Koirien elostu – koirien elämää
Tällä sivulla kerrotaan livvinkarjalaksi kolmen koiran elämästä.
Täl sivul sanelemmo livvinkarjalakse kolmen koiran elokses.
Tekstat on ezmäi jullattu Facebookas: linku Koirien elostu – koirien elämää -sivule
1.4.2023
Šuutkua nagronpäivänny
Murginan jälles ižändy vieri muate, kerran eulluh nimittumua kiirehty nikunne. Vaste häi rubei kattamahes od’d’ualal, konzu Abuniekku hyppäi viereh.
Abuniekku: Ižändäine, minä tulin vardoimah, gu niken ei häiriččis sinun undu, da yhteltiedy kačon vie, gu od’d’ualu olis hyväzesti.
Sen jälles Iloniekku hyppiäldi kruavattih da painoihes ižändän jalgoih.
Iloniekku: Ižändäine, tulin täh lämmittämäh sinun jalgoi. Abuniekku, pädöyhäi sinullesgi, gu lämmitän täs ižändän jalgoi?
Abuniekku: Ga pädöy se, mindäh ei, ižändän jalloin lämmitändy on ylen hyvä dielo. Älä vai tule ihan minun bokkah, gu minul ei rodies räkki.
Sit Pläkyčyn piä ozuttihes magavosijan agjal.
Pläkyččy: Midä minä voizin azuo?
Abuniekku: Tiä nygöi jo on ahtas olla, ga voit mennä virumah lattiele koiranmatrasule, ollet vai hil’l’ah sie etgo ni rubie haukkumah. Ruvennet haukkumah, ga sit yksi dorogu sinulles – koiransaduh.
Pläkyččy: A gu la piässöy se haukundu ičestäh karguh petties…
Iloniekku: Voibi olla nengagi, gu vai ruvennou piäzemäh neče sinun haukundu petties libo natodielo-nareko lijakse puaksuh, ižändy ostau sinulles turbusalbaimen, kudai pidäy sit sinun turvan salvas putilleh. Tiezitgo, gu on olemas čomastu valpahanruskiedu turbusalbaindu?
Pläkyččy: Ga toinah vai kerdazen libo toinah kaksi haukahtammos.
Abuniekku da Iloniekku: Myö kačo tiijämmö, mi se on sinun ”haukahtammos kerdazen libo kaksi”. Sehäi on nenga viizi minuuttua kehnon haukundua.
Pläkyččy: Ga yhtelläh…
Abuniekku: Huomaitgo, Iloniekku, gu ižändy on tuonnuh motociklan garažaspäi nippusidielöid da pannuh net pualičale?
Iloniekku: Ga huomain. Mih niškoi ižändäle niilöi pidänöy?
Abuniekku: Varmahgi mihtahto kohendusruadoh näh…
Pläkyččy: Muga, duumaičen, gu ižändäle niilöi pidäy erijyttyzih kohendamizih da motorupyörän dieloloih!
Abuniekku: Toinah, toinah libo sit toinah toizingi. Ižändyhäi voibi salvata mittumangi haukkujan koiran turvan kiärijen nippusidielöi sit ymbäri.
Iloniekku: Muga, olen minä kuulluh moizis tapahtuksis. Paha dielo roih, salvatanneh turbu nippusidielöil.
Pläkyččy: Rrrrrrrr
Pläkyččy ärizöy da oppiu yhteltiedy kirjuttua bumuagale puikkokirjaimil: EI SA PANDA NIPPUSIVE MIUN TURBAZES YMBÄRIH.
Abuniekku da Iloniekku: Etgo, Pläkyččy, musta, mibo päivii tänäpäi on?
Pläkyččy ylen varavozeh: Ga eibo kerras juohtu mieleh.
Abuniekku da Iloniekku: Ga nagronpäivy, kudamua vie höblöin- libo bluaznanpäiväkse sanotah! Nagronpäivänny šuutitah, kielastetah da nagretah. Praudua sanuo, ei ižändy tuonnuh nippusidielöi tänne pertih.
Pläkyččy: Hau-gav, minä tiezin, gu putin ižändy nikonzu ei salbuas nippusidielöil nikenen turbua!
nimittumua kiirehty nikunne – mitään kiirettä minnekään / kattamahes od’d’ualal – menemään peiton alle / vardoimah – vahtimaan / putilleh – kunnolla / painoihes – painautui/ minun bokkah – minuun kiinni / agjal – reunalla / virumah – makaamaan / koiranmatrasule – koiranpatjalle / yksi dorogu sinulles – on sinulle vain yksi osoite / koiransaduh – koiratarhaan / petties – vahingossa / natodielo-nareko – tyhjänpäiten; muuten vain / turbusalbaimen – kuonokopan (kirj. kuononsulkimen) / salvas – kiinni / valpahanruskiedu – vaaleanpunaista / toinah – ehkä / libo – tai / kehnon haukundua – hitonmoista huutoa / motociklan garažaspäi – moottoripyörätallista / nippusidielöi – nippusiteitä / pualičale – hyllyyn / kohendusruadon näh – korjaushommiin / salvatanneh – jos suljetaan / oppiu – yrittää / bumuagale – paperille / puikkokirjaimil – tikkukirjaimilla / nagronpäivy/höblöinpäivy/bluaznanpäivy – aprillipäivä / šuutitah, kielastetah da nagretah – vitsaillaan, huijataan ja nauretaan / praudua sanuo – totta puhuen; tosi asiassa
9.2.2023
Hirviččy
Huondeksel ižändy da koirat syödih huondesveron da vuotettih kodvazen, konzu pihal roih valgei. Sit hyö lähtiettih kävelyksele. Asuttih hyö hil’l’ah, sendäh gu koirile ainos on tärgei eččie da n’uustella muijien koirien jätetyt tervehyzet. Kodvazen peräs Iloniekku buitegu uravui.
Iloniekku: Ižändäine, minulleni pidäs nel’l’uta tarkastamah muan magniettukentän čurua.
Ižändy: Ga hyvä, azetummo vie kerdazen.
Iloniekku hyppäi lumikivoksen piäle da rubei pyörimäh kui ozanratoi. Kodvazen pyörittyy dielo lykystyi da Iloniekku jätti kivoksele omat tervehyzet muijien n’uusteltavakse. Sit se nel’l’ui järilleh dorogale.
Iloniekku: Ga olihäi tänäpäi magniettukenty ihan segai.
Ižändy: Läkkiä nygöi! Meččytroppaine zavedih täs. Kaččokkua, mittumat jället nečis lumes nävytäh!
Iloniekku: Täs on vikse nel’l’unnuh mitahto tobjembi koiru?
Abuniekku: Bluaznu! Ei se olluh nimittuine koiru, se oli hirvi astunuh sie.
Pläkyččy (koval iänel): ABUH! Ruttoh järilleh! Sehäi syöy meijät kai!
Abuniekku: Eule sinul niyhty hajuu piäs, olet hajutoi koiru! Minähäi sanoin hirvi, ei hirviččy.
Pläkyččy: Midä moine hirvi syöy?
Abuniekku: Pienii valgieloi villukoirii da ližäkse vie keskikogozii valgieloi villukoirii.
Iloniekku: Etgo kielasta? Prauduago sanot? Tovengo se puudelimuagari on?
Abuniekku: Ga oletgo kustahto tiä nähnyh toizii valgieloi puudeliloi paiči
Pläkyččyy? Net kai on jo syödy.
Loppumatkan aigua koirat paistih mečän toizis zvierilöis. Pläkyččy oppi mustoittua da vikse oli konzutahto kuulluh, gu hirvi on kazvissyöjy. Vähästy enne kodidorogua vastah ajoi adravustraktoru, kudaman kabinkas istui šouferi.
Iloniekku: Ongo nečegi hirvi? Se vikse syöy villukoirien ližäkse vie ristikanzoigi. Läkkiä vellin kodih rutombah!
huondeksel – aamulla, huondesveron – aamupalan, vuotettih – odottivat, roih valgei – kirkastui, eččie da n’uustella – etsiä ja haistella, buitegu – ikään kuin, uravui – riehaantui, villiintyi, nel’l’uta – juoksennella, juosta, čurua – nurkkaa, ozanratoi – onnenpyörä, dielo lykystyi – homma hoitui, dorogale – tielle, segai – sekaisin, läkkiä nygöi – lähtekää nyt, meččytroppaine – metsäpolku, zavedih – alkaa, mittumat – millaiset, nečis – tässä, mitahto – jokin, tobjembi – suurempi, bluaznu – hölmö, nimittuine – mikään; minkäänlainen, ruttoh järilleh – äkkiä takaisin, hajuu – järkeä, hajutoi – järjetön, hirviččy – hirviö, kielasta – valehtele, prauduago sanot – tottako puhut, kustahto tiä – jossain täällä, zvierilöis – petoeläimistä, vikse – ehkä, adravustraktoru – auraustraktori, kabinkas – kopissa, šouferi – kuljettaja, ristikanzoigi – ihmisiäkin, vellin – painotussana
13.11.2022
Tuatanpäivy on ižändänpäivy
Tuatanpäivän huondeksel pyhänpiän ižändy havačui da kuuli, kui koirat paistah keskenäh.
