Kačo ympärihis ta šanele mitä niät tahi ruat -videopakinat

Kačo ympärihis ta šanele mitä niät tahi ruat -videopakinat

Luatin: Olga Karlova

Päivännoušu-Šuomen yliopisto

Karjalan kielen elvytyšprojekti 2021–23

Nämä lyhyččäiset videot on luajittu vienankarjalakši. Idejana on kuvat šitä, mitä myö elämmä ta niämmä ympärihis. Kuvata ta paissa nähtävyä karjalakši.

Videoloita on helppo käyttyä kielenopaššukšešša. Niillä paistu pakina löytyy alahampua tekstinä, ta joka videoh on luajittu vienankarjala-šuomi -šanavakkani. Lisäkši kaikki videot voipi kaččuo tekstitykšen kera. Yhteheš on 24 videota, kumpasien avulla on mukava čukeltua karjalan kielen pakinah.

1. Huomua milma -valonkuvaššin

(suom. Huomaa minut –heijastin)

Huomeneš. Ei ole enämpi pimie, ka hämärä kuiteski. Ta hyväh tarpeheh ollah nämä kuvaštimet. Miula on šemmoni Huomua milma -valonkuvaššin. Olemma konša lienöy luatin näitä karjalan kielen kurššilaisie varoin. Huomakkua meitä! Huomua milma!

Šanavakkani: huomeneš – aamu, pimie – pimeä, kuvaššin (mon. kuvaštimet) – heijastin, konša lienöy – joskus, olemma luatin – olemme tehneet, kurššilaisie varoin – kurssilaisia varten, huomua milma – huomaa minua, huomakkua meitä – huomatkaa meitä.

2. Prošvat ikkunoissa

(suom. Pitsejä ikkunoissa)

Pakkani on ikkunat čiittän. Kirjutukšillah on koristan. Kaččuot, kuin kaunehet prošvat ollah!

Šanavakkani: on čiittän – on huurtanut, čiittyä ‘riittää, huurtaa, sekä myös sataa alijähtynyttä vettä’; on koristan kirjutukšillah – on koristanut kirjoillaan, kirjuttua ‘kirjoa’; kaččuot=kaččokkua – katsokaa; kaunehet prošvat ollah – kauniit pitsit ovat.

3. Huomenešverolla

(suom. Aamiaisella)

Huomenešverolla. Täššä miula on luuvvašša šemmoista jokurttiševošta. Olen noštan pakkasešta mussikkua ta šiitä pikkusen olen niitä kyllä šulattan. Ta šiitä lisännyn näitä myslijä. Ne ollah kakramyslijä. Kuppi kahvie maijon kera ta lehti. Tämänpäiväni Karjalaini kuččuu kaikkie luatimah roštuonoššokšie. Potarkkua pitäis ruveta miettimäh omilla tovarissoilla ta heimolaisilla.

Šanavakkani: huomenešvero – aamupala; luuvvašša (nom. luota) – lautasessa; olen noštan, šulattan mussikkua – olen nostanut, šulattanut mustikoita; kakramyslijä – kauramyslejä; kuččuu luatimah roštuonoššokšie – kutsuu tekemään jouluostoksia; potarkkua omilla tovarissoilla ta heimolaisilla – lahjoja kavereille ja sukulaisille.

4. Rul’ačuna ta čuuru

(suom. Rattikelkka ja hiekka)

Matkuan satikkah tahikka päiväkotih poikua käymäh. Otin šemmosen kulkuneuvon matkah. Rul’ačunakši myö šitä šanomma, kun šiinä on šemmoni rul’a. Ta čunahan še on, kun on jalakšet. Ta koko tämä kävelytie on ripoteltu čuurulla. Šuomekši onnakko šanotah hiekakši, hiekotetah teitä. Ka karjalakši šemmoni järiempi, še on čuuru. Čuurutettu on. Nin ei jätetty šemmoista paikkua, kohtua, missä nämä lapšie kulkuneuvot voitais kulkie. No hyvä še on, kun ei piäše liveštymäh.

Šanavakkani: satikkah / päiväkotih – päiväkotiin, matkuan poikua käymäh – mänen hakemaan pojan, otin matkah – otin mukaan, rul’ačuna – rattikelkka, čuuru – karkea hiekka, järie / jyrie – karkea, čuuruttua – hiekoittaa, kulkuneuvot voitais kulkie – kulkuneuvot voisivat kulkea, livestymäh – liukastumaan.

5. Šyötinlauta

(suom. Lintulauta)

Utranšuarešša lintusie muissetah šyöttyä. On kyllä šoma šyötinlautani luajittu! Šiinä še tijaniki pyöriy.

