyy

Veještä konša heittäytyy, hammašta voipi kivistyä. Kummarretah veteh päin, mistä tauti on heittäytyn ta luvetah šiih lukuo:

Valkie vetoni,

čuari vejen kultani kuninkaš, vejen Ahti armollini,

vejen tuatto, vejen muamo,

vejen šuuri šukukunta, vejen helie heimokunta,

prostikkua mitä lienen ajatellun, mitä lienen smiettin.

Lapšešša yönitettäjä

Outin pikkaraini punukka ei öitä voinun muata, “riäčkähtäy itkömäh täyveltä kerolta ta šiitä itköy jotta kaikki”. Timo-ukko kävi hänen ativoih Enonšuušta Vuokkiniemeh, omalla heposella oli käynyn.

Punukka ei šua muata. Outi-ämmö ottau hänen ta panou kätkyön orteh pirtin puolella ta iče rupieu šiih reunah ta jalkanuorah oman jalkah panou ta tuuvvittau. Tai hurmehtuu, uinuou šiih. Šiitä kaččou kun läksi akka ovešta tulomah, muššissa vuatteissa on hyvin vanha še akka, hiivou hinkaloviertä ihan kosinon piäh šuaten. Ta punukka šiinä riäčkähtäy itkömäh täyveltä šuulta!

Niin piäštih tietoh, jotta ken še itetti lašta, šiinä oli še yönitettäjä. Šiitä Lukan akka oli mitä lienöy komeškoinun, kylyn lämmitti ta kylvetti, šiitä lapši i pareni.

Tiijätkö?

Ušottih, jotta tauti voipi tarttuo vieläi pokoiniekašta ta kuolien krovušta.

Šanavakkani

minih läsintä – jokin sairaus

heittäytyö – myt. taudista: tarttua

rökähtyä – ihosta: nousta t. palaa rakkuloille t. näppylöille; rohtua

tulenlennin – myt. tulen aiheuttama tulehdus, rohtuma, rupi tms.

yönitettäjä – myt. sairaus, joka itkettää lasta öisin

prostikkua = antakaa anteeksi

jotta kaikki = paljon; kovasti

kävi hänen ativoih = haki hänet yökylään

hurmehtuo – torkahtaa

hiivuo – hiipiä

kosino – pirtin uunin kupeessa oleva kaappimainen rakennelma, jonka kautta käy kulku karsinaan ja jonka päällä on makuulavitsa

komeškoija – loitsia

pokoiniekka – vainaja

(kuolien)kropu – ruumisarkku

 

Linkki videoh, 5:40

 

 

Piessa on piru, ta Köykän Outin starinan mukah piessa voipi muokata ristikanšua yöllä, hoš oma vaštineh šiinä hänen viereššä makuais. Näin oli käynyn erähällä naisella Kivijärveššä, jotta piessa oli kuutessiutun, tuli hänen luo yökši.

Piessašta on paistu, pakinua pahuošta oli, ta oli äijänki. Piessa peitteli šiivatat meččäh tai vei lapšie. Šiitä piti kyšyö piessalta, jotta kunne peitti tahi vei. Kerran Vuonnisešta lapšie kolme yötä käytteli, reunačči eččijät käveltih, ka ei lapširaiskoja nähty, šentäh kun piessa hiät peitti.

Ei piessa ketänä varaja, vain tietäjä voipi moisešta pahašta piäštyä. Vuokkiniemen Pirttilahešša eli Smötkyn Riiko. Hänen luokši šiitä käytih apuo eččimäššä. Smötkyn Riiko oli še tietäjä, kumpani šuatto piessan kera paissa ta komeškoija.

Kuuntele šieki, mityttä pakinua piessašta Köykän Outi oli omalla korvallah kuullun: “Ollouko tosi vain tyhjä, kun en tiijä.”

Tiijätkö?

Voinan aikah Smötkyn Riiko oli omašša kotikyläššäh Pirttilahešša. Häneštä on tallešša valokuvua, šuomelaiset kuvattih. Smötky oli hänen lisänimi, ta šukunimi Smötkyn Riijolla oli Kallio.

Šanavakkani

piessa – paholainen

muokata – kiusata

hoš – vaikka

kuutessiutuo – kummitella

peittyä – tässä myt. kätkeä

hiät = heidät

ei varaja = ei pelkää

 

Linkki videoh, 5:28

 

Tällä videolla šuat kuulla kolme lyhyččäistä starinua, mit liitytäh kontieh.