Iloniekku: Olen kuulluh, gu ristikanzoil tänäpäi on Tuatanpäivy. Minun tuatto on ylen čoma da ravei sileikarvaine šotlandienpaimoikoiru. Mittumatbo ollah teijän tuatat?
Abuniekku da Pläkyččy: Emmo velli musta, emmogo ni voi sanuo varmah, ollemmogo konzutahto omii tuattoloi nähnyh.
Iloniekku: Minulleni iški piäh yksi dieloine! Nygöi konzu turkittomil on Tuatanpäivy, ga meil tiä ei ole omii tuattoloi, voimmogo pruaznuija Ižändänpäiviä?
Pläkyččy: Ga voimmo! Hyvä ideju čökkäi sinulles piäh. Viemmö ižändän pitkäle kävelyksele, häihäi suvaiččou meijänke kävellä.
Abuniekku: Sie nygöi on märgy mečäs. Toinah andazimmo ižändäle midägi magiembastu? Minä olen pidänyh peitos yhty suurdu luudu pihal jo puolen vuottu. Sen annangi podarkakse ižändäle.
Pläkyččy: Abuniekku, pie neče luu meih niškoi! Ristikanzat ei syvvä luuloi. Ga šupetammo ižändäle, gu kävys laukkah ostamah filetty muga äijän, gu täydys meilegi. Ižändänpäivyhäi on pruazniekku, da pruazniekkah tavan mugah tulou gost’ua. Net gost’at myö sit olemmogi da meidy pidäy sit hyväzesti gostittua!
Iloniekku: Da sanommo vie, gu ostas häi ičelleh sežo šotlandielastu viskii. Ižändyhäi suvaiččou kui magiembastu, mugai kargiembastu. Minun rodn’at ollah saneltu, gu äijät suvaijah viskii da se kargei ongi heile magei.
Abuniekku: Minä duumaičen, gu ižändy jo vois havaččuogi. Pajatammo hänelleh meijän čoman ulizendupajon da nenga sit hyvittelemmö: Vesseliä Tuatan- ei ku Ižändänpäiviä!
Ižändy: Nygöi salvakkua suut! Olen jo havačunnuh.
huodenksel – aamulla / havačui – heräsi / paistah – puhuvat / ristikanzoil – ihmisillä / ravei – reipas / mittumatbo – millaiset / konzutahto – joskus, koskaan / dieloine – asia / nygöi – nyt / pruaznuija – juhlia / čökkäi piäh – juolahti mieleen / suvaiččou – tykkää / peitos – piilossa / podarkakse – lahjaksi / neče – se / šupetammo – kuiskaamme / kävys laukkah – kävisi kaupassa / täydys meilegi – riittäisi meillekin / pruazniekku – juhla / tulou gost’ua – tulee vieraita / gostittua – kestitä / rodn’at – sukulaiset / äijät – monet / suvaijat – pitävät, rakastavat / duumaičen – ajattelen / pajatammo – laulamme / hyvittelemmö – onnittelemme / vesseliä – iloista
5.10.2022
Ičensienet da -grivat sego koiransienet da -grivat
Kerran sygyzyl ižändy oli kävelemäs koirienke mečäs. Yhtes kohtas koirat azetuttih n’uustelemah suurdu gribua.
Iloniekku: Mibo kummii neče ollou? Se on ylen tobju da duuhu sit on kummalline.
Abuniekku: Et sinä ellendä vie nimittumii muailman dieloloi, olet vie kudžu. Sehäi on griba. Rahvas kerätäh siendy da gribua da syvväh niidy! Toven ezmäi gribua kuivatah, žuaritah da keitetäh, ga siendy suolatah da soussuu niilöis luajitah. Ken kuigi maltau niidy varustua. N’am! Minul vikse rodih nälgy. Ižändy, otammo nečen grivan da žuarimmo sen. Syöldämmö gribazen terväzeh.
Ižändy: A voi voi, se ei ole ičengriba, se on koirangriba. Sidä ei sua syvvä.
Pläkyččy: Midä tarkoittau ičengriba? Abuniekku mainičči vie siendygi. Kuibo net erotah toine toizes? Sinä vikse olet Abuniekanke jo sieneh da gribah käynnyh konzugi.
Ižändy: Ičengriba on moine tatti, kudamua rahvas syvväh. Mugai ičensieni on syödävy, ga vai helttasieni se on. Net ei olla myrkyllizet. Koiransienikse da koirangrivoikse sanotah moizii helttasienii da tattiloi, kudamat ollah ristikanzale syödäväkse pädemättömät.
Abuniekku: Ga eihäi täs nimittumua tolkuu ole. Eihäi koirat syvvä mečäs ni koiransienii, ni koirangriboi. Ni grivat, ni sienet ei kuuluta koiransyömizih.
Ižändy: Ga nethäi ollah vai moizet vahnat sanazet karjalakse. Ennevahnas rahvas ei äijäl počitoittu koirii. Ollou konzu tulluh vastah mitahto ristikanzale syödäväkse pädemätöi sieni libo griba, sanottih sidä koiransienekse libo koirangrivakse. Ičensienet da ičengrivat ollah sit net syödäväkse ičelleh, toizin sanoin ristikanzale pädijät.
Pläkyččy: Se on ihan viärin! Myö koirat olemmo hyvät elätit! Emmo myö ole niyhty pahem ristikanzoi. Emmo myö suvaiče nimittumua pahua syömisty.
Iloniekku: Oppikkuattos duumaija: a gu la luajildammo elättilöin vallankumovuksen? Sen jälles koiransyömizet oldas net kaikkii parembazet da ičensyömizet sit oldas net ižändänsyömizet da ižändät syödäs vai koiransiendy- da koirangribua sego kaikkie muudu midä löydynöygi pahembua…
Abuniekku da Pläkyččy: Tš, ole vaikkani nygöi, nuori bluaznu! Meil on hyvä eliä omas joukkovehes, ei pie ižändiä tabaittua! Muite terväh et sua ni ičensyömisty, ni koiransyömisty.
Ižändy: Alevukkua, olgua moizet hyvät! Iloniekku, sinä praudua sanot. Nygöi myö ristikanzat duumaičemmo koirih näh ihan eri luaduh. Äijät ristikanzat suvaijah koirii enämbäl, migu toizii ristikanzoi.
Koiransyömizet ollah nygöi ylen magiet da hyvät. Net ollah kui ičensyömizet.
Kai koirat: Läkkiä jo vellin kodih syömäh niilöi koiransyömizii.
Neče kirjutus on luajittu sieniniekan da gribaniekan Marian roindupäivän kunnivokse. Vesseliä roindupäiviä, Maria! Roikkah sinulles kylläl hyviä ozua, lujua tervehytty, lykkyy sego kaikkie muudu parembastu!
ičensienet da -grivat – ihmisravinnoksi kelpaavat helttasienet ja tatit / koiransienet da -grivat – ihmisravinnoksi kelpaamattomat helttasienet ja tatit / gribua – tattia / neče – tämä / tobju – iso / duuhu – haju / et ellendä – et ymmärrä / nimittumii – minkäänlaisia / dieloloi – asioita / kudžu – koiranpentu / žuaritah – paistetaan / soussuu – kastiketta / varustua – valmistaa / rodih nälgy – tuli nälkä / terväzeh – nopeasti / moine – sellainen / kudamua – jota / mugai – myös / ristikanzale – ihmiselle / äijäl – paljon / ei počitoittu – ei arvostettu / pädijät – sopivat / emmo suvaiče – emme tykkää / oppikkuattos duumaila – voitteko kuvitella / vaikkani – hiljaa / bluaznu – tyhmyri / tabaittua – suututtaa / terväh – pian / alevukkua – rauhoittukaa / praudua – totta / nygöi – nyt / duumaičemmo – ajattelemme / migu – kuin / vellin – (painosana)
*
26.9.2022
Ad’voit
Koirien joukkovehel ad’vois oli kaksi šetlandienpaimoikoirua: ravei nuori briha Prinsut da pikkaraine Pun’uine. Vastebo sit koirien elokses oli lujua vauhtii, ruttuo ravevuttu da alallistu haukundua! Sit ad’voit lähtiettih järilleh omah kodih da otettih keräle Abuniekan. Nenga sit kodih jiädih vai Pläkyččy da Iloniekku. Hyö viruttih koirien divanal da taratettih keskenäh. Ižändy kuundeli nečidä paginua vähästy loitomba olles.
Pläkyččy: Onbo nygöi hil’l’u aigu tulluh, pädöy eliä! Jälgimäi häivytty ollah nenne čiihuojat setlandienlammaskoirat.
Ilonikku: Älä ni virka! Opis duumaija: niken nygöi ei taskaiče emändän da ižändän jallaččiloi.
Pläkyččy: Eigo ni pie nygöi nel’l’uta čuurumägeh kaiken aigua da haukkuo uruandassah.
Ilonikku: Muga! Äijäl terstavutti se uraipäiväzien haukundu.
Pläkyččy: Nečil pikkarazel šeltal oli ylen kova iäni.
Ilonikku: Ga muitehäi Pun’uine oli ylen mugažu dovariššu da senke oli mieleh viruo kravatis. Oletgo dogadinnuh, gu Abuniekku da Prinsut mollembat oldih liijakse tobjat šeltoikse?