Šanavakkani: šoma šyötinlautani on luajittu – sorea lintulauta on tehty, tijaniki pyöriy – tiainen pyörii.

6. Čäijyö päiväpaissošša

(suom. Teetä auringon paistaessa)

Mieleh on juuvva čäijyö kevyällä päiväpaissošša. Vesi tippuu räyštähäštä. Lintuset čirčietetäh. Lämmin on. Lunta on vielä kyllä niärävöih šuaten, hoš ni on šulakuun yhekšäštoista päivä. Noo, päiväni še paistau ta kešyä še jo tietäy.

Šanavakkani: čäijy – tee, päiväpaissošša – auringon paisteessa, čirčietetäh – visertävät, niärävöih šuaten – nivusiin asti, hoš ni on – vaikka onkin, šulakuun – huhtikuun, päiväni paistau – aurinko paistaa.

7. Lumen šuominta

(suom. Lumityöt)

Pätöväisen päivän on lunta tupruttan. Tavallini talvipurku. Lunta on äijä. Šuuret kinokšet, kulvehukšet. Ieššä on hyvä vehkeh, srikumentti, millä voipi lumet šuomie. Ta mänöy täššä kotvan aikua, kuni šuat pihan puhtahakši. Sussietalla onnakko lumikonehki rupesi pöräjämäh. Huomena še vašta talvi kalenterin mukah alkau. Tänäpiänä on pimiekuun jälkimmäini päivä. Ei muuta kun šuomimah!

Šanavakkani: pätöväisen päivän – koko päivän, tavallini talvipurku – oikea talvituisku, lunta on äijä – lunta on paljon, kinokšet, kulvehukšet – kinokset, vehkeh, srikumentti – kapine, millä voipi lumet šuomie – jolla voi tehdä lumityöt, mänöy kotvan aikua, kuni šuat pihan puhtahakši – menee jonkun aikaa, ennen kun saa pihan siistiksi, sussietalla – naapurilla, pöräjämäh – pörisemään, pimiekuu – marraskuu, šuomimah – tekemään lumitöitä.

8. Jäniksen kostinčča

(suom. Jäniksen tuliainen)

Tällä netälillä enšimmäisarkena šain jänikseltä kostinččua. Šemmosen keltašienen, kantarellin. Ta še unohtu pihalla! Kokonah jiäty kor’arukka, torahakši muuttu. Ta kaččuot kuin netälin aikah on lunta tullun. Hyväšti šykyšy!

Šanavakkani: tällä netälillä – tällä viikolla, enšimmäisarkena – maanantaina, keltašieni=kantarelli, jäniksen kostinččua – jäniksen tuliaisia (metsästä ”jäniksen” tav. lapsille lähettämistä lahjoista), kor’arukka – ressukka, (jiä)torahakši – jääpuikoksi.

9. Ehätyš

(suom. Kyyti rannalta toiselle)

Loššilla, lautalla toiseh rantah. Ei pitän ni huhuta. Ehätetäh toiseh rantah huhuomatta. Vot on lyštie!

Šanavakkani: ehätyš – venekyyti rannalta toiselle; joen t. järven ylimenopaikka, lautta=lošši, toiseh rantah – toiseen rantaan, ei pitän – ei tarvinnut, ni – edes, huhuta – huutaa, ehätetäh – kuljetetaan (tav. vesitse), vot on lyštie – onpa hauskaa.

10. Šuovattapäivän venymiset

(suom. Lauantaipäivän makailua)

Televiisorissa olimpiada matkuau. Nämä ruttoluistelijat kisatah. Pihalla tuaš lunta tupruttau. Sussietan truvašta šavu noušou, onnakko kylyö lämmittäy. Šavu tupruou šeki. Kaktussa vuottau kevättä. Šemmoni karhakka, hyväččäini käriläš. Ta mie täššä läylenteliyhyn, šuovattapäivän venymiset.

Šanavakkani: televiisori – televisio, olimpiada – olympialaiset, ruttoluistelijat – pikaluistelijat, sussietan truvašta – naapurin savupiipusta, onnakko – varmaan, kylyö – saunaa, karhakka – karkea, vastahakoinen, käriläš – oksikas, vahva, läylenteliyhyn – veltostelen, makailen raukeana, šuovattapäivä – lauantaipäivä, venymiset – makailut.

11. Väkövä mykrä

(suom. Vahva myyrä)

Mi loukko ollou? Tottaše on mykrän kolo. On kaivan kyllä šuuren, melkein revon šuuruvuisen čuumun. Väkövä mykrä!

Šanavakkani: loukko – aukko, reikä, tottaše – luultavasti, mykrä – myyrä, on kaivan – on kaivanut, revon šuuruvuisen čuumun – ketun kokoisen onkalon.

