Kiännöšrunot vienankarjalakši
Kielentarkissukšen runoloih on luatin Olga Karlova
Kielot
Kirjuttan Katri Vala
Kiäntän vienankarjalakši Tiina Kojonen-Kyllönen
Lähde: Vala, Katri 1930: Maan laiturilla: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.
*
Ilta on harmuan vihrie kukka.
Olen hil’l’ani ilošta.
Valkiet, tuokšujat kukkaseni,
ihalan mehövä, šulo juomini.
Pienet peitošša olijat veitikät,
kenpä toi tiät miun šurulliseh huoneheh,
kumpani vieläi värisi nyyčkytännäštä?
Šajeillan vorssa onni:
šuuri petrani,
olen nähnyn šilmäš,
kaunehen pojanmuhahukšen
ikkunani alla.
*
kielo, kieliheinä, kielikukka ’kielo’
Šinini satu
Kirjuttan Katri Vala
Kiäntän vienankarjalakši Johanna Pelling
Lähde: Vala, Katri 1925: Sininen ovi: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.
*
Mintäh šiun tuliset ta ylpiet šilmät
kačotah miuh niin kummallisina ta hil’l’asina
puitto tiikoloin svierilöin šilmät
päiväsen väräjävyä noušuo?
Mie olen hil’l’an kylpen virrašša
ta miun kaklah on takertun
šumakanruškie levä.
Päiväni kulkou puitto kultatukkani šoittaja
šiniseššä savušša,
ta miun jalat ollah puitto nuoret kaprehet.
Tanššinko šiula tämän kukkijan puun alla?
Eloš
Kirjuttan Katri Vala
Kiäntän vienankarjalakši Sanna Lipkin
Lähde: Vala, Katri 1934: Elämä, teoksessa Paluu: runoja.
*
Tie tulou tuntomattomašta,
tie katou loittohuoh.
Puijen yličči kulkou aika.
Päiväni šyttyy ta šammuu.
Tiellä pluatit kilčottau,
Tiellä lehtien kuvahaiset räpäjäy.
Matkalaini tulou tuntomattomašta,
Näköy kilčottajan pluatin, kakši,
Näköy erähän kuvahaisen – –
ta matka jatkuu.
Lumiukko
Kirjuttan Immi Hellén
Kiäntän vienankarjalakši Sirpa Mänty
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.
*
Valmehena ollah jo
šilmät, šuu,
valkie paita,
kruutta muu.
Šliäpänki vielä
piähäš šuat,
käteheš valkiet
kintahat.
Jalkahaš tähtiset
jalačit,
hartiella simčukkahalatin.
Tottaš šie šiitä
keštänet
paukkajat pohjasen pakkaset
ul’l’ahana, köhmäkkänä, jurona.
Kevyällä matkuat purona.
Eloš
Kirjuttan Edith Södergran
Kiäntän vienankarjalakši Saana Pulkkinen
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas.
*
Mie, iččeni vanki, šanon näin:
eloš ei ole kevät, valkienvihrieh pliiššah šuoritettu,
eikä šepyäntä, kumpasen šuamma harvah,
eloš ei ole piätöš lähtie,
eikä kakši valkieta kättä, kumpaset pietetäh.
Eloš on ahaš kehä, kumpasen vankija olemma,
näkymätöin čeri, kumpasen piäličči emmä nikonsa aššu,
eloš on lähykkäini oša, kumpani kulkou kyličči,
tuhannet aškelet, kumpasie emmä kykene aštumah.
Eloš on vähekšie iččie
ta viruo kaivon pohjalla lekahtamatta
ta tietyä, jotta ylähällä pastau päiväni
ta ilmašša lennetäh kultaset linnut
ta vašamanrutot päivät kiijetäh ohičči
Eloš on liputtua kättä ta männä kotih ta muata…
Eloš on olla vieraš, miero ičelläh
ta uuši mua jokahisella muulla, kumpani tulou.
Eloš on olla vualimatta omua ošua
ta työntyä loitommakši ainutta kotvua,
eloš on uškuo, jotta on hento eikä ruohtie.
Elokšeni, kuolomiseni ta ošani
Kirjuttan Edith Södergran
Kiäntän vienankarjalakši Čikko Pajari
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas.
*
Mie en ole mitänä enämpyä kuin miärätöin tahto,
miärätöin tahto, a mih, mih nähen?
Kaikki on miun ympäri muštua,
šuata en noštua yhtä olenkortta.
Tahollani tahon vain yhtä asieta,
no tätä yhtä ainavuo en mie tunne.
Konša miun tahto noušou piäličči, olen mie kuolova:
tule terveh, eloš, kuoloma ta oša.