Pläkyččy: Muga. Da se Prinsut vikse vähäzel pöllästyi, konzu kerdazen sai minus pläčkyn.
Ilonikku: Ongo meil muite olluh paginua, gu samazes talois tostu ei koskieta ni käbäläzel?
Pläkyččy: Ga sehäi oli vaigu petties, ei nareko azuttu, en ni oppinuh purta lujah.
Ilonikku: Kel oli muite kaikkii lujembi da pahatabazembi haukundu?
Pläkyččy: Ga varmahgi sil siniharmual Pun’uzel?
Ilonikku: Ga minus sinul on kovaiänizembi da tovengi terstavuttai haukunduluadu. Puaksuzeh haukut ihan sudre!
Pläkyččy: Gav!
ad’vois – vieraisilla / ravei – reipas / briha – nuori mies / ruttuo – nopeaa / ravevuttu – vilkkautta / alalline – jatkuva / järilleh – takaisin / keräle – mukaan / nenga – niin / viruttih – makasivat / divanal – sohvalla / taratettih – puhuivat / nečidä – sitä / nygöi – nyt / hil’l’u – hiljainen / jälgimäi – viimeinkin / nenne – nuo / čiihuojat – huutavat / opis duumaija – voitko kuvitella / niken – ei kukaan / ei taskaiče – ei retuuta / jallaččiloi – kenkiä / nel’ll’uta – juosta, juoksennella / čuurumägeh – hiekkakuopalla? / uruandassah – niin että menee ylikierroksille / muga – kyllä / äijäl – paljon / terstavutti – kyllästytti / uraipäiväzien – hullun / nečil – sillä / šeltal – sheltillä (shetlanninlammaskoiralla) / mugažu – hyvä, mukava / dovariššu – kaveri / senke – sen kanssa / kravatis – sängyllä / dogadinnuh – huomannut / tobjat – suuret / vikse – näköjään / pöllästyi – pelästyi / pläčkyn – läimäyksen / gu – että / tostu – toista / vaigu – vain / petties – vahingossa / nareko – tahallaan / azuttu – tehty / en oppinut – en yrittänyt / tovengi – todella / terstasvuttai – kyllästyttävä / sudre – turhaan / gav – hau
*
27.2.2022
Iloniekan paha huondes
Ižändy lähti Pläkyčyn da Iloniekan kel huondeskävelyksele. Oli školapäivy, da dorogušuaras lapset vuotettih školabussua. Iloniekku särähtih, konzu nägi hänen omassah dorogušuaras muga äijän rahvastu, da sendäh haukahtih erähän kerran.
Bussu tuli da školaniekat nostih sih. Iloniekku rubei kiškomah ižändän hiemuadu da nenga oppi rutostua händy kodihpäi.
Iloniekku: Kačos, ižändy, se tobju vakku söi lapset! Läkkiä velli teriämbäzeh kodih, kuni se meidy ei ole syönnyh! Misbo tiijät, toinah se on nälgähine viegi kui hukku.
Pläkyččy: Ha-ha-haa! Eihäi neče ole nimittuine vakku. Se on moine suuri mašin, kudamas ristikanzat ajetah sinne, kunne heile pidäy.
Iloniekku: Ga emmohäi myö nikonzu puutu moizeh vakkah, emmohäi? Sanokkua minulleni järgieh!
Ižändy: Meil on äijiä pienembi mašinaine, kudual matkuammo konzu kunnegi. Sinägi olet ajanuh sit, ga vikse et musta, loukkopiä!
Kävelys jatkui. Vähästy myöhembä ižändy da koirat nähtih, kui hengilömašin azetui lehtivakan luo. Vakkinaine ristikanzu kävyi ottamah lehten, min jälles meni järilleh mašinah.
Iloniekku: Abuuu, syöygo neče pieni vakkaine meijät? Sanokkua rutombah!
Pläkyččy: Ga ei se meidy koske da eihäi se ni ole meijän mašin. Oletbo varačču!
Ižändy da koirat jo oldih tulemas omassah taloin pihah, konzu yliči lendi pieni vertol’ottu.
Iloniekku: Vastebo neče on pahačču! Krak-kraa-linnulgi iäni on čomembi, migu täl. Ylen pahaiänine on! Eihäi nengoine lindu syö koirii eigo ni ristikanzoi? Eihäi?
Pläkyččy: Ga vastebo nennii linduloi pidäy tovengi varata…
Ižändy: Nygöi, Pläkyččy, salbua suu da vie parem turbu! Ei sua pöllätellä nikedä! Iloniekku on vie lapsi eigo häi vie ellendä kaikkie putilleh.
Sit koirat piästihgi pertin sydämeh da hypättih kerras divanale huogavumah. Nygöi muate! Pahas huondekses Iloniekalgi rodih jälgimäi hyvä.
Huondeskävelyksele – aamukävelylle / Dorogušuaras – tienhaarassa / Särättih – hätkähti / Äijän – paljon / Školaniekat – koululaiset / Nostih – nousivat / Hiemuadu – hihaa / Nenga – sillä tavoin / Oppi – yritti / Rutostua ižändiä – hoputtaa isäntää / Tobju – iso / Vakku – laatikko / Läkkiä – mennään / Velli – (vahvistussana) / Teriämbäzeh – kiireesti / Neče – se / Mašin – auto / Ristikanzat – ihmiset / Nikonzu – koskaan / Järgieh – heti / Äijiä – paljon / Vikse – varmaan / Musta – muista / Loukkopiä – lahopää / Lehtivakan – lehtilaatikon / Vakkinaine – vieras / Järilleh – takaisin / Rutombah – nopeammin / Ga – mutta / Varačču – pelkuri / Vertol’ottu – helikopteri / Pahačču – paholainen / Čomembi – kauniimpi / Migu – kuin / Vastebo – vasta / Nennii – noita / Tovengi – tosiaankin / Varata – pelätä / Nikedä – ketään / Ei ellendä – ei ymmärrä / Putilleh – kunnolla / Divanale – sohvalle / Huogavumah – lepäämään / Nygöi muate – nyt nukkumaan / Rodih hyvä – (jostakin) tuli hyvä / Jälgimäi – lopulta
*
27.11.2022
Nevvojat
Kui Abuniekku da Pläkyččy oldih duumaittugi, joukkoveheh yhtyi uuzi kudžu. Se oli iložu da ravei, da sendäh sille pandihgi nimi Iloniekku. Vahnembile koirile ei ihan kerras roinnuh mieldy myöte uuzi koiraine, ga nygöi hyö ruvettih pagizemahgi hänenke. Erähäššypiän ižändy kävyi Pläkyčyn da nuoren Iloniekan kel meččäh da pellole. Abuniekku oli ad’vois Helsingis. Pläkyččy da Iloniekku paistih äijii dieloloi.
Pläkyččy: Nämmä pellot tiijän ylen hyvin, ga neččih meččäh olen käynnyh vai harvazeh.
Iloniekku: Myö ižändänke olemmo puaksuh käynnyh neččih meččäh, sie on vessel.
Pläkyččy: On varmahgi, ga yhtelläh pedran šittua ei pie syvvä liigua, vaččua rubieu kivistämäh.
Sit paginkanzat kiännyttih toizeh tiemah.
Pläkyččy: Kuules, Iloniekku, sinä olet kazvanuh jo aiga tobjakse da vikse kazvat vähimyölleh Korolevnan suuruokse.
Iloniekku: Kazvan vie mingi verran, minun muamo da tuatto sežo oldih suuret koirat, ihan moizet, mittumat tavan mugah šotlandienpaimoikoirat ollahgi. Tiijätgo midä? Minun muamal on pitky turki da tuatto on moine sileikarvaine, kui minägi. Olen sit minä tuattahes.
Pläkyččy: Kummua sanot, sinä olet nähnyh omuadas tuattuagi! Vahnu Meččyniekkugi* oli konzugi nähnyh iččeh molletit vahnembat. Ga midä sinä, Iloniekku, tahtot ruadua kazvahuu?
Abuniekku duumaičči, gu sinus konzutahto roih meijän joukkoveneh piälikkö. Mugahäi?
Iloniekku: Voibihäi nengagi konzutahto roita. Iloniekku – piälikkö, mindäh ei?! Yhtelläh olen vie kudžu engo ni tiijä, olisgo minus piälikköneruo. Hos kui, ga minulleni pidäy hyviä abuniekkua da tiettäväine nevvoi, kudai maltas nevvuo minuu kaikenualazis dielolois.
Pläkyccy: Kuules, Iloniekku, voizimmogo myö Abuniekanke olla net nevvojat libo kui sanotah meijän suvus franciekse conseillère?
Iloniekku: Ongo sinun sugu rodužin Franciespäi?
Pläkyccy: Muga minulleni on saneltu. Eigo sinun suvun algujuuret olla Ylämual Šotlandies?
Iloniekku: Sie ollah varmahgi, minun rodugi on šotlandienpaimoikoiru. Minun mieles sinä, Pläkyččy, voizit olla putin nevvoi yhtes Abuniekanke. Työ mollembat tiijättö kaikkeh näh ylen äijän da maltatto nevvuo minuu monis dielolois.
Ižändy: Pläkyččy, yksi nevvo sinulles: ole moine hyvä, älä opasta Iloniekkua haukkumah! Ni vouse älä opasta sih!
