Kiännöšrunot vienankarjalakši

Kielentarkissukšen runoloih on luatin Olga Karlova

Kielot

Kirjuttan Katri Vala

Kiäntän vienankarjalakši Tiina Kojonen-Kyllönen

Lähde: Vala, Katri 1930: Maan laiturilla: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.

*

Ilta on harmuan vihrie kukka.

Olen hil’l’ani ilošta.

Valkiet, tuokšujat kukkaseni,

ihalan mehövä, šulo juomini.

Pienet peitošša olijat veitikät,

kenpä toi tiät miun šurulliseh huoneheh,

kumpani vieläi värisi nyyčkytännäštä?

Šajeillan vorssa onni:

šuuri petrani,

olen nähnyn šilmäš,

kaunehen pojanmuhahukšen

ikkunani alla.

*

kielo, kieliheinä, kielikukka ’kielo’

Šinini satu

Kirjuttan Katri Vala

Kiäntän vienankarjalakši Johanna Pelling

Lähde: Vala, Katri 1925: Sininen ovi: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.

*

Mintäh šiun tuliset ta ylpiet šilmät

kačotah miuh niin kummallisina ta hil’l’asina

puitto tiikoloin svierilöin šilmät

päiväsen väräjävyä noušuo?

Mie olen hil’l’an kylpen virrašša

ta miun kaklah on takertun

šumakanruškie levä.

Päiväni kulkou puitto kultatukkani šoittaja

šiniseššä savušša,

ta miun jalat ollah puitto nuoret kaprehet.

Tanššinko šiula tämän kukkijan puun alla?

Eloš

Kirjuttan Katri Vala

Kiäntän vienankarjalakši Sanna Lipkin

Lähde: Vala, Katri 1934: Elämä, teoksessa Paluu: runoja.

*

Tie tulou tuntomattomašta,

tie katou loittohuoh.

Puijen yličči kulkou aika.

Päiväni šyttyy ta šammuu.

Tiellä pluatit kilčottau,

Tiellä lehtien kuvahaiset räpäjäy.

Matkalaini tulou tuntomattomašta,

Näköy kilčottajan pluatin, kakši,

Näköy erähän kuvahaisen – –

ta matka jatkuu.

Lumiukko

Kirjuttan Immi Hellén

Kiäntän vienankarjalakši Sirpa Mänty

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.

*

Valmehena ollah jo

šilmät, šuu,

valkie paita,

kruutta muu.

Šliäpänki vielä

piähäš šuat,

käteheš valkiet

kintahat.

Jalkahaš tähtiset

jalačit,

hartiella simčukkahalatin.

Tottaš šie šiitä

keštänet

paukkajat pohjasen pakkaset

ul’l’ahana, köhmäkkänä, jurona.

Kevyällä matkuat purona.

Eloš

Kirjuttan Edith Södergran

Kiäntän vienankarjalakši Saana Pulkkinen

Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas.

*

Mie, iččeni vanki, šanon näin:

eloš ei ole kevät, valkienvihrieh pliiššah šuoritettu,

eikä šepyäntä, kumpasen šuamma harvah,

eloš ei ole piätöš lähtie,

eikä kakši valkieta kättä, kumpaset pietetäh.

Eloš on ahaš kehä, kumpasen vankija olemma,

näkymätöin čeri, kumpasen piäličči emmä nikonsa aššu,

eloš on lähykkäini oša, kumpani kulkou kyličči,

tuhannet aškelet, kumpasie emmä kykene aštumah.

Eloš on vähekšie iččie

ta viruo kaivon pohjalla lekahtamatta

ta tietyä, jotta ylähällä pastau päiväni

ta ilmašša lennetäh kultaset linnut

ta vašamanrutot päivät kiijetäh ohičči

Eloš on liputtua kättä ta männä kotih ta muata…

Eloš on olla vieraš, miero ičelläh

ta uuši mua jokahisella muulla, kumpani tulou.

Eloš on olla vualimatta omua ošua

ta työntyä loitommakši ainutta kotvua,

eloš on uškuo, jotta on hento eikä ruohtie.

Elokšeni, kuolomiseni ta ošani

Kirjuttan Edith Södergran

Kiäntän vienankarjalakši Čikko Pajari

Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas.

*

Mie en ole mitänä enämpyä kuin miärätöin tahto,

miärätöin tahto, a mih, mih nähen?

Kaikki on miun ympäri muštua,

šuata en noštua yhtä olenkortta.

Tahollani tahon vain yhtä asieta,

no tätä yhtä ainavuo en mie tunne.

Konša miun tahto noušou piäličči, olen mie kuolova:

tule terveh, eloš, kuoloma ta oša.