Kontie noššatettih lehmän piällä

Kontieta on mahettu noššattua šiivatan piällä, jotta še pahua ruatais šiivatalla. Outin joukolta oli kakši lehmyä tappan kontie. Enšimen kontie šorti yhen vašta oššetun tiinehlehmän eikä šitä tappajakontieta šuatu ampuo. Toisena kešänä vei toisenki lehmän ihan omašta karjašta. Yhtä kyytie oli männyn kakši lehmyä. Šemmoni oli tapahuš.

Kontientappajat

Kakši mieštä oli mečäššä, kačotah, kontie on puušša! Yksi rupei ampumah pissualilla linnunpaukkuloilla, a kontie otti ta šolahti muah ta meččämiehellä niskah, purekšenteli šen pahanpäiväsekši ta mäni männeššäh. A toini mušikka ei ruvennun ampumah, pakoh mäni.

Aheisen Sirkein Arhippa Čenašta lähtöy kiimoih ta näköy kontieta

Arhippa läksi kiimoih. Tulou kiimamualla, luatiu tulen, istuu vuottau, konša še meččo alkau kiimie. Kaččou, kontien äpäreh tulla lökšyttäy ta jäleštä kohta ni šuuri kontie. Arhipalla tuli kiireh, hiän reppuh ruaššaltau ta niin juokšomah.

Tiijätkö?

Karjalan kielen verkkošanakirjašša Sanaliput-kohalla voipi kačella karjalan kielen šana-arhiivan šanalippusie, kumpaset on luajittu kuvatiijoššon formattih. Rita-šanalippusista löytyy monieš piirroš, šuau nähä, mimmoselta še pyyvvyš näyttäy. Käy kaččomah!

Šanavakkani

noššattua – tässä: nostaa karhu pahantekoon taikakeinoin

šiivatta – karja, kotieläimet

šortua – tappaa, raadella

pissuali – pyssy, metsästyskivääri

šolahtua – laskeutua, valahtaa

kiima(mua) – lintujen (vars. kanalintujen) soidin; soidinpaikka

äpäreh – tässä: pentu

ruaššaltua – tempaista, siepata

reppuh = reppunsa

rita – loukkupyydys

 

Linkki videoh, 3:53

 

Vielä yksi Outin šaneloma starina, kumpani liittyy mečälläkäyntäh.

Kakši ukkuo Kivijärveštä piettih linnunanšua mečäššä, hyvin äijin on heilä kotasie, lintuo niätšen pyyvvetäh šykyšyllä. Ta kakši puutikkuo heilä on. Lähetäh tovarissat anšoilla, yksi lähtöy yhellä puutikolla ta toini toisella. Šovitah keškenäh, jotta tullah yökši yhellä meččäpirtillä, kun kerittäneh ennen pimietä. Tuli ilta ta vain toini ukkoloista kerkiey tulla pirtillä, nyhtiy linnun šielä ta rupieu keittämäh.

Istuu šiinä tulillah tai tulou naini. Pyrkiy še naini yökši ta ukko šyöttäy häntä linturokalla. Ruvetah hyö muate ta naini varottau, jotta yöllä voipi tapahtuo kummua, jotta hänen mieš voipi tulla häntä eččimäh. Ukko jättäy kirvehen kynnykšellä. Yöllä mi lienöy porahutti niin, jotta koko meččäpirtti oli vähällä kuatuo. Ka ukko kopahutteli kirveštäh ta niin še i mäni.

Huomenekšella nouštih ta ukko vielä antau keittuo šillä naisella ta šanou, jotta rupieu vuottamah omua tovarissua, konša hiän tulou. Naini lähtiessäh šanou, jotta vähäsen matan piäššä on šuuri kivi ta šen takuana on palkkua hänen hoitamua. Ta jotta ukkoloilla pitäy olla pyššyt valmehena, konša hyö šinne männäh. No tai tulou še tovarissa, ta lähetäh ukot šinne. Hiivotah hyö, kunne naini on juohattan, a šielä kontie muata öhöttäy! Hyö ampuo tärähytetäh ta niin kontien palkakšeh matkahah šuahah.

Tiijätkö?

Yksi meččämiehen puutikko oli voinun olla 10 kilometrin pitkä ta šiih oli voinun kuuluo 300 anšua.

Šanavakkani

kuutessiutuo – kummitella

mečälläkäyntä – metsästys

kotani – ansakotus

puutikko – ansapolku

nyhtie – nyhtää, kyniä

tai – tässä: niin

tovarissa – kaveri, kumppani

hiivuo – hiipiä

juohattua – tässä: neuvoa, opastaa

*

Linkki videoh, 5:55