*Meččyniekku = segaroduine emäččykoiru, kudai enne kuului joukkoveheh.
Duumaija – ajatella / Kudžu – koiranpentu / Ravei – vilkas / Ei roinnuh mieldy myöte – ei miellyttänyt / Nygöi – nyt, nykyään / Ad’vois – vieraisilla, kylässä (niin että jää yöksi) / Äijii – monia / Dielo – asia / Neče – nämä / Puaksuh – usein / Vessel – mukava / Pedru – peura / Vačču – vatsa / Paginkanzu – keskustelija / Tiemu – aihe / Tobju – suuri / Vähimyölleh – ainakin / Sežo – myös / Mittuine – sellainen / Šotlandii? – Skotlanti / Olen tuattahes – tulen isääni / Meččyniekku – metsästäjä (tässä erisnimi) / Ruadua – tehdä (mm. tehdä työtä) / Kazvahuu – kasvettuasi isoksi / Konzutahto – joskus / Piälikkö – johtaja / Yhtelläh – kuitenkin / Mugahäi? – pitääkö paikkansa? / Nenga – niin / Roita – tulla joksikin, tapahtua / Piälikkönero – taito olla johtajana / Hos – vaikka / Abuniekku – apulainen / Tiettäväine – tietenkin / Nevvoi – neuvoja, neuvonantaja / Kudai – joka / Maltua – osata / Dielo – asia / Franciekse – ranskaksi / Rodužin – kotoisin / Francii – Ranska / Muga – niin / Putin – hyvä, kunnon / Äijän – paljon / Ni vouse – ollenkaan / Emäččykoiru – narttukoira
*
25.11.2021
Korolevnu on lähtenyh koirien tuonilmazih – ollou tulemas uuzi kudžu?
Meil on igävy viesti sivun kaččojile: Keviäl Korolevnu siirdyi koirien tuonilmazih. Joukkoveh on jiännyh ilmai piälikkyö da ižändy da emändy ilmai armastu dovariššua. Ga jäi igäine musto.
Terväh Abuniekku da Pläkyččy ruvettih pagizemah ižändänke sih näh, kuduasbo heis rodies joukkovehen uuzi piälikkö.
Abuniekku: Minä olen vahnembi, minä sit piäliköksegi!
Pläkyččy: Minä maltan haukkuo kovembah, minus sit parembi piälikkö roih!
Ižändy: Ga joukkoveheh voibi tulla uuzigi koiru, kudai kazvau teidy suurembakse. Se sit ottaugi piälikön sijan.
Aigu meni, da kerran huondeskävelyksel rodih uuzi pagin.
Pläkyččy: Ižändy, voijahgo kudžut astuo pitkii matkoi? Toinah net terväh väzytäh?
Ižändy: Pienil kudžuloil ei ole vägie pitkih matkoih. Mindäh sinä kyzelet mostu?
Pläkyččy: Toiči olen kuunnelluh sinun da emändän paginoi, kudamis tiijustin, gu tänne vikse on tulemas kudžu. Ihan moine pikkaraine razboiniekku, kudai kuzou da šittuu joga čuppuh, purou sinun ajosuappuat šmotkukse sego kaikkie muudugi, midä vai vastah hänelleh puuttuu.
Ižändy: Pagizetgo, Pläkyččy, omua iččie, konzu olit kudžunnu vai misbo moine duumavo sinulles tuli piäh? Ga yhtelläh sanon: joukkoveheh vikse on tulemas uuzi koiraine.
Fotokuva: Alina Riionheimo
Tuonilmaine – tuonpuoleinen / Kudžu – koiranpentu / Dovariššu – ystävä / Ga – mutta / Igäine – ikuinen / Terväh – pian / Roita – tulla / Huondeskävelys – aamukävely / Roih pagin – syntyi keskustelu / Toinah – ehkä / Vägi – voima / Mindäh – miksi / Toiči – joskus / Kudai – joka / Tiijustua – saada tietää / Vikse – ehkä / Razboiniekku – rosvo / Kusta – pissata / Šittuo – kakata / Čuppu – nurkka / Šmotku – riekale / Duumavo – ajatus
*
24.4.2021
Starikku
Kerran huondeksel ižändy vei koirat kävelyksele lumehizeh meččäh. Vessel olis mečäs juoksendella, ga eräs koiru žualuiččihes, konzu lumi tartui käpčiih. Jygiettävyhäi tovengi on lumes kualua, ollou sidä äijy.
Oli lumes kudamidägi hyviä: koirat suvaittih mečäs kačella eri elättilöin jälgii. Erähii jänöin jälgii nähtes hyö paistih nenga:
Korolevnu: Kačokkua, onnuako Starikku täs on hyppinyh siiriči!
Pläkyččy: Tottu pagizet! Vot on iloniekku!
Abuniekku: Pidäsgo händy kävvä tiijustamah?
Korolevnu: Emmo vellin mene, olgah rauhas häi, putin jänöihäi se on.
Pläkyččy: Minule saneli eräs vahnu da hajukas ohottukoiru, gu jänöi on jänöi, da sidä pidäy ajua peräh.
Täs kohtas ižändängi mieldy kiinnitti koirien pagin da häi kyzyi Korolevnal, midä eriluadustu nečis Starikas on?
Korolevnu: Mustatgo, konzu keviäl minä da Abuniekku lähtimmö ajamah peräh erästy jänöidy?
Izändy: Muga, ga ei se yhtekse kerrakse jiännyh vai, oletteli enämbäinegi mostu kerdua. Davai, sanele ližiä!
Korolevnu: Ku myö hyppäimmö sen peräh, se azetui erähän tuhjon tuakse da hol’otti: ’’Hei sinä jaloroduzen nägöine šotlandienpaimoikoiru da sinun palvelijat neidozet, ettogo tiijä, ku teijän roduzet ollah paimoikoirat, ga ei ohottukoirat?’’ Se maltoi pagizutella minuu kunnivoittajen, da uskaldin hänelleh, što myö Abuniekanke emmo sidä enämbiä aja peräh.
Pläkyččy: Ga minä voizin… hos ihan kodvazen ajazin peräh…
Korolevnu: Jänöi, kudai pagizou kunnivoitettavah da hyväh luaduh, on minun vardoittavannu. Emmo myö sidä aja peräh ni vouse!
Ollah kiännetty Heidi Kuosmanen, Joona Sutinen da Milla Tynnyrinen
Käpčy – käpälä, tassu / Siiriči – ohitse / Putin – kunnon / Hajukas – viisas / Ohottukoiru – metsästyskoira / Pagin – puhe, keskustelu / Tuhjo – pensas / Hol’ottua – huutaa
*
17.4.2022
Turkki
Kerran huomeneškävelyllä Apuniekka tiijušteli matkovehelta, onko hyö huomattu, jotta porččiet on pienetty.
Pläkyččy: Onnakko huomeneššyömiset onki vähetty, ka ainaški še luatiu hyvyä miun muuvvolla.
Korolevna: Enpä ole huomannun, ka voisko še Apuniekka koituo šiitä, jotta šie olet puhlistun, olet tovemmaštah šemmoni čoma pikkaraini pampero.
Pläkyččy: Hähhähhää, čoma pikkaraini pampero, votšei, votšei, oivoi, eii…
Apuniekka: Kuot’t’ele Pläkyččy olla nyt hil’l’ua! Kačomma min näköini olet iče tuaš kešäkuušša… A mie en ole puhlistun, miula on vain turpie ta hyväččäini turkki, mitä työ nyt i kajehitta.
Korolevna: En vain taho uškuo, jotta šetlanninlammaškoiran turkki voipi painua kolme kiluo… No on še turkki hyväččäini, on še.
Apuniekka: Šitä mieki, on vet hyväččäini? Muissattako muiten, jotta netälin piäštä tulou nuori prinssi käymäh kostih?
Korolevna: Muissamma, muissamma. Serotana teitä kahta huppanaraiskua ni ruvetah škooluamah, jotta ei pie šiitä toisien häpietä käršie Prinssin ieššä.
Kiäntän Johnny Haataja ta Elena Rapa
matkoveh – matkue / porččie – ruoka-annos / onnakko – ehkä / puhlistuo – pulskistua / puhlakka, pampero – pulska, pullero / kostih – kylään / serota – keskiviikko
*
11.2.2021
Piälinnas
Ižändy kummastelihes, mi häližendöi kuulunou hänen tiedokonehen vieres… Ai se Abuniekku on lomal Helsingin linnas da siepäi Zoomas löyhkäy Korolevnale da Pläkyčyle, kui piälinnas dielot mennäh.
Abuniekku: Kummua sanot täl čupul eläjes! Kačokkuattos, minuu läs vägehes viettih liägärih, kus ruttoh menin kielenmielettäh. Konzu havačuin, huomain, gu minul ei tävvy yhty hammastu suus. Ollengo terväh hambahitoi, kui vahnu babi?! Näin sie liägäris sežo yhten bostonanterjeran, kudai sanoi iččiedäh valdukunnan parahakse koirakse. Neče bluaznu vikse nikonzu ei ole nimidä kuulluh Korolevnah näh.