12. Kylyn oven skiäkä

(suom. Saunan oven kahva)

Kylyn oven skiäkä. Huomena še tiälä Pajoloissa kylyö lämmitetäh. Hyväččäini ikkunaki.

Šanavakkani: kyly – sauna, skiäkä – ovenkahva, Pajoloissa – Pajot-nimisessä karjalaisen musiikin festivaalissa, hyväččäini – hyvännäköinen.

13. Hillontuppijuoma

(suom. Juoma lakkamarjan verholehdeistä)

Talvi on tullun ta tuonun tulleššah kaikenmoiset köhinät, kähinät. Täššä olen juštih luatimašša šemmoista hillontuppiloista hauvottuo juomua. Täššä kuppisešša miula on tätä hillontuppie kuivattuna talven varah. Čäinikkäh olen šitä savarin. Lisyän vielä pikkusen tätä palavua vettä. Ta kuan tätä hillontuppijuomua tähä stokanaiseh. Šiinä on kešän kultua. Oikein hyvä tervehellini juoma ryvitykšeh. Panen vielä kanasen čäinikän piällä, ta še pitäy šitä hauvottuo hillontuppijuomua lämpimänä kotvan aikua. Šemmoista.

Šanavakkani: hillo – lakka, hilla, tuppi – verholehdet, olen luatimašša – olen tekemässä, čäinikkäh – teepannuun, olen savarin – olen hauduttanut, palavua vettä – kuumaa vettä, kuan – kaadan, stokanaiseh – pieneen lasiin, ryvitykšeh – yskään, kotvan aikua – jonkun aikaa.

14. Antilašhukka

(suom. “Morshukka”, Kosiosuden morsian)

Jovenšuun antilašhukka vorssissa vuatteissa istuu. Onnakko Roštuota on jo vuottamašša ruškie kaklapaikkani kaklašša, ruškie roštuonhaltien lakkiki piäššä on. On šuanun pihjalamarjapuketinki käteh. Lumen peitošša gor’arukka on. Noo, hyvyä talven… (alkuo kaikilla)!

Šanavakkani: Jovenšuu – Joensuu, antilaš – morsian, hukka – susi, vorssissa vuatteissa – hienoissa vaatteissa, onnakko – kenties, Roštuota vuottamašša – joulua odottamassa, ruškie kaklapaikkani – punainen kaulahuivi, roštuonhaltie – joulutonttu, puketti – kukkakimppu, gor’arukka – ressukka, parka.

15. Čilli čilajau

(suom. Kulkunen kilisee)

Čillin čallin, šanotah roštuončilliset. Čilli čilajau. Čillitän čillijä.

Šanavakkani: čilli – kulkunen, tiuku, aisakello, čillin čallin – kulkusen kilinästä, roštuončilliset – joulukulkuset, čilajau – kilisee, čillitän – soittaa kelloja, kulkusia.

16. Roštuonkalenteri

(suom. Joulukalenteri)

Roštuon aikua meilä šinčissä rippuu šemmoni vesselä roštuonkalenteri. Roštuonhaltiet tahi tontut hiivotah panomah näih kormanoih kaikenmoista mukavaista tahi niepšiempäistäki lapšella ilokši. Šemmoni hyväččäini turpie oččatukkani, meččäukkoh pohhotija ukkeli. Hiitroih luatuh vain muheloiččou täššä. Kymmeneš päivä talvikuuta, kohti Roštuota olemma aštumašša.

Šanavakkani: Roštuo – joulu, roštuonkalenteri – joulukalenteri, šinčissä – eteisessä, vesselä – hauska, iloinen, tahi – tai, roštuonhaltiet hiivotah – joulutontut hiipivät, kormanoih – taskuihin, kaikenmoista mukavaista – kaikenlaista mielenkiintoista, niempšiempäistäki – herkullistakin, herkkuakin, turpie – tuuhea, oččatukkani – otsatukka, meččäukkoh pohhotija – metsäukon näköinen, hiitroih luatuh – viekkaasti, veitikkamaisesti, muheloiččou – hymyilee, talvikuu – joulukuu, olemma aštumašša – olemme menemässä.

17. Talvimečäššä hiihtämäššä

(suom. Talvimetsässä hiihtämässä)

Talvimečäššä hiihäntyä. Matkuan täššä hil’l’akkaiseh. Šemmoista hötvelölunta šatau, pehmietä. Kaunis ois pakkaisšiä. Ta ieššä onnakko pitkä mäki, termä. Šolahtua kuinto pitäis. Utrančärkällä, mukavat hiihtosel’l’at tiälä (ollah).