Korolevnu: Tovengi kummalline se Helsingin linnu on. Nähnet vie kerdazen samazen terjeran sie uvvessah, ga sanolda sit vältämättäh, ken on paras da čomin valdukunnan koiru.
Pläkyččy: Sinulleshäi terväh pidäy ruveta syömäh yhty rokkua, et tahtone hambahittah iče jiäjä!
Abuniekku: Nygöi, Pläkyččy, salbua suu da pie parem salvas! Et vikse tiijä, mittumat villukoirat tiä ollah! Niilöil erähis kohtis karvua ni ole ei.
Pläkyččy: En vellin ni tahtonuh sinne mennä. Mittuzes talois elättö sie, sinä da Prinsut?
Abuniekku: Tämä on ylen suuri taloi, kuduas on äijy kerrostu. Myö elämmö ylen-ylen korgiel! Ikkunaspäi näit, kui linduzet lennelläh alahan.
Korolevnu da Pläkyččy: Etgo varua alah pakundua?
Abuniekku: En jo varua, ga yhtelläh hierus on äijiä parembi eliä.
Korolevnu: Syötetähgo sinuu sie putilleh?
Abuniekku: Hyvin syötetäh, huondesverokse on jauholihua murginakse karjalastu päččilihua, ildazekse kananlihua da konzu roinnou vie nälgy, kerras annetah kalbassuu. Suitettavaksegi jiäy lihahistu, Prinsunke myö olemmo peittänyh syömisty divanan alle. Tuon sit tulduu teilegi opittavakse.
Pläkyččy da Korolevnu: Hyvät dielot! Myögi suammo sit suuren mieron parembastu da magiembastu oppie. Tule sit teriämbäh järilleh!
Häližendy – meteli / Linnu – kaupunki / Löyhkiä – kerskua / Dielo – asia / Täl čupul – tällä alueella / Vägehes – väkisin / Ruttoh – nopeasti / Kielenmielettäh – tajuttomaksi / Ei tävvy – puuttuu / Terväh – pian / Vahnu babi – vanha mummo / Bluaznu – typerys / Vikse – varmaan / Nygöi – nyt / Mittumat – millaiset / Vellin – toki / Kuduas – jossa / Äijy – monta / Varata – pelätä / Pakundu – putoaminen / Hieru – kylä / Putilleh – kunnolla / Huondesvero – aamiainen / Roita – tulla / Kalbassu – makkara / Suittua – kerätä varastoon, säästää / Peittiä – piilottaa / Divan – sohva / Oppie – maistaa / Miero – maailma / Teriämbäh – nopeammin / Järilleh – takaisin
š = suhu-s
z = soinnillinen s
ž = soinnillinen suhu-s
č = suhuaffrikaatta (t:n ja š:n ”sulautuma”)
’ = liudentunut eli j:n sävyä saanut äänne
*
27.10.2020
Hyviä karjalan kielen päiviä! Karjalan kielen päivänny koirat haukutah karjalakse – da jogahine omah luaduh!
Se haukkuu parembazeh luaduh, kudai haukkuu jälgimäzenny
Erähäššy piän ižändy myösgi oli kävelyksel koirienke. Kuspäiliennöy loittuo kuului vierahan koiran haukundua, da se viritti koirat paginah haukunduluaduh näh.
Korolevnu: Minä olen ylähästy roduu da haukun čomembazeh loitokse kuulujah iäniluaduh.
Abuniekka: Mie olen pikkarane koira, ga yhelläh haukun niin, jotta kaikin kuullah!
Pläkyččy: Mie en ole pieni, en ni šuuri, olen keškikašvoni villakoira, ka šuatan mieki ylen lujah haukkuo.
Korolevnu: Minä olen tämän joukkovehen johtai da minun velvolližus on haukkuo sit, konzu mitah tovelline varattavu dielo roih.
Abuniekka: Mie olen paimenkoira da miegi haukun ainos siidä, konza midä varattavua tulou vastah!
Pläkyččy: Ka juštihhan näin mieki ruan! Vain konša tovemmaštah mitänih oikein varattavua spuutiutuu.
Korolevnu: Höblöit! Työ molletit haukutto joga kerdua, konzu vai vähäzel tuulistah da mitah lehtyt lennähtäh puuspäi alah!
Abuniekka: Ga miehän haukun äijiä čomembah luaduh kuin työ!
Pläkyččy: No nyt kačo tarot, šentäh kun miun haukuntaluatu on kaikista kaunehin!
Korolevnu: A voi voi teidy! Etto työ tiijä putillizeh haukundah näh nimidä! Myöhäi ylähäzet paimoikoirat maltammo haukkuo kaikkii parembazeh luaduh!
Ižändy kuundeli nečidä tyhjiä paginua da sanoldi: Työ kaikin haukutto yhtenjyttymäh kovah luaduh da toiči sudregi. Nikonzu enämbiä älgiä riijelkiä omien haukunduluaduloin täh! Nygöi olgua vaikkani, muite ei ižändy kuule ni omii ajatuksii.
Erähäššy piän – eräänä päivänä / Kuspäinliennöy – jostakin / Loittuo – kaukaa / Pagin – puhe / Čoma – kaunis / Johtai – johtaja / Konzu – kun, jolloin / Varattavu – vaarallinen / Dielo – asia / Tovemmaštah – todella, oikeasti, tosiaan / Spuutiutuo – ilmaantua / Höblöi – hölmö / Äijiä – paljon / taruo – puhua joutavia / Putilline – kunnollinen / Nimidä – mitään / Maltua – osata / Neče – tämä / Yhtenjyttymäh luaduh – samaan tapaan / Toiči – joskus / Sudre – turhaan / Nygöi – nyt / Vaikkani – hiljaa
*
26.6.2022
Korolevnu da lindu-pitkyhändy
Ižändy sanelou: Konzu tuandoi huondeksel tulimmo koirienke kävelykselpäi, hyppäi meijän edeh västäräkki sen-tämän metrin piäh koiris da vidžerdäldi lyhyččäzen pajozen. Korolevnu kačoi korvat hörkistäjen da haukahtih kerdazen, da vastaräkki sih myösgi vidžerdäldi.
Sit Korolevnu kiändyi minuh päi da kyzyi: Voizimmogo, ižändäine, lähtie astumah nečidä tostu troppastu myöte? Ga voizimmo vellin dai lähtimmö astumah tostu troppastu myöte da kyzyin Korolevnal: Mindäh meile pideli mennä tostu troppastu myöte?
Korolevnu vastai: Neče lindu-pitkyhändy sanoi, gu hänel on poigazet ihan lähäl sidä enzimästy troppastu da häi duumaičči, gu hyö pöllästytäh meidy.
Sit minä kyzyin: Konzubo sinä, Korolevnu, olet opastunnuh linduloin kieleh?
Korolevnu vastai: Olen suvainnuh viruo savus puun al da silloi erähät linnut ollah tuldu pagizemah minunke. Toven sanuo, en malta paista linduloin kieleh ylen hyvin, en vie ellendä kaikkii sanoi. Puaksuh net linnut pakitah syömisty, sen tiijän varmah.
Sen jälles kyzyin: Pagizetgo sinä sežo niilöin pihl’airastahien da varoloin kel?
Korolevnu sanoi sih: No niilöinke en pagize. Hyöhäi kirrutah da mällätäh kui väčkäjät humalniekat Iivananpiän, nimidä et ellendä heijän paginois.
Abuniekku da Pläkyččy yhtyttih paginah: Korolevnu, opasta meidygi ellendämäh pitkyhändäzien linduloin paginoi!
Korolevnan vastavus sih oli moine: Pidänöy ezmäi opastua teijät lendämäh.
Tuandoi – äsken / Huondes – aamu / Lyhyččäine – lyhyehkö / Pajoine – laulunen / Neče – tuo / Troppaine – polku / Vellin – -han/-hän / Dai – ja / Duumaija – ajatella / Gu – että / Pöllästyö – pelästyä / Opastuo – oppia / Viruo – maata / Sadu – puutarha / Paista – puhua / Ellendiä – ymmärtää / Puaksuh – usein / Pakita – pyytää / Sežo – myös / Pihl’airastas – räkättirastas / Varoi – varis / Kirguo – huutaa / Mällätä – solkata / Väčkäi – riitelevä / Humalniekku – humalainen / Iivananpiän – juhannuksena / Ezmäi – ensiksi / Opastua – opettaa
*
5.6.2022
Huolevunnuh Pläkyččy
Onbo kezäl jygei elos Pläkyččy-koirurukal! Mindähliennöy juuri kezäl taloin rahvas hušketah sinne-tänne pertispäi pihale da pihalpäi pertih da vie toiči konzu kedägi eule kois. Pläkyččyhäi on äijäl huolevunnuh sit, ken kus on! Sille pidäy alalleh kaččuo tarkazeh kai pertizet da koirien čuppu: kunne myös kai ristikanzat oldaneh mendy?
Sanakse erähäššy piätteniččän ižändy kunneliennöy lähti. Sit ižändän poigu huškahtih mene tiijä kunne. Jälgimäzenny emändygi punaldih koispäi da koirien joukkoveh jäi kodih kui keskel kavonnuh. Pläkyččy mostu nikui ei voinnuh tirpua da rubei haukkumah pahal iänel.
Sen jälles Korolevnugi huolevui. Ozakse optimistu Abuniekku sanoi: Onhäi se hyvä, gu hyö jätettih meile liuhan vetty da pezevyndypertin uksen avvoi varakse, oldaneh hyö hätkembän kustahto. Da vie parembaine dielo on se, gu zakuskakse on jätetty meile neče villukoiru, roinnou meile nälgy.
Vastebo nygöi Pläkyččyy rubei varaittamah putilleh da se oppi muuttuo nägymättömäkse. Sit se toine huoli hävii, buitegu ni olluh sidä ei.
Huolevunnut – huolestunut / Jygei – vaikea / Elos – elämä / Huškahtuakseh – vilahtaa (huškahtih – vilahti) / Perti – huone / Toiči – joskus / Eule – ei ole / Alalleh – aina / Kaččuo – katsoa / Kai – kaikki / Čuppu – nurkka / Ristikanzu – ihminen / Piätteniččy – perjantai / Kunneliennöy – jonnekin / Jälgimäzenny – viimeisenä / Punalduakseh – vilahtaa (punaldih – hän vilahti) / Keskel kavota – joutua hämilleen / Moine – sellainen / Nikui – ei mitenkään / Tirpua – sietää, kestää / Oza – onni / Liuhu – kulho / Pezevyndyperti – pesuhuone / Uksi – sisäovi / Avvoi – auki, avoin / Hätken – pitkään / Kustahto – jossain / Dielo – asia / Zakusku – syöminen, alkupalat / Neče – tuo / Roitakseh – tulla (roih – tulee) / Vaste – vasta / Nygöi – nyt / Varaittua – pelottaa / Putilleh – kunnolla / Oppie – yrittää
*
24.4.2022
Hyviä koiranpäiviä! Hyvittelemmö Abuniekkua roindupäivänke!
*
1.4.2020
Koirat-vardoiččijat
Erähiči huondeksel dorogušuarah azetui vakkinaine mašin. Ruadovuoros olii koiru-vardoičii magai magiedu undu, kudamua nikui et sanos koiranunekse.
Ižändy: Midäbo, koirazet, etto ni vienozel haukundal ozutannuh, gu dorogušuarah azetui kenenliennöy mašin?
Pläkyččy: Mibo mašinoi? Oligo mitah mašin tiä? Sinähäi iče, ižändäine, olet äijän kerdua sanonuh: ”Älgiä, raškat, haukkukkua mašinoi!”
Abuniekku: Mašingo? Minä duumaičin, gu et suvaiče, konzu sinuu nostatetah enne kukkiloi.
Korolevnu: Sinä, ižändy, et tiijä, kui jygei oli pidiä vaikkani nämmä turvat. Voizingo suaja kalbassuu palkivokse hyvin ruatus ruavos?
Ižändy: Ai kalbassuugo? Minus ga nygöi ollah vardoiččijat muattu sit, konzu ei pidänys, da piälikkö vie oppiu keksie sellitysty. Vie yksi moine hairavo, lähtettö saduh muate. Sie toinah parem ruado roih ruattu.
Korolevnu: Kuule, ižändy, uskaldammo parandua omua ruandua, mostu enämbiä ei rodei…Ethäi käske meidy saduh muate mennä? Ole moine hyvä, sano: En!
Isäntä: No maltanetto vardoija putilleh, voitto sit muata pertis.
Kolmen päivän peräs:
Ižändy: Kuulkua, koirazet, nygöi työ oletto haukkunuh, kui uraipäiväzet kaksi yödy peräkkäi da joga yödy vähimyölleh seiččie kerdua, hos pihal nikedä ei nägynyh.
Korolevnu: Ižändy-rukku, sinulles hyvä olis nygöi ičelles piättiä, midä meis tahtozit: ollemmogo vaikkani vai vardoinnemmogo putilleh. Sinä annat meile ylen risturiidahistu ohjavuo, keskel kaduot sinunke. Olisgo parem ruadua, kui enne: rubiemmo haukkumah libo olemmo vaikkani sen jälles, konzu minä olen luadinuh dielon varavoarvivon?
Ižändy: OK Korolevnu, vikse nenga roih parem. Koirat, nygöi suatto jogahine sosiskazen.
Vardoiččii – vartija / Erähiči – kerran / Huondes – aamu / Dorogušuaru – tienhaara / Vakkinaine – tuntematon / Mašin – auto / Ozuttua – näyttää / Duumaija – ajatella / Suvaija – pitää (jostakin), rakastaa / Nostattua – herättää / Kukki – kukko / Jygei – vaikea / Vaikkani – vaiti, hiljaa / Kalbassu – makkara / Ruado – työ / Nygöi – nyt / Oppie – yrittää / Hairavo – virhe, erehdys / Sadu – puutarha / Toinah – ehkä / Roita – tapahtua, tulla / Uskaldua – luvata / Maltua – osata / Putilleh – kunnolla / Perti – huone / Uraipäiväine – hullu, sekopäinen / Seiččie – seitsemän / Nikedä – ketään / Vardoija – vartioida / Keskel kavota – sekaantua, sekoittua / Libo – tai / Luadie – tehdä / Varavoarvivo – riskiarvio / Vikse – varmaan / Sosiskaine – pieni nakki
*
9.3.2020
Ollou tartunuh keväččy
Onhäi nennien koirienke toiči elos vessel. Kui ainosgi, koirat syödih huondesveron enne kävelysty. Kävelyksen jälles ižändy luadi ičellehgi huondesveron. Abuniekku da Pläkyččy tuldih kaččomah, pakkusgo heilegi eräs magei palaine.
Abuniekku: Ižändy, kuule! Minä voin pahoi. Suannen pikkarazen sosiskazen, sit varmahgi rubien myös voimah hyvin.
Yhteltiedy Pläkyččygi algoi haukahtellakseh: eräs sosiskaine parandas voindua äijälgi.
Ižändy: Niyhty eule hyvä, gu työ voitto pahoi. Pidänöygo zvonildua elättilöin liägärile da viijä teijät kačottavakse hänelleh. Toinah vitamiinua ei tävvy da teih on tartunuh keväččy.
Abuniekku da Pläkyččy: Mugahäi ongi, vitamiinoin vajavuttu kai tämä. Sosiskazishäi on vitamiinua, andazitgo niidy meile?
Ižändy: Enbo rua nenga. Parem zvonildan liägärile, menemmö vai hänellyö käymäh. Häi sit luajildaugi mollembile vitamiinu-ukolazen.
Abuniekku da Pläkyččy: Kukastu kummua, voimmo mollembat jo ylen hyvin, ei pie douhturile soittua. Kai meil on jo putilleh.
Da Korolevnu irvišteli hyväs mieles: ni täl kerdua etto lykystynnyh.
Keväččy – kevätväsymys / Toiči – joskus / Vessel – hauska / Huondevero – aamupala / Pakkuo – pudota / Sosiskaine – nakkinen / Äijäl – paljon / Zvonildua – soittaa / Ruadua – tehdä / Nenga – sillä tavoin / Ukolaine? – pistos / Kukastu kummua – mitä kummaa / Douhturi – lääkäri / Putilleh – hyvin, kunnolla / Lykystyö – onnistua
*
23.2.2020
Palvelijan sovat
Huondeksel Korolevnu rubei pagizemah dielos, kudai händy vikse äijäl da hätken oli muokannuh.
Korolevnu: Ižändy, sinä voizit hommata ičelles livrein, kuduah selgiezit kazakoijes meidy, ezimerkikse syömisty andajes. Nenga syöndy vois ozuttuakseh äijiä arvokkahembakse.
Abuniekku: Muga, muga! Da meijan juodazet voidas olla farforas luajitut. Nenne raudazet juvvat ollah kui köyhil riburiuroloil.
Pläkyččy: Kuules, ižändy, ei niilöile päinne syötändy ilmai livreidu da syömine ilmai farforuasieloi, anna sit minulleni heijän syömizet. Mendähes nenne čirčat mečästämäh sualistu, kui reboit…
Ižändy: Sinä, Pläkyččy, ehoitat dieluo. Pidäsgo tovengi oppie nenga luadie ehtäl.
Korolevnu da Abuniekku: Okei, ehkoi myö iellehgi voimmo syvvä raudazis juvvispäi. Emmohäi anna omii magieloi syömizii Pläkyčyle. Toven sanuo, meijän ižändäine kal’sonoisgi on ylen čoma.
Soba – vaate / Huondes – aamu / Paista – puhua / Dielo – asia / Vikse – voi olla / Hätken – kauan / Muokata – kiusata, vaivata / Livrei – livree / Sellitä – pukeutua / Kazakoija – palvella / Nenga – sillä tavoin / Ozuttuakseh – näyttää, osoittautua / Äijiä – paljon, paljoa / Muga – kyllä / Juodu – (iso) kulho / Juodane – pieni kulho tai kippo / Farfouru – posliini / Luadie – tehdä / Riburiuroi – ryysyläinen / Päitä – kelvata / Čirču – nirso / Tovengi – todellakin / Ehty – ilta / Ielleh – edelleen / Kal’sonat – kalsarit / Čoma – kaunis, komea
*
9.2.2020
Koirat da reboi
Kerran ehtäl ižändy kummastelihes, mindäh Abuniekku da Pläkyččy nostettih haukundan olopertis. Hyö kačottih sie televiizorua.