Šanavakkani: hiihäntyä – hiihtoa, hiihtämistä, matkuan – kuljen, hil’l’akkaiseh – hitaasti, hiljaa, hötvelölunta – kevyttä lunta (vrt. höytäle), onnakko – luultavasti, ta – ja, termä – mäki, rinne, šolahtua – laskeutua, kuinto – jotenkin, Utrančärkällä – Utranharjulla, čärkkä – hiekkaharju, hiihtosel’l’a – hiihtolatu, tiälä – täällä, ollah – ovat.

18. Tuiskukuun pakkani

(suom. Helmikuun pakkanen)

Tuiskukuun pakkaista pitäy. Ušvašša on tämä koko muailma. Pielisjoki šitä omua lämpyö ilmah puhuu, tähä pakkaisilmah. Šielä loittuona taivahalla kuu čirppinä rippuu. On kyllä šoma ilta. Hyvä (on) kaččuo, kaunis kaččuo.

Šanavakkani: tuiskukuu – helmikuu, usva – huurre, kuura, höyry, puhuu – puhaltaa, loittuona – kaukana, čirppi – sirppi, hyvä on kaččuo – onpa hienoa, kaunis kaččuo – onpa kaunista, upeata.

19. Jiätynyini koivu pakajau

(suom. Jäätynyt koivu puhuu)

Kuulet, kun koivu tuulella pakajau. Jiätynyini pakkasella. Kepietä lunta on nakkin šen okšilla, ta še lumi on jiätyn. Nyt tuuli kisuau niillä okšilla, okšasilla. Ta ne okšaset ruvetah pakinalla.

Šanavakkani: pakajau – puhuu, on jiätyn – on jäätynyt, on nakkin – on heittänyt, kisuau – leikkii, ta – ja, ruvetah pakinalla – ryhtyvät keskustelemaan.

20. Kuušen taimen

(suom. Kuusen taimi)

Kuušen taimen talven jälkie. Vinčälläh vänčälläh kor’arukka on. Noo, kyllä še šiitä vielä noušou. Kakši vuotta takaperin on issutettu. Kolmatta kešyä rupieu elämäh.

Šanavakkani: taimen – taimi, vinčälläh vänčälläh – kallellaan, vinossa, kor’arukka – raukka, ressukka.

21. Kičerälakka

(suom. “Korvasieni”)

Kevätmečän šualista. Jo on kirjavaiseh vakan pohja. Kaččuot, tuošša še muštapäini tahi tovemmaštah mušovanpruunipäini tovarissa kašvua kokottau. Kičerälakka, ka korvašienekšihän šitä virallisešti kučutah. Hyppyätkö vakkaseh?

Šanavakkani: on kirjavaiseh – alkaa peittyä, vakka – kori, kaččuot – katsokaa, muštapäini – mustapäinen, tahi – tai, tovemmaštah – oikeasti, tosiaan, mušovanpruuni – tummanruskea, tovarissa – kaveri, kokottau – on pystynä, kičerä – kihara, kähärä, vääntynyt, lakka – huippu, laki.

22. Kešäillan ruatamiset

(suom. Kesäillan puuhaa)

Mitä šitä lämpimänä kešäiltana ruat? No issuin täššä verannalla rissikkyö täyttelin. Ajattelen, annahan pyörähän mussikkua keryän huomenešhutukši. Noo šiitä mänin mečikköh, kačon: aha, onhan tätä kantarellie, keltašientä ihan hyväččäiseštiki nouššun. Hyvä kun paikka oli piäššä, šiih keräsin ta tultuo puhaššin. On šitä huomeneš… tai huomenekši murkinakšiki ruokua.

Šanavakkani: ruat – teet, huomenešhutukši – aamupuuroksi, ihan hyväččäiseštiki – ihan runsaastikin, melkoisesti, paikka – huivi, murkinakši – lounaaksi.

23. Hilluo mättähällä

(suom. Hillaa mättäällä)

Voit šanou, jotta omenan šuuruvuista hilluo tuošša mättähällä kašvau. On šitä mussikkuaki. Hil’l’aista.

Šanavakkani: hillo – lakka, hilla, voit šanuo=voipi šanuo – voi sanoa.

24. Kärväisšienipereh

(suom. Kärpässieniperhe)

Kuvašša on kärväisšienipereh: muamo, tuatto ta kokonaini pešoveh pikkaraisie. Hyväččäiset ollah, vorssat. Valkiet kannat, ruškiet šliäppäset. Pilkkašliäppäset.

Šanavakkani: kärväisšieni – kärpässieni, pereh – perhe, muamo – äiti, tuatto – isä, pešoveh – pesue, poikue, perhe, pikkaraini – lapsukainen, hyväččäiset ollah – söpöjä ovat, vorssat – koreat, ruškiet šliäppäset – punaiset hatut, pilkka – pilkku, laikku, täplä.