Pläkyččy: Mibo zvierilöi neče reboi ollou, myöhäi olemmo nähnyh mečäs moizen jälgilöigi?
Abuniekku: Etgo musta, kui mečäs näimmö reboin kaksi vuottu tagaperin? Juoksimmo silloi sen peräs, kuni emmo väzynyh.
Ižändy: Reboi on koirien sugulaine da häi eläy putin zvierin elostu mečäs.
Pläkyččy: Kuspäibo reboit suadaneh syömisty?
Syötetännehgo heidy ižändy da emändy kaksi kerdua päiväs?
Ižändy: Ei reboloil ole ni ižändiä, ni emändiä, kuduat syötettäs heidy. Niilöile ičelleh pidäy syöttiä oman ičen piädy.
Abuniekku: Kusbo nenne reboit muattaneh? Ongo heil kustahto taloi? Piästänehgo hyö lämmäzeh magavosijah?
Ižändy sanoi, gu mečäs eläjät zvierit muatah pihal kezät-talvet da syvväh sidä, midä iče suajah. Abuniekale da Pläkyčyle rodih žiäli rebozii. Korolevnu tuli kaččomah, midä gor’ua niilöil rodih.
Abuniekku: Korolevnu, opis duumaija, ižändy saneli meile varaittajua starinua reboloih näh. Heile ei tarita syömisty eigo ni kodii omua heil ole. Opis moizel pakkazel ilmai kodii!
Korolevnu: Yksi vahnu da viizas koiru on sanelluh minulleni nečen starinan, ga enbo ruohtinuh sanella sidä teile.
Pläkyččy: Ehkoi myö voizimmo tuliel kerdua meččäh mennes viijä vähäzen syömisty reboile?
Ehty – ilta / Zvieri – villieläin / Putin – kunnon / Kustahto – jossain / Magavosija – makuusija / Gor’a – huoli, murhe / Roita – tapahtua, tulla / Duumaija – ajatella / Varaittai – kauhea, pelottava / Neče – tuo
*
19.1.2020
Uvven vuvven algu
Huondeskävelyksel koirat myös paistih omassah ižändänke.
Korolevnu: Aiga hyvä on astuo, konzu ei ole märgy da käbäläzet ei kastuta eigo ni sattavuta.
Abuniekku: Muga on. Hangigi kestäy meijän juokselendan.
Pläkyččy: Hyväččäine ilmu tänäpäi da vie parem on se, gu neče kudžu enämbiä ei ole meijällyö ad’vois.
Abuniekku: Olluzit vai hyvänny dovarišannu Prinsuole, sit sinuudas ei salvattas magavopertih. Minus ga häi oli ylen hyvä kudžu, toven liijakse ravei toiči, ga nuorihäi se vie on.
Pläkyččy: Häi ärzytti minuu, konzu alalleh nel’l’oili sinne-tänne. Toiči ozuttihes, buitegu häi olis hyppiämäs n’uolemah minun turbua.
Korolevnu: Olihäi se kudžu ihan OK, ga vähäzen varuamatoi. Häi polgi kerran minun hännäle da toizen käbäläle. Sit minä annoin ellendiä hyväzeh luaduh: pyzy vai minus loitomba. Ga mustatgo sinä, Pläkyččy, konzu tulit meile kaksi vuottu tagaperin. Olluzimmo myö silloi yhtenjyttyöh suututtu sinun piäle, kui sinä nygöi olet Prinsuon piäle, ga varmahgi pöllästynnyzit da nel’l’unnuzit pagoh.
Abuniekku: Eibo ni Prinsuon n’amuhuavozen varrastandu olluh hyvä ideju. Vie gu rubeitto sit toruamah sen pussin täh.
Pläkyččy: Täs pidäy huomavuttua, gu työ mollembat otitto ozua sih torabauhuh. Minä vai opiin pellastua, midä vie pellastettavannu oli.
Ižändy: Nygöi alevukkua da olgua vaikkani kogo loppukävelyksen aigua. Da tiijokse teile vie: Prinsut tulou myös kezäl nedälikse tänne lomale.
Koirat yhtes: Midä? Konzubo? Miksebo?
Pläkyččy: Ettohäi salbua minuudani sit käymäläh nužniekkah?
huondes – aamu / sattavuo – loukkaantua / muga – kyllä / neče – tuo / kudžu – koiranpentu / ad’vois – vieraisilla / dovariššu – ystävä / salvata – sulkea / ravei – vikkelä / alalleh – jatkuvasti / ellendiä – ymmärtää / yhtenjyttyöh – samalla tavoin / n’amuhuavoine – namipussi / nel’l’uta – juosta / torata – rähistä / torabauhu – rähinä / nygöi – nyt / alevuo – rauhoittua / vaikkani – vaiti, hiljaa / nedäli – viikko / nužniekku – vessa
*
22.12.2019
Koirien Rastavu
(Fotokuva: Alina Riionheimo)
Huondeskävelyksel koirien joukkoveh pagizi Rastavah näh:
Korolevnu: Mustattogo, gu tuliel nedälil roih Rastavu? Olettogo kirjutannuh tobjale rastavankoirale, midä tahtotto podarkakse? Minä kyzyin lammasturkin, goretex-jallačit da čoman bantazen händäh. Da tiettäväine äijän n’amuu.
Abuniekku: Midäbo sinä sit – rubietgo bantazenke hännäs kävelemäh da čomendelemahes? Minä tahton suaja ylen äijän n’amuu da hammasteroittimen. Sit voin purta hos mittumua kovua luudu!
Korolevnu: Sen bantazenke minun händy roih ylen-ylen čoma… da sinä Abuniekku, heitä irvištelendy…
Pläkyččy: Minägi tahton äijän n’amuu da vie moizen takin, kuduas olis pikkarazii kellozii da eriluaduzii čomenduksii.
Korolevnu da Abuniekku: Sinus muitegi kovua iändy kuuluu, sendäh sinulles parem pädis takki ilmai kellozii.
Korolevnu: Ga duumaičen, gu meijät vietäh mašinas kunnetahto ylen loitokse, kus yövymmö da sit tulemmo järilleh kodih.Pidäy juohattua ižändäle, gu ottas keräle enäm syömisty meih näh.
Pläkyččy: Myö varmahgi ajammo sinne, kus minä enne elin.
Abuniekku: Tuodanehgo meile pertih rastavankuuzi?
Korolevnu: Duumaičen, gu ei tuvva. Prinsut on tulemas ad’voih Rastavan jälles, da häi on ižäččy. Tiijättöhäi, midä ižäčyt-pahačut luajitah puuloin juuril?
Rastavu – joulu / Huondes – aamu / Paista – puhua / Nedäli – viikko / Roita – tulla / Tobju – iso / Podarku – lahja / Jallačit – kengät / Čoma – kaunis / Bantaine – rusetti / Tiettäväine – tietenkin / N’amu – herkku, karkki / Čomendellakseh – koreilla / Mittuine – millainen / Čomendus – koriste / Pädie – sopia / Duumaija – ajatella, luulla / Mašin – auto / Kunnetahto – jonnekin / Järilleh – takaisin / Perti – huone / Prinsut – Prinssi / Ad’voih – vieraaksi / Ižäččy – uros / Pahačču – / Luadie – tehdä
š = suhu-s
z = soinnillinen s
ž = soinnillinen suhu-s
č = suhuaffrikaatta (t:n ja š:n ”sulautuma”)
’ = liudentunut eli j:n sävyä saanut äänne
*
17.12.2019
Koirat da oravaine
(Fotokuva: Inga Suoniemi)
Erähäššy piän huondeskävelyksel ižändy kummastelihes, konzu koirat allettih möllöttiä yhteh pedäjäh. Tarkembah kačottuu häi huomai oksal istujan oravazen, kudai rubei pagizemah koirienke.
Oravaine: Ongo vessel kualua nečis lumikivokses?
Abuniekku: Eule vie muga äijiä lundu kualettavakse putilleh, ga tule sinä, oravaine, puuspäi alah da läkkä meijänke kižuamah.
Pläkyččy: Läkkä vai meijänke, oravaine! Keksimmö mintah kižan.
Oravaine: En minä tule kižuamah teijänke, toinah vie syöldättö minuu, en ehti ni kačahtuakseh.
Pläkyččy da Abuniekku: Emmo vellin syö, tuandoi olemmo syönnyhes ku počit, dai sinä olet liijakse pieni meijän verokse.
Korolevnu: Tottu pagizetto, kazakkazet, emmo myö mostu ottai syömäh, eigo ni neče malta juosta meijän vauhtii.
Oravaine: En ni minä uskaldai tulla, työhäi oletto zvierit, olen vai tiä puus rauhas da turvas.
Abuniekku: Tule vellin, voit sit račastua Korolevnan selläs, sit sinun pikkarazet jalgazet-käbäläzet ei äijäl väzytä.
Pläkyččy: Ollougo neče ideju Korolevnale neniä myöte?
Korolevnu: Selgei dielo. Pyzy vai oravaine sie puus… da minä terväh opastaldan Abuniekangi puuh nouzemah parem kui sinä oravaine sen maltat!
N’aps, n’aps, n’aps… Nengostu iändy kuului, konzu Korolevnu oppi tavata Abuniekkua hännäs da opastua puuh nouzemah.
Huondes – aamu / Vessel – hauska / Kualua – kahlata / Kivos – kinos / Eule – ei ole / Ei äijiä – ei paljon / Läkkä – tule / Vero – ruoka / Kazakku – palvelija / Zvieri – peto / Dielo – asia / Terväh – kohta, pian / Opastaldua – opettaa nopeasti / Maltua – osata / Nengone – sellainen / Oppie – yrittää
š = suhu-s
z = soinnillinen s
ž = soinnillinen suhu-s
č = suhuaffrikaatta (t:n ja š:n ”sulautuma”)
’ = liudentunut eli j:n sävyä saanut äänne
*
7.12.2019
Piivuo kylyn jälles
Ižändy nägi, gu laukas on myödävänny koirien piivuo. Häi kyzyi koiril, tahtottasgo hyö omua piivuo kylyn jälles.
Korolevnu: Minä nikonzu en juo piivuo, iččeni suvus suvaijah vaigu putillistu škottilastu viskii. (Ižändy duumaičči ičekseh: no nygöi on selgei dielo, mindäh minun viskibutilkat aiven tyhjetäh muga terväzeh.)
Abuniekku: Minun omahizet juvvah yhty Šetlandien suarel luajittuu viskii.
Pläkyččy: Näbiet villukoirat juvvah vaigu francielastu šampanskoidu, ezimerkikse mostu kui Dom Perignon, libo toiči vahnua konjakkua.
Ižändy: Ga sit jatkakkua vai vien juondua. Juonnettogo vetty kruanaspäi vai pidänöygo tuvva luhtaspäi? Konzu nel’l’oiletto sie pihal, teijän mieles se on paras vezi.
Piivo – olut / Kyly – sauna / Jälles – jälkeen / Butilku – pullo / Suvaija – tykätä, pitää, rakastaa / Putillline – kunnollinen / Butilka – pullo / Aiven – aina / Terväzeh – nopeasti / Näbei – nätti, reipas / Vaigu – vain / Libo – tai / Toiči – joskus / Kruanu – hana / Luhtu – lätäkkö
*
1.12.2019
Panou lundu
Oli muga äijän lundu pannuh, ga pidi kai ottuakseh sen suomimizeh. Konzu ižändy selgii pihasobih, koirat tuldih kyzymäh: Midäbo myös menemmögo pihale? Vastehäi olimmo sie nel’l’oilluh.
Ižändy sanoi, gu on menemäs suomimah lundu.
Korolevnu: Kerran rubiet lundu suomimah pihas, voit čiistie yhteltiedy troppazen meile juoksendeltavakse meččäh dai pellole. Sit meile ei pie kualua lumes.
Abuniekku da Pläkyččy kačahtettihes toine toizeh da duumaittih, gu Korolevnan käskyy ei ižändy kuundele ni täl kerdua. Mugai rodihgi, oigiehäi hyö arvattih.
Ižändy: Pläkyččy da Abuniekku, työ nel’l’ukkua iel, da Korolevnu astukkah teijän peräs – hänen kazakoin luajittuu troppastu myöte.
Panna lundu – sataa lunta / Äijän – paljon / Ottuakseh – ryhtyä / Suomie lundu – tehdä lumitöitä / Sellitä – pukeutua / Pihasovat – ulkovaatteet / Myös – taas / Nel’l’uta – juosta / Yhteltiedy – saman tien / Troppaine – polku / Kualua lumes – kahlata lumessa / Duumaija – ajatella / Astuo – kävellä / Kazakku – palvelija / Luadie – tehdä
š = suhu-s
z = soinnillinen s
ž = soinnillinen suhu-s
č = suhuaffrikaatta (t:n ja š:n ”sulautuma”)
’ = liudentunut eli j:n sävyä saanut äänne
*
26.11.2019
Tuman libo konzu Pläkyččy enzimästy kerdua nägi järven
Pläkyččy enne eli linnas eigo häi nikonzu käynnyh rannale. Konzu häi muutti hieruh meijällyö, rodih kerran mostu:
Ižändy lähti koirien joukkovehenke pihale. Ilmu oli märgy, da tuman oli valduamas meččiä da järvie. Konzu hyö tuldih järven randah, Pläkyččy lähti nel’l’uomah kohti vetty, ga randurajal vuottamattah tormozii da kerras juokseldi järilleh varaittajen muidu: Älgiä mengiä edehpäi, sie on muailman raja, yhty harmuadu vai!
Neččih muu joukkoveh reagiiruičči ilmoittamal, gu siehäi on vaigu järvi, kuduan piäl on tumanua.
Pläkyččy: Mibo järvilöi vie?
Toizet koirat: Kohtu, kus on äijy vetty.
Korolevnu: Kezäl järves voit kylbie kezoidu.
Sit Pläkyččy vähäzel alevui, da konzu tulimmo leirisijan lähäle, kuspäi voit piästä randah, Abuniekku astui randuvedeh.
Pläkyččy: Tämägo on sidä kezoin kylvendiä? Ozutahes kummallizekse.
Abuniekku: Tämä ei ole ni kezoin kylvendiä, ni uidamistu, tämä on vai käbälien kastamistu, ga nenga net pezetgi puhtahikse. Tule sinägi, Pläkyččy, käbäläzii pezemäh!
Pläkyččy: En tule vellin, en vie ole ihan urai mendäväkse nečine.
Abuniekku da Korolevnu yhteh iäneh: Jiä sit reduriuroikse…
Linnu – kaupunki / Nikonzu – ei koskaan / Hieru – kylä / Tuman – sumu / Tormozie – jarruttaa / Neče – tuo / Järilleh – takaisin / Varaittua – varoittaa / Kylbie kezoidu – polskutella, uida / Alevuo – rauhoittua / Ozuttua – näyttää / Urai – hullu / Reduriuroi – sottapytty
š = suhu-s
z = soinnillinen s
ž = soinnillinen suhu-s
č = suhuaffrikaatta (t:n ja š:n ”sulautuma”)
’ = liudentunut eli j:n sävyä saanut äänne
*
24.11.2019
Täl sivul sanelemmo kolmen koiran elokseh näh. Ezmäzikse ezittelemmö joukkovehen ozanottajat:
ABUNIEKKU on šetlandienpaimoikoiru, nygöi joukkovehen vahnin. Häi on pieni ilopada, kudai enne kaikkie äijäl suvaiččou omassah rahvastu. Abuniekan eričykselline nero on syöndy: häi ainos löydäy midägi suuh pandavua. Hänelleh mieleh on sežo šeikkailut mečäs.
PLÄKYČČY on meččyvillukoiru. Hänen eričykselline nero on haukundu, da haukkuu häi äijän kerdua päiväs dai toiči yölgi: onhäi sie pihal ainos Miliennöy-zvieri. Niken nikonzu ei ole nähnyh Miliennöy-zvierii, ga Pläkyččy tiedäy sen olemasolendan tarkazeh da sanelou haukundal, gu kai muutgi kuultas da tiijustettas.
ILONIEKKU on sileikarvaine šotlandienpaimoikoiru, joukkovehen nuorin da vie kudžu. Häi on nuori ilopada da ravei opastumah uuzih dieloloih. Häi kävyy koirien školah da opastuu koirien maltoloih. Häi vie ei ole varmu, midä hänes roih kazvahuu, ga huaveilou, gu konzutahto hänes rodies moine joukkovehen piälikkö, mittumannu oli konzugi Korolevnu.
KOROLEVNU oli šotlandienpaimoikoiru. Omassah mielen mugah häi oli piälikkö sego muailman čomin da näbevin koiru. Häi sežo duumaičči, gu kai muut koirat da ristikanzat oldih hänen käskynkuundelijat da palvelijat. Hänen eričykselline nero oli laškistelendu: häi ylen hyvin maltoi viruo-röijöttiä lattiel libo kravatis. Korolevnu siirdyi koirien tuonilmazih keviäl 2021.
Iloniekal, Abuniekal da Pläkyčyl on ižändy, kuduanke hyö paistah telepatien vuoh. Ižändy sanelougi täs nämmis paginois teile kaikile.
Abunieukku = Apuneiti, Pläkyččy = Läpsy, Iloniekku = Iloinen pentu, Korolevnu = Kuningatar
Elos – elämä / Koirien joukkoveh – koiralauma / Suvaija – rakastaa / Eričykselline – erityinen / Nero – taito / Zvieri – peto / Niken – (ei) kukaan / Nikonzu – (ei) koskaan / Tiijustua – saada tietää / Kudžu – pentu / Ravei – nopea / Dielo – asia / Malto – taito / Roita – tulla (joksikin) / Mittuine – millainen, jollainen / Konzugi – ennen, aikaisemmin / Čoma – kaunis / Näbei – reipas, kaunis, nätti / Kai – kaikki / Ristikanzu – ihminen / Laškistelendu – laiskottelu / Maltua – osata / Viruo – makoilla / Kravatti – sänky / Paista – keskustella / Sanella – kertoa / Pagin – keskustelu
š = suhu-s
z = soinnillinen s
ž = soinnillinen suhu-s
č = suhuaffrikaatta (t:n ja š:n ”sulautuma”)
’ = liudentunut eli j:n sävyä saanut äänne
